Kannattaako nykypäivänä olla vaatimaton

Vaatimattomuus on mielestäni tärkein niin sanotuista kristillisistä hyveistä. Siinä omaa minää ei korosteta, ei liioitella omia saavutuksia ja ei pyritä hautaamaan toisia ihmisiä alemmaksi oman kuvitellun hyvyyden ja paremmuuden takia. Vaatimaton ihminen ei kanna mukanaan statussymboleita, sillä niiden merkitys ihmisille on lähinnä oman egon kannattamisessa ja ylösnostamisessa. Kuitenkaan ihminen, joka ei osallistu talouskilpailuun ei kuitenkaan välttämättä ole minkäänlainen kommari, vaikka jotkut tyhmät ja pintapuoliset ihmiset ajautuvat näin ajattelemaan. Vaatimaton ihminen ei myöskään ole välttämättä heikkolahjainen tai köyhä. Kun nykypäivänä kaikki tavoittelevat kuluttamiseen tarkoitettua rahaa, on mielestäni todella raikasta, jos joku ei halua kaikkia sellaisia vempeleitä, joita media ja kulutusjärjestelmä katsoo välttämättömäksi kaikille hankkia. Esimerkiksi kun sanoin joskus muinoin, kun eräs ihminen kysyi pöydässä minkälaisia kännyköitä muilla on, niin kun kerroin toisten mainospuheiden jälkeen omistavani miltei kymmenen vuotta sitten kehitetyn kännykkämallin, suhtautuivat jotkut kielteisesti minuun suhtautuvat ihmiset asiaan asenteella jes – hän on niin köyhä ja vaatimaton, että me uusimmat hiluvitkuttimet omistavana olemme parempia kuin tuo on. Tässä voi tehdä myös erottelun vanhan rahan ja uuden rahan välille. Uusi raha menee ihmisillä tavallisesti kuluttamiseen, kun taas vanha raha on usein esimerkiksi maassa tai metsässä, kiinteistöissä jne. Tavallisesti ihmiset, jotka ovat elintasoesteetikkoja, kiihkokuluttajia, eivät tee ammattiaan kutsumuksen vuoksi. Kun he etsivät epätyydyttävälle työlleen vastinetta, sopii siihen osaan kaikenlaisten yksityiselämään liittyvien vempeleiden hankkiminen. Näille elintasoesteetikoille on myös tyypillistä se, että he vertailevat omaisuuttaan toisten omaan, ja siinä he toimivat nimenomaisesti sillä tavalla, joka on syvällisemmän elämänkatsomuksen vastainen. Yleensäkin kaikenlaisiin symboleihin tulisi suhtautua kielteisesti ellei ensin tiedä niiden alkuperää ja mihin ne viittaavat. Nämä vertailukohdalliset symbolit kuten autot tai asunnot, vievät ihmiseltä sitä tilaa, minkä täyttäisi muuten psyykestä tulevat, arvottamiseen tarkoitetut syväsymbolit, joihin ihmisen koko psyykkinen historia on piilotettuna. On totta, että sen sijaan, että koko yhteiskunta perustuisi tyhjiin arvokäsitteisiin ja materiaalisuuteen, olisi parempaa, jos yhteiskunta perustuisi aitoihin symboleihin, joita niitäkin voitaisiin uudistaa sen mukaan miten ihmisten yhteisöt kehittyvät yhteiskunnassa. Syväsymboli on jotain sellaista, joka ei ole riippuvaista ihmisten valinnasta, se siis on siitäkin huolimatta, vaikkei ihminen ostaisi sellaiseen johtavaa tuotetta kaupasta, ja tässä se poikkeaa tavanomaisista vertailukohdallisista symboleista. Syväsymbolilla ei ole alkuperäistä nähtävää arvoa, koska ne tulevat ihmisen tavoiteltaviin vasta sen jälkeen, kun ihminen ilmiöitä arvottaessaan tajuaa sen, että arvojen alkuperä on arvotunteissa, jotka määrittävät ihmiselle sen, mikä on minkäkin hänen kohtaamansa ilmiön arvo hänelle ja minkälaisille asioille hän antaa minkäkin arvon. Arvotunteissa on eroja, eivätkä ne aina tarkoita tunnetta sen tavanomaisessa sentimentaalisessa mielessä. Arvotunne voi kohdallistua esimerkiksi velvollisuuden, arvokkuuden, vastuun, säilyttämisen, sosiaalisen jatkuvuuden ja yhteisöntunnun kohdalla. Arvotunteet voidaan jakaa arvojärjestykseen sen mukaan, miten pyyteettömiä tai itsekkäitä niiden näkyviin tuomat arvot ovat. Itsekkäimmät arvotunteet ovat siis vähäarvoisimpia arvotunteita, ja ihmisten tulisi kokiessaan pyrkiä saamaan ns. jyvät akanoista, eli valitsemaan sellaisia arvoja noudattaakseen, jotka ovat kaikkein pyyteettömimpiä. Kulutuskulttuurin ja elintasoesteetikkojen selittävänä tekijänä voidaan pitää sitä, kun ihmiset käsittelevät pintapuolisimpia vertailukohdallisia symboleita ja katsovat sen arvion mikä niille annetaan julkisessa piirissä, olevan yleispätevän ja kaikille saman. Julkinen piiri ja sen suhde arvoihin on merkityksellinen asia, sillä monesti ihmisille kerrotaan julkisessa piirissä se, mihin heidän tulee uskoa, luottaa, arvostaa ja tukeutua. Kuitenkin yhteiskunnan nykytila ei aina ole se piiri, minkä voitaisiin katsoa olevan aina oikeassa siinä, mihin se ohjaa ihmisiä tukeutumaan. Syväsymbolit, jotka liittyvät etenkin henkiseen miehyyteen (henkisesti miehiä on saman verran niin miehissä kuin naisissa) kertovat etenkin veljeyden, luottamuksen ja uskollisuuden periaatteista, ja sen kautta voidaankin helposti ymmärtää, miksi vasemmistolaisten ja feministien joukossa ei paljon syväsymboleita arvojen välittämisessä esiinny. Vain militantti oikeistokonservatiivinen joukko pystyy muuttamaan yhteiskunnan sellaiseen tilaan, jossa kaiken oleellisen voitaisiin katsoa perustuvan pysyviin symboleihin ja ihmisten vapauteen arvojensa manipuloinnista, mitä kommentaariaatti harrastaa. Graalin maljaa ja Parsifalin ritariyhteiskuntaa voidaan pitää esimerkkinä siitä, millaiseen muotoon yhteiskuntaa tulisi muuttaa. Ylpeimmät miehisyyden tunteet ovat sellaisia nykypäivän suomalaisessa yhteiskunnassa, ettei niitä voi kovin suuremmin tässä ajassa tuoda esiin. Suomalainen yhteiskunta on feministisoitunut ja naisistunut, ettei miehille anneta oikeanlaista huomiota ja tilaa. Naiset tekevät ennen menopaussin jälkeistä viisastumistaan, mutta etenkin nuorina kaikki arviot muista ihmisistä omien seksuaalisten tunteidensa ja hormooniensa kautta. Sellainen joka ei sovellu parittelukumppaniksi, ei saa yhtä hyvää palvelua nuorelta kaupankassalta, kuin sellainen joka soveltuu. Vaatimattomuus tarkoittaa etenkin kuuliaisuutta, sitä,.että mieli on altis tärkeimmille asioille maailmassa. Vaatimattomuuden hyväksi puoleksi voidaan laskea se, että ollessaan vaatimaton, ihmisen elämä on tavallisesti tasaisempaa ja tällaisella ihmisellä on monasti vähemmän stressiä. Vaatimaton ihminen katsoo, että jokin toiminta ei ole sopivaa. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi itsensä korostaminen ja pröystäily. Vaatimaton ihminen on tyytyväisempi vähempään. Vaatimaton ihminen on kiitollisempi useasta asiasta. Nykypäivänä on niin paljon uusrikkaita ja nousukkaita, että hyvin tulee mieleen tarina Weimarin tasavallan alaisesta aatelisesta, jonka kuski sanoi, että häntä on tästä eteenpäin teititeltävä ja aatelinen sanoi, että siinä tapauksessa hän haluaa, että kuski sinuttelisi häntä, sillä jokin ero heidän välillä tulisi olla. Vaatimattomuuden vastakohta on jatkuva kilpailu paremmuudesta ja paremmaltanäyttämisestä. Vaatimaton ihminen ei pyri hyötymään ihmisistä, he näkevät ihmiset myönteisemmällä tavalla, he arvostavat ihmisiä eri tavalla.

Muutamia lainauksia Seppo Heikinheimon Mätämunan muistelmista

Seppo Heikinheimo: Mätämunan muistelmat

”Ainoa mitä muistan pappien puheista oli se, mitä Olavi Airas niminen kappalainen sanoi jossain tilaisuudessa kasvoiltaan kalpeana: ”Tänä iltana Jumala ei ole antanut minulle mitään sanottavaa”, ja isti tuolilleen. Minusta se oli miehen teko. Hän olisi epäilemättä voinut turvautua ammattitaitoonsa ja puhua jotain vanhasta muistista.”

”Opettajakunnan merkkihahmo Jussi Saukkonen oli sisäistänyt sen pedagogiikan kultaisen ohjeen, että kovapäiseen oppilaaseen uppoaa tieto vain silloin kun se esitetään riittävän kovalla äänellä.”

”Aira Sarkkila oli kolkon näköinen vanhapiika, poltti Työmiestä puuholkissa ja huusi sellaisella äänellä että tyhmemmätkin oppilaat oppivat. Minua tämä syvällinen pedagoginen näkemys oli alkanut heti miellyttää ja rupesin lukemaan saksaa innokkaasti.”

”Minulla oli jäljellä vanhaa lukkarinrakkautta Norssia kohtaan, joten kävin tarjoutumassa lomani aikana rehtori Rafael Holmströmille. Hän silmäisi harjaantuneen lurjusten kurittajan katseella viimeistä todistustani, karjaisi muutaman halveksuntaa ilmaisevan sanan tarpeettoman kovalla äänellä ja kehotti minua poistumaan näköpiiristään mahdollisimman pian. Se oli minusta sangen halpamaisesti tehty – olinhan minä sentään vanha norssi, kuin tuhlaajapoika joka pyrki takaisin isänsä huom,aan.”

”Sylvi Saukkonen minulla oli tilaisuus hiljentää toisella kertaa. Oli tuima pakkanen, eikä minua huvittanut mennä ulos välitunnilla, joten luuhasin koko ajan WC:Ssä . Laillinen juttu – saattoihan sitä olla vatsa kipeänä. Kun kello soi välitunnin päättymisen merkiksi, Sylvi näki minun tulevan WC:Stä, syöksyi kimppuuni ja kysyi: ”Mitä sinä siellä teit?” ”Meillä ei sivistyneistön parissa ole tapana selostaa sitä mitä WC:ssä tehdään”, minä vastasin. Siihen Sylvillä ei ollut kommentteja.”

”Vääpelit nauroivat kuitenkin Rovajärvellä viimeksi ja parhaiten. Minut käräytettiin jostain viivyttelystä ja sain siitä hyvästä ylimääräistä palvelua. Se tarkoitti 16-reikäisen leirikäymälän tyhjentämistä. Jalosteet olivat onneksi puulaatikoissa, mutta ilman kaasunaamaria hommasta ei olisi tullut mitään. Myöhempää elämää ajatellen puuhasta oli se hyöty, että kun sitten sain joskus muusikoilta kirjeessä samaa tavaraa, osasin suhtautua siihen sanoisinko kemistin rauhallisuudella. Für die Chemie gibt es keinen Dreck, sanoi kemistien kantaisä Justus Liebig.”

”Kokkonen oli syvällisesti sisäistänyt Dmitri Sostakovitsin ohjeen siitä, että ”itse valtion viinatehdas on velvoittanut taiteilijat juomaan”.

”Pylkkänen ei juuri koskaan puhunut mitään vaan jupisi hiljaa itsekseen niin ettei hänestä saanut selvää. Kun hän sen lisäksi näytti äärimmäisen onnettomalta ja oli enimmäkseen pienessä hönössä, tein sen johtopäätöksen että hänen käsittelyynsä on oltava psykiatrin koulutus ja annoin hänen olla omissa oloissaan.”

”Hufvudstadsbladetin kolmas arvostelija oli eritttäin kunnianarvoisan näköinen Otto Ehrström, joka kuitenkin oli täyshöperö. Merkittävää siinä oli se, että hän oli saavuttanut tämän puolipyhän tilan ilman alkoholia. Pitkän iän salaisuus hänellä oli sama kuin kollegallani Pekka Tarkalla: molemmat ajoivat aina sään salliessa kaikki matkansa 1910-luvulla tehdyllä polkupyörällä. Otto sekoitti asiat aina uskomattomasti, mutta yhdellä toteamuksella hän pääsi Suomen musiikkiarvostelun historiaan: hän kirjoitti Vaasan oopperapuuhien keskushahmosta Irma Rewellistä: ”Irma Rewell, jonka ihmeellisen kapea vyötärö kuuluu olevan nyörittämätön.” Se oli, paitsi höperö ja musiikkiarvosteluun kuulumaton toteamus, myös sangen paljastava lausahdus: Otto osoitti tuolla ”lär vara osnörd” -muotoilullaan että hänellä oli asiasta vain toisen käden tietoa.”

”Otto oli joskus vuosisadan alussa ollut Sibeliuksen sävellysoppilaana, joten hänellä oli jonkinlainen erityisoikeus käydä Ainolassa aina kun lystäsi. Sibeliuksen vakiolause kuuluu olleen: ”Herr Ehrström, sista bussen går genast.”

”Viikarin älyn voimaa ei voinut arvioida hänen ulkomuotonsa perusteella, sillä hänellä oli sänkitukka sekä törröttävät ja paksut huulet, joilla hän tuntui koko ajan sopottavan jotain, mahdollisesti hyvinkin syvämietteisiä, esimerkiksi Georg Cantorin transfiniittisten lukujen finaalilauseketta tai Rolf Nevanlinnan teoriaa meromorfifunktioiden semistabiileista vektoreista.”

”Mäkinen oli toiselta puolelta hieman tärähtänyt ja hän kehuskeli kaikille laulaneensa Birgit Nilssonin kanssa Wienin valtionoopperassa. Totuus on, että hän oli hakenut Nilssonin näytöksen jälkeen illallisille ja lavaa ylittäessään mölissyt hieman. Nyt hän halusi kokeilla asuntomme akustiikkaa ja kulki huoneesta toiseen luonteenomaisia möläyksiään päästellen.”

”Sitten kun hissi oli saatu oikealle korkeudelle ja Erik ulos, kävi ilmi että musiikkiluokka oli aivan liian pieni. Tilaisuus siirrettiin alakertaan isompaan saliin. Siellä yleisöllä oli verrattoman hauskaa sillä koko väittelystä tuli täysi farssi. Väisämöinen oli toivottomasti viinoittunut ihminen. Kun kävin hänen kotonaan yhdessä Meilahden huviloista, jouduin tutustumaan sanoin kuvaamattomaan siivoon: siivoojan käsi ei ollut koskenut mihinkään ainakaan kymmeneen vuoteen. Papereita, kirjoja ja tiskaamattomia astioita oli joka puolella ja nurkassa oli metrin korkuinen kasa tyhjiä Vinetto-pulloja.”

”Osuin kerran Munkkiniemen Alkoon juuri kun Timo Mikkilä onnitteli lähdössä ollutta Väisämöistä. Kun Mikkiläkin oli lähtenyt, myyjä kysyi minulta ihmeissään: ”Mistä tuo hieno herra onnitteli tuota pultsaria?” ”Hänet oli juuri tänään nimitetty Helsingin yliopiston professoriksi. Katsokaa lehdestä, siellä on kuva.”

”Väitöstilaisuudesta vankassa perustuiskeessa ollut Väisämöinen ei tajunnut tuon taivaallista vaan Erik sai tavan takaa huomautella hänelle: ”Herra opponentti, olemme nyt sillä ja sillä sivulla.”

”Erikillä oli aina jotain ulosotossa ja kun näitä saamisia oli yleensä perimässä sama ulosottomies, Erik oli pannut liikkeelle kaiken viehätysvoimansa luodakseen tähän niin sydämelliset suhteet kuin suinkin. Hän tiesi ulosottomiehen vanhempien, anopin, vaimon ja lasten nimet, oli tarkkaan selvillä lasten koulumenestyksestä, piti heitä loistavalahjaisina lupauksina ja Suomen tulevaisuuden pelastajina, kirjoitti heille blankosuositukset jne. Kun ulosottomies sitten sovittuna ajankohtana saapui, Inga oli käynyt vastapäisessä lihakaupassa ostamassa taatusti riittävästi erilaisia leikkeitä ja juustoja, tuoretta leipää, ruskeita ja vihreitä viinirypäleitä jne. Ensin Erik ojensi kätensä astiakaappiin, hätisti Lallun pois liemikulhosta, kaatoi virkavallan edustajalle tirauksen pahanmakuista sherryä, jota hänellä aina oli jemmassa juuri tässä kaapissa, ja aloitti sitten keskustelun Sibeliuksen modaalisesta tekniikasta. Sitten tuli Inga kaatamaan teetä ja Carmen tarjosi vieraalle valmiiksi tehtyjä cocktailleipiä. Keskustelu eteni henkevästi polveillen mutta kuitenkin niin, että Erik vastasi henkevästä puhumisesta ja ulosottomies (muistaakseni nimeltään Huttunen) henkevästä kuuntelusta. Kun sitten sekä Sibelius että Huttusen lasten koulunkäynti ja tulevaisuuden näköalat oli käsitelty, Huttunen kakisteli epähienotunteisuuttaan vilpittömästi häveten: ”Kun olisi tätä virallistakin asiaa.”

”Sitten tultiin takaisin Katajanokankadulle. Erikin ovea vastapäätä oli silloin mainio lihakauppa, jota mekin käytimme. Erik suuntasikin äkkiä sinne, nuuhki kaikki lasitiskillä korissa olleet kukkakaalit, havaitsi yhden osapuilleen tuoreeksi, antoi panna sen pussiin ja lähti ulos. Ovella hän muisti jotain, kääntyi, kaivoi taskustaan sekkivihon ja vanhanmallisen täytekynän, ruuvasi sen auki ja kirjoitti sekkiin ”Ettusen mark”. Satuin tietämään että Erikillä oli Yhdyspankista luotollinen sekkitili, jonka limiitti oli 5000 markkaa ja että tili oli sillä hetkellä 8000 markkaa miinuksella. Sitten Erik teki uuden lähdön, lauleskeli hyväntuulisesti jotain Sibeliusta (ulkona oli ihana toukokuinen sää), kääntyi ovella ja kysyi kauppiaalta: ”Paljonko sinne jäi vielä?” ”Nyt ei jäänyt enää kuin kuusituhatta”, toinen veljeksistä sanoi maireasti hymyillen. Hän oli tuskin osannut odottaa niin suurta lyhennyserää.”

”Erik junior eli Mosse kertoi joskus hupaisia tarinoita niistä taisteluista joita hänen vanhempansa kävivät makuuhuoneessa. Ne eivät olleet sitä tyyppiä, joiden jälkeen ”kumpikin makaa voitettuna”, kuten Ovidius sanooArs amatoriassa, vaan koskivat sitä, tuliko ylimääräisen sähkölämmittimen töpseli pitää seinässä vai ei. Carmen kiskoi sitä irti, Erik lykki sitä takaisin.”

”Tein kerran sen virheen, että lainasin Erikille Thomas Mannin kirjan Die Entstehung des Doktor Faustus. Se oli kymmenisen vuotta Erikillä hyllyssä selvästi näkyvillä, ja minä aina välillä tiedustelin voisinko ottaa sen jo itselleni. ”Ei, ei! Minä tarvitsen sitä vielä!” Erik protestoi. Lopulta ilmoitin yksikantaa että kirja oli minun, että tarvitsin sitä itse ja että Erik saisi ostaa itselleen oman kirjan. Niine hyvineni pistin kirjan poveeni. Erik näytti tavattoman loukkaantuneelta; luultavasti hän ajatteli että minä olin perusröyhkeä luonne. Sehän ei pidä paikkaansa; minulla on tykkimiehen kylläkin hieman karu mutta rehti luonne.”

