Kannattaako nykypäivänä olla vaatimaton

Vaatimattomuus on mielestäni tärkein niin sanotuista kristillisistä hyveistä. Siinä omaa minää ei korosteta, ei liioitella omia saavutuksia ja ei pyritä hautaamaan toisia ihmisiä alemmaksi oman kuvitellun hyvyyden ja paremmuuden takia. Vaatimaton ihminen ei kanna mukanaan statussymboleita, sillä niiden merkitys ihmisille on lähinnä oman egon kannattamisessa ja ylösnostamisessa. Kuitenkaan ihminen, joka ei osallistu talouskilpailuun ei kuitenkaan välttämättä ole minkäänlainen kommari, vaikka jotkut tyhmät ja pintapuoliset ihmiset ajautuvat näin ajattelemaan. Vaatimaton ihminen ei myöskään ole välttämättä heikkolahjainen tai köyhä. Kun nykypäivänä kaikki tavoittelevat kuluttamiseen tarkoitettua rahaa, on mielestäni todella raikasta, jos joku ei halua kaikkia sellaisia vempeleitä, joita media ja kulutusjärjestelmä katsoo välttämättömäksi kaikille hankkia. Esimerkiksi kun sanoin joskus muinoin, kun eräs ihminen kysyi pöydässä minkälaisia kännyköitä muilla on, niin kun kerroin toisten mainospuheiden jälkeen omistavani miltei kymmenen vuotta sitten kehitetyn kännykkämallin, suhtautuivat jotkut kielteisesti minuun suhtautuvat ihmiset asiaan asenteella jes – hän on niin köyhä ja vaatimaton, että me uusimmat hiluvitkuttimet omistavana olemme parempia kuin tuo on. Tässä voi tehdä myös erottelun vanhan rahan ja uuden rahan välille. Uusi raha menee ihmisillä tavallisesti kuluttamiseen, kun taas vanha raha on usein esimerkiksi maassa tai metsässä, kiinteistöissä jne. Tavallisesti ihmiset, jotka ovat elintasoesteetikkoja, kiihkokuluttajia, eivät tee ammattiaan kutsumuksen vuoksi. Kun he etsivät epätyydyttävälle työlleen vastinetta, sopii siihen osaan kaikenlaisten yksityiselämään liittyvien vempeleiden hankkiminen. Näille elintasoesteetikoille on myös tyypillistä se, että he vertailevat omaisuuttaan toisten omaan, ja siinä he toimivat nimenomaisesti sillä tavalla, joka on syvällisemmän elämänkatsomuksen vastainen. Yleensäkin kaikenlaisiin symboleihin tulisi suhtautua kielteisesti ellei ensin tiedä niiden alkuperää ja mihin ne viittaavat. Nämä vertailukohdalliset symbolit kuten autot tai asunnot, vievät ihmiseltä sitä tilaa, minkä täyttäisi muuten psyykestä tulevat, arvottamiseen tarkoitetut syväsymbolit, joihin ihmisen koko psyykkinen historia on piilotettuna. On totta, että sen sijaan, että koko yhteiskunta perustuisi tyhjiin arvokäsitteisiin ja materiaalisuuteen, olisi parempaa, jos yhteiskunta perustuisi aitoihin symboleihin, joita niitäkin voitaisiin uudistaa sen mukaan miten ihmisten yhteisöt kehittyvät yhteiskunnassa. Syväsymboli on jotain sellaista, joka ei ole riippuvaista ihmisten valinnasta, se siis on siitäkin huolimatta, vaikkei ihminen ostaisi sellaiseen johtavaa tuotetta kaupasta, ja tässä se poikkeaa tavanomaisista vertailukohdallisista symboleista. Syväsymbolilla ei ole alkuperäistä nähtävää arvoa, koska ne tulevat ihmisen tavoiteltaviin vasta sen jälkeen, kun ihminen ilmiöitä arvottaessaan tajuaa sen, että arvojen alkuperä on arvotunteissa, jotka määrittävät ihmiselle sen, mikä on minkäkin hänen kohtaamansa ilmiön arvo hänelle ja minkälaisille asioille hän antaa minkäkin arvon. Arvotunteissa on eroja, eivätkä ne aina tarkoita tunnetta sen tavanomaisessa sentimentaalisessa mielessä. Arvotunne voi kohdallistua esimerkiksi velvollisuuden, arvokkuuden, vastuun, säilyttämisen, sosiaalisen jatkuvuuden ja yhteisöntunnun kohdalla. Arvotunteet voidaan jakaa arvojärjestykseen sen mukaan, miten pyyteettömiä tai itsekkäitä niiden näkyviin tuomat arvot ovat. Itsekkäimmät arvotunteet ovat siis vähäarvoisimpia arvotunteita, ja ihmisten tulisi kokiessaan pyrkiä saamaan ns. jyvät akanoista, eli valitsemaan sellaisia arvoja noudattaakseen, jotka ovat kaikkein pyyteettömimpiä. Kulutuskulttuurin ja elintasoesteetikkojen selittävänä tekijänä voidaan pitää sitä, kun ihmiset käsittelevät pintapuolisimpia vertailukohdallisia symboleita ja katsovat sen arvion mikä niille annetaan julkisessa piirissä, olevan yleispätevän ja kaikille saman. Julkinen piiri ja sen suhde arvoihin on merkityksellinen asia, sillä monesti ihmisille kerrotaan julkisessa piirissä se, mihin heidän tulee uskoa, luottaa, arvostaa ja tukeutua. Kuitenkin yhteiskunnan nykytila ei aina ole se piiri, minkä voitaisiin katsoa olevan aina oikeassa siinä, mihin se ohjaa ihmisiä tukeutumaan. Syväsymbolit, jotka liittyvät etenkin henkiseen miehyyteen (henkisesti miehiä on saman verran niin miehissä kuin naisissa) kertovat etenkin veljeyden, luottamuksen ja uskollisuuden periaatteista, ja sen kautta voidaankin helposti ymmärtää, miksi vasemmistolaisten ja feministien joukossa ei paljon syväsymboleita arvojen välittämisessä esiinny. Vain militantti oikeistokonservatiivinen joukko pystyy muuttamaan yhteiskunnan sellaiseen tilaan, jossa kaiken oleellisen voitaisiin katsoa perustuvan pysyviin symboleihin ja ihmisten vapauteen arvojensa manipuloinnista, mitä kommentaariaatti harrastaa. Graalin maljaa ja Parsifalin ritariyhteiskuntaa voidaan pitää esimerkkinä siitä, millaiseen muotoon yhteiskuntaa tulisi muuttaa. Ylpeimmät miehisyyden tunteet ovat sellaisia nykypäivän suomalaisessa yhteiskunnassa, ettei niitä voi kovin suuremmin tässä ajassa tuoda esiin. Suomalainen yhteiskunta on feministisoitunut ja naisistunut, ettei miehille anneta oikeanlaista huomiota ja tilaa. Naiset tekevät ennen menopaussin jälkeistä viisastumistaan, mutta etenkin nuorina kaikki arviot muista ihmisistä omien seksuaalisten tunteidensa ja hormooniensa kautta. Sellainen joka ei sovellu parittelukumppaniksi, ei saa yhtä hyvää palvelua nuorelta kaupankassalta, kuin sellainen joka soveltuu. Vaatimattomuus tarkoittaa etenkin kuuliaisuutta, sitä,.että mieli on altis tärkeimmille asioille maailmassa. Vaatimattomuuden hyväksi puoleksi voidaan laskea se, että ollessaan vaatimaton, ihmisen elämä on tavallisesti tasaisempaa ja tällaisella ihmisellä on monasti vähemmän stressiä. Vaatimaton ihminen katsoo, että jokin toiminta ei ole sopivaa. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi itsensä korostaminen ja pröystäily. Vaatimaton ihminen on tyytyväisempi vähempään. Vaatimaton ihminen on kiitollisempi useasta asiasta. Nykypäivänä on niin paljon uusrikkaita ja nousukkaita, että hyvin tulee mieleen tarina Weimarin tasavallan alaisesta aatelisesta, jonka kuski sanoi, että häntä on tästä eteenpäin teititeltävä ja aatelinen sanoi, että siinä tapauksessa hän haluaa, että kuski sinuttelisi häntä, sillä jokin ero heidän välillä tulisi olla. Vaatimattomuuden vastakohta on jatkuva kilpailu paremmuudesta ja paremmaltanäyttämisestä. Vaatimaton ihminen ei pyri hyötymään ihmisistä, he näkevät ihmiset myönteisemmällä tavalla, he arvostavat ihmisiä eri tavalla.