Runo

Hirviötä kannattaa venyttää vaikka

ei olisi aina täysin oikea paikka

Diogenes teki sitä keskellä toria

ympäröi silloin hänet aina porina

siitin nousee ylös ja aina kasvaa

täytyy anaaliseksiin varata akalle rasvaa

siitin on nähnyt jo monenlaista

haureuteen taipuvaista naikkosta

penis on sopiva aina omaan käteen

mutta aina en ole antanut raskauteen

on muistot kiihkeät siitä skorpionista

en riitä edes yhdeksi askelmaksi diotimasta

japanilainen neito Pariisissa oli kuin unelma

jätti lopulta minut yksin, kuin kuvitelma

Fraulein Baijerissa oli rintava kuin Venus

juoksin kuitenkin lopulta pois kuin peelus

Vapaampi ja onnellisempi maailma

Miten voisimme tavoitella maailmaa, joka olisi kaikille vapaampia ja onnellisempi? Mielestäni tähän johtaa tie, joka alkaa yksilöllisyyden ja yksityisen talouden arvostamisesta. Sellainen maailma, jossa vallitsee sosialismi ei voi olla vapaa eikä onnellinen. Jo Friedrich von Hayek on kuvannut sitä, miten kaikenlainen sosialismi oli se sitten kommunismia, natsismia tai demokraattista sosialismia, johtaa pian siihen tilaan, jossa yhteiskunta ei enää takaa jäsenilleen vapautta ja onnellisuutta. Jo Adam Smith on todennut sen, että kaikkien yksilöllinen ja itsekäs toiminta johtaa kaikille sopivaan vaihtoehtoon yhteiskunnassa olevan vapauden määrästä. Sosialistien vinkuminen ”tasa-arvon” puolesta on vain kateellisuutta suhteessa sellaisiin ihmisiin, jotka voivat tulla yhteiskunnassa vapaasti toimeen omilla avuillaan. Vapaassa ja onnellisessa maailmassa ei siis voida tukeutua sosialismiin, koska se itse asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan nostamalla työläiset ja rahvaan heidän työnsä omistajiin nähden korkeampaan asemaan. Voidaan miettiä sitä, mikä on ontokratian ja kommentaariaatin rooli tässä. Mielestäni ontokratian edustajia ovat etenkin keskiluokan nuoret naiset, jotka ovat Helsinkiin tultuaan mieltyneet kuvittelemissaan seurapiireissä olemiseen, jossa yhteydessä nämä naiset toimivat ja hankkivat elantonsa tavallisesti markkinoinnissa, mainonnassa ja sisällöntuottamisessa. Tällaiset naiset tavallisesti korostavat etenkin vapaa-ajan merkitystä, jossa korostuu itseisarvoinen höpöttäminen ja juoruilu, jossa yhteydessä nautitaan kalliita alkoholijuomia ja ruokia pelkästään itseisarvoisen toisten kanssa tekemisissä olemisen perusteella, ja samalla tällaiset naikkoset voivat olla hyvinkin tyhmiä ja sivistymättömiä. Tähän ryhmään voidaan laskea helposti myös kaikenlaiset tavanomaisen ja vähä-älyisen viihteen tuottajat radiossa ja televisiossa. Jotkut saavat siis tällaisella viihde-vapaa-aika-höpöttämisellä elantonsa. Ja tämän julkkiskulttuurin ihannoinnin takia jopa lehdissä julkaistaan tiedotteita siitä, kun joku turha julkkis ja ihminen on julkaissut kuvan tai ”hauskan” twiitin instagramissa. Kuitenkin toisenlaisiakin ontokratian jäseniä on. Yksi esimerkki on sosialismin ja feminismin aatteet omaksunut toimittaja tai yliopiston dosentti, joka on levittämässä etenkin naisten piiriin sellaista ajatusta, jonka mukaan kaikkien naisten tulee pitää yhtä pelkästään sen takia, koska heillä useimmiten on samanlaiset pissimisvärkit. Tällainen uustaistolainen toimittaja on korostamassa aiemmin mainitun viihdeseurapiirinaisten ryhmälle sitä, että heidän tulee lisäksi omaksua sosialismi ja feminismi sen takia, koska heidän ja miesten sukupuolielinten välillä on ero. Siis tämän takia nämä maalta Helsinkiin tulleet seurapiiriprimadonnat omaksuvat omien ”jäsentensä” keskuuteen feminismin, ja tämän takia sosialistiset ja feminismiä korostavat poliitikot saavat ääniä. Voidaan sanoa että myös Vihreiden vasemmistosiiven kannatus voimistuu tällaiset tiedonvälityksen myötä. Feminismihän perustuu ajatukseen siitä, että jokaista myös miesten muodostamaa instituutiota tulee valvoa ulkoa käsin ja asettaa miesten ryhmiin naisedustajat. Tämän myötä instituutiot alkavat itseisarvoisen ja pyyteettömän merkityksensä sijaan tuottamaan ihmisten keskuuteen ajatusta, jonka mukaan instituutioita tulee kontrolloida tuki-instituutioiden avulla, jonka myötä ihmiset alkavat ajattelemaan instituutioista arvoinstituutioina, joissa tosiasiassa eivät vaikuta objektiiviset arvot vaan subjektiiviset mielipiteet, jotka arvoinstituutiot pyrkivät tuomaan ihmisten keskuuteen objektiivisessa merkityksessä. Ontokratia ja sen käsikassara kommentaariaatti siis pyrkii etenkin relativoimaan arvot subjektiivisiksi mielipiteiksi, jotka se kehottaa merkitysvallan välityksellä antamaan ihmisille heidän objektiivisten arvojen sijasta. Tämä ontokratian kommentaariaatin välityksellä johtama arvojen manipuloiminen, jossa arvojen sisältö ja niiden käytännöllinen merkitys muuttuu vaikutteellisuuden myötä, on toimintaa, jossa ontokratialle eli olemisen valtaa hallussaan pitävälle taholle tuotetaan olemisen valtaa, jonka myötä etenkin yhteiskunnassa tehtävän työn merkitys vähenee ja ihmisille tarjotaan vain tyhjää olemista. Yksi ontokratian jäsen nykypäivänä feministitoimittajien ja dosenttien sekä heidän propagandastaan elävien viihdetyttelien lisäksi on luottamusmiesten ja sosiaalista oikeutta etsivien sosialistien ryhmittymä. Suomen huulipunahallitus edustaa niin suuresti viimeksi mainitun ryhmän etuja, että heidät pitää laskea ontokratiaan jo heidän hallituksessa olevien edustajiensakin takia. Eli ontokratian jäsenillä on nykypäivän maailmassa suurin mahdollisuus päättää oman olemisensa muodosta. Eli samalla kun viihdetyttelit ja -poikaset, "lifestyle"-bloggarit sekä uustaistolaiset feministit että luottamusmiehet saavat tuoda omaa olemistaan vapaassa muodossa esiin ja elää vapaasti, joutuvat noihin ryhmiin kuulumattomat tottumaan ideologiseen nautintoon, jossa kolmen edellisen ryhmän jäsenet määrittelevät heidän paikkansa ja asemansa yhteiskunnassa. Voidaan jopa sanoa, että viihdetyttelit ovat totaalisella omien arvojensa edistämisellä aiheuttaneet sen, että nykyinen viihdeyhteiskunta ei tunnista osaa sen jäsenistä, jotka nykypäivän tapauksessa ovat sellaisia miehiä, monesti nuoriakin, jotka eivät ole viihteen värittämiä eivätkä he ole suostuneet huoraamaan älyllisesti feminiinisen viihdeteollisuuden palvelukseen ja hypettämiseen.

Live and let live, kiusaamisesta, erilaisuuden ja eksentrisyyden hyväksymisestä

Live and let live tarkoittaa sananmukaisesti sitä, että elämässä tulisi suhtautua välittömästi toisten pyrkimyksiin siinä mielessä kun ne eivät ole omiaan aiheuttamaan vaikeuksia toisten ihmisten päämääriin ja tavoitteisiin elämässä. Ihmisten on kehitettävä itselleen kompetenssi suhtautua henkilökohtaisesti päämääriinsä ja suhtautua toisten ihmisten tavoitteisiin. On myös annettava ihmisille valita oman tahtonsa mukaan, jolloin näitä valintoja ei voida yhtämittaisesti arvioida suhteessa toisiinsa. Toisin sanoen ihmisille tulisi antaa oikeus olla yksilöitä ja sellaisia yksilöitä, jotka valitsevat omat mieltymyksensä ja päämääränsä elämässä vapaasti. Jotkut ihmiset ovat taipuvaisia toimimaan etenkin sosiaalisen painostuksen vaikutuksen alaisena vihamielisesti suhteessa joihinkin sellaisiin ihmisiin, jotka poikkeavat joukosta ja suuresta enemmistöstä. Mielestäni poikkeavia yksilöitä tulisi pikemminkin kunnioittaa, koska he antavat omalle eksentriselle persoonalleen mahdollisuuden kehittyä irrallaan sosiaalisesta painostuksesta ja konformisuuden ideaalista. Esimerkkinä tästä on vaikka se, kun minä lukiossa Kuopion Lyseossa olin ruotsin tunnilla, ja koska olin keskittynyt korkeakirjallisuuden lukemiseen, kysyi opettaja minulta jotain, ja koska en tiennyt millä sivulla oltiin, niin kysyin sitä, ja seurauksena nämä paremmat lyseolaiset nauroivat minulle. Ilmeisesti se oli heille niin suuri faux pas, että sille kelpasi nauraa. Kuitenkin mielestäni tämän tyyppisissä laitoksissa, jossa nuoret ihmiset kokevat olevansa parempia pelkän koulun takia, aiheuttaa sen, että käsityksissä ihmisten älykkyydestä ajaudutaan korostamaan liiallisesti ympäristöä genetiikan ja pysyvämpien ominaisuuksien kustannuksella. On selvää, että älykkyys on etenkin geneettistä, eikä se, jos on peruskoulussa pingottamisella saanut riittävän korkean keskiarvon vaikka Lyseoon pääsemiseksi, kerro suoranaisesti siitä, että kaikki tällaiset ihmiset olisivat pysyvältä älykkyyden tasoltaan toisia korkeammalla. On selvää, että peruskoulun keskiarvo ei vielä kerro mitään pysyvää ihmisen älyllisestä tasosta, johon harhakuvitelmaan monet ihmiset etenkin lyseossakin ajatuivat luottamaan. Ihmiset alisuoriutuvat ja ylisuoriutuvat riippumatta omasta pysyvästä