Mummoni sekä isäni vähäisemmässä mielessä ovat perimoralisteja. Omasta etiikastani heidän eettinen järjestelmänsä on jonkinlaista vanhamoralistista ja vanhakirkollista etiikkaa. Muistan kuinka isoäitini toisteli aina minulle silloin kun arvostelin vanhempiani, että muista se ja se käsky: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi jne.”. Hänen mielestään minun olisi tullut lapsena hyväksyä tuo ”käsky” pelkästään sen takia, kun hän sen aina mainitsi ja koska hän oli sen jossain rippikoulussa oppinut. Monesti suurimmat moralistit, jotka tukevat etiikkansa raamattuun, eivät välttämättä ole edes lukeneet koko kirjaa, josta todennäköisimpänä esimerkkinä Pertti Oinonen. Eli mummoni moraalinen ajattelu perustuu tiettyihin käskyihin, mitä ei saa tehdä, koska hän moralisoi tuollaisia asioita, jos niitä olen tehnyt. Siinä mielessä hänen eettisen järjestelmänsä voidaan katsoa olevan myös jossain mielessä ns. emotiivista etiikkaa. Eli hän monesti esittelee eettistä ajatteluaan sillä tavalla, että hän paheksuu jotain tai pahoittaa tunteellisesti mielensä jostain asiasta. On selvää, että on olemassa monia eettisiä järjestelmiä, kuten on jumaliakin, niin jotain tiettyä eettistä järjestelmää ei voida pitää selkeästi toista parempana, niiden tehokkuutta ja hyvyyttä ihmiselle voidaan vain arvioida jonkinlaisessa utilitaristisessa ja pragmatistisessa mielessä. Eli se, kenen suusta tai kynästä jokin eettinen järjestelmä on tullut, ei ole merkityksellistä, ja näin ollen etiikkaa ei voida myöskään rajoittaa jonkin tietyn ihmisryhmän tai maa-alueen sisäiseksi. Kuitenkin mummoni sanoo toisinaan, että ”kaikkiehan meijän pittää!”, eli hän ajattelee selkeästi kristinuskon monoteistisen suuntauksen mukaisesti, että on olemassa vain yksi mahdollinen etiikka ja se perustellaan sillä, jos ollaan sukua jollekin tai asutaan jossain tietyssä paikassa. Hän ajattelee siis, että meille saatavilla olevista eettisistä järjestelmistä hänen edustamansa on paras, ja hän voi siksi ulottaa oman moralisointinsa kaikenlaisista asioista myös sukulaisiinsa – hän ei siis tajua, että kuka tahansa missä hyvänsä voi valita itse oman eettisen järjestelmänsä ja sen takia joidenkin moraalisten imperatiivien tunkeminen toisille ihmisille ei ole kovinkaan sivistynyttä. Esimerkkinä hänen moralisoinnistaan on se, kun kerroin, että tulimme äitini kanssa kaupungilta usean muovikassin kanssa ja yksi jäi vahingossa bussikatokseen, josta joku epärehellinen ihminen oli sen vienyt. Hän katsoi, että tässäkin kysymyksessä on kyse moraalista, eli oli epämoraalista jättää kassi bussikatokseen ja siitä on hänen mielestään jotain perustavaa hyötyä jos tämä epämoraalisuus tuomitaan hänen toimestaan hänen oman etiikkansa perusteella. Kun olin varhaisteini, ja olimme menossa vanhempien ja mummon kanssa markettiin, niin keskustelu kääntyi tuotteiden hintaan, ja minä sanoin, että eihän aina tarvitse ostaa halvinta, niin mummoni kivahti tähän, että ”tietysti pittää!”