Ensimmäinen luonnos kirjan valmistelemiseksi

Johdatus filosofiaan, sen opiskeluun ja historiaan

Mihin tämä esitys pyrkii

Valmistella ja auttaa alkuun pääsemisessä

Filosofia voi ulkopuolisesta ja vasta-alkajasta tuntua vaikealta ja kompleksilta aiheelta. Tämän kirjallisen esityksen tarkoituksena on avata filosofiaa ja sen historaa vasta-alkajalle ja näin pyrkiä auttamaan filosofian opiskelun aloittamisen vaiheessa. Tarjoan myös vinkkejä itse filosofian opiskeluun, sen historiaan ja filosofian itseopiskeluun sekä akateemiseen opiskeluun. Filosofian opiskelu vaatii etenkin käsitteellistä ajattelua ja senkin takia tämän kirjallisen esityksen lopusta voi löytää perustavimman filosofiseen sivistykseen liittyvän filosofisen sanaston. (puuttuu vielä tästä versiosta)

Johdattaa etenkin nuoria filosofian pariin

Miksi on tärkeää, että nuori oppii filosofiaa? Aristoteles ajatteli, että teoreettinen mietiskely on korkein asia, mitä ihminen voi elämässään harrastaa. Monet jo Sokrateksesta ja Platonista alkaen ovat kuvanneet kuinka hienoa on nähdä nuoria ihmisiä maailman korkea-arvoisimman aktiviteetin parissa. Monet ajattelevat, että filosofisten kysymysten pohtiminen kuuluisi olennaisella tavalla vasta ihmisten elämän myöhempään vaiheeseen, mutta kuitenkin etenkin antiikissa katsottiin filosofian opiskelun liittyvän etenkin ihmisen herkkään nuoruusvaiheeseen.

Muodostaa kuvan filosofiasta aktiivisena tapahtumana

Filosofian roolia tarkasteltaessa on korostettava sen dialogista vuoropuhelumuotoa. Samalla kun harrastetaan dialogia, päästään myös tekemisiin toisten filosofiaa harrastavien nuorten sielujen kanssa. Monesti, kuten voi länsimaisen filosofian historiasta havaita, on filosofin rooli tulla erakoksi,koska kaikki ihmiset eivät yllä samalle henkiselle tasolle kuin mihin filosofit yltävät.Tätäki n voitaisiin koulutuspolitiikan avulla muuttaa, esimerkiksi lisäämällä filosofian opetusta ja liittämällä koulujen opetustarjontaan jonkinlainen yleishumanistinen, elämänkatsomustietoa muistuttava aine.

FILOSOFIA

Mitä filosofia on

Tieteellisen kielen formulointia

Tieteen kieli tarkoittaa havaintoperusteisten lauseiden käyttämistä todellisuuden kuvaamista varten. Tiede pyrkii todellisuuden kuvaamiseen ja siinä on tarpeen löytää mahdollisimman koherentteja ja luotettavia kuvaustapoja. Filosofia on kaikkien tieteiden äiti ja tieteen yhteydessä sen saama tehtävä voisi olla etenkin totuusperäisten kuvaustapojen määrittely tieteiden toiminnan tarpeena.

Käsiteanalyysia

Käsite tarkoittaa sanaa, jolla on konnotatiivinen merkitys ja tarkoite. Filosofian piirissä käsiteanalyysi on tärkeää etenkin sen takia, koska filosofian käsittelemät asiat ovat ehkä suurimpia mitä maailmasta löytyy. Filosofian on myös tarkoitus etsiä aidoimpia merkityksiä, jotka avautuvat vain riippumattoman ajattelun kautta. Voidaan esimerkiksi havaita se, että puhetaitoa harrastavat ihmiset eivät pysty formuloimaan merkityksiä tarkasti, vaan käyttävät löyhiä ja väljiä määritelmiä asioista, joista he puhuvat ja kirjoittavat.

Syvemmän merkityksen etsimistä

Filosofia pyrkii löytämään totuuden ja kaivamaan sen esille löyhien määritelmien ja epäselvästi selitettyjen käsitteiden joukosta. Sen takia voidaan havaita, että filosofian tulisi siis keskittyä etenkin sen selvittämiseen mitä ihmisen psyykessä olevat syväsymbolit merkitsevät erilaisissa tilanteissa ja tapahtumissa. Ihmisen havaintojärjestelmän tapa liitettynä yhteiskunnan harjoittamaan manipulointiin johtaa tavallisesti siihen, että symboleiden ainutlaatuisuus unohtuu ja ihmsiet alkavat harrastamaan julkisen piirin määrittämien vertailukohdallisten symbolien seuraamista. Filosofia vaatii etenkin pinnan alle menemistä ja sen takia syväsymbolit löytyvät vain filosofian ja itsenäisen syvällisen ajattelun avulla.

Apukeino tieteiden hierarkian järjestyksessä

Filosofian tarkoitus on osittain selventää tieteiden hierarkiaa ja selventää sitä, miten Hempelin peittävän lain malli soveltuu erilaisiin tilanteisiin, jossa määritellään tieteiden järjestystä niiden tärkeyden ja selitettävyyden kannalta. Filosofian kannalta voidaan pyrkiä etsimään tietynlaisia kattomääritelmiä erilaisille käsitteille. Kattomääritelmä tarkoittaa sitä kuinka käsitteille voidaan pyrkiä etsimään sellainen merkitys, jonka myötä käsite viittaa yhtenäiseen viittauskohteeseen. Tässä siis tulee esiin se filosofian piirre, jonka mukaan sen tulee olla eksaktia luonnon ja näin ollen todellisuuden ilmiöistä puhuttaessa.

Mitä filosofia ei ole

Puhetaitoa ilman viisautta

Puhetaito tarkoittaa kykyä kommunikoinnissa ja erilaisten ideoiden välittäjänä. Monesti puhetaito voi vääristää totuutta ja se alkaa noudattamaan vain omia sääntöjään. Puhetaito korruptoi filosofian ja filosofian ideat. Siinä filosofiasta tehdään puhetaidon renki. Esimerkiksi politiikassa tarvitaan puhetaitoa, jotta voidaan näyttää rahvaan ja toisten poliitikkojen keskuudessa vaikutusvaltaisilta. Tämä on valheellista ja syvälliset ajattelijat ovatkin aina olleet poliitikkojen keskuudessa pienen vähemmistön sisällä.

Auktoriteetteihin vetoamista

Filosofia perustuu etenkin auktoriteeteista vapaaseen ajatteluun ja sen takia esimerkiksi vaikka jonkun kepin päähän nostetun peräsuolen kappaleen pönötyskorokkeelta antamat lausunnot eivät voi olla perusteita filosofiselle ajattelulle. Tässä tulee esiin sekin filosofinen dilemma, että vaikka filosofian opiskelu esimerkiksi yliopistossa perustuu länsimaisen filosofian historian merkkihahmojen ajattelun esittelemiseen, ei vapaa filosofi voi siitä huolimatta perustaa ajatteluaan aikaisempaan ajatteluun perustavaan käsitehelinään ja nimineppailuun. Kaikenlaisten auktoriteettien ajattelu on pystyttävä filosofian keinoin kyseenalaistamaan ja muodostamaan omat käsitykset niistä aiheista, joista muut ovat ajatelleet tavallaan jo aiemmin.

Tapa näyttäytyä viisaana

Tietynlaiset ihmiset haluavat näyttäytyä läheistensä keskellä ja mikä olisikaan parempi väline tämän ominaisuuden kehittymiselle kuin filosofia. Toisaalta myös halu näyttäytyä viisaana voi joskus poikia ja kehittää yksilöstä todellisella tavalla viisaan miehen tai naisen. Kuitenkin tulisi huomioida tämän piirteen valheellinen ulottuvuus. Jos joku näyttää viisaalta pinnallisesti, ei se kuitenkaan takaa sitä, että tällainen ihminen olisi todella viisas. Esimerkiksi Sokrates vastusti sofisteja ja puhetaidon ammattilaisia siinä mielessä että heidän ajattelunsa ei ollut itseisarvollista ja pyyteetöntä.

Empiiristen tieteiden piikatyttö

Vaikka tieteellisen filosofian kontekstissa voitaisiin ajatella, että filosofian tulisi nöyrtyä tieteiden periaatteiden kanssa, on sanottava, että sitä varten, että filosofia voisi olla riippumatonta ja vapautta kunnioittavaa ei se voi mukautua edes tieteiden periaatteisiin. Näin ollen filosofian on pysyttävä omaperäisenä ja oman totuuden alansa kattavaa. On siis huomioitava esimerkiksi se, että jotkut filosofian aloista eivät taivu tieteellisen formuloinnin edessä ja siitä huolimatta niillä voi olla itsenäinen filosofinen merkitys. Tällaisia osa-alueita ovat esimerkiksi etiikka, estetiikka, arvoteoria ja metafysiikka. Vaikka kaikkia filosofian lauseita ei voi formuloida tieteen joskus yksioikoisten periaatteiden mukaisesti ei voida kuitenkaan sanoa, etteikö tällainen filosofinen ajattelu olisi merkityksellistä ihmiselle, mutta etenkin hänen teoreettiselle ja sielulliselle puolelleen.

Filosofian kontekstit

Filosofialla on erilaisia konteksteja eli erilaisia yhteyksiä, joissa ihmiset harrastavat filosofiaa. Filosofialla on myös monenlaisia kohteita, joita voidaan myös nimittää konteksteiksi. Filosofia käsittää etiikan joka tutkii etenkin hyvyyttä ja hyvettä. Estetiikka joka tutkii kauneutta ja esteettisiä ilmiöitä. Arvoteoria tutkii arvoja ja merkityksiä. Logiikka joka tutkii loogisesti pätevää päättelyä. Tieteenfilosofia joka tutkii tieteen sisältöä ja sen menetelmiä. Ontologia ja metafysiikka, jotka pohtivat olevaista ja olemista. Ja yhteiskuntafilosofia joka pohtii ihmiselämän yhteisömuotojen vaikutusta ihmiseen. Filosofiaa tulisi Wittgensteinin tavalla käsitellä aktiviteettina eikä pelkästään teoriana ja silloin filosofia voisi olla myös työpajamaista ja osallistuvaa. Etenkin ympäristöjen, olosuhteiden ja muiden ihmisten onnellisuuteen liittyvien asioiden tarkastelua tulisi tuoda filosofian piiriin osallistuvan filosofian tittelillä.

Filosofian käsitteen historia

Ensimmäinen filosofi länsimaisen filosofian historiassa, jonka kerrotaan käyttäneen filosofin ja filosofian käsitteitä oli lukumystikko ja matemaatikko Pythagoras.

Voisiko filosofia olla osallistuvaa

Filosofian yhteys muihin tieteenhaaroihin

Esisokraatikkoihin kuuluneet varhaiset ajattelijat kutsuivat opinalaansa luonnonfilosofiaksi. Luonnonfilosofia käsitti itseensä kaiken ajattelun kuten myös kaiken varhaistieteelliseksi luettavan ajattelun. Aristoteles käsitti alueekseen kaiken, eli hän kirjoitti esimerkiksi etiikan lisäksi myös fysiikkaa käsittelevän teoksen, joka kuuluu Aristoteleen koottuihin suomenkielisiin kirjoihin.

FILOSOFIAN OPISKELU

Milloin ja missä sitä on opetettu

Filosofiaa on opetettu länsimaiden historiassa jo antiikin ajoilta alkaen. Kaikki tuntevat Sokrateen ja Platonin Akademian ja Aristoteleen Lykeionin. Kuitenkin filosofian harrastaminen alkoi jo niitäkin ennen, jolloin filosofiaa harrastivat esisokraatikot, joiden filosofinen maailmankatsomus oli kuitenkin varsin rudimentaarista ja alkukantaista.

Milloin se pitäisi aloittaa

Mielestäni filosofian opetus pitäisi aloittaa jo alakoulun ensimmäisillä luokilla, mitä ennen sitä voitaisiin kuitenkin esitellä jo päiväkodissa, johon sitä voitaisiin soveltaa tietynlaisen leikin periaatteiden mukaisesti. Filosofian opiskelusta tulisi siis lapsille tehdä helpompaa ja hauskempaa, jolloin sen tarkoitus olisi liittää filosofia nuorten ihmisten maailmankatsomukseen. Siinä siis haluttaisiin tuoda esiin niitä maailman ja elämän puolia, joihin filosofia liittyy. Myös uskonnon opetusta voitaisiin muokata sillä tavalla, että sen piiriin voitaisiin liittää elämänkatsomustietoa, jolloin niitä voitaisiin opettaa yhtenä aiheena ja oppialana.

Missä muodossa sitä opetetaan muualla

Esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa etenkin etiikan opettaminen aloitetaan oppilaiden hyvin nuorella iällä. Tässä voidaan esimerkiksi ajatella sitä, kuinka hyvän elämän periaatteiden ja hyvänä olemisen periaatteiden opettaminen ja opiskelu vaikuttaa lasten käytökseen ja toisten ihmisten kanssa tekemisissä olemiseen, olisi korostettava, että filosofian opetus tulisi aloittaa jo varhain ala-asteella.

Miten sen opettamista tulisi kehittää Suomessa

Suomessa filosofian opetus on aina ollut pienen vähemmistön harraste. Toisissa länsimaissa filosofiaa mutta etenkin etiikkaa opetetaan jo pienille lapsille ja sen myötä monet valitsevatkin sen esimerkiksi sivuaineekseen yliopistossa. Myös filosofian laitoksia on kulttuurimaissa moninkertaisesti Suomen vastaavia enemmän. Esimerkiksi Englannissa lähes kaikki yliopistossa koulutetut poliitikot ovat opiskelleet opintojensa myötä myös filosofiaa. Suomessa filosofiasta ja filosofiaa harrastavista on tehty friikkejä samalla kun muualla Euroopassa sitä pidetään tärkeänä yleissivistyksen pilarina.

Mitä on paras ottaa huomioon

Filosofian tulisi voida vaikuttaa ihmisten ajatteluun järjestelmänä, teoriana ja aktiviteettina. Jo lapsien tekemiä uteliaita kysymyksiä tulisi viljellä filosofian opettamisella ja humanistisen maailmankatsomuksen viljelemisellä. Tulisi tajuta se, että filosofian opettamisella parannetaan lasten oppimiskykyä kaikissa lukuaineissa. Filosofian opiskelua alussa tulisi miettiä, kaikesta filosofian seesteisyydestä huolimatta, sitä, mitä nuori filosofi tahtoo aikuisena tehdä ja sen myötä tulisi lastata opintoihinsa myös merkittävällä tavalla kiinnostavia ja hyödyllisiä sivuaineita. Filosofien työllistymistilanne Suomessa on vieläkin erittäin surulline ja sen takia tulisi mahdollisesta idealistisuudesta huolimatta oltava käytännöllinen opintojen koostumuksen suhteen.

Filosofian opiselun merkitys

Filosofia käsittää syvällisimmät kaikista maailmassa olevista kysymyksistä. Jos näin ollen ajatellaan, mihin ihmisen tulisi tässä maailmassa olon aikansa käyttää, voidaan helposti saada vastaukseksi että filosofia on yksi tuollainen itseisarvollinen asia, johon ihminen voi ja johon hänen kannattaa aikansa käyttää.

Laajentaa ajattelukykyä

Filosofian tehtävä on etenkin ajattelukyvyn laajentaminen ja syventäminen. On siis pyrittävä siihen, että filosofinen maailmankatsomus voisi välineenä tavoittaa mahdollisimman suuren osan maailmasta ja ihmisestä. Filosofian tulee siis perehtyä etenkin asioiden perusteisiin ja sen jälkeen ravistella niitä niin että ainoastaan merkityksellinen jää näkyviin. Koska filosofia perustuu voimakkaasti etenkin käsitteisiin, on huomioitava se, ettei filosofiaa harrastaessaan niin sanotusti juutu lillukanvarsiin, vaan kiinnittää huomionsa aitoihin filosofian alan käsittelemiin ongelmiin.

Mihin filosofian opiskelulla pyritään

Filosofian opiskelulla pyritään etenkin siihen, että yksilön maailmasuhde tulisi välittömämmäksi ja ihminen saisi käsityksen pohdinnan arvoisista asioista. Filosofian tulisi myös reaalistaa ihmisen käsitystä asioista joihin hän aidosti pystyy vaikuttamaan ja toisaalta niistä, jotka eivät ole ihmisen päättely- ja ajatuskyvyn ulottuvuuden sisällä.

Tavat opiskella

Filosofian opiskelu perustuu etenkin kirjojen lukemiseen ja kirjoittamiseen. Ainakin voidaan sanoa, että noilla tavoilla filosofian ja filosofisen ajattelun voidaan katsoa kehittyvän yksilössä. Toisaalta yliopistoissa järjestetään myös filosofiaa käsitteleviä luentoja. Luentojen kuuleminen on mielestäni kirjoja huonompi ja vähemmän tehokas oppimistapa, koska monesti luennoijat ovat tasoltaan heikkoja, luennoissa ei ehditä käsitellä yhtä paljon asioita kuin mikä onnistuu kirjoja lukiessa. Varmasti yksi kohta luentoja ja luennoitsijoita vastaan on myös se, että luennoissa korostuu luennoitsijoiden subjektiiviset käsitykset aiheista, jotka voivat ohjata filosofian opiskelijaa älylliseen epärehellisyyteen. Kuitenkin on myös mahdollista, että kirjoissakin voi korostua sujektiivisuus ja sen takia niiden kanssa tulee olla kriittinen ja lukea laajalti kustakin aiheesta.

Esseet ja kirjat

Kirjallisuusesseetä kirjoittaessa pitäisi hankkia ennen sitä kokemusta siitä, mitä jotkut filosofian kaanoniin mukaan otetut filosofit ovat kirjoittaneet. Ja tietenkin miten. Antiikin kulttuurin opintojen yhteydessä opin Jyväskylän yliopistossa antiikin retoriikkaa samannimisen kurssin kautta. Pidän tuota kurssia vieläkin yhtenä parhaimmista yliopisto-opintojeni kurssina. Se liittyy etenkin siihen kuinka tuon kurssin tenttikirjallisuudessa jauhettiin toistuvasti siitä mikä on antiikin mukainen esseen rakenne. Koska en ole latinan lukijoita en luonnollisesti muista osien latinankielisiä nimiä, mutta haluan korostaa sitä, että ennen esseiden kirjoittamista tulisi käydä läpi tuo esseen rakenne.

Tenttikirjallisuus

Jos filosofian opinnoissa tahtoo päästä pintaa syvemmälle, tulisi filosofian lukemista harrastaa täysin oma-aloitteisesti. Monesti tentissä on vaihtoehtoja kirjallisuuden suhteen, mutta laajemman näkemyksen saamiseksi olisi joskus hyvä hankkia kaikki tenttikirjallisuuden yhteydessä mainitut teokset ja lukea ne, eikä vain tyytyä yhteen vaihtoehtoon monista. Tietysti muusta saman aiheen kirjallisuudesta on etenkin tänä päivänä helppoa ottaa selvää ja monet kirjat voi hankkia itselle joko ostaen tai lainaten.

Luennot

Minä en ole koskaan suuremmin luentoja arvostanut osittain siksi, että luennoijat ovat olleet tyhmiä tai keskinkertaisia mutta etenkin sen takia, koska jo keskinkertaiset kognitiiviset kyvyt omaava ihminen pystyy oppimaan paljon enemmän kirjoista kuin luennoista. Omaperäisen näkemyksen kehittäminen on helpompaa silloin kun suurin osa filosofian opiskelusta tapahtuu itsenäisesti tenttikirjojen, tenttien ja kirjallisuusesseiden kehikossa.

Mitä voidaan ennakoida

Filosofian opetuksessa tenttikysymyksiä voidaan ennakoida esimerkiksi painamalla mieleen niitä tapoja joilla tietyt tentaattorit tavallisesti tenttikysymyksiä muotoilevat. Myös kysymysten muodosta tulisi pitää kirjaa koko yliopisto-opintojen ajan sillä siinä voidaan ennakoida sitä, miten jostakin aiheesta kysytään. Kuitenkin monestikaan ei voida ennakoida sitä, mistä tentin materiaalina olevasta kirjasta ja mistä aihealueesta tentissä tullaan kysymään. Jos opiskelijalla ei ole aikaa lukea koko materiaalia, kannattaa johonkin osa-alueeseen keskittymisen sijaan lukea kursorisesti kaikki ja lukea tärkeät ja olennaisimmat kohdat tarkemmin.

Tee ero oman filosofian ja opiskelun välillä

Jotta voi menestyä filosofian akateemisissa opinnoissa on silloin valitettavasti osattava poimia sanoja, käsitteitä, oppirakennelmia, nimiä ja vuosilukuja. Omaperäisellä filosofisella järjestelmällä ei akateemisen filosofian piirissä pääse korkeille arvosanoille vaikka tuo oma järjestelmä vaikuttaisi kuinka pätevältä hyvänsä.

Uskalla olla omaperäinen

Vaikka esimerkiksi esseen kirjoittamisen tulisi perustua perustaviin kirjallisiin lähteisiin, voidaan niitäkin käyttää eri tavalla, tasollisesti ja sivuittain. Jos saa hyvän virikkeen filosofiselle kirjoitukselle, kannattaa siinä keskittyä tulkitsemaan tapahtumaa oman filosofisen maailmankatsomuksen osoittamalla tavalla eikä ainakaan pyrkiä ajattelemaan vain sitä, kuinka muut ihmiset olisivat tässä tilanteessa sanoneet tai kirjoittaneet.

Älä keskity vain teorianeppailuun

Tämä on niin yleistä etenkin kanonisoidun filosofian ja filosofien piireissä, koska filosofian yliopisto-opetuksessa keskitytään niin täydellisesti filosofian kaanoniin, pyhiin tammiin. Mielestäni elämänfilosofiutta ei pitäisi kuitenkaan väheksyä liian paljon tarkasti määriteltyjen opinsisältöjen ja suunnitelmien kautta, vaan pitäisi yliopistossakin antaa mahdollisuus luovaan filosofisuuteen ja vuosilukujen ja kirjojen nimien ja pintapuolisen sisällön selventämisen ohessa tulisi opettaa erillistä kurssiaan filosofisten järjestelmien luomisen historiasta. Myös on tärkeää pyrkiä oman filosofisen maailmankatsomuksen luomiseen, jonka tulisi olla täysin riippumatonta akateemisen filosofian standardeista, sillä, vaikka se ristiriitaista onkin, ovat ne miehet, joiden filosofiaa akateeminen filosofia pohtii olleet varsin yksinäisiä erakoita, jotka eivät ole liiemmin toisten ihmisten kirjoittamia filosofisiä kirjoituksia nuoruuden iän jälkeen lukeneet.

FILOSOFIAN HISTORIA

Historian merkitys

Länsimainen filosofia

Antiikki

Esisokraatikot

Esisokraatikot elivät antiikin Kreikassa noin 400-600 ennen ajanlaskun alkua ja he edelsivät antiikin filosofian historiassa Sokratesta. Filosofia sai alkunsa Jooniassa Vähän-Aasian eli nykyisen Turkin rannikon kreikkalaisista siirtokunnista. Esisokraatikot pohtivat etenkin maailman alkuperää ja heille se ei ollut samanlainen kuin kuuluisalla ranskalaisella taidemaalarilla Gustav Courbetilla (l'origine du Monde). Termi Arkhe kuvasi heille tuota alkuperää. Ensimmäisenä tunnettuna esisokraattisena ajattelijan on pidetty Thalesia, jonka mielestä maailman peruselementti on vesi. On olemassa tunnettu tarina siitä, kuinka taivasta ihaillessaan Thales tippui varomattomasti kävellessään kaivoon. Anaksimenes ja Diogenes Apollonialainen pitivät peruselementtinä ilmaa, Empedokles piti peruselementtinä maata, Herakleitos piti peruselementtinä tulta ja Anaksagoras katsoi elementtejä olevan äärettömästi ja niiden muuttuvan herkeämättömästi.Esisokraatikot olivat etenkin luonnonfilosofeja ja yhteiskunnallisten ja poliittisten teemojen katsotaan tulleen filosofiaan vasta Sokrateen aikana.

Sokrates ja Platon

Sokratesta pidetään länsimaisen filosofian perustajana. Hän toi ensimmäisenä filosofiaan esimerkiksi etiikan ja ihmisen hyvään liittyvät pohdinnat. Hän on tunnettu maksiimistaan Tiedän sen, etten tiedä mitään. Hänen menetelmänsä oli dialektiikka ja sitä on joskus kutsuttu nimellä sokraattinen dialogi tai sokraattinen menetelmä. Siinä hän pyrki saamaan käsitteiden määreitä toisilta keskustelun osapuolilta ja siten näyttämään sen, miten monen ihmisen olemassaolo ja ajattelu perustui epärehellisyteen ja olemattomuuteen. Platon oli Sokrateen tunnetuin oppilas ja hän tallensi kirjoituksiksi Sokrateen käymät dialogit, sillä Sokrates ei jättänyt jälkeensä minkäänlaisia kirjoituksia. On kyseenalaista kuinka suuri määrä sokraattisista dialogeista, Platonin valtavasta tuotannosta on hänen itsensä kehittämää ajattelua ja kuinka tarkasti hän on kuvannut Sokrateen sanat. Etenkin kirjat Valtio ja Lait ovat myöhemmin olleet ihmetyksen kohteina. Platon on tunnetuin etenkin ideaoppinsa kautta, jonka mukaan kaikilla todellisuuden ilmenemismuodoilla on järjellä tavoitettava ideatasonsa. Myös hänen autoritaarinen yhteiskuntakäsityksensä on tunnettu.

Aristoteles

Aristoteles oli Platonin tunnetuin oppilas, ja hieman riippuen arvostajasta, hänen tuotantoaan on arvostettu tärkeimpänä länsimaisen filosofian historian hahmona. Ainakin aikanaan Aristoteles oli erittäin monipuolinen kirjoittaja ja hän kirjoitti kaikista tuon aikaisen filosofian eli tieteen aiheista. Myöhemmin keskiajalla skolastiikka hyödynsi Aristoteleen kirjoituksa oman opetuksensa kaanonina ja hänen kirjoituksiaan pidettiin kaiken tieteen pohjana läpi koko keskiajan.. Aristoteles kirjoitti biologiasta, fysiikasta, matematiikasta, poliittisesta filosofiasta, etiikasta, kirjallisuustieteestä, psykologiasta, dialektiikasta, keskustelun taidosta, tietoteoriasta.metafyiikasta, ontologiasta, logiikasta ja retoriikasta. Platoniin nähden Aristoteles oli realisti eikä hän uskonut ideaoppiin.

Epikuros

Epikuros oli antiikin aikainen filosofi, jonka näkemykset poikkesivat merkittävällä tavalla useista saman aikakauden filosofeista. Hän esimerkiksi kannatti aikaansa nähden vallankumouksellista näkemystä miesten ja naisten välisissä suhteissa .Epikuros ei ollut uskonnollinen filosofi ja hän kieltäytyi hyväksymästä vallitsevaa käsitystä jumalten kaikkeen liittymisestä. Epikuros oli myös Demokritoksen hengessä aistitiedon kannattaja ja hän siis kieläytyi täysin Platonilta tulleeseen ajatukseen siitä, että aistien taustalla olisi jonkinlainen apriorinen ideoiden maailma. Epikurokselta on myös tullut filosofiaan hedonismina tunnettu näkemys, jonka mukaan aistinautintoihin pyrkimisessä ei suuresti ole minkäänlaista vikaa.Nämä aikanaan radikaalit näkemykset olivat vaikuttamassa esimerkiksi siihen, mihin Dante Alighieri sijoitti eräässä kirjassaan Epikuroksen.

Kyynikot

Kyynikot olivat hellenistisenä aikana Kreikassa vaikuttanut filosofinen koulukunta. Kyynikkojen ensimmäisenä jäsenenä pidetään Anthisteneetä. Myös Diogenes Sinopelainen otti osaa tämän koulukunnan edustamaan suuntaukseen. Kyynikkojen ajattelun pääasiallinen kohde oli etiikka, jossa he ottivat radikaalisti yksilön oikeutta puolustavan näkökannan. Kyynikot pyrkivät etenkin hyveen ja järjen sopusointuun ja he myös perustivat filosofian varsin kapeakatseisesti yksilön toimintaan omassa elämänpiirissään. Kyynikkojen nimen mukaisesti he suhtautuivat varsin välinpitämättömästi esimerkiksi suosioon ja rahaan. He katsoivat maailman nautintojen olevan kategorisessa mielessä väärin ja epätavoiteltavaa. Kyynikot pyrkivät etenkin hyveeseen, jossa pyrkimyksessä maailma oli koko ajan tätä tavoitetta vastaan.

Stoalaiset

Stoalaiset olivat monen sadan vuoden ajan kreikkalaiseen ja roomalaiseen yläluokkaan vaikuttannut filosofinen suuntaus joka korosti etenkin ataraksian, mielenrauhan, ja apatheian eli tunteiden hillinnän tärkeyttä. Vielä nykypäivänäkin kutsutaan vakaata ja herkeämätöntä toimintaa stoalaisena. Stoalaiset pyrkivät säilyttämään mielenrauhan samalla kun monet ihmiset eivät osanneet päätellä oikein eli välttymään suurilta emotionaalisilta mielenliikutuksilta. Stoalaisille olennaista oli käytös ja heidän mukaansa ihminen pystyi vaikuttamaan toimintaansa koska stoalaiset uskoivat tahdon vapauteen. Stoalaisille olennaista oli sen eron tekeminen mihin ihminen pystyi itse vaikuttamaan ja mikä oli vaikutuksen ulottumattomissa. Merkittäviä stoalaisia filosofeja olivat esimerkiksi roomalaisesta patriisisuvusta tullut Seneca ja ajattelijakeisari Marcus Aurelius, jonka tunnetuin kirja on mietekokoelma Itselleni. Stoalaiset voidaan laskea olevan täysin vastaan epikurolaisten filosofisia käsityksiä.

Keskiaika

Plotinos

Plotinos oli Kreikassa syntynyt filosofi, joka opiskeli Aleksandriassa filosofiaa ja vietti suuren osan myöhemmästä elämästään Roomassa. Plotinoksen filosofia perustuu käsitykseen yhdestä jakamattomasta ja kategorioinnin ulkopuolisesta Yhdestä tai Nusista. Tämä luonnollisesti tarkoitti hänelle etenkin Jumalaa, joka säteilee koko ajan itsestään ulos virtaa, josta muodostuu kaikki muu olevainen, joka tietenkin on vähempiarvoista kuin mitä yksi tai nus on. Yhdestä ensimmäisenä muodostuu Järki tai Ajatus, joka muodostaa itselleen käsityksen alemmista asioista tietynlaisen platonilaisen demiurgin tavalla. Plotinos oli koko elämänsä ajan hyvin uskonnollinen.

Tuomas Akvinolainen

Tuomas Akvinolainen oli 1200-luvulla elänyt italialainen aatelissuvusta polveutunut uskonnollinen ajattelija, jonka kirjoitusten perusteelle on muodostunut tomismina tunnettu uskonnollisen filosofian oppisuuntaus, joka on edelleen suosittu katolisissa maissa mutta etenkin Italiassa. Akvinolaisen tunnetuin kirja oli uskonnollista moraalia esitellyt Summa Theologiae eli Teologian summa. Akvinolainen on vaikuttanut merkittävällä tavalla kristillisen teologian kehittymiseen ja hänen eettiset käsityksensä ovat vieläkin hyvin suosittuja etenkin katolisen kirkon virallisten näkemysten piirissä. Akvinolainen kehitti viisikohtaisen tavan perustella Jumalan olemassaolo. Hän kehitti aristoteelisia käsityksiä sielun muodosta siihen suuntaan, että sielun kuolemattomuuden taustalla olisi jonkinlainen liikkumaton liikuttaja, joka olisi hänen mukaansa kristillinen Jumala. Akvinolaisen etiikka perustui neljään kardinaalihyveeseen, jotka olivat kohtuullisuus, käytännöllinen viisaus, oikeamielisyys ja rohkeus.

Renessanssi

Montaigne

Michel de Montaigne oli 1500-luvulla elänyt ranskalaisen aatelissuvun vesa, jota pidetään esseen kehittäjänä. Hän ei alkuaankaan pitänyt kuuluisinta teostaan Esseiden kokoelmaa riittävän hyvänä kaikenlaisten ihmisten luettavaksi ja korosti kirjoitusten henkilökohtaista ja tilanteen mukaista merkitystä. Kuitenkin hänen kirjoittamisen tyyliään on myöhemmin ihasteltu ja luettu useissa filosofian opintopiireissä. Montaigne yhdisti kirjoituksissaan uusia uskonpuhdistuksen ja renessanssin teemoja. Hän oli saanut hyvän perustavan koulutuksen latinassa ja kreikassa. Montaignen esseet ovat hyvin keveitä ja kiihkouskonnollisuuden vastaisia. Hän edusti Senecan ihailussaan yläluokkaista aristokraattista skeptismiä. Kuitenkin häntä voidaan pitää myös hyvin humanistisena ajattelijana. Montaigne ei valinnut aiheitaan ajan politiikan piiristä, vaan ne koskettivat eniten etenkin häntä itseään.

1600-luku

Descartes

Rene Descartes oli ranskalainen alempaan aateliin kuulunut upseeri, joka tuli ajatelleeksi filosofisia kysymyksiä maatessaan uuninpankolla – Descartes siis oli sairaalloinen ja tavallisesti hän makasi siellä pitkälle päivään asti. Descartes oli dualisti ja rationalisti. Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta-teoksessa hän esitti näkemyksensä siitä, että ihmisen tulisi luottaa vain sellaisiin asioihin, joista hän voi olla täysin varma. Ja näin ollen, koska kaiken voi kyseenalaistaa, on ihminen varma vain omasta olemassaolostaan, johon liittyy kuuluisa toteamus ”Ajattelen siis olen”. Kaiken muun kuin ajattelevan minän olemassaolosta on muodostettava perusteluiden ketju. Descartes ei siis halunnut uskoa mitään ilman sen todistamista. Descartes ajatteli että koska on olemassa henkinen ajatteleva ulottuvuus, voidaan päätellä myös että on olemassa ruumiillinen ulottuvuus johon ajatteleva ulottuvuus kohdistuu, sekä luojajumala, joka takaa henkisen ulottuvuuden olemassaolon.

Spinoza

Benedict Spinoza oli hollanninjuutalainen filosofi, joka asui etenkin Amsterdamissa 1600-luvulla. Spinozan suku oli peräisin Portugalista, josta se oli joutunut lähtemään pois ilmapiiriin ilmeentyneen juutalaisvastaisuuden takia. Spinoza on tullut tunnetuksi etenkin kirjoittamansa Etiikka-nimisen kirjan kautta. Siihen Spinoza soveltaa matemaattista menetelmää, jossa on teoreemoja ja aksioomia. Spinoza ajatteli monistisesti todellisuuden olevan yksi ja jakamaton. Spinoza oli tietynlainen panteisti, koska hän ajatteli Jumalan ilmenevän kaikessa näkyvässä todellisuudessa. Spinozan mukaan ihminen on etenkin erilaisten emootioiden mukaan maailmaa tarkasteleva olento. Jotkut emootioista ovat hyviä ja jotkut huonoja. Etiikassaan Spinoza esittää tapoja joiden avulla ihmisen pitäisi suuntautua maailmaan ja muihin ihmisiin.

Leibniz

Gottfried Wilhelm Leibniz oli leipzigiläisen moraalifilosofian professorin poika, jota pidettiin aikanaan ja ehkä vieläkin yleisnerona hänen tieteeseen ja filosofiaan tuomien uudistusten takia. Leibniz ei kuulunut aatelistoon ja sen takia hänen taitojaan käyttivät hyväkseen erilaiset aatelissuvut joiden sukupuita hän joutui määrittämään matkoilla ympäri Eurooppaa. Kuitenkin hän tuli myös kehittäneeksi differentiaali ja integraalilaskennan tapoja eteenpäin. Monadologia oli nimeltään metafyysinen järjestelmä, jota pidetään hänen ontologiansa perustavimpanan yhtenäisenä muodostelmana. Leibnizin ajattelun tärkeimmät periaatteet olivat ristiriitaisuuden/yhtäläisyyden laki, jonka mukaan proposition ollessa tosi sen vastakohta on aina epätosi, riittävän perusteen periaate, jonka mukaan kaikelle olemassaolevalle on aina oltava riittävä peruste, ennalta asetetun harmonian periaate, sekä optimismin periaate, jonka mukaan esimerkiksi Jumala on valinnut maailman asukkaille parhaimman olemassaolevan maailman.

Locke

John Locke oli englantilaisen samannimisen asianajajan poika ja asui suuremman osan nuoruudestaan lähellä Bristolia. Locke suuntautui aluksi yliopisto-opinnoissaan lääketieteeseen ja hänestä tuli lääkäri. Locken filosofisen tuotannon merkittävin teos on An Essay Concerning Human Understanding, jossa hän muodosti empiirisen tietoteoriansa periaatteet. Locken mukaan ihmisen mieli on tyhjä taulu – tabula rasa, johon ulkoiset ideat ja käsitys omasta ruumiista tulee ulkoisina aistivaikutelmina. Tämän kokemusperäisen selityksen mukaan Lockea on pidetty pitkään tiukkana empiristinä ja siinä mielessä hänen filosofiansa on esimerkiksi Descartesin filosofian vastainen, vaikka Locke omaakin muutamia rationalistiseen filosofiaan liitettäviä ajatuksia. Kirjassa Two Treatises of Government Locke esittelee yksilönvapauksien puolustuksensa ja luonnollisen lain teoriansa, jonka mukaan moraali tavoitetaan objektiivisesti käyttämällä järkeä, eli tässäkin hän ajattelee empiirisen filosofian näyttämällä tavalla. Yksilönvapauksia Locke käsittelee useimmin negatiivisen vapauden kautta, eli hän ajattelee että yksilönvapaudet toteutuvat etenkin vapauden esteiden poistamisella ja poissapitämisellä.

1700-luku

Berkeley

Piispa George Berkeley oli irlantilainen filosofi, joka syntyi 1600-luvulla mutta suoritti suurimman osan elämäntyöstään 1700-luvun alussa ja puolessa välissä. Berkeley oli merkittävin subjektiivisen idealismin edustaja länsimaisessa filosofiassa. Berkeley pitää tietoteoriassaan ulkoista aistimin havaittua todellisuutta epätodellisena. Hänen kuuluisan maksiiminsa mukaan oleminen on havaituksi tulemista, eli ihminen on olemassa aisteissaan vain silloin kun aistija on sen kokemassa. Tästä on muodostunut jonkinlaisia paradokseja siinä mielessä, että esimerkiksi tuoli ei ole olemassa, jos joku ei aisti sitä kohden. Berkeleyn mukaan ei siis ole olemassa minkäänlaista perustavaa materiaalista elementtiä joihin ulkoiset aistihavainnot perustuisivat. Tietoa voidaan siis Berkeleyn mukaan saada vain suoralla aistihavainnolla ja virheelliseksi tuollainen ajattelu menee kun se pyrkii säilyttämään aikaisempia aistihavaintoja.

Hume

David Hume oli 1700-luvulla elänyt skotlantilainen filosofi, joka kuului Earl of Home-suvun nuorempaan sukuhaaraan ja tuli näin ollen varsin turvatusta taustasta. Humen mukaan kaikki tieto tulee ihmiselle aistihavainnosta, joka jakaantuu vaikutelmiin ja ideoihin. Näissä asioissa hänen tärkein teoksensa on An Enquiry concerning human understanding. Vaikutelmat aiheutuvat ensivaikutelmista, jotka seuraavat aistein havaitsemisesta ja tunteiden tuntemisesta. Ideat Hume luokittelee vähemmän voimakkaiksi vaikutelmiksi tai muistikuvaksi niistä. Ideat ovat siis vähemmän voimakkaita vaikutelmia ja sen takia tiedon vastaanottamisen on perustuttava etenkin perustavanlaatuisiin vaikutelmiin. Idea on vähemmän elävä vaikutelma. Mitään ulkoista oliota ei voida todistaa vain idean perusteella, koska olion olemassaolon täytyy perustua selkeään osoitettavissa olevaan olioon. Tästä tulee humelainen skeptisismi. Tämän perusteella Humen mukaan ei voida kuvitella olevaksi minkäänlaista sielua tai esimerkiksi kausaliteettia luonnonlakina. Humen giljotiinina tunnetaan hänen kuuluisa erottelunsa positiivisten (mitä on) ja normatiivisten asioiden (miten pitäisi olla) välillä. Siitä miten jokin on ei voida johtaa sitä miten asian pitäisi olla.

Kant

Immanuel Kant oli königsbergiläisen satulasepän poika, joka asui koko elämänsä Königsbergissä Itä-Preussissa. Hän kirjoitti suurimman osan tuotannostaan 1700-luvulla, vaikka hän kuoli 1800-luvun puolella. Hänen isänsä suku oli tiettävästi tullut Saksaan Skotlannista. Perhe oli jyrkän pietistinen. Kantin kolme tärkeintä teosta olivat Puhtaan järjen kritiikki, joka käsitteli ontologiaa ja tietoteoriaa, Käytännöllisen järjen kritiikki, joka käsitteli etiikkaa, sekä Arvostelukyvyn kritiikki, joka käsitteli estetiikkaa. Lisäksi yksi merkittävä yhteiskuntafilosofinen traktaattinsa on nimeltään Ikuiseen rauhaan, jossa Kant käsitteli oikeutetun sodan dilemmaa ja pohti kysymystä siitä, miten länsimaissa voitaisiin aina säilyttää rauha. Puhtaan järjen kritiikin tärkein aihe oli transsendentaalinen idealismi, johon liittyvät Kantin esittelemät kaksitoista kategoriaa, jotka jakaantuvat kvantiteettiin (yksi oleva, monta olevaa, vai kaikkeus), kvaliteettiin (onko asia olemassa, ei olemassa, rajoitettua jonkin toisen olemisen takia), relaatioon (olion substanssi ja aksidenssi, syysuhde ja riippuvuus, vuorovaikutus toisten olioiden kanssa), modaliteettiin (oleminen mahdotonta vai mahdollista, olevaa vai ei-olevaa,välttämätöntä vai kontingenttia). Myös kuuluisa on erottelu a posterioiristen eli kokemuksen jälkeisten ja a prioristen eli kokemusta edeltävien päätelmien välillä. Kant oli velvollisuuseetikko ja etiikan tärkeä periaate hänelle oli kategorinen imperatiivi, jonka mukaan ihmisen on aina toimittava moraalisen velvollisuuden osoittamalla tavalla. Esteettiset arvostelmat ihmisten keskuuteen tulevat Kantin mukaan tunteen kautta, mutta järjellä on kuitenkin se rooli, että se määrää sen, onko tunteen antama responssi oikeanlainen ilmiön kohdalla. Kant jatkoi Humelta tullutta ajatuskulkua siinä, että hän katsoi kausaliteetin välttämättömyyksien johtuvan väärinkäsityksestä siinä kun mielen alaiset asiat pyrkivät tekemisiin Ding an sichin, eli olevan itselleen, jota ei voida reaalisesti tavoittaa, kanssa.

1800-luku

Hegel

Georg Wilhelm Friedrich Hegel oli merkittävä filosofi, jota sanotaan saksalaisen idealismin ja Kantin jälkeisen filosofian merkittävimpänä hahmona. Hän kirjoitti pääteoksensa 1800-luvun puolella. Hegelin järjestelmä perustuu absoluuttiseen idealismiin, jonka avulla hän uskoi voivansa selittää koko maailmanhistorian tapahtumat. Tässä vaatimattomassa tavoitteessaan hän sovelsi dialektiikan menetelmää, jossa kun yksi mahdollisuus on käyttänyt voimavaransa loppuun, syntyy toinen mahdollisuus vastakohdan kautta uudeksi asioiden selittämisen tilaksi. Hegelille tärkeää on järki, jonka mukaan kaikki maailman tapahtumat ovat aina olleet järkeviä ja järjellä selitettäviä. Yksinvallan ja orjayhteiskuntien kautta maailma on kehittynyt nykyiseen kristilliseen yhteiskuntaan, jossa kaikki ihmiset ovat vapaita, ja tämä kehitys on tapahtunut dialektiikan mukaisen vastakohtien yhtymisen periaatteen tavalla. Henki on myös Hegelille tärkeä käsite. Suuret sotasankarit ja valtionmiehet ovat toteuttaneet omaa missiotaan suorittaessaan myös maailmanhengen tehtävää ja näin ollen kaikkien ihmisten yleistä hyvää. Kansalaisyhteiskunta on Hegelille yksityisten tarpeiden ja itsekkyyden aluetta, kun taas valtio edustaa julkista ja yhteistä. Valtio on Hegelille korkein objektiivisen hengen muoto, joka mahdollistaa itsensä kautta uskonnon, taiteen ja filosofian, ne ovat siis sen johdannaisilmiöitä. Hegelin merkittävimmät teokset ovat Hengen Fenomenologia, Logiikan tiede ja Filosofisten tieteiden ensyklopedia. Hegel ajatteli, että hän oli luonut lopullisen filosofian, joka voisi ottaa vastaan filosofian ja historian lopun. Joku ajattelija onkin sanonut, että jokaisen filosofin on joskus kohdattava Hegel, sillä hän odottaa kaikkien filosofisten teiden päätepisteessä.

Marx

Karl Marx on nykyaikaisen sosialismin ja kommunismin perustaja, joka syntyi 1818 Trierissä juutalaiseen perheeseen. Marx on tunnettu etenkin kirjasta Pääoma ja kommunistisen puolueen manifestista, jonka hän laati ystävänsä tehtailija Friedrich Engelsin kanssa. Mielestäni Marxin filosofia ei ole kovinkaan henkisesti rikas taideteos. Marx oli materialisti, eli hän ajatteli aina aineen edeltävän henkeä ja hengen olevan vain aineen korkein aste. Marx ja Engels hyödynsivät Hegelin ideaa dialektiikasta, mutta se muutti heidän materialistisen maailmankuvansa myötä muotoaan ja sai kommunisteilla erilaisen roolin kuin Hegelillä. Olihan Marx tehnyt jo opiskelijajolppina opinnäytetyön Demokritoksen materialistisesta atomiopista ja filosofiasta. Marx esitti Pääoma-teoksessaan että kapitalistit hyödyntävät työväenluokan työpanosta ja siitä muodostuu heille lisäarvo, jota he voivat hyödyntää siinä, kun pitävät tuotantovälineitä oman luokkansa omaisuutena. Marx ajatteli myös että tietynlaiset yhteiskunnassa vallitsevat ideologiat ovat tarkoitettuja siihen, että ne pitävät työväenluokkaa vieraantuneisuuden tilassa, jossa he eivät voi nähdä oman olemassaolonsa surkeutta. Historiallisen materialismin etenemisen myötä kaikki yhteiskunnat kehittyvät Marxin mukaan kommunistiseen yhteiskuntaan, jossa työväestö omistaa luokkana kaikki tuotantovälineet. Uskoo kuka haluaa...

Kierkegaard

Soren Kierkegaard oli tanskalainen filosofi, jonka tuotanto on antanut virikkeitä niin teologian kuin myös eksistenssifilosofian kehittymisen eteen. Kierkegaardin kryptisen tuotannon yhtenä pääasiallisena käsitteenä on pidetty uskon hyppyä. Kierkegaard kuvaa tuota käsitettä vertaamalla kristilliseen uskoon omistautumista rakkauteen. Kummassakaan ei hänen mukaansa voi olla varmuutta siitä, että hypylle olisi perusteita, vaan ihmisen tulee uskoa siihen, että usko vastaa hänen käsitystään siitä. Tässä korostuu Kierkegaardille ominainen subjektivismi jota hän pitää korkeimpana totuuteen suhtautumisen tapana. Kierkegaardin mukaan subjektiivisuus on totuus ja totuus on subjektiivisuus. Kierkegaard jakaa ihmisen elämän kolmeen erilaiseen tavoitettavaan tasoon: ensimmäinen on esteettinen, toinen eettinen ja lopullinen vaihe on uskonnollinen.

Fichte

Fichte edelsi Hegeliä saksalaisen idealismin kehityksessä ja hänen on sanottu jatkaneen Kantista alkanutta kriittisen filosofian perinnettä. Fichte oli köyhän käsityöläisen poika ja hänen pääsynsä opilliseen säätyyn johtui erikoisesta sattumasta, kun eräs paroni, joka ei ollut ehtinyt kirkonmenoihin, sai kuulla koko saarnan sanasta sanaan paikalle toimitetulta Fichte-jolppipojalta. Paroni rahoitti Fichten opiskelut sen jälkeen. Fichten filosofisia kirjoituksia on pidetty erittäin vaikeaselkoisina, jopa saksalaisen idealismin sisäisen vertailun kautta. Luonnollisen oikeuden perusteet teoriassa Fichte kirjoittaa, että ihmisen itsetietoisuus on yhteisöllisen toiminnan summa. Jotta kaikki voisivat olla vapaita sieluja ja tiedostaa itsensä, vaatii se sitä, että on olemassa myös toisia rationaalisia subjekteja. Gegenseitig anerkennen on termi jolla Fichte tarkoittaa ihmisten samanaikaisesti toisilleen myöntämää tunnustusta, jonka perusteella Minä voi olla vapaana ja itsetiedostavana. Fichten mukaan itsensä asettava itsetietoisuus kohtaa vastuksen (Anstoss) jossa se tajuaa oman limittyneisyytensä. Ihmisen on Fichten mukaan kohdattava vastus, jotta se voi realisoida oman itsetietoisuutensa. Tässä Fichte käyttää termiä Ei-minä, joka muodostuu siitä, kun minä kohtaa omat rajansa.

Schopenhauer

Arthur Schopenhauer on yksi tunnetuimmista romantiikan aikakauden saksalaisista filosofeista. Hän edusti kulttuurista pessimismiä ja pessimismi kuultaa läpi hänen koko tuotannostaan. Hän oli buddhalainen ja edusti näkemystä siitä, että ihmisen tahto ja tahtominen vievät häneltä onnellisuuden ja aidon älyllisyyden, joten kaikki paras taide syntyy vain silloin, kun ihmisen sielu ei ole hakemassa mitään tahdon kautta. Tämähän siis on varsin helposti ymmärrettävää, koska onhan selvää, että sellainen taide mitä tehdään vain välinearvona ei voi olla uniikkia ja aitoa. Hänen pääteoksensa on Die Welt als Wille und Vorstellung eli Maailma tahtona ja mielteenä. Maailma on siis ihmiselle subjektiivisen havainnon yksi kohde ja kaikki toiminta esimerkiksi sukupuolitoiminta perustuu tahtoon ja elämäntahtoon. Schopenhauer oli sitä mieltä ehkä hieman buddhalaisvaikutteisen ajattelunsa mukaan, että ihmisen tulee irtaantua tahdosta ja sitä myöten toistuvasta elämäntahdosta.

Nietzsche

Nietzsche oli papin poika,, vanhan pappeja vilisevän suvun jäsen, ja jotkut ovat kuvanneet häntä uskonnollisimmaksi eläneeksi ihmiseksi, koska hän käsitteli niin vakavalla tasolla uskontoon liittyviä ongelmia. Nietzschestä tuli klassisen filologian professoriksi Baselin yliopistoon vain 24-vuotiaana. Terveysongelmat vaivasivat sairaalloista Nietzscheä koko hänen elämänsä ajan ja hän joutuikin muutaman vuoden jälkeen jättämään virkansa ja ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi ja filosofiksi. Hän kehitti yli-ihmisen käsitteen ja tarkoitti sillä ihmistä joka on ylittänyt itsensä ja omat rajoitteensa ja tullut autonomiseksi. Nietzsche myös kirjoitti Jumalan kuolemasta, jolla hän tarkoitti sitä, että uusi aikakausi on alkanut maailmassa, joka ei tarvitse Jumalaa oman elämänjärjestyksensä pohjaksi. Nietzschen mukaan yliluonnolliseen pohjaan rakentavat moraalijärjestelmät ovat savijalalla ja siksi perusteettomia. Nietzschen mukaan riippumaton yli-ihminen pystyisi ylittämään kristillisen moraalin tuottaman nihilismin. Kun vapaa ihminen haluaa laajentaa luovia voimiaan pyrkii hän silloin valtaan, ja tästä tulee Nietzschen käsite vallantahdosta. Vahvat ihmiset omaksuvat Nietzschen mukaan ja heidän tulee hänen mukaansa omaksua herramoraali ja vastustaa kristillistä orjamoraalia. Kuitenkaan natsit eivät liity Nietzscheen sillä hän vastusti kaikenlaisia nationalismeja mutta etenkin saksalaista nationalismia.

Nykypäivä

Sartre

Jean-Paul Sartre on mannermaisen filosofian ehkä tunnetuin hahmo. Hän loi kymmenissä kirjoissaan kuvan omasta filosofiastaan eksistentialismista. Sartren mukaan olemusta edeltää oleminen ja ihmisen vapaus on radikaalista – ihminen tekee itsensä valitsemalla ja luomalla uusia arvoja ja merkityksiä. Sartren kirjallinen tuotanto on laaja ja moniulotteinen. Hän aloitti kirjailijan uransa romaanilla Nausea eli Inho. Jo siinä hän halusi tuoda esiin filosofista maailmankatsomustaan, jonka muotoilun hän oli aloittanut jo varhaisen nuorella iällä. Sartren filosofinen pääteos on Oleminen ja olemattomuus vuodelta 1943. Siinä hän muotoilee varsin teoreettisin termein ajatuksensa olevasta itselleen ja olevasta toisille sekä huonosta uskosta, jonka Sartre kertoi tarkoittavan sitä ihmisen elämässä esiintyvää johdetta, jonka myötä ihmiset pettävät itseään eivätkä näe omaa vapauttaan. Eksistentialismin mukaan ihminen on vapaa ja muut ihmiset ovat helvetti. Tämä sen takia koska kollektiivi monesti vie vapauteen pyrkivältä ihmiseltä hänen vapautensa. Kuitenkin Sartren mukaan ihminen voi olla vapaa vaikka hänen olosuhteensa eivät sopisikaan yhteen hänen vapautensa kanssa.

Levinas

Emmanuel Levinas oli vuonna 1903 syntynyt liettualaisalkuperäinen ranskanjuutalainen filosofi, jota pidettiin ainakin etiikan osa-alueella, jota hän piti ensimmäisenä filosofiana, yhtenä merkittävimpänä 1900-luvulla eläneenä filosofina. Juutalainen talmud- ja ajatteluperinne vaikutti vahvasti Levinaan, jonka perhe murhattiin toisen maailmansodan aikana. Levinas korosti etiikassaan ”toisen” näkökulmaa, jossa ihmisen tuli ottaa vastuu kaikesta muille ihmisille tapahtuvasta pahasta. Levinas arvosti ensimmäisissä teoksissaan Heideggeriä, mutta erkani tästä myöhemmin tämän natsiyhteyksien takia. Levinas ajattelee filosofian olevan enemmänkin rakastamisen viisautena eikä viisauden rakkautena miten filosofia on tavallisesti etenkin antiikissa käsitetty. Levinas käsitteli mielellään kasvoista kasvoihin tapahtunutta yhteistilannetta, jossa läheisyyden takia ihminen välittömästi käsittää toisen ihmisen transsendenssin ja heteronomian. Toisen olemassaolo luo pohjan kaikkien ihmisten subjektiviteetille ja antaa sille merkityksellisen suunnan ja tavan.

Popper

Karl Popper syntyi vauraaseen itävaltalaisperheeseen, jossa oli jo ennen häntä ollut useita oppineita. Popperin filosofia voidaan karkeasti jakaa kahteen pääosittaiseen osa-alueeseen. Hän on tullut tunnetuksi etenkin poliittista filosofiaa käsittelevistä kirjoistaan The open society and its enemies ja The poverty of historicism kautta, sekä tieteenfilosofisia kontribuutioita antaneesta kirjastaan Logik der Forschung. Popper vastusti filosofina historisismeja eli tapoja selittää joidenkin mukatieteellisten argumenttien kautta historian johonkin päin kulkevaa suuntaa. Popper tulkitsi tällaiset pyrkimykset aina totalitarianismiin ja autoritarianismiin johtavina kehityskulkuina, ja lähes aina tällaiset tavoitteet perustuivat tieteen väärinkäyttöön. Popperin mielestä minkäänlainen yhteiskunta ei pysty ennakoimaan sitä millaista tietoa sillä voi olla hallussaan jossain vaiheessa tulevaisuutta ja sen takia esimerkiksi historiallinen materialismi on pseudotiedettä. Popper oli etenkin marxismivastainen, koska marxismissa yksilöiden vapaus uhrattiin tasa-arvoisuuden takia. Open societyssä Popper korosti aatetta, jonka mukaan liiallinen suvaitsevaisuus yhteiskunnallisia ilmiöitä kohtaan johtaa suvaitsevaisuuden katoamiseen, koska se tuhoaa omat olosuhteensa. Tieteenfilosofisissa näkökulmissaan Popper vastusti perinteistä induktiivista tiedekäsitystä, hänen mukaansa tieteelliset teoriat ovat abstrakteja ja hypoteettisia rakennelmia, joita pitää voida testata uudestaan uusissa tilanteissa. Tähän perustuvat hänen falsibiliteettiä koskevat ajatuksensa.

Hayek

Friedrich August von Hayek syntyi vauraaseen ja sivistyneeseen aatelisperheeseen vuonna 1899 Wienissä. Nuorella Hayekilla oli kasvuympäristössään paljon oppineita ohjastajia ja isänsä erittäin laaja kirjasto. Hayekin pääteoksena pidetään Kirjaa The road to serfdom, jossa hän tuo esiin suunnitelmatalouden huonoja puolia sekä yhdistää totalitarismin tulkinnassaan natsismin ja kommunismin. Hän ilmaisee, että vapaa markkinatalous tarvitaan kaikkien vapaiden ja vapaana pysyvien yhteiskuntien pohjalle ja taustalle. Hayekin kirjan mukaan länsimaiset demokratiat kuten Iso-Britannia ja Yhdysvallat ovat hylänneet osittain taloudellisen vapauden siitä huolimatta vaikka voidaan sanoa kaikkien sellaisten yhteiskuntien, joissa on ollut poliittista ja henkilökohtaista vapautta, kehittyneen aina siihen tilaan taloudellisen vapauden avulla. Keskitetty suunnitelmatalous johtaa totalitarismiin, jonka suuntaan on jo otettu askelia. Sosialismi pyrkii vahventamaan tasa-arvoisuutta kurinpitämisellä ja ruotuun asettamisena, samalla kun demokratia pyrkii vapauden tasa-arvoisuuteen. Suunnitelmatalous on sen takia, koska se on pakotettua, alemmantasoinen talouden järjestelmä kuin vapaa markkinatalous, koska markkinataloudessa ihmisten toiminta sulautuu yhteen toisten toiminnan kanssa ilman välikättä joka ohjailisi. Hayekin mukaan vapaassa markkinataloudessa jopa köyhimmillä on enemmän vapauksia ja oikeuksia kuin suunnitelmataloudessa.

Wittgenstein

Ludwig Wittgensteinia pidetään nykyaikaisen analyyttisen filosofian suurimpana hahmona. Hän mullisti kielifilosofian täysin ja vielä kahteen kertaan elämänsä aikana. Hän tuli Cambridgen yliopistoon Bertrand Russellin puheille sen jälkeen, kun Gottlob Frege oli ohjeistanut häntä Saksassa. Wittgenstein kirjoitti tuotantonsa merkittävimmän kirjan Tractatus Logico Philosophicus ensimmäisen maailmansodan aikana itärintamalla ja sodan jälkeen hän lähetti käsikirjoituksen Russellille. Myöhemmin kun Wittgenstein palasi Cambridgeen toimi Tractatus hänen väitöskirjanaan. Hän aloitti tunnetut filosofian ja logiikan luentonsa joille osallistui monia lupaavia nuoria filosofeja. Wittgensteinin ensimmäinen teos oli esitellyt ns. kuvateorian kielestä, jonka mukaan elementaarilauseet vastaavat aina kuvia asioiden tilasta. Kirjan loppulause on tullut kuuluisaksi eräänä filosofian historian muistettavimpana lauseena: ”Mistä ihminen ei voi puhua, siitä hänen täytyy vaieta. Toisen filosofisen teoriansa Wittgenstein loi 1940-50-luvuilla ja sitä on tavallisesti kutsuttu kielipelien teoriaksi. Wittgenstein siis romutti aikaisemman teoriansa kielestä sillä tässä hänen mukaansa esitetään, että ihmiset pelaavat erilaissa yhteyksissä tietynlaisia kielipelejä, joita voi olla paljon ja erilaisilla totuutta kuvaavuuden tasoilla. Wittgensteinin filosofisen maailmankatsomukseen voidaan katsoa tässä toisessa pääteoksessa Filosofisia tutkimuksia siirtyneen kielellisen universalismin suunnasta kielellisen relativismin suuntaan.