Harppu kylmä

On tämä harppu kylmä

ei surussa värähdä edes silmä

ei osaa itkeä, eikä parkua

omaa hyväänsä pois mankua

ei välitä kohtalostaan lapsen

ei värähdä osakaan edes hapsen

antaa lapsensa, oman, kuolemaan

ei anna kissankaan jäädä nuolemaan

ei tunnista arvoa poikansa veren

ei välitä sitä elänkö vai elen!

Tarkoitus-suuntautuneesta psykoterapiasta

Zweckmässigkeit on termi, jota ajattelemalla tulin yhteen sellaisen ajatuksen kanssa, että psykoterapian lähestymistapaa persoonallisuuteen ja mielenterveysongelmien hoitamiseen voitaisiin muuttaa. Suomeksi tämä termi voitaisiin mahdollisesti kääntää päämäärätietoisuutena tai tarkoitus-suuntautuneisuutena. Psykoterapia tarkoittaa sitä, miten psykiatri kuuntelee potilasta ja asiakasta, ja millaisia menetelmiä hän käyttää terapiatyössä asiakkaidensa auttamiseksi. Mielestäni arvostaminen, arvojen tunnistaminen ja tunnustaminen sekä toiminta omien henkilökohtaisten arvojensa edistämiseksi ja toteensaattamiseksi on tärkein asia, mitä ihmiset voivat tehdä yhteiskunta- ja yhteisöelämässä. Tämä on tärkeää sen takia, että silloin ihmiset voivat kokea henkilökohtaista merkitystä erinäisissä asioissa ja eivät katsoisi kaikessa toisiin ihmisiin etsiessään merkityksiä. Voidaan sanoa, että terapiatyön tarkoituksena olisi estää ihmisiä lankeamasta riippuvaiseen vaikutteellisuuteen tai esimerkiksi Sartren käyttämän termin mukaan huonoon uskoon (mauvaise foi). Eli koska nykyaikainen yhteiskunta tekee ihmiset sen jälkeen kun he ovat lapsuusiän jälkeen erkaantuneet äidistään, riippuvaiseksi kollektiivisesta arvoja ja arvostuksia ja niiden mukaisia merkityksiä ohjailevasta totalitaarisesta kommentaariaattijärjestelmästä. Voidaan sanoa, että koska tällaiset toimintatavat ovat niin yleisiä ihmisten keskuudessa, tulisi terapiatyön kautta edistää sitä, että ihmiset voisivat oppia asiantuntijoiksi tällä alalla ja auttaa sen jälkeen toisia ihmisiä. Onkin tärkeää, että nämä valonkantajat voisivat olla edistämässä vaikutteellisuuden vastaisuutta ja toimia sen eteen ettei kommentaariaatti saisi valtaa etenkään nuorten ihmisten keskuudessa. Voidaan sanoa, että ihmiset jakautuvat vaikutteellisuuden asteensa kautta vapaisiin, riippumattomiin, manipuloijiin ja epävapaisiin. Vapaat toimivat täysin vapaasti omien tavoitteidensa edistämiseksi yhteiskunnassa ja elämässä. Riippumattomat ovat sellaisia, joiden vapauden aste ei ole yhtä korkealla asteella kuin vapailla, mutta jotka kuitenkaan eivät ole enää epävapaita, ja joilla on mahdollisuus edistää omaa vapaudenastettaan niin, että heistä voi kehittymisen ja mietiskelyn myötä tulla täysin vapaita. Manipuloijat ovat kommentaariaatin vaikutteellisia jäseniä, jotka ovat arvoinstituutioista hullaantumisen jälkeen alkaneet toimimaan tuki-instituutioiden jäseninä, joiden tarkoitus on manipuloida ihmisiä omaksumaan tiettyjä arvoja ja sen kautta tiettyjä instituutioita. He eivät ole vapaita, mutta heille on tarjottu kommentaariaatin puolesta autonominen asema sitä varten, että he voisivat manipuloida riippumattomia ihmisiä toimimaan vaikutteellisesti kommentaariaatin periaatteiden ja tavoitteiden edistämiseksi. Manipuloijista ei voi tulla vapaita eikä edes riippumattomia, ennen kuin kommentaariaatin edistämän vaikutteellisuuden asema pienentyy merkittävästi. Manipuloijat ovat kuitenkin ehkä eniten epävapaita, koska he ovat omaksuneet kommentaariaatin edistämän arvojärjestelmän. Epävapaat ihmiset ovat kommentaariaatin vaikutteellisuuden manipuloitavissa, ja he eivät voi itse kokea arvoja tai merkityksiä riippumattomasti ilman kommentaariaatin ohjausta ja vaikutteellisuuden riippuvaisuutta. Ihmisten, jotka tulevat tällaiseen päämäärää ja tarkoitusta edistävään terapiaan, on hyväksyttävä tällainen ihmisten neljään kategoriaan jakaminen, jonka jälkeen heidän asemaansa voidaan alkaa edistämään. Terapiassa tulisi myös pyrkiä antamaan ihmisille välineitä omien arvojensa käytännönmukaiseen toteuttamiseen, eli ihmisten tulisi saada vapaasti tutkailla arvojaan ja asettaa asioille merkityksiä, jonka jälkeen he voisivat alkaa osallistumaan esimerkiksi yhteiskunnan poliittiseen järjestämiseen. Kuitenkaan tarkoitus-suuntautuneista terapiaa ei tule tulkita jonkun tietyn poliittisen suunnan keppihevoseksi, vaan ihmisten tulisi voida vapaasti tulkita ja tunnustaa omia arvojaan ja antaa erilaisia merkityksiä asioille riippumatta vaikutteellisuuden ja kommentaariaatin merkitysvallasta. Tarkoitus-suuntautuneen terapian tulisi etenkin palvella sitä tarkoitusta, etteivät ihmiset voi tunnustaa samanlaisia merkityksiä toistensa kanssa vain esimerkiksi sen takia, että muut samassa tilassa tai yhteisössä toimivat ihmiset katsovat toisten ihmisten merkitysten heitä velvoittavan. Arvojen on tultava ihmisen omasta arvorealisaatiosta, jonka kautta hän näkee oman näkymänsä ja voi preferenssiautonomisen menetelmän kautta tunnustaa sen, mihin arvot häntä velvoittavat – vapauden ja vastuun kautta. Preferenssiautonomia terapian välineenä auttaa ihmiset näkemään sen, mitä heidän tulisi omien uusien arvojensa kautta tehdä ja miten heidän tulisi toimia, jotta heidän arvojensa tunnustaminen voisi auttaa toisten ihmisten arvojen tunnistamista ja tunnustamista.

Runo

Uusi aamu

Uusi aamu meille sarastaa

meille sarastaa

Uusi aamu meille sarastaa

meille sarastaa

Uusi aamu kirkas

Uudessa aamussa olemme uudessa illan taassa

pyöritämme päitämme ympärillämme rakkaassa

laitamme kumin sen kärkeen, että jos

ihan kuin Ranskassa, voisimme sanoa nos

nousemme päivään uuteen toivossa

jätämme notkumisen norossa

kuin olisi siittimeni sisällä horossa

ei hetkauta kurtisaanit minua kovana

kuin olisi siinä arvokasta olla horona

tulkaa pässit ja sonnit tänne

jotta mitataan lopultakin jänne

auta minua, elä hetkauta

kuin sinä et minua ketkauta

äitini on kylmä kuin jää, piika-haukka

lopultakin aatelisverestään erotettu raukka

isäni on hiljainen ja koleerinen kuin pässi

ei tule vastaan palloani minun kässi

Uusi aamu meille sarastaa

meille sarastaa

Uusi aamu, aaa-mu!

Olen viimeinen mies sukuni

et sinäkään kuitenkaan ole vielä minun pupuni

Veljeni ottaa tapponi minun keveästi

ei sytytä se hänessä vihaa herevästi

äitini ja isäni eivät vaan välitä

enkä minä silloin sinua kuitenkaan kädetä

tapponi salattiin minulta suvun ”kunnian” vuoksi

ei siinä auttanut apu muiden, luotsi

minut tehtiin sairaaksi itselleni

koko sukuni ja ”läheiset” minulle uskotteli

Uusi aamu on täällä tänään

joudun kuitenkin vielä tästä suureen kränään.

Runo

Olen poika isätön, tuntematon
jään tämän kaiken kanssa, olen sanaton
kuolemaani odottaa moni kaukainen, läheinen
olen heille kaikille vain turha. väliaikainen
ei sieluani enää pelasta rakkaus naisen
läsnäolo rakkaan ystävän kaukaisen
joudunko todella tuleen palavaan
pysäyttääkö mikään enää saranan narinaan
Muistakaa minua, älkää unohtako minua!
Kuitenkaan, kuolema, en vielä tunne sinua
Saamme toisemme pian yhteen taas
kuin aina olisi ollut aate aas
Minä menen ja kuolen, en jää
kuolee lopultakin suurmiehistä suku tää!

Runo

Nousemme jälleen uuteen retkeen

etsimme loistavan käytetyn entisen ehkeen

nousemme ylös maasta havahtuneina

taas teemme työmme piirun ravistuneina

oi uusi aamu ankara, ota lopulta minut

älä jätä, armahdan mielelläni sinut

älä jätä rauhaan, pure ankarasti minua

samalla kun monesti ja kovasti halveksun sinua

on minussa outo huurtelevan kylmä, jää

sinussa aina niin ehjä ja terävä seppelöity pää

emme unohda toisiamme, emme joudu hukkaan

samoin kuin voisin koskaan unohtaa sinut, rakkaan

meissä on nouseva voima, mystisen pimeä

muissa heikkous vahva valtavan herevä

menemme alttiisti muualle saaden arvon

ei auta muita heidän saamansa määrä armon

jos asettautuisin nyt eteeni sinun

olisitko jo silloin kaikeksi, kuitenkin, lopulta minun.

Korostetusta kollektiivisesta itseluottamuksesta ja uskomuksista

Mielestäni on vaarallista yksilölle itselleen sekä toisille ihmisille, jos joillakin ihmisillä tai ihmisten ryhmillä on liian vankka ja olevinaan perusteltu uskomus siitä, että he ovat tai edustavat jotain tiettyä, eli enemmän jotain kuin jotain toista. Pluralismi tarkoittaa moniarvoisuutta ja todellisuuden monitulkintaista luonnetta. Siinä ajatellaan, ettei ihmisillä ja asioille ole jotain tiettyjä ontologisia piirteitä, eli tulkinta tapahtuu aina uudestaan huomioiden pluralismin moniarvolliset ja monitulkintaiset rakenteet.                             
                              

Tavallisessa takapajuisessa arvioinnissa toiset ihmiset määritellään omasta minästä käsin, ja monesti myös oma itse määritellään negaationa toisista ihmisistä käsin. Esimerkiksi voidaan sanoa, että kristinuskossa ja kaikissa monoteistisissä uskonnoissa oma hyvyys perustellaan tavallisesti sen perusteella, jos toiset ovat pahoja, eli koska toiset ovat pahoja ja edustavat pahuutta, olen minä silloin hyvä. Tästä harhaluulosta kirjoitti jo esimerkiksi Friedrich Nietzsche.                                                                                                           

On myös sanottava, että aristoteelinen Aristoteleen etiikasta tuleva hyveiden korostaminen ja se kun se leviää ihmisille, on tulkittava huonoksi piirteeksi, koska mielestäni ei voida sanoa, että jotkut oletukselliset omasta minästä määräytyvät sanat olisivat parempia ja edustaisivat jonkinlaista yleistä hyvyyttä tai etiikan kepin päähän nostettua ideaalia. Monesti moraali ja etiikka määritellään kollektiivisesta ryhmäpositiosta käsin. Kollektiivinen moraali ei ole koskaan oikeata, koska se monopolisoi etiikan jonkun yksittäisen ryhmän asiaksi. Eli voidaan sanoa, että yhteisöllinen käsitys oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta, ei ole kunnollinen siihen, että se voitaisiin yleistää kaikkien ihmisten kohdalle.                                                                       

Eli kun ajatellaan moraalista pluralismia, tarkoittaa se sitä, että tietyt käsitykset etiikassa eivät jakaannu kaikkien ihmisten keskuuteen. Kuitenkin voidaan sanoa, että länsimaisissa yhteiskunnissa on voitava tukeutua tietynlaisiin yleisiin periaatteisiin, joihin osallisesti voi olla vaikuttamassa esimerkiksi sekularisoidun kristillisyyden piirteet. Kuitenkin on monesti ja monessa sodassa havaittu, että länsimainen moraalinen imperialismi, jota esimerkiksi Amerikka on ollut laajentamassa ja pakottamassa eri kansoihin, ei ole sellainen aate, jonka onnistumiseen voitaisiin kaiken huomioiden kovasti luottaa.                                                                            

 Koska yhteisöille on taattava mahdollisuus olla olemassa ja olla tulematta häirityksi, voidaan sanoa, ettei kollektiivista vastaavuutta, joka on instrumentti siihen, kun rajoitetaan ihmisten vertailua keskenään, voida ulottaa liian pitkälle asti. Kuitenkin länsimaissa eläessämme on myös muistettava se perusta, jolle pluralismi perustuu, eli se ettei yksittäiset yhteisöt saa olla liittämässä omia kollektiivisia uskomuksiaan totalitaarisesti erilaisia uskomuksia edustavien ihmisten yhteisöihin. Länsimaista uskomusjärjestelmää ja suhtautumista totuuteen on voitava edistää siten, ettemme arvioi uskomuksia raakojen voimasuhteiden kautta.

Olli von Becker

YTM

Uusoikeistolaisuuden eli kiinteän oikeistolaisuuden periaatteista

Koska Kokoomuspuolue on stagnatisoitunut heikon puheenjohtajansa Petteri Orpon myötä, ja koska Liberaalipuolue ei ole saanut osakseen sellaista suosiota, joka suuntautuu siihen yleisesti muissa Euroopan maissa, on määriteltävä sellaiset periaatteet, joilla oikeisto voisi saavuttaa suurempiosaista menestystä. Sosialismin aikakausi on perusteellisesti ohi, ja yhteiskunnassa oikeistolaisuuden kannatusta voidaan helposti lisätä, kun tarjotaan kansalaisille itseään enemmän muistuttavia tapoja äänestää. Uusoikeisto tarkoittaa suuresti sen kaltaista ideologiaa, joka on esimerkiksi Itävallassa määritelty kansallisliberalismiksi. Se tarkoittaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja liberalismia siinä mielessä, että sosiaalisissa kysymyksissä korostetaan liberaalista suhtautumista, jossa hyväksytään vähemmistöt ja edistetään vähemmistöjen sopeutumista valtavirtayhteiskuntaan. Vähemmistöt on kuitenkin voitava yhteiskunnallisen ja sosiaalisen kompetenssin kautta voitava määritellä tavalla, jossa erotellaan kehittyneet ja kehittyvät vähemmistöt ja näitä ryhmiä ja näiden ryhmien välistä rajausta on voitava tarkastella koko ajan preferenssiautonomian periaatteiden osoittamalla tavalla. Eli voidaan sanoa, että kehittyneillä vähemmistöillä on oman kompetenssinsa ja pärjäävyytensä takia oikeus suurempiin vapauksiin yhteiskunnassa kuin kehittyvillä vähemmistöillä. Kuitenkin kehittyvien vähemmistöjen edustajillakin on oltava mahdollisuus edistyä ja tulla osaksi suurempaa preferenssiautonomian määrittelevää vapautta kuin mahdollisesti oman jostain piirteestään määrittyvän kollektiivisen joukon vapautta. Kuitenkin kaikille yhteiskunnan alaisille ryhmille on voitava antaa pluralismin mukainen mahdollisuus edistää omien periaatteidensa mukaan määrittyvää vapautta. Sosiaalinen liberalismi tarkoittaa seksuaalisten vähemmistöjen, kehitysvammaisten ja muiden vammaisten ja maahanmuuttajien oikeuksia edistävää vapautta, jossa kuitenkin on myös tarkoitus edistää ryhmien välistä keskinäistä ymmärtämystä, eli siis kaikenlaista uskonnollista vakavamielisyyttä ei tarvitse hyväksyä, jos se ei itsessään hyväksy sekulaarista ryhmien välistä pluralismia ja hyväksymistä. Eli siis tässä mielessä jo voidaan sanoa, ettei esimerkiksi valtionkirkko perustu kunnolliseen sosiaaliseen liberaalisuuteen, eli uskonnoille ei voida antaa sosiaalisesti liberaalisessa yhteiskunnassa muihin uskontoihin nähden suurempaa vapautta. Liberaalisuuden on myös yllettävä taloudellisen järjestelmän ja talouden periaatteisin. Eli siis on voitava irtaantua skandinaavisen hyvinvointiyhteiskunnan tukahduttavista, säätelevistä ja yliohjaavista periaatteista ja voitava lähestyä vapaata markkinataloutta ja kapitalismia, jonka periaatteisiin voidaan luottaa siinä, kun luodaan mahdollisuuksia sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle. On muistettava etenkin Friedrich Hayek, Enoch Powell, John Maynard Keynes, Keith Joseph ja Adam Smith. Kulttuurinen konservatiivisuus kuuluu uusoikeistolaisuuden periaatteisiin siinä mielessä, että on tärkeää voida säästää tärkeimmät kulttuuriin liittyvät instituutiot ja periaatteet samalla kun edistetään sosiaalisesti liberaalista yhteiskuntaa. Eli esimerkiksi oikeusvaltion periaatteet ja vapaudet kuten ilmaisun-, sanan- ja kokoontumisenvapaus ovat periaatteita, joita on voitava perustella kaiken muun yhteiskunnallisen toiminnan perustana. Kansallista itsemääräytyneisyyttä on voitava rajoittaa Euroopan yhtenäisyyden takia, vaikka samalla edistää oman kansakuntansa itsemääräytyneisyyttä esimerkiksi omien puolustusvoimiensa vahvuuden ja vahvuuden varmistamisen kautta. Yksilöiden vapautta oman toimintansa ja oman hyvinvointinsa varmistamisen eteen on voitava edistää sillä, että heille annetaan sen jälkeen, kun määritellään kollektiivisen vastaavuuden taso, joka tarkoittaa sitä yhdenmääräisyyden tasoa, jolla ihmiset voivat omien lähtökohtiensa kautta edistää omaa vapauttaan, mahdollisuus olla innovatiivinen ja kehitykselle avoin kaikissa yhteiskunnan olemusta määrittelevissä tilanteissa. Eli on korostettava mahdollisuuksia kaikissa yhteiskunnan olemusta muovaavissa tilanteissa. Kaikille on annettava mahdollisuus esimerkiksi edistää omaa hyväänsä siten, ettei varallisuuden jakautumista tarvitsisi koko ajan määritellä ja ennakoida verotuksen kautta, ja tämän takia voitaisiinkin miettiä ansiotulojen verotuksessa tasaveroa, vaikka kuitenkin pääomatulojen verotuksen vapauttamiseen on suhtauduttava hillitymmin, sillä pääomatulot poikkeavat selkeällä tavalla siitä, miten ihmiset voivat saada ansiotuloillaan korvauksen omasta työnteostaan ja sen uutteruudesta. Mielenterveysongelmien hoitoa ja tutkimusta tulisi edistää vahvemmin uusoikeistolaisessa yhteiskunnassa, ja vastuu mielenterveysongelmaisten hoidosta tulisi siirtää entistä voimakkaammin avohoitoon ja tältä osin lakkauttaa sosialististen paikallaanpysyvien suljettujen osastojen toiminta. Myös lasten äideille tulisi tarjota mahdollisuus pidempään lapsivapauteen kuin miten tällä hetkellä tätä ongelmaa on käsitelty. Sairaanhoidon osalla on huomioitava se aikaisempi kuviteltu mahdottomuus, ettei sairaanhoidossa voitaisi kilpailla taloudellisesti ja sen takia erityissairaanhoito tulisi yksityistää. Kuitenkin omaishoidon tukea tulisi lisätä ja sen myötä edistää sitä, että sairaat ihmiset tulisivat mahdollisimman pitkään voida olla kotihoidossa omaisten toimiessa hoitajina. Koulutuspolitiikassa tulisi edistää vapaita ja yksityisiä koululaitoksia, ensiksi toisen asteen koulujen osalla ja myöhemmin entistä enemmän peruskouluissa, ja tämän takia antiikkinen kansallinen opetussuunnitelma tulisi poistaa ja edistää koulujen curriculumin itsemääräytyväisyyttä sen mukaan, millaisia asioita koulussa halutaan edistää ja kuinka paljon tiettyihin aloihin erikoistuvia ja erikoistumiseen kykeneviä on. Yliopistojen osalla koulutuksen kautta on voitava lyhentää yliopistoaikaa esimerkiksi rajoittamalla opintojen tukemista tietyn ikävuoden ohituttua. Välinpitämättömyyttä ja matalakulttuurin edistämistä tulisi koulussa ehkäistä sillä, että annettaisiin opetusta kaikenlaisia maailmankatsomuksia yhdistävässä arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikissä. Myös uskonnon ja elämänkatsomuksen opetus tulisi yhdistää saman oppiaineen alaiseksi. Tulevaisuuden sinivihreässä politiikassa on voitava ottaa huomioon ekologiset ja maapallon ikää ja sen edistämistä koskevat periaatteet kaikessa mahdollisessa poliittisessa päätöksenteossa. On voitava pitää esimerkiksi Pentti Linkolaa jonkinlaisena profeettana, vaikkemme täysin vastaisikaan toiminnassa hänen radikaalisimpia periaatteitaan ja opetuksiaan. Kuitenkin esimerkiksi luovan osallistumisen kautta avautuvat mahdollisuudet ympäristöstä huolehtimiseen tulisi huomioida kaikissa yhteisöissä ja yhteyksissä. Suomen on liityttävä Natoon, jotta voimme varmistaa oman kansallisen itsemääräytyneisyytemme idästä tulevaa uhkaa vastaan. Poliisin määrää tulisi riippuvaistaa siten, että riskialueille suunnattaisiin enemmän poliiseja ja muutenkin valvottaisiin enemmän poliisin tarvetta eri alueilla. Kuitenkin tavallisten passipoliisien roolia aseettomana tulisi korostaa, koska pakottamis- ja uhkaamisasenteet joihin aseellisuus perustuu voivat yhteiskunnassa lisätä rikollisuutta ja sen uhkaa. Kovista rikoksista annettavia tuomioita tulisi lisätä, mutta esimerkiksi kannabis tulisi dekriminalisoida kokonaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Kaiken, vahvankin alkoholin myynti tulisi vapauttaa ja sallia se ruokakaupoissa. Poliisien aseistuksen osalta on esimerkiksi Britanniassa nähty, että poliisia kunnioitetaan myös aseettomana ainakin sellaisissa tilanteissa, joissa yletöntä uhkaa ei ole. Euroopan Unionin yhdentymistä on edistettävä siten, että Unionin sisälläkin voisimme kaavailla jonkinlaista Natolle alisteista puolustusvoimien yhteenliittymää, jolla esimerkiksi voitaisiin vastata niihin pulmiin ja ongelmiin, joita siirtolaisuus Euroopan ulkopuolelta asettaa Unionin raja-alueille ja niiden stabiilisuudelle. Ihmisten vapautta ja itsemääräämistä tulisi voida yhteiskunnassa edistää esimerkiksi perustulon kautta ja samalla antaa ihmisille suurempi vapaus toimia yrittäjinä ja freelancereina, jolloin toteutuisi preferenssiautonomiaan liittyvä valinta vapauden ja vastuun välillä, eli ihmisille on annettava mahdollisuus työskennellä erilaisten periaatteiden eteen, joko esimerkiksi tienatakseen tai sitten esimerkiksi hyväntekeväisyyden tai läheistensä hyvinvoinnin eteen. Uusoikeistolaisuus tarkoittaa sellaista kiinteää oikeistolaisuutta, johon Petteri Orpon edustama juokseva kokoomuslaisuus ei ole kyvyllinen kehittymään. Puolueen johtoa tulisi kiinteän oikeistolaisuuden ja uusoikeistolaisuuden edistämisen eteen uudistaa, ja ainakin Antti Häkkänen ja Elina Lepomäki ovat ihmisiä, joiden asema puolueen johdossa tulisi seuraavan puheenjohtajavaalin jälkeen olla vakiintunut. Kokoomusta ja Liberaalipuoluetta on voitava edistää uusoikeistolaisuuden periaatteiden edistämisen kautta. Uusoikeistolaisuuden ja kiinteän oikeistolaisuuden tulisi olla nykyajan uutta vallankumouksellisuutta! Koska liberaalisuus on yleistyvä näkökanta kaikenlaisten sosialismien kustannuksella, tulisi sosialismia vastustavien puolueiden ja yhteenliittymien edistää esimerkiksi sitä, että työnantajat saisivat enemmän roolia työmarkkinoilla ja että paikallinen sopiminen tulisi työmarkkinoilla yleiseksi periaatteiksi. Eli ei pitäisi ylläpitää sosialistisia kunnallisia ja valtion alaisia työpaikkoja, vaan kaikesta työstä palkan tulisi määräytyä työn laadun ja määrän kautta. Toisaalta esimerkiksi lukiolaisten kohdalla tulisi työpaikkojen saantia säädellä siten, että he voisivat erikoistua jo lukiossa oman mielenkiintonsa mukaisiin aineisiin ja tehdä työtä kokemusta kyseisellä alalla kerryttävällä paikalla. Työtehtävissä työllisen kompetenssin ja ammattimaisuuden edistämisen eteen tulisi varmistaa etenkin se, että etenkin matalapalkkatöissä motivaatio pysyy yllä, ja sen takia tulisi työnantajan toimesta järjestää jonkinlaisia motivaatioharjoituksia, joilla voitaisiin parantaa työn kvalitatiivista ja kvantitatiivista tasoa.