älykkyysosamäärästään. Ihmisten tulisi hyväksyä erilaiset ihmiset sen kautta, että heidän pitäisi itse olla tekemisissä mahdollisimman monenlaisten ihmisten kanssa. Eksentrisyys tavallisesti tarkoittaa erottautuvaa persoonallisuutta. Monesti eksentrisiin ihmisiin liitetään käsitys siitä, että he toimivat ja ajattelevat etenkin suhteessa itseensä eivätkä esimerkiksi suhteessa toisiin ihmisiin ja heidän mielipiteisiinsä ja ennakkoluuloihinsa. Live and let live tarkoittaa sitä, että tässä järjestelmässä ihmisille annetaan enemmän tilaa ja ihmisten ei katsota valinnan vapauden takia vievänsä koko pohjaa yhteiskunnan olemassaolemiselle. Ihmisille on myös annettava yksityinen vapaus osallistua yksityisen talouden järjestelmään, jossa ihminen voi toimia niin palveluiden tuottajana kuin myös niiden hyödyntäjänä ja käyttäjänä. Tässä pohjimmainen ajatus on kaikkien ihmisten yhdenmukaisuus yhteiskunnan edessä, jonka yhteydessä voidaan poiketa vain pysyvimpien geneettisten ominaisuuksien perusteella. Eli pitäisi pyrkiä käsittämään yksilöt irrallaan heidän sosiaalisista viitekehyksistään ja näkemään mikä on olennaista ja merkitsevää, ja mikä on vain päälle liimattua sosiaalisista kuvitelmista ja mielikuvituksesta motivoitunutta höpötystä, joka on vain lavertelua ja ylistyslauluja vääränlaisten periaatteiden korostamisen takia. Eli olisi voitava nähdä jokaisessa yksilössä heidän kova ytimensä, mikä ei aina tule sosiaalisten obligaatioiden yhteydessä julki. Eli olisi voitava tunnistaa se hyväksi, että ihminen haluaa vapaasti seurata omia mieltymyksiään ja mielenkiinnonkohteitaan ja tätä ei tulisi missään nimessä pyrkiä hillitsemään. Olisi ensiksikin nähtävä se, että kaikkien erilaisuutta ja erilaisia ominaisuuksia tulisi lähestyä yhdenmukaisella tavalla. Toisaalta sitten näitä ominaisuuksia tulisi voida käsitellä yksilöllisyyden hyväksyvällä tavalla, ja hyväksyä se, että nämä ominaisuudet voivat esimerkiksi julkitulemisen tasossaan poiketa toisten ihmisten ominaisuuksien ilmenemisen yhteydessä. Eli kaikilla on samat oikeudet, mutta jokaiselle tulisi antaa kunnioitusta palautetta ja palkkioita sen myötä, miten ihmiset pystyvät tuomaan omaa minuuttaan ja siihen liittyviä ominaisuuksia esiin. Ja parasta olisi se, jos näitä ominaisuuksia voidaan hyödyntää suhteessa koko yhteiskunnan tasolla tarkasteltavaan hyötyyn.

Imettämisestä ja empatiaetiikasta kirjoittavat ihmiset

Yliopistoaikana maisteriseminaarissa oli eräs, joka kirjoitti gradunsa ”empatiaetiikasta”. Yritin jo tuolloin seminaarissa selittää kyseiselle tyttelille, miksi tuollainen aihe on täyttä hulluutta ja sisällötöntä roskaa. Ensinnäkin empatialla ei ole mitään tekemistä etiikan kanssa, eikä sitä voida pitää minkäänlaisen etiikan pohjana. Empatia on tavallisesti huomaamattomasti ilmenevä tunne, samalla kun etiikan tulee aina olla tietoista ja järjellisyydellä selitettävää. Samassa mielessä voitaisiin sanoa, jos empatia on etiikan alkujuuri, että esimerkiksi parittelun halu ja seksuaalivietti on etiikan pohjana. Etenkään naiset eivät ole suoranaisia ja järjellä selitettäviä. Heissä ilmenee paljon subjektiivista itsekeskeisyyttä. Eli esimerkiksi tavallisissa tilanteissa, heidän empatiansa voi herätä pintapuolisesti, kun taas seurueessa ollessa vain seurueen jäsenet ansaitsevat empatiaa heiltä. Ja on sanottava, ettei naisten eikä etenkään nuorten naisten empatia etene sillä tavalla, että he tekisivät jotain empatian tunteen ilmestyttyä – se on vain heille jonkinlainen tapa. Ja on selvää, että etiikan ja sen pohjana olevan materiaalin tarkoitus on muuttua käytännönmukaiseksi toiminnaksi, jossa teoriaa tuodaan toteen. Mitä väliä on empatiaa kokevalla tyttelillä, joka ei pysty muodostamaan tuota empatian kokemisen tapaa järjelliseksi ja ei koskaan pysty etenemään subjektiivisista tuntemuksistaan käytännön tekojen alalle? Mielestäni etiikan pohjana voidaan pitää etenkin sympatiaa ja huomioimista. Se ei tarkoita minkäänlaista seksuaalisesti värittynyttä empatiaa, vaan sympatia tarkoittaa etenkin sitä, että ihmisten omalle toiminnalle annetaan niille kuuluva tila ja että katsotaan suopeasti toisten ihmisten toimintaa, kun he ovat saaneet tuotua tarpeeksi esiin motiiveja omalle toiminnalleen. Ja mielestäni sympatian kohdalla voidaan kehittyä, kun henkinen kasvu edistyy ja ihmiset huomaavat toiset ihmiset suopeammassa mielessä. Huomioiminen taas tarkoittaa etiikan pohjana sitä, että toisten ihmisten edut huomataan yhtä tärkeässä mielessä kuin miten huomataan omat. Empatia on paikallaan pysyvien emootioiden kimppu, jonka ilmenemistä ei voida millään tavalla ennakoida, eikä sitä voida selittää järjellisesti. Monesti etenkin naisilla empatia ilmenee auttamatta ruumiillisten tuntemuksien kautta ja välityksellä, jossa ei mielestäni ole mitään korkeampaa henkistä ainesta. Eli mikä erottaa sympatian ja empatian – empatiassa hyväksytään se, että voidaan alentua lasten tasolle lepertelemään – ja voidaan sanoa, ettei etiikka ole millään tavalla sellaista, että siihen kuuluisi lasten tasolle leperteleminen. Sympatia tarkoittaa sitä, että toisen ihmisen tarpeet ja päämäärät hyväksytään jollain korkeammalla tasolla, ja näin ollen sympatia pääsee tekemisiin ihmisen järjellisten ominaisuuksien kanssa, mitä ei suuremmin empatian yhteydessä ilmene. Olen myös tämän lisäksi huomannut jossain ammattikorkeakoulujen listoilla joidenkin hassahtaneiden ihmisten kirjoittaneen lopputöitä imettämisestä. Tietysti se on olennaisen tärkeä asia, joillekin ihmisille joilla on lapsia, mutta voidaan kysyä, onko aihetta edetä edes ammattikorkeakouluun, jos opinnäytettä tehdessä on mielessä vain imettäminen. Koulutuksen tulisi laskea ihmisten halua lisääntymiseen, ja tällaiset imettämistutkielmat ja empatiaetiikat ovat vain omiaan aiheuttamaan sellaista näkemystä yliopistoon tulevien ihmisten keskuudessa, jotka monessa tapauksessa lisäävät sellaisten ajatusten olemassaoloa, jotka tekevät yliopistosta ja muista korkeammista oppilaitoksista enenevämmässä määrin epä-älyllisen huuhaan keskuksia, jonkalaisuus hyväksytään sen takia, koska naiset tapaavat tavallisesti olla tällaisten töiden tekijöitä.

Vapaa-ajattelijuudesta

On mielestäni todella ikävää, että ihmisten mielestä maailmassa on niin vähän ajatuksen vapautta, että tällaista asiaa hyödyntävä ihminen joutuu heti kaikkien epävapaiden tavallisten ihmisten hampaisiin. Ihmisten konformismi ja pakottava tarve muistuttaa kaikilta ominaisuuksilta toisia ihmisiä on aiheuttanut sen, että monien ihmisten ryhmien keskellä ei varsinaisesti esiinny yksilöllisyyttä, sillä yksilöllisyys vaatii toisista ihmisistä erottumista. Kuitenkin ajattelussakin on perustavia pohjarakenteita, jotka tarjoavat ihmisille, jotka pystyvät ne tavoittamaan, merkittäviä yhteisten kiinnostuksen kohteiden aiheita keskustelulle ja kommunikaatiolle. Mielestäni kommunikaatio vaatii aina sitä edeltävää ajattelua ja yksinoloa. Vain sillä tavalla yksilö voi antaa toiselle ihmiselle jotain keskustelussa. Monessa tapauksessa kommunikaatio, joka tapahtuu ennen viisastumista ei ole muuta kuin juoruilemista, kommentointia ja ihmisten välisten erojen havainnointia, joka korostuu etenkin naisten piirissä. Mitä sitten tarkoittaa ajatus. Se on etenkin erilaisten havaintojen sisältöjen synteesiä ja sen tuomaa mahdollisuutta luoda ja formuloida teorioita, joiden kautta voidaan ennakoida ihmisten käyttäytymistä ja ajattelua. Eli ajattelu on monesti ajattelun ajattelua. Siinä pyritään löytämään universaaleja totuuksia, jotka voisivat kertoa jotain pysyvää yhteiskunnasta ja yksilöstä. Toisaalta on myös olemassa sellaisia pseudoajattelun kohteita kuten vaikkapa naiseus ja mieheys tai vaikkapa sosiaalinen. Näillä, kuten sosiaalisuudella, ei ole minkäänlaista totuuden sijaa muualla kuin kaikenlaisten naistutkijoiden, sosiologien ja sosiaalipolitiikan opiskelijoiden ja tutkijoiden toisilleen jakamissa lippusissa ja lappusissa. Ajattelun yhteydessä on todellakin huomioitava meta-ajattelu, eli ajattelun ajatteleminen. Tällä tavalla voidaan huolehtia siitä, että ajattelu pysyy syvällisenä ja kiinteänä. Siihen liittyy tiettyjen pseudokäsitteiden kuten sosiaalisen hylkääminen. Mielestäni tieteillä on hierarkia, joka ilmaisee sen miten tarkasti tieteen käsitteitä voidaan käyttää ilmiöiden, luonnon ja ihmisen kuvaamiseen. Mielestäni filosofian tehtävä on etenkin tieteen käsitteiden selventäminen, mutta myös yhteiskunnan ja etiikan tasolla filosofian on voitava kuvata yhteiskunnan toimintaa ja yksilön roolia yhteisössä. Etiikan tasolla filosofian on voitava antaa kuvaavia teorioita siitä, miten elämää tulisi elää, mitä asioita ihmisen tulisi arvostaa ja millainen on hyvä elämä. Kuitenkin esimerkiksi Wittgenstein oli sitä mieltä, ettei etiikalla ja estetiikalla voida sanoa mitään maailmasta tai elämästä. Tämä on voinut monella tavalla aiheutua Wittgenstein persoonasta, koska hän oli varsin epäsosiaalinen ja joidenkin postuumien arvioiden mukaan jopa autismin kirjolla. Hänen mielestään ajatus oli aina vain loogisesti tosi lause, eli hänen mukaansa hyvästä elämästä tai esimerkiksi kauneuden käsitteestä ei voida sanoa mitään loogisesti pätevää. Eli Wittgensteinin mukaan ihmisen tulisi oppia puhumaan asioista oikealla ja loogisella tavalla. Eli toisin sanoen, Wittgenstein oli sitä mieltä että ihmisten tehtävä totuuden suhteen on kehittää sellainen kielellinen ilmaisutapa, joka on suhteessa maailman tosiasioiden kanssa. Eli hän oli sitä mieltä, että esimerkiksi Heideggerilta löytyvä kielikukkanen ”käsillä olevan maailmanmukaisuus” ei sisällä minkäänlaista loogista ainesta. Hän oli myös sitä mieltä, ettei metafysiikassakaan ole suurta järkeä. Sokraattisista dialogeista hänen on kerrottu sanoneen ”onpa ajanhukkaa”. Onko siis olemassa vain yksi tapa kuvata maailmaa. Wittgenstein lähestyi myöhäisfilosofiassaan relatiivista käsitystä kielestä, kun hän toi esiin ajatuksen kielipeleistä. Kielipelit olivat hänen mukaansa omin sääntöineen toimivia järjestelmiä, jotka toimivat, koska pelin osapuolet tietävät pelin säännöt. Eli on mahdollista harrastaa usealla tavalla ilmaistua totuuden kuvausta. Ei siis kielenkäytön ja kommunikaation kannalta ole olemassa minkäänlaista kielen loogista syntaksia, vaan ihmiset itse määrittelevät sitä millaista kieltä käyttävät ja millä tavalla he todellisuutta kuvailevat. Mikä sitten on ominaista vapaalle ajattelulle. Se on etenkin kekseliästä käsitteellistä ajattelua ja asioiden merkityksen yhteyksien löytämistä. Siinä mielessä ihmisten on pysyttävä erossa vaikutteellisuudesta, koska tämä kommentaariaatin ja ontokratian orja pyrkii yhdenmukaistamaan ja konformoimaan ihmisiä samanlaisen ajattelun, arvojen ja mielipiteiden alaisiksi. Mielestäni yhteiskunnasta voidaan löytää neljä ihmisten ryhmää: ensimmäinen on vapaiden ihmisten ryhmä, he ovat yhteiskunnan vapaimpia yksilöitä ja he ovat monessa tapauksessa vastuussa siitä, että yhteiskuntaan tuotetaan uudenlaista ajattelua. Kuitenkaan ei pidä luulla, että kaikki tiedonvälityksessä ja yliopiston ammateissa toimivat ihmiset olisivat vapaita. Näissä ammateissa toimii tätä nykyään paljon kaikenlaisia sosialisteja ja feministejä, jotka pyrkivät viemään tiedolta ja tieteeltä kaiken arvon, koska se tunkee siihen kaikenlaista järjenvastaisuutta, jonka tarkoitus on vain korvata uudenaikainen länsimainen tiede kaikenlaisella humpuukilla ja kulttuurisella marxismilla, joka on kaikille postmodernistisesti ajatteleville tyypillistä. Mielestäni looginen vapaa ajatteleminen vaatii sitä, että tajutaan se, mitkä käsitteet ovat hyödyllisiä ja mitkä eivät kuvaa mitään olennaista tai ovat liian epätarkkoja ja hajaantuvia siihen, että niistä voisi olla hyötyä muussa kuin naistutkimuksessa ja saman tapaisessa hölynpölyssä. Mielestäni kuitenkin luonnossa piilevien käsitteiden ja niiden kohteiden lisäksi voidaan muodostaa käsitteitä, jotka kuvaavat ihmisen kulttuurisia ja yhteiskunnallisia piirteitä ja tässä on etenkin historian tieteenala hyvin olennainen. Mielestäni voidaan ajatella historian ja sosiaalipsykologian tieteiden olevan todellisia samalla, kun esimerkiksi sosiologia, sosiaalipolitiikka ja naistutkimus eivät yllä siihen. Monesti muoti-ilmiöt voivat olla estämässä vapaata ajattelua, ne aiheuttavat sen, että ajattelussa olennaistuu tietyn lauman johtajan ajattelun ajatteleminen. Eli on niin, että ihmisen on ajateltava ajattelua yleisesti ja kokonaisuudessaan eikä ajateltava toisten ihmisten ajattelua, koska se on triviaalia kommentointia ja täysin turhaa, koska mielestäni filosofisia teorioita ei voi vertailla keskenään siten, että voitaisiin nähdä mitä ihminen on tarkoittanut ajattelullaan, eli niitä voidaan verrata vain ajatteluun yleensä, koska ajatteleminen sisältää tavallisesti myös sellaisen puolen, joka kertoo ihmisen omasta minästä. Ajatusjärjestelmistä voidaan sanoa vain se, että ne joko ovat oikeiden perusteiden kautta määriteltyjä tai sitten ne eivät ole, eli se tarkoittaa sitä, että jotkut ovat hyviä ja jotkut huonoja. Lisäksi voidaan katsoa sitä, kuinka tarkasti tietty järjestelmä osaa kuvata kohteenaan olevia ilmiöitä. Eli käsitteen pätevyys on tarkistettava maksimointiavaruudessa, joka erottelee käsitteet objektiivisiksi ja subjektiivisiksi, eli universaaleiksi ja partikulaarisiksi, eli tosiksi ja epätosiksi. Miksi sitten maailman ja ihmisen kuvaamisen on oltava universaalista ja yleistä. Tämä perustuu siihen, että ihmiset ovat piirteiltään samanlaisia, vain kulttuurien välillä on eroja siinä mielessä, miten kukin kulttuuri pystyy omaamaan universaalisia piirteitä. Korkein kulttuuri on se, joka on kaikkein universaalisin, eli oppimiskykyisin ja sopeutumiskykyisin. Tähän voidaan viitata siinä, kun ajatellaan miten kaikenlaisissa banaanivaltioissa ilmenee jatkuvasti kahakoita ja pommi-iskuja. Eli voidaan sanoa myös, että kyky olla ihmisten ja muiden kulttuurien kanssa tekemisissä määrittää sitä, mikä kulttuuri on kehittynyt. Esimerkkinä kulttuurin voimakkuudesta ja kehittyneisyydestä voidaan pitää esimerkiksi Sveitsiä, jonka kansalaisista lähes puolet on maahanmuuttajia tai maahanmuuttajien jälkeläisiä. Kuitenkin Sveitsissä ollaan säilytetty rauha ja puolueettomuus sekä ulospäin muita kansakuntia kohtaan kuten myös sisäisesti, vaikka vierasperäisiä ihmisiä on paljon ja vaikka maassa puhutaan neljää valtakieltä: ranskaa, saksaa, italiaa ja retoromaania. Sveitsiläiset osaavat siis hyvin integroida muualta tulevat omaan järjestelmäänsä. Se, että maahanmuuttajat näin kunnioittavat uuden maansa kulttuuria on ehdottomasti varsin harvinaista ja se kertoo alkuperäisten sveitsiläisten kyvystä sopeutua erilaisten ihmisten seuraan ja kulttuurin kyvystä sopeuttaa vierasperäisiä itseensä. Eli erittäin hyvän käsitteen tai arvon on oltava universaalinen tai pikemminkin universaalisesti ymmärrettävä. Siinä kaikkiin ihmisiin suhtaudutaan standardisesti mitatulla tavalla, ja tästä esimerkkinä voidaan pitää Mensan älykkyysosamäärätestiä. Se on siis formalisoitu sellaisen tietämyksen kuvaamiseksi, joka perustuu ihmisten pysyvien ominaisuuksien kuvaamiseen – kysymykset eivät siis kuvaa minkäänlaisia opittavissa olevia asioita, vaan se mittaa etenkin jatkuvuuksien ns. patterns havainnointia, ja tällainen havainnointi poikkeaa voimakkuudessaan ihmisten välillä. Hyvä ajattelu siis on ymmärrettävää, universaalista ja se ottaa kantaa asioihin, jotka ovat merkittäviä ja jotka koskettavat suurimpia yleiseksi katsottuja asioita. Toisaalta se, että filosofian arvoteoriassa käsitellään arvon käsitettä, tarkoittaa se, että asioita yhteiskunnassa on voitava lähestyä yhteiskunnallista todellisuutta myös arvon käsitteen kautta. Arvo tarkoittaa arvostuksen kohdetta, ja korkein arvostuksen kohde on todellakin universaalinen totuus, eli mahdollisimman yleiset ja arvojen kautta arvokkaat asiat. Esimerkiksi voidaan sanoa, että aristokratia ja monarkia ovat korkeampiarvoisimmat yhteiskuntajärjestelmät, koska ne perustuvat kunnioitukseen, joka on monesti omiaan häviämään demokratiassa, jossa poliitikot eivät ansaitse kunnioitusta, koska he tulevat mukavuudenhaluisiksi ”kavereiksi”, jotka korruptiivisesti riistävät sekä valtiota, jota he palvelevat ja äänestäjiä, jotka ovat heitä äänestäneet.

Runo

Ja ilta häilyy

Ilta jatkuvasti häilyten häilyy

kunnia kuitenkin juuri säilyten säilyy

nostaa esiin hyasinttien katkeran tuoksun

kestää läpi kuoleman katkeran juoksun

kaikkea turhaa on maailma täynnä

tragedian rakentaman kohtalon jäynä

ilta tulee vaaleissa kalkkisissa haamuissaan

kuin papit tekopyhät mutta vanhurskaat kaavuissaan

tekokukka on kukka tuoksuva kuitenkin

myös värikäs ja korea mielestä muidenkin

myrkkyä täynnä oleva pullo värein elämän

turhaan kerrottu vitsi jolla pätemään

nousevat miehet rautaisine haarniskoineen

myrkyn vihreän omine liskoineen

eivät kuitenkaan näe tiedon perintä juurta

ei muuta kerintä lammasta suurta

se nostaa lyyran pörröiseen selkäänsä ja huutaa

samalla kun totuus joka eläväisen kätkeytyy kuun taa