Monet sellaiset, monesti keskenkasvuiset tai keskenkasvuisen tasolle henkisesti jääneet ihmiset pitävät ateismia suurena keksintönä. Ja tämä heidän ateisminsa on monesti rettelöivää ja julistavaa räyhäateismia. Tätä he pitävät niin suurena revelationina, että monet kokevat olevansa ehdottomasti ateisminsa takia kaikkia uskovaisia älykkäämpiä. Mielestäni kaikki ateistit eivät ole kovinkaan älykkäitä. He paradoksaalisesti monissa tapauksissa uskovat, että heidän ateisminsa ei olisi tosiasiassa uskontoon nähden negaatioksi asettumista eli samanlaista uskovaisuutta kuin mitä uskovaisena oleminenkin on. Eli tällainen ateismi, jossa vastustetaan tietynlaista uskomista omalla vastakohtaan uskomisella ei näin ollen ole kovin kummoista ajattelua, vaan se voi olla vaikuttunut esimerkiksi vaikka omasta syntyperästä, joka on monissa tapauksissa ollut matala. Eli ateismi liittyy monissa tapauksissa myös kaupungissa asumisen piirteisiin, johon maalta tulleet ovat ihastuneet aivan kuten omaan ns. ateismiinsa. Minä olen aina ollut sitä mieltä, että uskonnon opetus ja elämänkatsomustiedon opetus ovat yhtä tärkeitä ja sen takia niitä molempia tulisi opettaa kaikille oppilaille koulussa ja mieluiten saman oppiaineen sisällä. Mielestäni ihmisen ajattelussa voi olla piirteitä sekä uskonnosta että elämänkatsomustiedosta eli mielestäni ne eivät sulje millään lailla toisiaan pois. Tällaiset ateismia uudenlaisena ajatteluna pitävät ihmiset katsovat jokaisen etiikasta puhuvan olevan ”Jeesuksia”, etenkin jos tällaisen ajattelijan ajattelun piirteissä on jotain esimerkiksi kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta. Siitä tuli mieleen, että mielestäni kristillinen lähimmäisenrakkaus on hieno piirre etiikassa, oli sen toteaja sitten tunnustuksellisesti uskovainen tai vain kulttuurisesti kristitty. Mielestäni uskonnollisia piirteitä ajattelussaan ilmentämä ajattelijat ovat enemmänkin kulttuurisesti kristittyjä kuin varsinaisia tunnustuksellisia uskovaisia. Kulttuurisiin kristittyihin kuuluvissa ihmisissä on siis sellaisia, jotka ovat kristillisessä kulttuuripiirissä eläessään omaksuneet joitain kristillisen ajattelun piirteitä kuten kristillinen lähimmäisenrakkaus etiikassa. Itse koen olevani etenkin kulttuurisesti kristitty, ja en ole muutamia hautajaisia lukuunottamatta käynyt yli viiteentoista vuoteen kirkossa. Monesti jonkinlainen uskonnollisia viitteitä sisältävä kasvatus on ollut hyväksi monen ajattelulle, monista uskonnollisen etiikan piirissä kasvaneista ihmisistä on myöhemmin tullut hyvinkin lahjakkaita sekulaareja eetikkoja. Voin esimerkkinä mainita sen, että älykkäin tuntemani ihminen, äitini kolmas serkku, VTT Heikki Koskenkylä on kirkkoherran poika. Monesti ateistit ovat karkeita ajattelemattomia ihmisiä, jotka lähes säännönmukaisesti tulevat rahvaasta parin polven sisällä. Mielestäni uskonto on elämää säilyttävä voima ja sen takia se on parempi vaihtoehto, kuin mitä esimerkiksi ryssät tekivät viime sotien aikaan vallatuilla Suomen alueilla, jossa he pitivät kirkkoja sikaloina ja paskahuusseina. Monesti ateistit sulkevat itsensä pois uskonnollisten asioiden ajattelusta ja monesti vielä hyvin pienin perustein kuten vaikkapa kavereiden takia. Tiedän esimerkin tällaisesta ihmisestä: muutaman kirjan kustantajalle sen takia, koska äiti ja isä ovat laittaneet kaverille kymmenvuotiaana kynän käteen ja käskeneet: kirjoita! saama epäpoliittinen, epäkarismaattinen ja piipittävä mitättömyys, joka on hyötynyt siitä, kun isukki on maalta päässyt ylioppilaaksi varmaankin suvun ensimmäisenä jäsenenä. Mielestäni silloin, jos näkee Jeesuksia kaikkialla, ei tulisi kirjoittaa lehtiin tai nettiin vaan hakeutua suoraan mielenterveydelliseen hoitoon. Olen ennemminkin agnostikko kuin ateisti tai uskovainen. Pidän tänä päivänä esimerkiksi sattuman merkitystä elämässä todella tärkeänä asiana. Loppujen lopuksi voimme tehdä paljon omilla valinnoillamme. Monilla ateismin tai vaikkapa kasvissyönnin aloittaa kaverit ja heidän edustama nuoruus ja uudenaikaisuus, joka on tietysti vain heidän oma tulkintansa. On ihmeellistä, jos joku nimittää pilkkaavassa mielessä jotain Jeesukseksi vain esimerkiksi sen takia, jos hän haluaa tehdä muutosta, puhuu etiikasta tai sanoo kaupan kassalla kiitos ja ole hyvä, mikä tehdään näitten tyhmien tietämättömien välinpitämättömyydestä huolimatta kaikissa sivistysvaltioissa ja aion tätä tapaa jatkaa loppuun asti. Se on ”ole hyvä” pelkästään kielen piirteiden takia (yhtä kuin Bitte) eikä sitä että siinä pyydettäisiin jotain olemaan hyvä tai vaikka antamaan armoa. Mielestäni kukaan ei voi olla liian kohtelias koskaan, se on täysin absurdia. Tällaiset ihmiset, jotka vastustavat ja nimittelevät ovat vain sellaisia mitättömyyksiä ja aikaansaamattomia, jotka eivät kokemansa ryhmäpaineen takia pysty saamaan aikaan muutosta ja haluavat sopeutua raakaan välinpitämättömään rahvaaseen. Jos minun olisi pakko valita, olisin mieluummin Jeesus, kuin teidän kaltaiset raa'at kommentoivat luuserit. Te olette valinneet osanne: minä kirjoitan ja te luette. On se kuitenkin hyvä, että on kriitikoita. Tunnen teidän huomionne ansiosta olevani vielä entistä enemmän teitä parempi. Mitä haittaa kristinuskosta muka on? Wittgensteinkin oli uskovainen koko elämänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti