keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Runo


Uusi aamu



Uusi aamu meille sarastaa

meille sarastaa

Uusi aamu meille sarastaa

meille sarastaa

Uusi aamu kirkas

Uudessa aamussa olemme uudessa illan taassa

pyöritämme päitämme ympärillämme rakkaassa

laitamme kumin sen kärkeen, että jos

ihan kuin Ranskassa, voisimme sanoa nos

nousemme päivään uuteen toivossa

jätämme notkumisen norossa

kuin olisi siittimeni sisällä horossa

ei hetkauta kurtisaanit minua kovana

kuin olisi siinä arvokasta olla horona

tulkaa pässit ja sonnit tänne

jotta mitataan lopultakin jänne

auta minua, elä hetkauta

kuin sinä et minua ketkauta

äitini on kylmä kuin jää, piika-haukka

lopultakin aatelisverestään erotettu raukka

isäni on hiljainen ja koleerinen kuin pässi

ei tule vastaan palloani minun kässi

Uusi aamu meille sarastaa

meille sarastaa

Uusi aamu, aaa-mu!

Olen viimeinen mies sukuni

et sinäkään kuitenkaan ole vielä minun pupuni

Veljeni ottaa tapponi minun keveästi

ei sytytä se hänessä vihaa herevästi

äitini ja isäni eivät vaan välitä

enkä minä silloin sinua kuitenkaan kädetä

tapponi salattiin minulta suvun ”kunnian” vuoksi

ei siinä auttanut apu muiden, luotsi

minut tehtiin sairaaksi itselleni

koko sukuni ja ”läheiset” minulle uskotteli

Uusi aamu on täällä tänään

joudun kuitenkin vielä tästä suureen kränään.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti