Toiminnan teoriasta

Toiminta tarkoittaa tekojen kokoelmaa, jotka voivat tavallisesti olla kausaalisuhteessa toistensa kanssa. Tuo kausaalisuhde tarkoittaa sitä, että toiset toisistaan erilliset teot muodostuvat toiminnaksi toistensa ja seuraavuudem kautta. Toiminta voidaan erotella tiettyihin osiin. Ensimmäiseksi on olemassa arvoihin perustuvaa toimintaa, jossa arvostuksen kohteet ohjailevat toimintaa, mikä voi olla esimerkiksi äänestämistä demokraattisissa vaaleissa. Toiminta voi olla myös täysin omista päämääristä ja ominaisuuksista riippuvaista toimintaa, jossa yksilö pyrkii etenkin oman hyvänsä maksimointiin. Toiminta voi olla välineellistä, jossa tekojen kokoelmalla pyritään jonkinlaiseen ulkoiseen personaaliseen hyvään. Toiminta voi olla itseriippuvaista, jossa korostus on henkilökohtaisella vapaudella. Toiminta voi olla myös toisista ihmisistä riippuvaista toimintaa. Ja lopuksi toiminta voi olla myös tiedostamatonta, joka kertoo siitä ettei yksilön tietoisuuden pintataso tavoita toiminnan syytä ja rakennetta. Toiminnalla voi siis olla useita syitä eikä kaikki toiminta ja teon tapahtumat tapahdu aina yhden syyn takia. Toimintaa voidaan arvioida esimerkiksi sen mielekkyyden ja asiayhteyksellisyyden kautta. Toiminta voi saada hyväksyntänsä esimerkiksi sitä mittaamalla, kuinka itseisarvoista teot ja niistä muodostuva toiminta on. Voidaan siis sanoa, että jonkinlaiset toiminnan muodot ovat itsessään arvokkaampia joka voi perustua esimerkiksi toiminnan epäitsekkyyteen. Toimintaa ovat myös arvioineet esimerkiksi utilitaristi, kuten John Stuart Mill ja Jeremy Benthman. Tämän näkemyksen mukaan parasta toimintaa on se toiminta, jolle voidaan mitata suurin hyötyarvo, ja itse asiassa utilitaristit pyrkivät kaiken toiminnan formulointiin, jolloin turha tai provinsiaalinen käytös rajoitettaisiin minimismiin yhteiskunnan sisällä. On siis mietittävä sitä, miten toiminta voitaisiin formuloida sille parhaiten kuuluvaan sijaan. Ensiksi on tärkeää, että vapaa markkinatalous hyvälsytään, koska vasemmiston ajatuksiin ei kuulu etenkään vapaus missään muodossa. Vapaa markkinatalous antaa mahdollisuuden kaikelle korkeakulttuurille, samalla kun ne vuorovaikuttavat kokonaan toistensa kanssa. Peliteoria, Adan Smith ja utilitaristit vastaavat ihmisille siitä, miten toiminta pitäisi organisoida, että se tuottaisi suurinta maksimaalista hyötyä ihmiselle joka toimii. Vapaassa markkintaloudessa köyhinkin ihminen ei ole yhtä köyhä kuin mihin varallisuuden tasoon sosialismin köyhimmät liittyvät. Monesti ihmiset toimivat rutiiniensa mukaisesti, jossa yhtä toimintaa seuraa jokin päämäärä, joka taas antaa mahdollisuuden uudelle jatkuvalle toiminnalle. On siis olemassa myös tiedostamatonta toinintaa, mutta suurin osa toiminnasta tapahtuu ihmisten keskuudessa päämäärän takia. Tuo siis tarkoittaa sitä, että jokin toiminnan takijä suuntautuu toista ihmistä asiaa tai välinettä kohden. Se siis tarkoittaa sen kaltaista suunntautumista, jossa ihminen saa palkkion töistään. Toiminnan päämäärä on myös se, että jotkut saavat käsityksen toisesta ihmisestä ja hänen piirteistään, koska tällainen toiminta voi tuottaa etenkin pinnallisen mallitodellisuude n mukaista hyötyä ja arvoa. Ihmisellä pitää olla selvyys toiminnan muodosta eli tekojen kokonaisuudesta. Ja tässä on siis tärkeää arvioida sitä miten tällainen toiminta vaikuttaa makrotodellisuudessa globaalisella tasolla. Ihmisen on siis toiminnan oikeuttamiseksi tutkittava sitä, millaiset toiminnat on yleistä ja hyväksyttävää jossain tietyssä yhteisössä. Kuitenkin voidaan sanoa, että sellainen proviinsaiaalinen käyrös, joka perustuu esimerkiksi juoruasmiseen ja tarinoiden levittämiseen, niin voidaan sanoa, että sekin voitaiisiin korvata lukemalla, hankkimalla tietoa ja pyrkimällä asiaperäiseen, tiedon roolia korostavaaan asiantuntijayhteiskuntaan, jossa erikoistuttaisiin omiin työskentelyaloihin jo ala-asteella. Arviointi alasta tulisi selvittää motivaation ja älykkyyden mittaamisen avulla. Kun ihmiset tietäisivät jo koulussa sen, mikä heistä tulee, niin ei voitaisi varmastikaan ajautua samanlaiseen koulutusputken pitenemiseen, joka on ollut havaittua myös Suomessa viimeisen vuosikymmenen aikana. Kun opiskelijat valmistuisivat nykyistä nopeammin, niin yhteiskunnan ei tulisi avustaa opiskelijoita pidemmän mallin mukaan. Mikä sitten on teko? Sellainen voi olla esimerkiksi se, kun ihminen makaa sohvalla ja puhelin alkaa soida: tekojea siinä on esimerkiksi nouseminen sohvasta ylös ja ojentamalla kätensä kohti puhelinta, jotka siis koostavat toiminnan eli puhelimeen vastaamisen. Toiminnan suhde ajatteluun on yksi tärkeä asia, ja siitä voidaan sanoa, että ajattelulla voidaan ehdottomasti jalostaa toimintaa käytännönmukaisempaan rooliin. Toiminta on tekojen kokoelma ja se voi joskus olla myös koostunut moraalisesti paheksuttavista teoista. Tulisi siis arvioida toimintaa etenkin sen muodostavien tekojen näkökulmasta.