Minän dispensio ja arvotasapaino

Dispensio tarkoittaa sitä, miten ihminen on liitteessä maailmaan. Se tarkoittaa sitä, miten ihminen voi preferenssiautonomian mukaisesti ylläpitää itsessään vapauden ja vastuun dikotomiaa. Koska on varmaan niin, että suurin osa ihmisistä ottaa toisinaan vastaan ”vaikutteita”: on dispensiota ja arvotasapainoa hyväksikäyttämällä mahdollista tulkita sitä, mistä ihmiset saavat arvonsa, käsitteensä ja symbolinsa ja kuinka he samalla ovat yhteydessä toisiin ihmisiin käsitteellisesti ja ideologisesti.. Dispensio on siis kaksisuuntainen, eli se toisaalta tuo olemaan ihmisen omia arvoja, jotka ovat syntyneet itsenäisestä aivotoiminnasta ja toisaalta arvot ulkoisessa maailmassa luovat monesti ainakin pohjan tiettyjen arvojen ylläpitoon ja realisoitumiseen. Ihminen on siis maailmassa vapauden ja vastuun välillä ja arvotasapaino tarkoittaa sitä, että ihminen on sinut omien arvostuksen kohteidensa kanssa. Tässä sisäisestä ulkoiseen tapahtuvassa vaikuttamisessa jonkun ihmisen kehittämät arvot saavat huomiota ja muut ihmiset alkavat käyttämään näitä samoja. Eli voidaan sanoa, että koska arvot syntyvät subjektiivisesta aivotoiminnasta, saavat sellaiset käsitteet jotka ovat helposti yleistettäviä, objektiiviseksi tulevia ja muottiin sopivia tilaa yhteisön sisällä. Ihmiset kokevat arvoja arvotunteiden kautta, jotka ovat ennen realisoitumistaan pelkästään subjektiivisia mielipiteitä. Ihmisten välillä vallitsee jonkinlainen intersubjektiivisuus, joka takaa sen, että tietyt arvotunteet ja arvot voivat muuttua objektiivisiksi arvoiksi. Eli voidaan sanoa, että sellaiset arvot ovat korkeimmalla tasolla, jotka ovat mahdollisimman universaaleja, koska tämän asian kautta ihmiset voivat olla kommunikaatiossa toisten ihmisten kanssa, ja kokea tulevansa ymmäretyksi toisten ihmisten kohdalla. Toisessa merkityksessään dispensiota voidaan kuvailla sellaiseksi reaktioksi, joka ihmiseltä syntyy kun erotellaan käsitteitä ja aletaan yleistää niitä puheeseen. Eli toisin sanoen tämä dispensio tarkoittaa aiemman merkityksensä mukaisesti, jotain sellaista jonka ihminen omaksuu ympäristöstään. Eli ihmisen arvojen kokemisen tapa on sellainen, että siinä tapahtuu aivoissa reaktio, joka vaikuttaaa siihen, että ihmisen tarkasteltavaksi tulee arvotunteita, jotka ovat aluksi pelkkiä subjektiivisia emootioita. Arvotunteiden realisoitumisen jälkeen niille pyritään hakemaan ulkoisesta todellisuudesta kiinnikkeitä, jotka näyttäisivät sopivan siihen, miten arvo näkee näkymänsä omien arvojensa värisillä laseilla. Mielestäni suurin osa tieteen teosta perustuu ihmisten keskinäiseen sopimukseen, jonka takia tieteiden reossa tulisi kiinnittää huomiota etenkin taideaineisiin ja kirjallisuuteen, koska arvojen luominen, säilyttäminen ja uudelleenmäärittely on ihmisen tärkein aktiviteetti tässä yhteisolossamme maailman sisällä.. Arvontunteiden realisoitumisen jälkeen ne voivat johtaa tarvittavaan yhteiskunnan perinteitä ylläpitävääm järjestykseen. Eli tällaisessa järjestelmässä ei ole vain joko konservatiiveja ja liberaaleja, koska noista molempien tulee olla koko ajan tietoinen ympäröivän yhteiskunnan järjestyksestä omilla tavoillaan.. Mielestäni ainoa oikea tapa suhtautua kulttuuriin ja vähemmistöihin on sosiaalisesti liberaalinen tapa, ja toisaalta pitää tunnustaa se että tietyt ympäristöstä löytyvät instituutiot ovat säilyttämisen arvoisia, ja sen takia tulee olla konservatiivinen kulttuurisesti. Mielestäni Britanniassakin liberaalien ja konsevatiivien tulisi muodostaa itselleen uudenlaisia tavoitteita näiden mainittujen arvojen perustalle. Tällä myös mahdollistettaisiin, ettei Labour nouse enää valtaan. Arvotasapaino tarkoittaa ihmisen aktiivisuutta ja kompetenssia, joka ilmenee etenkin kykynä toimia yhteiskunnassa. Arvojen tasapainottomuus taas tarkoittaa sitä, että ihminen on joko laiska tai sitten hän on työssä, jota hän tekee yötä päivää. Arvotasapaino tarkoittaa myös monella miehellä psyykkistä tasapaimoa, joka vaikuttaa ihmisten toimintakykyyn ja kompetenssiin. Eli arvoilla siis on merkittävä rooli ihmisten hyvän olon tunteissa, ja emotionaalisessa tasapainossa. Eli arvollisessa tasapainotilassa ihminen ei enää ala kokoamaan itselleen esimerkiksi rahaa tai asioita jotka liittyivät rahaan. Eli voidaan sanoa, että esimerkiksi arvotunteiden mukaan olisi miehiä alle puolet vähemmän aktiivisista ihmisistä., Modaalinen kapasiteetti tarkoittaa todellisuudessa sitä kompetenssin tasoa ja moniulotteisuutta siinä, miten ihminen voi tavoitella erilaisia päämääriä erilaisissa toisistaan olosuhteiltaan poikkeavissa ympäristöissä. Minän dispensio ja arvotasapaino tarkoittavatkin modaalisen kapasiteetin toteutumismahdollisuutta. Minän dispensio on siis subjektiivisten vaikutelmien antamaa mahdollisuutta nähdä arvot objektiivisella tasolla. Arvotasapaino syntyykin siitä, kun dispensio toimii ja modaalinen kapasiteetti on realisoitunut.