Korostetusta kollektiivisesta itseluottamuksesta ja uskomuksista

Mielestäni on vaarallista yksilölle itselleen sekä toisille ihmisille, jos joillakin ihmisillä tai ihmisten ryhmillä on liian vankka ja olevinaan perusteltu uskomus siitä, että he ovat tai edustavat jotain tiettyä, eli enemmän jotain kuin jotain toista. Pluralismi tarkoittaa moniarvoisuutta ja todellisuuden monitulkintaista luonnetta. Siinä ajatellaan, ettei ihmisillä ja asioille ole jotain tiettyjä ontologisia piirteitä, eli tulkinta tapahtuu aina uudestaan huomioiden pluralismin moniarvolliset ja monitulkintaiset rakenteet.                             
                              

Tavallisessa takapajuisessa arvioinnissa toiset ihmiset määritellään omasta minästä käsin, ja monesti myös oma itse määritellään negaationa toisista ihmisistä käsin. Esimerkiksi voidaan sanoa, että kristinuskossa ja kaikissa monoteistisissä uskonnoissa oma hyvyys perustellaan tavallisesti sen perusteella, jos toiset ovat pahoja, eli koska toiset ovat pahoja ja edustavat pahuutta, olen minä silloin hyvä. Tästä harhaluulosta kirjoitti jo esimerkiksi Friedrich Nietzsche.                                                                                                           

On myös sanottava, että aristoteelinen Aristoteleen etiikasta tuleva hyveiden korostaminen ja se kun se leviää ihmisille, on tulkittava huonoksi piirteeksi, koska mielestäni ei voida sanoa, että jotkut oletukselliset omasta minästä määräytyvät sanat olisivat parempia ja edustaisivat jonkinlaista yleistä hyvyyttä tai etiikan kepin päähän nostettua ideaalia. Monesti moraali ja etiikka määritellään kollektiivisesta ryhmäpositiosta käsin. Kollektiivinen moraali ei ole koskaan oikeata, koska se monopolisoi etiikan jonkun yksittäisen ryhmän asiaksi. Eli voidaan sanoa, että yhteisöllinen käsitys oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta, ei ole kunnollinen siihen, että se voitaisiin yleistää kaikkien ihmisten kohdalle.                                                                       

Eli kun ajatellaan moraalista pluralismia, tarkoittaa se sitä, että tietyt käsitykset etiikassa eivät jakaannu kaikkien ihmisten keskuuteen. Kuitenkin voidaan sanoa, että länsimaisissa yhteiskunnissa on voitava tukeutua tietynlaisiin yleisiin periaatteisiin, joihin osallisesti voi olla vaikuttamassa esimerkiksi sekularisoidun kristillisyyden piirteet. Kuitenkin on monesti ja monessa sodassa havaittu, että länsimainen moraalinen imperialismi, jota esimerkiksi Amerikka on ollut laajentamassa ja pakottamassa eri kansoihin, ei ole sellainen aate, jonka onnistumiseen voitaisiin kaiken huomioiden kovasti luottaa.                                                                            

 Koska yhteisöille on taattava mahdollisuus olla olemassa ja olla tulematta häirityksi, voidaan sanoa, ettei kollektiivista vastaavuutta, joka on instrumentti siihen, kun rajoitetaan ihmisten vertailua keskenään, voida ulottaa liian pitkälle asti. Kuitenkin länsimaissa eläessämme on myös muistettava se perusta, jolle pluralismi perustuu, eli se ettei yksittäiset yhteisöt saa olla liittämässä omia kollektiivisia uskomuksiaan totalitaarisesti erilaisia uskomuksia edustavien ihmisten yhteisöihin. Länsimaista uskomusjärjestelmää ja suhtautumista totuuteen on voitava edistää siten, ettemme arvioi uskomuksia raakojen voimasuhteiden kautta.

Olli von Becker

YTM