. Hän oli myös joskus kun minua nuoremmat serkkuni olivat lapsia, yrittänyt saada heidät lähtemään kanssaan suviseuroihin! Onneksi serkkuni olivat varhaiskypsiä ja eivät suostuneet sinne lähtemään. Juhlatilaisuuksissa kirkoissa mummo on aina ollut innostamassa nuorempia sukulaisiaan öylätin ja hapanmehun ottamiseen. Eli voidaan tiivistää, että mummon eettinen järjestelmä on yksioikoinen, koska hän näkee kaikki muut eettiset järjestelmät omaansa huonompina. Se myös perustuu siihen, että oikea eettinen järjestelmä perustuu aina yhden tahon välittämään etiikkaan. Lisäksi se on monoteistinen, eli hän ajattelee, että etiikka on tullut yhden uskonnon ja jumalan välittämänä, eli ei ole edes mahdollista, että eettisiä järjestelmiä voisi olla montaa, ja etenkään se ei luota siihen, että eettiset järjestelmät voisivat poiketa ihmisten kesken. Hän ajattelee mustavalkoisesti ihmisistä, jossa toiset ovat toisia parempia ja enemmän vapautta ansaitsevia. Hänen mielestään hänen perseestään tulleissa ihmisissä ei voi olla mitään väärää, ja samaistaen toiset itseensä, hän ajattelee, etteivät vanhemmat voi koskaan olla väärässä, esimerkkinä hän sanoi minulle, kun mainitsin isäni kommentoineen kirjaharrastustani toteamuksella ”aapisia ja lorukirjoja” huudahti hän ”Olipa lempeästi sanottu!”. Ja edelliseen ei todellakaan sisältynyt ironiaa, koska sitä hän ei todellakaan osaa. Esimerkki tästä on, kun hän katsoo Panttilainaamo-tv-sarjaa, ja koska siinä Chum-nimistä miestä pidetään yksinkertaisena ja hitaana, niin Rick, joka oli käynyt Englannissa ja jolla oli oppaana lievästi kehitysvammainen mies, niin kun Rick tuli takaisin Englannista totesi hän jossain kohtaa Chumille, että ”näin Englannissa kaksoisveljesi”, niin mummoni toi ohjelman jälkeen innokkaasti minulle esiin sitä, että tiedänkö, että jaksossa oli Chumin kaksoisveli! Ja hän on katsonut varmaan lähes kaikki jaksot, niin mikäli minkäänlaista sosiaalisen sävyn huomaavaa pohjavirettä olisi hänen havainnoissaan, niin olisi hänen pitänyt tietää tuon olevan ironiaa tai sarkasmia. Ja näitä tilanteita on muistissa paljon. Ehkä hänen mustavalkoisuutensa ja käskyllisyytensä perustuu juuri tuohon, että hän ei assburger-tyylillä ymmärrä ironiaa. Hän ei esimerkiksi ymmärrä, jos minä leikilläni vaikka puhelimessa teen tyhmiä kysymyksiä ja olen ymmärtämättä häntä, vaan hän pahastuneena ihmettelee, että on kumma kun ei ymmärrä. Hän myös kertoi minulle vakavalla naamalla tavanneensa kotinsa lähellä naisen, jonka nimi oli Eila, ja joka kertoi mummolleni ei laktoosia sisältävän EILA-maidon olevan hänen mukaansa nimetty. Ja hän oli käynyt presidentinlinnassa keskustelemassa brändäyksestä ja niinpä EILA-maito oli nimetty hänen mukaansa. Tämänkin hän kertoi tosiasiana minulle. Vanhamoralistisessa kiihotuksessa on monesti myös taikauskoa ja tämä liittyy useasti maalaisuuteen ja matalaan koulutustasoon. Hän oli esimerkiksi kuullut, että jossain saman talon asunnossa vessanraikastin oli tippunut pönttöön ja tukkinut sen. Tämän takia hän otti omansa pois ja neuvoi sisartaan ottamaan myös omansa pois. Tämä on jonkinlaista uskomustiedettä, koska aika monella ihmisellä on edelleen vessanraikastin, eivätkä ne usein tipu pönttöön. Tietyt käskyt ja noudatteet ohjailevat mummon elämää ja hän toistaa rutiininsa samanlaisella tavalla. Hän sanoo mm. että minun, joka elän minimiansioilla tulisi laittaa rahaa säästöön, koska kaupasta pitää ostaa se mikä on halvinta, eikä sitä mitä tosiasiassa tarvitsee. Jos tuote ei ole halpa, niin sitä ei pidä ostaa. Hänen eettinen järjestelmänsä siis on yksioikoinen, suvaitsematon, ehdoton ja monistinen järjestelmä. Voisi sanoa, että tuollainen järjestelmä voi monesti syyllistyä joidenkin ihmisten tuomitsemiseen ja huomiotta jättämiseen. Miksi minun eettinen järjestelmäni sitten on erilainen, enkä ole mukautunut hänen käskyttämiseensä. Minä luotan ensinnäkin eettiseen pluralismiin, jossa etiikka voi tulla monesta eri lähteestä. Toiseksi minulla on polyteistinen jumalkäsitys. Kolmanneksi etiikkaa on tarkasteltava myös sen kannalta, ovatko ihmiset, jotka toteuttavat tällaisen järjestelmän sääntöjä, onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Onhan selvää, että esimerkiksi normit ja onnellisuus tai normit ja persoonallisuuden täydellistyminen voivat olla ristiriidassa. Koen olevani kulttuurisesti kristitty mutta en varsinainen uskovainen. Katson kirkon ja uskonnon olevan parhaimmassa tapauksessa elämää ylläpitävä voima. Kuitenkin pluralismin myötä ei voida katsoa, että jotkut uskontoon sisältyvät käskyt olisivat ehdottomia ja sanan mukaan tulkittuja. Monet voivat tehdä uskonnoista oman tulkintansa ja silloin ei voida olla täysin literaalisia. Ihmiset voivat myös omaksua piirteitä useammista uskonnoista ja muodostaa monen uskonnon värittämän eettisen järjestelmän. EI voida nykypäivänä sanoa, että joku yksi uskonto on kaikkia muita parempi. Sen takia uskovaisille on annettava oikeus itse valita uskontonsa ja silloin ei voida ajatella, että vanhauskonnollinen kiihottaja lähipiirissä, joka pahoittaa vielä emotiivisesti mielensä hänen mukaisestaan väärintekemisestä, olisi aina oikeassa. Tällöin voidaan sanoa, että esimerkiksi kymmenen käskyä on asia, jota ei tule tulkita sanasta sanaan. Jotkut ihmiset ovat pahoja ja pyyteellisiä, ja sen takia ei voida ihmiseltä pyytää, että tällaista ihmistä tulisi aina kunnioittaa vain hänen perheeseen kuuluvuutensa takia. Uskonnon pitäisi olla elämää säilyttävä ja siihen sisältyvää henkistä pärjäämistä tukeva voima, ja silloin ei voida sanoa, että pitäisi hyväksyä sellainen tilanne, jossa jokin sakramentti tai käsky estäisi ihmisen pärjäämistä maailmassa. Mielestäni esimerkiksi kristittyys määrittyy enemmän kulttuurista kuin jostain tiukasti vahdatuista säännöistä. Kuitenkin niidenkin kirjoittaja oli pelkästään ihminen. Ehkä kristinuskon alkuvaiheissa tarvittiin tiukempaa sääntöjen seuraamista, koska vain sillä tavalla voitiin todistaa oma uskovaisuutensa. Tällä hetkellä monet ihmiset muodostavat eettiset järjestelmänsä ja ohjeet joiden mukaan elävät monesta lähteestä käsin. Nämä säännöt risteävät toisiinsa ja mielestäni yhteen uskontoon rajoittuminen ei ainakaan laajenna ihmisen henkistä horisonttia. Samalla kun on useita jumalia, ei voida sanoa, että pelastuminen tässä elämässä tai jonkinlainen buddhalainen elämänhalun sammuttaminen olisi ainoa totuus elämän jälkeisestä elämästä. Niissä kaikissa on varmasti jotain pätevyyttä, mutta ei tulisi rajoittaa käsitystä uskonnosta vain yhden etiikan alaiseksi. Soveltavaa etiikkaa tulisi lisätä kouluihin, ja sen kautta voitaisiin saada parempi käsitys uskontojen oikeanlaisuudesta. Henkilökohtaisesti arvostan buddhalaisuutta ja viinan ottoa laskematta, pyrin myös elämään aika lailla sen antamien ohjeiden mukaisesti. Kuitenkaan en ole valinnut elämäntapaani jostain uskonnosta käsin, koska sellainen on mielestäni jokseenkin huono juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti