Ideologinen nautinto on ristiriidassa oikeimman arvojen ja tyydytyksen aiheiden tasapainon kanssa. Ideologinen nautinto tarkoittaa tyypillisimpiä elintapoja, jotka määrittyvät eniten etenkin tietynlaisen ideologian ja siitä syntyneen elämäntavan myötä. Ideologia tarkoittaa ideoiden kokoelmaa, jolla pyritään edistämään saman ideologiaan uskovan ihmisjoukon pyrkeitä ja tavoitteita. Ideologia vaikuttaa etenkin politiikassa, jossa vielä tänäkin päivänä katsotaan, että samaan puolueeseen kuuluvat muistuttavat enemmän toisiaan, kuin suhteessa toisten puolueiden edustajiin. Ideologia on siis ajatusten ja ideoiden kokoelma, joka pyrkii edustajiensa kanssa täyttämään arvojen alaa yhteiskunnan arvorekisterissä. Nautinto tarkoittaa sellaisia elämäntavan piirteitä, jotka toteutuvat ihmisten keskuudessa, ja jotka tuottavat ihmisille tyydytystä, ja sen takia niitä pyritään edistämään, sillä tavalla, että ne voivat toistua useampia kertoja. Voisi sanoa esimerkiksi, että nuorten ja korkeampaan ajatteluun kykenemättömien ihmisten piirissä jonkinlainen ideologinen nautinto on nussiminen, persujen keskuudessa rasismi, vihreitten keskuudessa kasvissyönti, vasemmistolaisten keskuudessa työttömyys ja solidaarisuus, kokoomuksen piirissä yrittäminen ja keskustalaisten piirissä maanviljely. Kaikki puolueet pyrkivät yleistämään omia nautintojaan kaikkien muiden nautinnoksi. Ideologinen nautinto ei ole siinä mielessä hyväksi todettu arvo, että sitä ei voida yleistää maksimointiavaruuden sisällä yleiseksi ja universaaliksi arvoksi, sillä universaaliksi tullakseen, arvo pitää voida todistaa maksimointiavaruudessa ristiriidattomaksi. Eli kun ajatellaan sitä, millaisia mielipiteitä yhteiskunnassa pitää tavoitella, tulee silloin ottaa huomioon se, kuinka hyvin noita mielipiteitä voidaan yleistää arvoksi. Sellaiset mielipiteet, jotka voidaan yleistää arvoksi ovat etenkin sellaisia arvoja, joissa korostuu yksilön vapaus, yksilön velvoitteet ja yksilön oikeudet. Mielestäni kapitalismia voidaan kuvata tällaiseksi arvoksi, koska se on ainoa talouden järjestämisen keino, jonka kautta ihmiset voivat olla yhteiskunnassa vapaita ja säilyttää myös sosiaalisen liberaalisuuden ja kulttuurisen konservatismin. Eli on siis tärkeää miettiä politiikan piirissä sitä, mitkä ovat todellisia arvoja, ja mitkä mielipiteet ovat sellaisia mielipiteitä, joita ei voida yleistää ja jotka ovat vain pintapuolisesti ohjaamassa nuoria ihmisentaimia omaksumaan ideologioita satunnaisten ja mielivaltaisten ideologisten nautintojen ja houkutteiden välityksellä. Elämäntapa ei ole oikein tapa omaksua poliittista ideologiaa, koska ideologian pintapuoliset ”trimmings” eivät ole keskeisin asia jossakin ideologiassa. Ideologiassa keskeisintä on hakea syvimmät ristiriidattomat arvot, joista ei tietysti ole sanottua, että silloin arvot kuuluisivat vain johonkin tiettyyn ja erilliseen poliittiseen puolueeseen ja ideologiaan. Maksimointiavaruus elää etenkin siinä, kun arvot nähdään vaihtoehtoisina. Kuitenkin voidaan sanoa, että arvojen omaksuminen tapahtuu etenkin oman sisäisen ajatusmaailman ja sitä motivoivan arvotustoiminnan kautta. Mielipide ei ole muuta kuin suunnike tiettyä asiaa kohtaan, jota ei vielä siinä vaiheessa voida yleistää yleiseksi käsitteeksi. Esimerkiksi kapitalismi tarkoittaa sitä, että se tuottaa hyötyä kaikille, ja sen takia mielipiteet, joiden mukaan talouden tulisi olla vapaata, voidaan yleistää arvoksi, koska se ottaa huomioon myös yksilöiden vapauden. Toisaalta sosialismi ei taas ole oikea arvo, koska se pysyy mielipiteen tasolla, sillä onhan selvää, että sosialismi eli ihmisten epävapaus ei ole yhdellekään, saati kaikille ihmisille sopiva ajattelutapa. Vapaus on se pohja, jolle perustuvat kaikki arvot. Ilman vapautta ei voi olla arvoja, koska vapaus on arvon perusedellytys. Arvot ovat sellaisia, että ne voivat yleisesti tuottaa hyötyä kaikille ihmisille, tai vaihtoehtoisesti ne voivat olla epäarvoja, joista ei koidu ihmisille kuin pahaa, eli ne ovat jossain mielessä ristiriitaisia siinä, miten ne tuottavat hyötyä ja onnellisuutta ihmisille. Jos arvo on samanaikaisesti sekä hyvää että pahaa, ei se todellisuudessa ole minkäänlainen arvo, vaan mielipide, joka on mahdollisesti ja hyvin todennäköisesti saanut vaikutteita ideologisista nautinnoista, jotka ovat vain poliittisten ideologioiden keppihevosia ja kepin päähän nostettuja kauttailveilijöitä. Mitä poliittisen ideologian sitten tulisi tarkoittaa. Sen tulisi tarkoittaa sitä, että ideologia tulee sisältä, eikä sitä omaksuta pintapuolisten houkutteiden takia. Toisaalta kapitalismin hyvyyden yhteydessä on mainittava se, että rahasta ei tulisi tulla keskeistä ideologisen nautinnon kohdetta ja aihetta. Sen takia taloudellista vapautta on sen pahan veljen takia rajoitettava verotuksella, vaikka kuitenkin keskeisintä yhteiskunnan hyödykettä eli työtä ja motivaatiota siihen on tuettava sillä, että työstä annetaan kunnollinen korvaus sen oikeasti ansainneille ihmisille.
maanantai 26. elokuuta 2019
Ehdottomuudellistuminen ja ideologisen nautinnon ristiriidasta
Ideologinen nautinto on ristiriidassa oikeimman arvojen ja tyydytyksen aiheiden tasapainon kanssa. Ideologinen nautinto tarkoittaa tyypillisimpiä elintapoja, jotka määrittyvät eniten etenkin tietynlaisen ideologian ja siitä syntyneen elämäntavan myötä. Ideologia tarkoittaa ideoiden kokoelmaa, jolla pyritään edistämään saman ideologiaan uskovan ihmisjoukon pyrkeitä ja tavoitteita. Ideologia vaikuttaa etenkin politiikassa, jossa vielä tänäkin päivänä katsotaan, että samaan puolueeseen kuuluvat muistuttavat enemmän toisiaan, kuin suhteessa toisten puolueiden edustajiin. Ideologia on siis ajatusten ja ideoiden kokoelma, joka pyrkii edustajiensa kanssa täyttämään arvojen alaa yhteiskunnan arvorekisterissä. Nautinto tarkoittaa sellaisia elämäntavan piirteitä, jotka toteutuvat ihmisten keskuudessa, ja jotka tuottavat ihmisille tyydytystä, ja sen takia niitä pyritään edistämään, sillä tavalla, että ne voivat toistua useampia kertoja. Voisi sanoa esimerkiksi, että nuorten ja korkeampaan ajatteluun kykenemättömien ihmisten piirissä jonkinlainen ideologinen nautinto on nussiminen, persujen keskuudessa rasismi, vihreitten keskuudessa kasvissyönti, vasemmistolaisten keskuudessa työttömyys ja solidaarisuus, kokoomuksen piirissä yrittäminen ja keskustalaisten piirissä maanviljely. Kaikki puolueet pyrkivät yleistämään omia nautintojaan kaikkien muiden nautinnoksi. Ideologinen nautinto ei ole siinä mielessä hyväksi todettu arvo, että sitä ei voida yleistää maksimointiavaruuden sisällä yleiseksi ja universaaliksi arvoksi, sillä universaaliksi tullakseen, arvo pitää voida todistaa maksimointiavaruudessa ristiriidattomaksi. Eli kun ajatellaan sitä, millaisia mielipiteitä yhteiskunnassa pitää tavoitella, tulee silloin ottaa huomioon se, kuinka hyvin noita mielipiteitä voidaan yleistää arvoksi. Sellaiset mielipiteet, jotka voidaan yleistää arvoksi ovat etenkin sellaisia arvoja, joissa korostuu yksilön vapaus, yksilön velvoitteet ja yksilön oikeudet. Mielestäni kapitalismia voidaan kuvata tällaiseksi arvoksi, koska se on ainoa talouden järjestämisen keino, jonka kautta ihmiset voivat olla yhteiskunnassa vapaita ja säilyttää myös sosiaalisen liberaalisuuden ja kulttuurisen konservatismin. Eli on siis tärkeää miettiä politiikan piirissä sitä, mitkä ovat todellisia arvoja, ja mitkä mielipiteet ovat sellaisia mielipiteitä, joita ei voida yleistää ja jotka ovat vain pintapuolisesti ohjaamassa nuoria ihmisentaimia omaksumaan ideologioita satunnaisten ja mielivaltaisten ideologisten nautintojen ja houkutteiden välityksellä. Elämäntapa ei ole oikein tapa omaksua poliittista ideologiaa, koska ideologian pintapuoliset ”trimmings” eivät ole keskeisin asia jossakin ideologiassa. Ideologiassa keskeisintä on hakea syvimmät ristiriidattomat arvot, joista ei tietysti ole sanottua, että silloin arvot kuuluisivat vain johonkin tiettyyn ja erilliseen poliittiseen puolueeseen ja ideologiaan. Maksimointiavaruus elää etenkin siinä, kun arvot nähdään vaihtoehtoisina. Kuitenkin voidaan sanoa, että arvojen omaksuminen tapahtuu etenkin oman sisäisen ajatusmaailman ja sitä motivoivan arvotustoiminnan kautta. Mielipide ei ole muuta kuin suunnike tiettyä asiaa kohtaan, jota ei vielä siinä vaiheessa voida yleistää yleiseksi käsitteeksi. Esimerkiksi kapitalismi tarkoittaa sitä, että se tuottaa hyötyä kaikille, ja sen takia mielipiteet, joiden mukaan talouden tulisi olla vapaata, voidaan yleistää arvoksi, koska se ottaa huomioon myös yksilöiden vapauden. Toisaalta sosialismi ei taas ole oikea arvo, koska se pysyy mielipiteen tasolla, sillä onhan selvää, että sosialismi eli ihmisten epävapaus ei ole yhdellekään, saati kaikille ihmisille sopiva ajattelutapa. Vapaus on se pohja, jolle perustuvat kaikki arvot. Ilman vapautta ei voi olla arvoja, koska vapaus on arvon perusedellytys. Arvot ovat sellaisia, että ne voivat yleisesti tuottaa hyötyä kaikille ihmisille, tai vaihtoehtoisesti ne voivat olla epäarvoja, joista ei koidu ihmisille kuin pahaa, eli ne ovat jossain mielessä ristiriitaisia siinä, miten ne tuottavat hyötyä ja onnellisuutta ihmisille. Jos arvo on samanaikaisesti sekä hyvää että pahaa, ei se todellisuudessa ole minkäänlainen arvo, vaan mielipide, joka on mahdollisesti ja hyvin todennäköisesti saanut vaikutteita ideologisista nautinnoista, jotka ovat vain poliittisten ideologioiden keppihevosia ja kepin päähän nostettuja kauttailveilijöitä. Mitä poliittisen ideologian sitten tulisi tarkoittaa. Sen tulisi tarkoittaa sitä, että ideologia tulee sisältä, eikä sitä omaksuta pintapuolisten houkutteiden takia. Toisaalta kapitalismin hyvyyden yhteydessä on mainittava se, että rahasta ei tulisi tulla keskeistä ideologisen nautinnon kohdetta ja aihetta. Sen takia taloudellista vapautta on sen pahan veljen takia rajoitettava verotuksella, vaikka kuitenkin keskeisintä yhteiskunnan hyödykettä eli työtä ja motivaatiota siihen on tuettava sillä, että työstä annetaan kunnollinen korvaus sen oikeasti ansainneille ihmisille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti