Miten voisimme tavoitella maailmaa, joka olisi kaikille vapaampia ja onnellisempi? Mielestäni tähän johtaa tie, joka alkaa yksilöllisyyden ja yksityisen talouden arvostamisesta. Sellainen maailma, jossa vallitsee sosialismi ei voi olla vapaa eikä onnellinen. Jo Friedrich von Hayek on kuvannut sitä, miten kaikenlainen sosialismi oli se sitten kommunismia, natsismia tai demokraattista sosialismia, johtaa pian siihen tilaan, jossa yhteiskunta ei enää takaa jäsenilleen vapautta ja onnellisuutta. Jo Adam Smith on todennut sen, että kaikkien yksilöllinen ja itsekäs toiminta johtaa kaikille sopivaan vaihtoehtoon yhteiskunnassa olevan vapauden määrästä. Sosialistien vinkuminen ”tasa-arvon” puolesta on vain kateellisuutta suhteessa sellaisiin ihmisiin, jotka voivat tulla yhteiskunnassa vapaasti toimeen omilla avuillaan. Vapaassa ja onnellisessa maailmassa ei siis voida tukeutua sosialismiin, koska se itse asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan nostamalla työläiset ja rahvaan heidän työnsä omistajiin nähden korkeampaan asemaan. Voidaan miettiä sitä, mikä on ontokratian ja kommentaariaatin rooli tässä. Mielestäni ontokratian edustajia ovat etenkin keskiluokan nuoret naiset, jotka ovat Helsinkiin tultuaan mieltyneet kuvittelemissaan seurapiireissä olemiseen, jossa yhteydessä nämä naiset toimivat ja hankkivat elantonsa tavallisesti markkinoinnissa, mainonnassa ja sisällöntuottamisessa. Tällaiset naiset tavallisesti korostavat etenkin vapaa-ajan merkitystä, jossa korostuu itseisarvoinen höpöttäminen ja juoruilu, jossa yhteydessä nautitaan kalliita alkoholijuomia ja ruokia pelkästään itseisarvoisen toisten kanssa tekemisissä olemisen perusteella, ja samalla tällaiset naikkoset voivat olla hyvinkin tyhmiä ja sivistymättömiä. Tähän ryhmään voidaan laskea helposti myös kaikenlaiset tavanomaisen ja vähä-älyisen viihteen tuottajat radiossa ja televisiossa. Jotkut saavat siis tällaisella viihde-vapaa-aika-höpöttämisellä elantonsa. Ja tämän julkkiskulttuurin ihannoinnin takia jopa lehdissä julkaistaan tiedotteita siitä, kun joku turha julkkis ja ihminen on julkaissut kuvan tai ”hauskan” twiitin instagramissa. Kuitenkin toisenlaisiakin ontokratian jäseniä on. Yksi esimerkki on sosialismin ja feminismin aatteet omaksunut toimittaja tai yliopiston dosentti, joka on levittämässä etenkin naisten piiriin sellaista ajatusta, jonka mukaan kaikkien naisten tulee pitää yhtä pelkästään sen takia, koska heillä useimmiten on samanlaiset pissimisvärkit. Tällainen uustaistolainen toimittaja on korostamassa aiemmin mainitun viihdeseurapiirinaisten ryhmälle sitä, että heidän tulee lisäksi omaksua sosialismi ja feminismi sen takia, koska heidän ja miesten sukupuolielinten välillä on ero. Siis tämän takia nämä maalta Helsinkiin tulleet seurapiiriprimadonnat omaksuvat omien ”jäsentensä” keskuuteen feminismin, ja tämän takia sosialistiset ja feminismiä korostavat poliitikot saavat ääniä. Voidaan sanoa että myös Vihreiden vasemmistosiiven kannatus voimistuu tällaiset tiedonvälityksen myötä. Feminismihän perustuu ajatukseen siitä, että jokaista myös miesten muodostamaa instituutiota tulee valvoa ulkoa käsin ja asettaa miesten ryhmiin naisedustajat. Tämän myötä instituutiot alkavat itseisarvoisen ja pyyteettömän merkityksensä sijaan tuottamaan ihmisten keskuuteen ajatusta, jonka mukaan instituutioita tulee kontrolloida tuki-instituutioiden avulla, jonka myötä ihmiset alkavat ajattelemaan instituutioista arvoinstituutioina, joissa tosiasiassa eivät vaikuta objektiiviset arvot vaan subjektiiviset mielipiteet, jotka arvoinstituutiot pyrkivät tuomaan ihmisten keskuuteen objektiivisessa merkityksessä. Ontokratia ja sen käsikassara kommentaariaatti siis pyrkii etenkin relativoimaan arvot subjektiivisiksi mielipiteiksi, jotka se kehottaa merkitysvallan välityksellä antamaan ihmisille heidän objektiivisten arvojen sijasta. Tämä ontokratian kommentaariaatin välityksellä johtama arvojen manipuloiminen, jossa arvojen sisältö ja niiden käytännöllinen merkitys muuttuu vaikutteellisuuden myötä, on toimintaa, jossa ontokratialle eli olemisen valtaa hallussaan pitävälle taholle tuotetaan olemisen valtaa, jonka myötä etenkin yhteiskunnassa tehtävän työn merkitys vähenee ja ihmisille tarjotaan vain tyhjää olemista. Yksi ontokratian jäsen nykypäivänä feministitoimittajien ja dosenttien sekä heidän propagandastaan elävien viihdetyttelien lisäksi on luottamusmiesten ja sosiaalista oikeutta etsivien sosialistien ryhmittymä. Suomen huulipunahallitus edustaa niin suuresti viimeksi mainitun ryhmän etuja, että heidät pitää laskea ontokratiaan jo heidän hallituksessa olevien edustajiensakin takia. Eli ontokratian jäsenillä on nykypäivän maailmassa suurin mahdollisuus päättää oman olemisensa muodosta. Eli samalla kun viihdetyttelit ja -poikaset, "lifestyle"-bloggarit sekä uustaistolaiset feministit että luottamusmiehet saavat tuoda omaa olemistaan vapaassa muodossa esiin ja elää vapaasti, joutuvat noihin ryhmiin kuulumattomat tottumaan ideologiseen nautintoon, jossa kolmen edellisen ryhmän jäsenet määrittelevät heidän paikkansa ja asemansa yhteiskunnassa. Voidaan jopa sanoa, että viihdetyttelit ovat totaalisella omien arvojensa edistämisellä aiheuttaneet sen, että nykyinen viihdeyhteiskunta ei tunnista osaa sen jäsenistä, jotka nykypäivän tapauksessa ovat sellaisia miehiä, monesti nuoriakin, jotka eivät ole viihteen värittämiä eivätkä he ole suostuneet huoraamaan älyllisesti feminiinisen viihdeteollisuuden palvelukseen ja hypettämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti