Yliopistoaikana maisteriseminaarissa oli eräs, joka kirjoitti gradunsa ”empatiaetiikasta”. Yritin jo tuolloin seminaarissa selittää kyseiselle tyttelille, miksi tuollainen aihe on täyttä hulluutta ja sisällötöntä roskaa. Ensinnäkin empatialla ei ole mitään tekemistä etiikan kanssa, eikä sitä voida pitää minkäänlaisen etiikan pohjana. Empatia on tavallisesti huomaamattomasti ilmenevä tunne, samalla kun etiikan tulee aina olla tietoista ja järjellisyydellä selitettävää. Samassa mielessä voitaisiin sanoa, jos empatia on etiikan alkujuuri, että esimerkiksi parittelun halu ja seksuaalivietti on etiikan pohjana. Etenkään naiset eivät ole suoranaisia ja järjellä selitettäviä. Heissä ilmenee paljon subjektiivista itsekeskeisyyttä. Eli esimerkiksi tavallisissa tilanteissa, heidän empatiansa voi herätä pintapuolisesti, kun taas seurueessa ollessa vain seurueen jäsenet ansaitsevat empatiaa heiltä. Ja on sanottava, ettei naisten eikä etenkään nuorten naisten empatia etene sillä tavalla, että he tekisivät jotain empatian tunteen ilmestyttyä – se on vain heille jonkinlainen tapa. Ja on selvää, että etiikan ja sen pohjana olevan materiaalin tarkoitus on muuttua käytännönmukaiseksi toiminnaksi, jossa teoriaa tuodaan toteen. Mitä väliä on empatiaa kokevalla tyttelillä, joka ei pysty muodostamaan tuota empatian kokemisen tapaa järjelliseksi ja ei koskaan pysty etenemään subjektiivisista tuntemuksistaan käytännön tekojen alalle? Mielestäni etiikan pohjana voidaan pitää etenkin sympatiaa ja huomioimista. Se ei tarkoita minkäänlaista seksuaalisesti värittynyttä empatiaa, vaan sympatia tarkoittaa etenkin sitä, että ihmisten omalle toiminnalle annetaan niille kuuluva tila ja että katsotaan suopeasti toisten ihmisten toimintaa, kun he ovat saaneet tuotua tarpeeksi esiin motiiveja omalle toiminnalleen. Ja mielestäni sympatian kohdalla voidaan kehittyä, kun henkinen kasvu edistyy ja ihmiset huomaavat toiset ihmiset suopeammassa mielessä. Huomioiminen taas tarkoittaa etiikan pohjana sitä, että toisten ihmisten edut huomataan yhtä tärkeässä mielessä kuin miten huomataan omat. Empatia on paikallaan pysyvien emootioiden kimppu, jonka ilmenemistä ei voida millään tavalla ennakoida, eikä sitä voida selittää järjellisesti. Monesti etenkin naisilla empatia ilmenee auttamatta ruumiillisten tuntemuksien kautta ja välityksellä, jossa ei mielestäni ole mitään korkeampaa henkistä ainesta. Eli mikä erottaa sympatian ja empatian – empatiassa hyväksytään se, että voidaan alentua lasten tasolle lepertelemään – ja voidaan sanoa, ettei etiikka ole millään tavalla sellaista, että siihen kuuluisi lasten tasolle leperteleminen. Sympatia tarkoittaa sitä, että toisen ihmisen tarpeet ja päämäärät hyväksytään jollain korkeammalla tasolla, ja näin ollen sympatia pääsee tekemisiin ihmisen järjellisten ominaisuuksien kanssa, mitä ei suuremmin empatian yhteydessä ilmene. Olen myös tämän lisäksi huomannut jossain ammattikorkeakoulujen listoilla joidenkin hassahtaneiden ihmisten kirjoittaneen lopputöitä imettämisestä. Tietysti se on olennaisen tärkeä asia, joillekin ihmisille joilla on lapsia, mutta voidaan kysyä, onko aihetta edetä edes ammattikorkeakouluun, jos opinnäytettä tehdessä on mielessä vain imettäminen. Koulutuksen tulisi laskea ihmisten halua lisääntymiseen, ja tällaiset imettämistutkielmat ja empatiaetiikat ovat vain omiaan aiheuttamaan sellaista näkemystä yliopistoon tulevien ihmisten keskuudessa, jotka monessa tapauksessa lisäävät sellaisten ajatusten olemassaoloa, jotka tekevät yliopistosta ja muista korkeammista oppilaitoksista enenevämmässä määrin epä-älyllisen huuhaan keskuksia, jonkalaisuus hyväksytään sen takia, koska naiset tapaavat tavallisesti olla tällaisten töiden tekijöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti