Aspergerin syndroomasta ja sen piirteistä sekä sen omakohtaisesta vaikutuksesta itselleni

Minulle on todettu jo keskenkasvuisena Aspergerin syndrooma. Se tarkoittaa neurobiologista eli aivoihin ja aivojen kehitykseen vaikuttavaa poikkeavuutta, jonka voi havaita etenkin käyttäytymisessä mutta myös lahjakkuusrakenteessa, kiinnostuksen kohteissa ja erityisinä lahjakkuuden alueina mutta myös toispuoleisena lahjakkuuden puuttumisena. Monesti asperger aiheuttaa toistuvanluonteista, monotoonista ja ilmeetöntä tekemistä, jossa monesti on näkyvää toiminnan urautuminen ja samana pysyminen. Monet aspergersyndroomaiset ihmiset nauttivat toistuvista rutiineista, joilla he pitävät arkeaan ja mielensä toimintaa yllä. Itse voin sanoa, että poikkean tässä mielessä jollain tavalla keskimääräisestä aspergerihmisestä, koska rutiinit eivät ainakaan suoranaisesti hallitse minun olemistani ja arkeani. Minulla toisaalta on tiettyjä repetitiivisä mieltymyksiä, esimerkiksi käytän hyvin mielelläni samanlaisia vaatteita ja syön joskus samanlaista ruokaa useina peräkkäisinä päivinä. Myös ajatteluni voi jonkun mielestä olla samanlaisen ajatuskuvion toistamista, jonka huomaamalla voin kuitenkin pyrkiä saamaan siihen muutosta. Pidän myös esimerkiksi Philip Glassin ja Erik Satien musiikista, jossa on paljon minimalistisia rakenteita, tonaalisuutta ja toistoa. Näistä kahdesta ainakin jälkimmäistä on monessa yhteydessä pidetty esimerkkinä eräänlaisesta aspergersyndroomaisesta säveltäjästä. Aspergerihminen ajattelee käyttäen selkeitä periaatteita, jossa voi monesti olla epäsosiaalisia, austeerisia ja rigorisia piirteitä. Esimerkiksi aspergerihmisenä pidetyn Ludwig Wittgensteinin varhaisfilosofiaa, jonka hän toi esiin etenkin ensimmäisessä merkittävässä filosofian alan kirjassaan Tractatus Logico-Philosophicus, on pidetty esimerkkinä aspergerihmisen tyypillisestä ajattelusta. On ehkä olennaista käsitellä tämän kirjoituksen sisällä seuraavaksi sitä, miten asperger vaikuttaa itseeni, koska kaikki tämän poikkeavuuden piirteet eivät suoranaisesti kosketa kaikkia tällaisia piirteitä omaavia ihmisiä, ja mielestäni onkin niin, että voidaan puhua ja määritellä tietyllä voimakkuudella ihmisten toimintaan vaikuttavista piirteistä, jotka eivät tavallisesti ilmene kaikille samalla voimakkuudella ja painoarvolla. Mielestäni on myös niin, että ihmisen perinnöllinen älykkyys ja muut esimerkiksi sopeutumiskyvyn piirteet ovat määrittelemässä sitä, miten tämä asia vaikuttaa ihmiseen etenkin aikuisiällä. En pidä vaikuttamisesta puhumisesta, vaan tämä ilmaisutapa liittyy ehkä etenkin suomen kieleen tässäkin aspergerista puhumisessa ja kirjoittamisessa, sillä eivät nämä piirteet varsinaisesti vaikuta aspergerihmiseen, vaan ne liittyvät hänen cerebraaliseen ja neuraaliseen toimintaan, jotka eivät vaikuta suoranaisesti sanan mielessä häneen mistään ulkoa käsin. Mielestäni olen korkealle itseni koulutettua ja ollessani ollut kiinnostunut älyllisistä asioista ja harrastaessani esimerkiksi kirjoittamisen kautta itseni ilmaisua, olen kehittynyt näiden aspergeriin liittyvien piirteiden hallitsemisessa ja tarpeen mukaan muuttamisessa kohtalaisen pitkälle. Olen kuitenkin toisaalta oppinut kuuntelemaan itseäni mahdollisesti paremmin kuin monet muut ihmiset, ja tiedän esimerkiksi millaisia asioita haluan tehdä ja mitä en halua tehdä. Itselläni aspergerin syndrooma näkyy toiminnassani ehkä etenkin siinä, etten harrasta niin sanottua itseisarvoista toisten kanssa tekemisissä oloa. Kuitenkin keskustelen säännöllisesti älykkäiden ja huippuälykkäiden ihmisten kanssa, joista joita voin sanoa jopa ystävikseni. Monesti kommunikaatio heidän kanssaan on älyllisiin aiheisiin liittyvää, eli puhumme lähinnä asioista, ajatuksista ja ideoista. Mielestäni kyky tiivistää merkittäviä asioita lyhyeen käsitteelliseen muotoon on etenkin osoitus korkeasta älykkyydestä. Olen kuitenkin tämän lisäksi oppinut nykyisin kuuntelemaan ystävieni kertomuksia omasta olemisestaan ja kuuntelemaan ja kysymään siitä, mitä heille milloinkin kuuluu. Osaan mielestäni siinä mielessä poikkeuksellisesti aspergerin syndroomaiselle ihmiselle, näytellä ainakin jossain mielessä niin sanotusti sosiaalisesti tavallisempaa ihmistä. Aspergerin syndrooma on vaikuttanut olemiseeni sekä huonoilla että hyvillä tavoilla. Huonot tavat ovat ehkä ilmenneet aikaisemmin voimakkaammin kuin nykyään. Itse sanon nykyään, että aspergerpiirteet ovat minulle lähinnä vahvuuksia mutta etenkin kognitiivisia vahvuuksia. Voin sanoa, että minulla on erittäin hyvä muisti, pystyn keskittymään tarvittaessa vuorokausia yhteen menoon johonkin kiintoisaan tutkimus- tai kirjoittamisprojektiin ja lisäksi minulla on jokseenkin korkea älykkyysosamäärä. Lisäksi minulla ilmenee maanisuutta, jolloin minun suoritusälykkyysosamäärä voi mielestäni tavallisesti olla jopa enemmän kuin mitä varsinainen niin sanotusti kiinteä loogisesti mitattava mensan testin älykkyysosamäärä kertoo. Pystyn siis innostumaan voimakkaasti jostain asiasta, jossa voimakkaasti heräävä ja esiin tuleva ajatusten lento ja niiden kehittely kielellisen lahjakkuuteni ja luovuuteni ansiosta saa minut näyttämään varsinaista äo:tani älykkäämmältä. Kuitenkin kiinteä psykologin testaama äo:ni on hyvin korkea, ja etenkin korkeasti koulutetut ihmiset ovat jo nuorelta iältäni alkaen tuoneet sitä toistuvasti minulle esiin. Minulla on aina ollut paljon älyllisiä ja myös keräilyyn liittyviä kiinnostuksenkohteita. Olen pienestä lapsesta alkaen keräillyt mm. postimerkkejä, vanhoja ja ulkomaalaisia kolikoita ja seteleitä sekä harvinaisempia kivi- ja mineraalilaatuja. Sanoin jossain vaiheessa lapsena, että keräilen rahaa, jolloin säästin kaikki saamani viikkorahat ja juhlapäivärahat ja minulla saattoi kymmenvuotiaana lapsena olla useita tuhansia markkoja rahaa omassa kassassani. Myöhemmin keräily on liittynyt etenkin kirjoihin, joita minulla on nykyään noin 2000-3000 nidettä. Olen myös keskittynyt etenkin vanhojen ja historiallisesti sekä rahallisesti arvokkaiden kirjojen keräämiseen. Lisäksi sukututkimusinnostus on saanut aikaan, että olen jo keskenkasvuisesta alkaen kerännyt asiakirjoja, papereita ja kirjoja sukuuni liittyen. Voin siis sanoa, että aspergerin syndrooma vaikuttaa minuun etenkin sosiaalisen eristymisen ja joskus sosiaalisen välttelyn kautta. Kuitenkin mielestäni tämä ei ole mikään suoranainen haitta, vaan se aiheuttaa ehkä vain sen, että spontaanisuus ei monesti ilmene minun sosiaalisessa toiminnassani. Kuitenkin olen aina ollut kyvykäs muodostamaan sosiaalisia suhteita asiaperäisten liitteiden kautta. Esimerkiksi yksi hyvä ystäväni tänä päivänä oli sellainen ihminen, jota äänestin kerran eduskuntavaaleissa ja otin sen jälkeen häneen yhteyttä, jonka jälkeen olemme vuosikaudet pitäneet yhteyttä ja yhteys jatkuu vielä tänäkin päivänä. Asperger vaikuttaa itseeni joskus sosiaalisten tilanteiden aiheuttamana äryväisyytenä, ulkoisesti joidenkin ihmisten mielestä ilmenevänä outoutena ja tiettyinä yliherkkyyksinä. Isoäitini kanssa, jolla mielestäni on selkeästi näitä piirteitä, nämä piirteethän ovat huomattavalla tavalla älykkyyden ohessa, geneettisiä, meillä selkeästi ylikorostunut aisti on hajuaisti, tähän aspergeriin liittyy monesti yksikanavaisuutta ja tiettyjen aistien ylikorostumaa. Minulle on esimerkiksi lapsuudesta ja aivan viime vuosiin jatkuneesta ja sen jälkeen isovanhempien poismenon jälkeen katkenneesta heidän luonaan maalla käymisestä jäänyt mieleen se tuoreen ruuan ja leivonnaisten tuoksu, joka valtasi kaikki mummon luokse maalle tulleet sukulaiset kun he astuivat heidän talonsa ovesta sisään. Tuo on ehkä kaikkein miellyttävin tuoksu, joka on mieleeni jäänyt. Esimerkiksi kun isovanhempani kuolivat, pyysin äitiäni tuomaan jos mahdollista isovanhempien kodista puisen kauniilla kuvilla koristetun makeisrasian minulle, josta mummo aina vuosikymmeniä tarjosi meille lastenlapsille karkkia. Se vain ärsytti minua syvästi, koska muistin aina rasiassa sisällä olleen tuon saman tuoreen pullan ja mummolan tuoksun, ja äitini meni pesemään rasian ennen kuin toi sen minulle. Kuitenkin tuo rasia on yksi rakkaimmista muistoista mitä minulla tällä hetkellä on äitini vanhempien luota ehkä tiettyjen ukin kirjastoon kuuluneiden vanhojen ja tärkeiden hakuteosten ohella. Minulla on myös tiettyjä yliherkkyyksiä, en esimerkiksi pidä tietyn kaltaisten materiaalien pitämistä ihollani enkä ole koskaan sietänyt esimerkiksi jalkojen raspilla hankaamista. Myös jalat ovat minulle pään ohella herkkä paikka, ja monesti varpaankynsien leikkaaminen on sietämätöntä etenkin jos sen tekee joku toinen ihminen. Olen aina tämän hajuaistin korostuneisuuden takia pitänyt naisessa olennaisena niin sanottua ”naisen tuoksua” enkä nyt tarkoita välttämättä tusseroa. Keräilykiinnostusten ohessa minulla on jo tähän kolmekymmenkolmen ikään mennessä ollut paljon merkittäviä ja syviä älyllisiä kiinnostuksen kohteita ja olen julkaissut lehdissä satoja kirjoituksia ja kirjoittanut noin kymmenen kirjaa yliopistossa tehtyjen kandin ja maisterin tutkielmien lisäksi. Tavallisesti sanotaan, että aspergerin oireyhtymä silloin kun siihen liittyy poikkeuksellista geneettistä älykkyyttä, tarkoittaa monesti voimakkuuksia esimerkiksi niin sanotun fluid intelligencen ja pattern recognitionin alueella. Fluid intelligence tarkoittaa etenkin assosiaativista älykkyyttä, eli niin sanottua vapaasti toimivaa älykkyyttä, jossa on mahdollista muodostaa yhteyksiä esimerkiksi jonkinlaisten teorioiden ja käsitteiden välille, joiden yhteydessä ei aikaisemmin ole havaittu merkittävämpää havaittavaa yhteyttä. Pattern recognition taas tarkoittaa etenkin toistuvuuksien ja yhdenmukaisuuksien havaitsemisen kykyä, joka on tärkeä asia esimerkiksi niin sanotun data-analyysin osalla. Etenkin toistuvuuksien havaitseminen liittyy matemaattisloogiseen ajatteluun ja esimerkiksi Mensan testin hallitsemiseen, joka perustuu kuvioiden yhteneväisyyksien ja loogisten toistuvuuksien havainnoimiseen. Myös on mainittu, että niin sanottu divergent thinking, eli uusien ideoiden ja käsitteiden tuottaminen on monelle lahjakkaalle aspergerihmiselle tyypillistä toimintaa. Voin sanoa, että olen mielestäni ja monen muun mielestä itsekin varustettu varsin hyvillä lahjoilla näissä kolmessa aspergerille monesti tyypillisessä vahvuudesssa ja voimakkuudessa. Minä pidän etenkin kirjoittamisesta, mutta etenkin luovasta kirjoittamisesta. Olennaisin vahvuuteni siinä on ehkä essee, mutta olen kirjoittanut myös mm. runoja, näytelmiä, satuja, novelleja, laulun sanoja, aforismeja ja pidempää proosaakin. Tietysti kolumni on myös ollut yksi vahvuuteni, josta saan toistuvasti ansiotakin. Minua on vain ärsyttänyt viime aikoina niiden suhteen se, että lähes kaikissa lehdissä niitten pituutta on lyhennetty, kun aikaisemmin esimerkiksi monessa lehdessä ne saattoivat olla viidensadan sanan mittaisia, josta lähes jokaisessa lehdessä on otettu pois ainakin kolmannes. Niiden pitää olla nykyään paljon viihteellisempiä, koska pitkää teoriaa esiin tuovaa kirjoitusta ei enää nykyään suvaita. Aloin kirjoittamaan lehtiin 17-vuotiaana ja tarjouduin silloin ensimmäiseen lehteeni itse. Muistan kuinka päätoimittaja ensin, kun ei ollut vielä lukenut yhtään tekstiäni, ei suhtautunut luottavaisesti siihen, että osaisin kirjoittaa hyvin. Kuitenkin kun menin sen jälkeen kotiini ja lähetin noin puolen tunnin päästä ensimmäisen tekstini lehteen, otti hän minut heti mukaan, ensimmäinen teksti oli seuraavassa lehdessä ja seuraavan abivuoden aikana niitä ilmestyi muistaakseni noin viisikymmentä. Kirjoitin silloin myös teatteri- ooppera- ja kirja-arvosteluita. Psykiatrian ja neuropsykiatrian välillä on tiettyjä päällekkäisyyden mahdollisuuksia. Mielestäni kun itsellänikin on nykyään skitsoaffektiivisen häiriön diagnoosi, niin mielestäni kyse on vain siitä, miten näitä asioita halutaan tulkita ja mikä asia halutaan nähdä toista tärkeämpänä. Olen kuitenkin joutunut kahteen kertaan olemaan mielisairausdiagnoosin takia suljetulla osastolla, vaikka voinkin onnekseni sanoa edellisestä kerrasta olevan miltei kymmenen vuotta. Mielestäni tämä psykiatrinen diagnoosi ja siihen vaikuttaneet piirteet voitaisiin mahdollisesti selittää neuropsykiatrisella aspergerin syndrooman diagnoosilla. Psykiatria on yleensäkin niin epätieteellinen osa-alue koko lääketieteen sisällä, vaikka tietysti nykypäivänä onkin kehitetty esimerkiksi tiettyjä aivokuvantamisen menetelmiä, jotka voivat tuoda tähän muutosta. Yksi suurista intohimojeni kohteista on jo teini-iästä alkaen ollut filosofia, josta olen kirjoittanut vapaa-ajalla ja olen myös valmistunut filosofiasta kandidaatiksi ja maisteriksi. Pitkät sivuaineet minulla olivat antiikin kulttuuri ja elämänkatsomustieto. Voin sanoa, että myöhemmin olen ajatellut antiikin kulttuurin opintojen olleen jopa miellyttävämpiä kuin varsinaisen filosofian opintojen. Sittemmin olen kirjoittanut vapaa-ajallani lähinnä arvofilosofiasta, etiikasta, metafysiikasta ja yhteiskuntafilosofiasta, vaikka olenkin tällä hetkellä vahvasti suuntautumassa myös esimerkiksi logiikkaan ja mielenfilosofiaan. Keskeisin iso työni tällä hetkellä on sukulaiseni Reinhold von Beckerin elämäkerta. Muita töitä mielessäni on ollut etenkin täydennysosa tällä hetkellä kolmeosaiseen sukuhistoriikkiini. Lisäksi minulla on tekeillä romaani, novellikokoelma, runokokoelma, esseekokoelma ja useita näytelmiä, kabareita ja revyitä. Olen myös suunnitellut oopperalibreton kirjoittamista. Lisäksi minulla on ollut jo vuosikausia suunnitteilla filosofian alan väitöskirja, jonka tiesin kirjoittavani jo omien yliopisto-opintojeni alussa. Aiheena minulla on ollut parikin erilaista proggista. Jos ajattellaan merkittäviä taiteen, kirjallisuuden, tieteen tai filosofian historiaan jääneitä ihmisiä, joilla on epäilty aspergerin syndroomaa niin näitähän on todella paljon. Filosofiassa eniten puhutut tapaukset ovat varmaankin Wittgenstein, Kant ja Nietzsche. Suosikkipoliitikkoihini kuuluvilla Enoch Powellilla ja Keith Josephilla on molemmilla epäilty olleen aspergerpiirteitä. Suomalaisista poliitikoista voisi epäillä etenkin Tuure Junnilan muistuttaneen aspergerihmistä., Säveltäjistä usein mainittuja ovat Beethoven, Mozart ja jo aiemmin mainittu Erik Satie. Monessa yhteydessä on kuvattu monella aspergerihmisellä olevan poikkeuksellisen iso pää, koska oletettavasti nykyäänkin vielä uskotaan, vaikkei enää luotetakaan yleisesti minkäänlaisiin frenologioihin, että iso pää on jonkinlainen tae isoista aivoista, ja isot aivot tarkoittavat monesti korkeampaa älykkyyttä. Esimerkiksi Beethovenilla on kerrottu olleen korostuneen iso pää. Kirjallisuuden alalla selvinä tapauksina on pidetty esimerkiksi totalitarismin kuvaajana tunnetuksi tullutta George Orwellia ja ulkopuolisuuden kuvaajaa HC Andersenia. Voin sanoa, että Reinhold von Beckeriä tutkiessani on tullut mieleen, että hänkin monessa mielessä varmasti kävisi nykypäivänä aspergerin syndrooman kriteerien sisälle. Tiedemiehistä ja matemaatikoista esimerkeiksi aspergerin piirteisistä ihmisistä kävisi ainakin Alan Turing, Nikola Tesla ja John Forbes Nash ja etenkin ehkä tunnetuimpana Albert Einstein. Ainakin Teslaa on kuvattu monessa yhteydessä hyvin poikkeukselliseksi luonteeltaan ja monessa mielessä omien rajoitteidensa vangiksi, joka liittyy moneen aspergerin piirteiseen ihmiseen ainakin jossain määrin, kyllä myös minuun. Olen myös miettinyt tätä liitettä, joka katsotaan monessa tapauksessa liittyvän aspergeriin, eli jonkinlaista henkistä maskuliinisuutta. Monessa tapauksessa miespuolinen aspergerihminen tulee toimeen pääasiassa miesten kanssa paremmin kuin naisten, ja aspergerin muotoisen älykkyyden olevankin etenkin ilmenne miehisestä älykkyydestä. Kuitenkin jos ajattelee naispuolisia aspergerihmisiä, joita on vatmasti vähemmän kuin miespuolisia, tai ovat ainakin alidiagnosoituja, niin voidaan epäillä esimerkiksi Simone Weilin, Marie Curien, Gertrude Steinin ja Ayn Randin ilmaisseen tällaisia piirteitä varsin voimakkaastikin. Olen myös kiinnittänyt aspergerin mielessä huomion etenkin Edith Södergraniin, jonka lyriikka on Södergranin sukupuolen huomioiden todlla maskuliinista. Onhan sitä tietysti joissain yhteyksissä kirjoitettu myös Leonardo da Vincin, Isaac Newtonin ja Michelangelon ilmentäneen tällaisia piirteitä, mutta ainakin omasta mielestäni se vaikuttaa siihen, kuinka selkeästi ihmistä voidaan tulkita omaan sosiaaliseen viitekehykseensä nähden, että millä aikakaudella hän on elänyt, ja kuinka tuollainen aika voidaan kuvitella jostain toisesta ajasta käsin. Mielestäni näitä uudempia voidaan kuvitella tässä mielessä paljon helpommin kuin ihmisiä, joiden elossaolon ajasta on useita satoja vuosia.Tällä hetkellä olen ylpeä siitä, että Kangasniemen Beckerin koulussa on pidetty jo seitsemättä vuotta yllä Professori Reinhold von Beckerin kirjoituskilpailua, jonka olen perustanut ja jonka palkintolautakuntaa olen koko ajan johtanut. Sukuyhdistyskin ja jonkinlainen Reinhold von Beckerin perinneyhdistys pitäisi lähiaikoina perustaa, ja en voi kuvitella itseni lisäksi toista henkilöä, joka voisi sopivammin käydä noiden yhdistysten puheenjohtajaksi. Sosiaalinen eristyminen ja poikkeavuudet ovat varmaan vaikuttaneet siihen, että käytän toisinaan paljonkin alkoholia. Kuitenkin silloin kun olen kauemmin selvänä, minulla on kova tarve tehdä jotain hyödyllistä ja kehittävää, joka ilmenee etenkin kirjoittamisena. Saatan esimerkiksi yhden yönseudun aikana kirjoittaa vaikka kymmenkunta kolumnia, jotka lähetän eri lehtiin ja saan niistä jonkinlaista ansiota. Mielestäni vaikka aatelinen sukuni on rappeutunut ja siihen liittyy monesti etenkin henkistä laiskuutta, niin mielestäni olen varmaan saanut etenkin äitini äidin suvusta ja isäni suvuista porvarillista työteliäisyyttä, joka mahdollistaa sen, että saan aikaan selvinä kausina varsin paljonakin pidettävän määrän materiaalia, joka voi joskus olla hyvinkin tasokasta. Jos mainitaan vielä tästä niin sanotusta aspergerihmisten huonosta taidosta ymmärtää figuratiivista kieltä, vertauskuvallisuutta tai ironiaa, sarkasmia tai itseironiaa, niin teksteistäni ja keskustelustani ihmisten kanssa on sanottu, että hallitsen etenkin ironian ja itseironian ja pystyn muodostamaan hyvin kekseliäitä vertauskuvia. Myös joku on maininnut kyvystäni ilmaista monimerkityksisiä asioita yhdellä kertaa ja taipumuksestani harrastaa hyvin kuivaa ja mustaa huumoria. Siinä mielessä katson, että etenkin kielellinen älykkyyteni on mahdollistanut näissä asioissa kehittymisen. Nuorempana saatoin olla monessa näihin liittyvässä asiassa hyvinkin naiivi ja literaalinen. Kuitenkin katson nykyään esimerkiksi joissakin ohjelmissa esiintyvien autistisen piirteisten ihmisten aiheuttavan käytöksellään lähinnä myötähäpeää. Se on mielestäni merkittävä piirre muistettavaksi, että älykkyys on tekijä, jonka avulla näitä asioita voi vähentää merkityksessään. Joskus sen ansiosta voi vaikuttaa jossain seurassa jopa normaalilta!