Tarkoitus-suuntautuneesta psykoterapiasta

Zweckmässigkeit on termi, jota ajattelemalla tulin yhteen sellaisen ajatuksen kanssa, että psykoterapian lähestymistapaa persoonallisuuteen ja mielenterveysongelmien hoitamiseen voitaisiin muuttaa. Suomeksi tämä termi voitaisiin mahdollisesti kääntää päämäärätietoisuutena tai tarkoitus-suuntautuneisuutena. Psykoterapia tarkoittaa sitä, miten psykiatri kuuntelee potilasta ja asiakasta, ja millaisia menetelmiä hän käyttää terapiatyössä asiakkaidensa auttamiseksi. Mielestäni arvostaminen, arvojen tunnistaminen ja tunnustaminen sekä toiminta omien henkilökohtaisten arvojensa edistämiseksi ja toteensaattamiseksi on tärkein asia, mitä ihmiset voivat tehdä yhteiskunta- ja yhteisöelämässä. Tämä on tärkeää sen takia, että silloin ihmiset voivat kokea henkilökohtaista merkitystä erinäisissä asioissa ja eivät katsoisi kaikessa toisiin ihmisiin etsiessään merkityksiä. Voidaan sanoa, että terapiatyön tarkoituksena olisi estää ihmisiä lankeamasta riippuvaiseen vaikutteellisuuteen tai esimerkiksi Sartren käyttämän termin mukaan huonoon uskoon (mauvaise foi). Eli koska nykyaikainen yhteiskunta tekee ihmiset sen jälkeen kun he ovat lapsuusiän jälkeen erkaantuneet äidistään, riippuvaiseksi kollektiivisesta arvoja ja arvostuksia ja niiden mukaisia merkityksiä ohjailevasta totalitaarisesta kommentaariaattijärjestelmästä. Voidaan sanoa, että koska tällaiset toimintatavat ovat niin yleisiä ihmisten keskuudessa, tulisi terapiatyön kautta edistää sitä, että ihmiset voisivat oppia asiantuntijoiksi tällä alalla ja auttaa sen jälkeen toisia ihmisiä. Onkin tärkeää, että nämä valonkantajat voisivat olla edistämässä vaikutteellisuuden vastaisuutta ja toimia sen eteen ettei kommentaariaatti saisi valtaa etenkään nuorten ihmisten keskuudessa. Voidaan sanoa, että ihmiset jakautuvat vaikutteellisuuden asteensa kautta vapaisiin, riippumattomiin, manipuloijiin ja epävapaisiin. Vapaat toimivat täysin vapaasti omien tavoitteidensa edistämiseksi yhteiskunnassa ja elämässä. Riippumattomat ovat sellaisia, joiden vapauden aste ei ole yhtä korkealla asteella kuin vapailla, mutta jotka kuitenkaan eivät ole enää epävapaita, ja joilla on mahdollisuus edistää omaa vapaudenastettaan niin, että heistä voi kehittymisen ja mietiskelyn myötä tulla täysin vapaita. Manipuloijat ovat kommentaariaatin vaikutteellisia jäseniä, jotka ovat arvoinstituutioista hullaantumisen jälkeen alkaneet toimimaan tuki-instituutioiden jäseninä, joiden tarkoitus on manipuloida ihmisiä omaksumaan tiettyjä arvoja ja sen kautta tiettyjä instituutioita. He eivät ole vapaita, mutta heille on tarjottu kommentaariaatin puolesta autonominen asema sitä varten, että he voisivat manipuloida riippumattomia ihmisiä toimimaan vaikutteellisesti kommentaariaatin periaatteiden ja tavoitteiden edistämiseksi. Manipuloijista ei voi tulla vapaita eikä edes riippumattomia, ennen kuin kommentaariaatin edistämän vaikutteellisuuden asema pienentyy merkittävästi. Manipuloijat ovat kuitenkin ehkä eniten epävapaita, koska he ovat omaksuneet kommentaariaatin edistämän arvojärjestelmän. Epävapaat ihmiset ovat kommentaariaatin vaikutteellisuuden manipuloitavissa, ja he eivät voi itse kokea arvoja tai merkityksiä riippumattomasti ilman kommentaariaatin ohjausta ja vaikutteellisuuden riippuvaisuutta. Ihmisten, jotka tulevat tällaiseen päämäärää ja tarkoitusta edistävään terapiaan, on hyväksyttävä tällainen ihmisten neljään kategoriaan jakaminen, jonka jälkeen heidän asemaansa voidaan alkaa edistämään. Terapiassa tulisi myös pyrkiä antamaan ihmisille välineitä omien arvojensa käytännönmukaiseen toteuttamiseen, eli ihmisten tulisi saada vapaasti tutkailla arvojaan ja asettaa asioille merkityksiä, jonka jälkeen he voisivat alkaa osallistumaan esimerkiksi yhteiskunnan poliittiseen järjestämiseen. Kuitenkaan tarkoitus-suuntautuneista terapiaa ei tule tulkita jonkun tietyn poliittisen suunnan keppihevoseksi, vaan ihmisten tulisi voida vapaasti tulkita ja tunnustaa omia arvojaan ja antaa erilaisia merkityksiä asioille riippumatta vaikutteellisuuden ja kommentaariaatin merkitysvallasta. Tarkoitus-suuntautuneen terapian tulisi etenkin palvella sitä tarkoitusta, etteivät ihmiset voi tunnustaa samanlaisia merkityksiä toistensa kanssa vain esimerkiksi sen takia, että muut samassa tilassa tai yhteisössä toimivat ihmiset katsovat toisten ihmisten merkitysten heitä velvoittavan. Arvojen on tultava ihmisen omasta arvorealisaatiosta, jonka kautta hän näkee oman näkymänsä ja voi preferenssiautonomisen menetelmän kautta tunnustaa sen, mihin arvot häntä velvoittavat – vapauden ja vastuun kautta. Preferenssiautonomia terapian välineenä auttaa ihmiset näkemään sen, mitä heidän tulisi omien uusien arvojensa kautta tehdä ja miten heidän tulisi toimia, jotta heidän arvojensa tunnustaminen voisi auttaa toisten ihmisten arvojen tunnistamista ja tunnustamista.