On siis palattava takaisin Kantiin!

Suomalainen yhteiskuntajärjestelmä on siinäkin mielessä vääristynyt, koska monet yliopistoissa opiskeltavat alat eivät itsessään tarkoita sitä, että tuollaisella opiskelulla saataisiin myös jonkinlainen ammatillinen pätevyys. Tämä liittyy siihen, miten vähän Suomessa arvostetaan etenkin humanisteja mutta myös joitain yhteiskuntatieteilijöiden aloja. Tällaiset ihmiset joutuvat monesti tekemään matalapalkattuja töitä, jotka eivät useimmissa tapauksissa liity tällaisen ihmisen kiinnostuksen kohteisiin eikä ainakaan hänen akateemiseen tutkintoonsa. Esimerkiksi on ihmeellistä, miten vähän Suomessa arvostetaan etenkin filosofeja ja siinä kannuksensa tehneitä yksilöitä. Keski-Euroopassa ja etenkin Englannissa, Ranskassa ja Saksassa, filosofia on edelleen jonkinlainen perustavin tiede, ja esimerkiksi politiikassa toimiakseen filosofia on täytynyt tulla tutuksi ainakin filosofian klassikoiden kanssa vähintäänkin joidenkin filosofiaa ympäröivien tieteenlajien kautta Suomi on insinööriyhteiskunta, joka on täysin vastakkaiinen esimerkiksi Isoon Britanniaan nähden, jossa tavallisesti korkeimpiin asemiin politiikassa päätyneet ihmiset ovat opiskelleet esim. Oxfordissa ja Cambridgessa oppiainetta PPE, eli filosofia, valtiotiede ja taloustiede. Mielestäni varhainen erikoistuminen johonkin tiettyyn alaan tai muutamiin itseänsä kiinnostavaan alaan lisäisi se nuoren itsevarmuutta. Jos voisimme jo varhaiselta iältä alkaen varmistaa, mutta tietenkin itse opiskelijoiden kiinnostuksen mukaan, sen, että opiskelijat saisivat jo varhaisessa vaiheessa suuntautua omiin mielenkiinnonkohteisiinsa muuttuisi  asiantuntijan käsite yhteiskunnassa. Kun saisimme jo lukionkin jälkeen tällaista opiskelijapotentiaalia, olisivat yliopisto-opinnot vain kukka kakun päällä. Monesti insinööriyhteiskunnasta tulee mieleen yhteiskunta, jossa ei ajatella kovinkaan korkealla maanpinnasta, eikä etenkään miettiä millaisiakaan korkeampia arvoja tai periaatteita, ja varmaankin on niin, että etenkin käsitteellisessä ajattelussa on näiden ryhmien kohdalla selkeitä eroja.  Filosofiaa on täytynyt tulla opiskelluksi kaikenlaisen tieteellisen ajattelun ohessa, koska on selvää, että esimerkiksi suurimmat matemaatikot ja fyysikot ovat lukeneet myös filosofien tekstejä, mikä ei ole ollenkaan itsestään selvää nykypäivänä Suomessa. Esimerkiksi Albert Einsteinin kerrotaan lukeneensa nuorella iällä Immanuel Kantin Puhtaan järjen kritiikin, ja Kurt Gödel oli hyvin lähellä ns. Wienin piiriä, jossa tieteenfilosofit ja loogikot Ludwig Wittgensteinia ihaillen, väittelivät tieteen ja todellisuuden muodosta.  Humanisteille tulisi siis antaa enemmän stipendejä ja apurahoja, koska laajasti sivistynyt humanisti vastaa varmasti maailmankatsomuksellisen avaruuden ja älyllisen ironian ja skientismin vastustamisen kautta kymmentä teekkaria.  Ei tulisi ajatella, että vain jokin voi olla oikein, koska tietyt skientistiseen todellisuuteen sitoutuneet koulut ja niiden opettajat sanovat näin nuorille ihmisille, jotka tarvitsisivat lukiovaiheessa vapautta ja omien kiinnostuksien kautta syntyvää työkokemusta.