”Kun Menuhin kävi erään kerran Suomessa, häntä oli haastattelemassa mm. Suomen Sosialidemokraatin toimittaja Raisa Demidov, herttainen mummeli muttei mikään älyn jättiläinen. Lehdistötilaisuuksissa hänellä oli tapana tehdä niin typeriä kysymyksiä että muut toimittajat punastuivat häpeästä. Menuhinilta hän kysyi: ”Have you got other hobbies than playing the violin?”

”Minulle puolestaan sattui kielellinen väärinkäsitys kerran Saksassa. Olin menossa Schleswig-Holsteinin musiikkijuhlille, ensin Finnjetillä ja sitten vuokratulla autolla. Finnjet oli sen verran myöhässä etten olisi ehtinyt enää konserttiin joka oli ohjelmassani ensimmäisenä iltana. Otin sen vuoksi kortteerin ensimmäisestä kunnollisen näköisestä hotellista, joka oli suuren puiston vieressä. Puistoon lappasi parhaillaan tuhottomasti väkeä. Päättelin siitä että sieltä saisi olutta ja bratwurstia. Se oli oikea johtopäätös. Mutta juuri kun olin saanut hankituksi molempia, koko puisto rämähti täyteen helvetillistä meteliä. Kysyin mistä se johtui ja sain kuulla, että Leningrad Cowboys oli aloittanut konserttinsa.”

”Nummen suuri haave oli päästä joskus oopperan johtajaksi. Erinäisiä kertoja hän olikin niin varma asian onnistumisesta, että hän ulkomailla liikkuessaan otti förskottia ja esittäytyi Suomen kansallisoopperan johtajana. Nummesta ei tullut oopperan johtajaa, koska oopperan hallituksen piti ajatella myös balettipoikien terveyttä. Nummea ei olisi voinut päästää heidän kimppuunsa.”

”Kuten edellisestä käy ilmi, puhuin Ringbomin kanssa ruotsia. Ehdotin hänelle tätä järjestelyä heti ensimmäisenä työpäivänä eikä hänellä ollut mitään sitä vastaan. Työ ei ollut mitään herkkua vaan erittäin tuskastuttavaa nuottien lajittelua. Mutta opinpahan siinä ohessa ruotsia sen verran, että sain valtion kielitutkintolautakunnalta todistuksen muka ”täydellisestä hallinnasta”. Tällaiseen pedagogiseen saavutukseen ei Elina Palosuo ollut kyennyt. Yritin kerran raitiovaunussa tuoda asian kehuskelevaan äänensävyyn ja ruotsin kieltä käyttäen hänen tietoonsa monta vuotta kouluvuosieni jälkeen, mutta hän huitoi minut inhoten pois. Olihan hänellä toki oikeus inhota minua koska minulla oli oikeus inhota häntä.”

”Orkesteri lähti pian Panulan valituksi tulemisen jälkeen Euroopan kiertueelle, josta Panula sai tosin johtaa vain Itä-Euroopan vähemmän tärkeät konsertit. Lontoossa ja muualla johti perusteellsesti viinoittunut John Barbirolli, joka otti vähän väliä hömpsyjä salkussaan olleesta viskipullosta jottei veren etyylialkoholipitoisuus olisi laskenut vaarallisen alhaalle.”

”Okko Kamu kertoi olleensa kerran johtamassa jotain Tokion monista sinfoniaorkestereista ja sanoneensa sille ”espressivo!” ”Ainoa tulos siitä oli että soittajat alkoivat huojua samaan tahtiin. Soitto pysyi samana”, Okko sanoi.”

”Otto Friedrich kertoo englanninkielisessä Gould-elämäkerrassaan koskettavan asian: ihminen joka piti Glenn Gouldia kädestä kiinni hänen kuollessaan syksyllä 1982 Toronton keskussairaalan teho-osastolla oli suomalainen sairaanhoitaja. Sain vasta paljon myöhemmin tietää, että hänen nimensä oli ollut Ulpu Järvenpää os. Vartija. Hän itse kuoli samalla osastolla 1991 leukemiaan 51 vuoden ikäisenä.”

”Laittauduin siksi Filharmoniaan ja ajattelin että sieltä kyllä joku apu löytyy. Juuri kun olin päässyt sisään henkilökunnan ovesta, perässäni tuli kontrabassoa kantava nuorukainen, joka kysyi selvällä suomen kielellä: ”Voisko tänne jättää basson yöksi?” Silloin muistin että seuraavana iltana, lauantaina, oli Tallinnassa Finlandia Sinfoniettan konsertti Ralf Gothonin johdolla. Koska minulla oli pahat aavistukset siitä mitä soittajat aikoivat tehdä päästyään hotelliinsa, menin ulos, astuin bussiin jossa oli väärentämättömiä suomalaisia naamoja noin parikymmentä kappaletta ja sanoin tykistöäänellä: ”Sitten ei mihinkään kapakkaan illalla vaan suoraan sänkyyn, niin ettei minun tarvitse hävetä teitä huomenillalla!” Vaikutus oli järisyttävä: Vanha vainooja ilmestyi juuri kun muusikot olivat tuudittautuneet mukaviin ajatuksiin halpahintaisista alkoholijuomista. Nyt he tunsivat joutuneensa kiinni itse teosta ja menivät erittäin syyllisyydentuntoisen näköisiksi. Vain Ralf Gothoni virnisteli ja nieleskeli pyrskähtelevää nauruansa: olimme nimittäin vanhoja ryyppykavereita niiltä ajoilta kun minullekin vielä viina maistui.”

”Mutta Szeryng vilautti diplomaattipassiaan ja purjehti rintakehä pullistuneena minne halusi. Szeryng isotteli tällä käynnillään muutenkin. Ensin hän käski soittaa paikalle ”sen pitkän ja laihan pianistin joka säesti minua viimeksi”. Timo Mikkilä sai kuunnella tunnin verran Szeryngin sviitin eteisessä kun maestro puhui espanjaa (ja epäilemättä kehui itseään) suurlähettilään kanssa ennen kuin hän ymmärsi koota pitkänomaiset luunsa ja häipyä. Konsertin jälkeen Fazerin konserttitoimistosta tuli Maire Pulkkinen fil. Lis.-fil. Lic. Ilmoittamaan Szeryngille, että johtaja Viggo Groundstroem oli sairaana eikä voisi viedä maestroa aamulla kentälle, mutta että tämän kunniatehtävän hoitaisi valmiiksi maksettu taksi. ”Mitä! Ette suinkaan te kuvittele että minä, Henryk Szeryng, matkustan tavallisella taksilla!? Ellei mr. Groundstroem pääse, teidän velvollisuutenne on hommata mr. Roger Lindberg ajamaa minut!” Roger Lindberg oli paitsi varakkaampi ja miljoona valovuotta sivistyneempi ihminen kuin tämä viulunsoittaja ja sitä paitsi ulkomaanmatkalla, mutta jollain konstilla Maire Pulkkinen onnistui hankkimaan kello kuudeksi Palacen eteen limusiinin kuljettajineen. Luulen vähän että hän turvautui Erik Tawastsjernan suhteisiin. Vaiva oli kuitenkin turha. Paikalla oli myös Meksikon suurlähettiläs, joka oli saanut koko vierailun ajan hoitaa kunniatehtävää, kantaa Szeryngin viulukoteloa. Niinpä sitten ajettiin kentälle Meksikon valtion kustannuksella. Viggo Groundstroem lähetti minulle myöhemmin valojäljenteen kirjeestä, jonka hän oli kirjoittanut näiden juttujen johdosta Szeryngin pohjoismaiselle pääagentille. Siitä oli sangen vaikeaa saada selkoa, koska se oli ruotsia, mutta juuri sen takia yksi lause äi mieleeni: ”Vi vill nu ha en längre paus med honom.”

”Meille oli kertynyt jostain 4-5 viulua senkin takia, että poikani soitti siihen aikaan viulua. Kerran olin taas saanut uuden viulun, joka maallikon silmissä näytti vanhalta ja arvokkaalta. Kirjoitin pienen höpötyksen tästä asiasta urheiluosastoon, joka halusi jutun musiikinn ja urheilun yhteyksistä. Yhteyden loi Okko Kamu. Hän tuli käymään luonamme joten pyysin häntä kokeilemaan ensi hätään tätä uusinta viulua. Okko viritti sen hätäisesti, kiskaisi siitä pari kirskuvaa sointua ja rahisevaa juoksutusta. Sitten hän ojensi viulun takaisin ja sanoi: ”Tee tästä tennismaila.” Se oli minusta erittäin keljusti sanottu sukukalleudesta, jonka varaan olin jo rakentanut huomattavia taloudellisia pilvilinnoja,”

”Hufvudstadsbladetin höppänä Otto Ehrström erehtyi vielä pahemmin. Hän oli kerran arvostelemassa Klemetti-opiston nuoriso-orkesterin konserttia. Ohjelmassa luki että loppunumerona oli Sibeliuksen Finlandia. Nuotteja ei kuitenkaan ollut saatu, joten orkesteri soitti päätteeksi jotain muuta. Mutta Otto kehuskeli miten Finlandian uljaat sävelet olivat soineet komeasti nuorten soittajien esittämänä.”

”Salmenhaara, jota muutenkin vaivasi pahanlaatuinen hybris, oli sitä paitsi ottanut arvostelemista kohtaan jonkinlaisen säveltäjäneron halveksivan asenteen. Se miten joku soitti oli tästä näkökulmasta halvatumn yhdentekevää, ja Salmenhaara otti tavakseen torkkua konserteissa tai ajatella aivan muita. Väliajalla tai konsertin jälkeen hän sitten kyseli tuttaviltaan, mitä nämä olivat esityksistä arvelleet ja kirjoitti tarkkaan heidän mielipiteidensä mukaisesti.”

”Esimerkiksi Matti Klingen jutut olivat tähän aikaan hämmästyttävän hyviä, kiitos Pekan. Kun lukee Klingen omia kirjoja huomaa heti, että kielenkäyttö ja kirjoittaminen eivät ole hänen vahva alansa.”

”On totta että Klinge keikaroi liikaa julkisuudessa ja että hänen tekstinsä vaativat editointia, vaikka hänen äidinkielensä olikin suomi ja vaikka hän oli Suomalaisen Normaalilyseon kasvatti.”

”Täytyy todeta että muutaman vuosikymmenen varrella suomalaisen miehen tavat olivat sentään jossain määrin parantuneet. Laulajatar Aulikki Rautawaara kertoi minulle kerran Aarre Merikanto -kirjaani varten korkeaan ikään ehtineenä: ”Aarre Merikannon kanssa ei nainen yksinään uskaltanut mennä hissiin, koska Merikanto kävi kiinni kuin karhu heti kun hissi oli noussut puoli kerrosta,”

”Minun kannaltani Erkkoa paljon läheisempi viskaali oli Keijo Kylävaara, joka oli kaikista päätoimittajista ainoa joka oli aktiivisesti kiinnostunut kulttuurista ja sen vuoksi myös seurasi tätä aineistoa tuottavaa osastoa. Hän rupesi sen takia pitämään säännöllisiä viikkokokouksia. Ne pidettiin eräässä ”akvaarioksi” kutsutussa keskikokoisessa huoneessa. Kysyin kerran: ”Eikö voitaisi sopia, ettei täällä polteta kokouksissa?” ”No tuskin tämä ketään häiritsee”, Kylävaara sanoi ja sytytti pikkusikarinsa. Seuraavaan viikkokokoukseen olin lainannut kaasunaamarin koulutoveriltani majuri Hannu Anttilalta, ja pidin sitä päässäni koko kokouksen ajan. Se oli tukalaa hommaa eikä juuri voi sanoa, että se olisi korvannut tupakansavun aiheuttaman kärsimyksen. Mutta eipä kukaan saanut selvää puheistani, mikä oli tietysti ansio.”

”Valeri Gergijev ennätti innostua kesäasunnon hankkimisesta Hirvensalmelta ja löysinkin hänelle ainutlaatuisen kauniin paikan, suoraan etelään työntyvän niemen, jonka hintakin oli sangen kohtuullinen. Maksoimme siitä kymmenen prosentin käsirahan mutta kun juhlien rahoitus ei varmistunut, Valerista alkoi vähitellen tuntua turhalta rakentaa itselleen huvilaa Suomeen. Jouduin sangen hankalaan välikäteen, selittelemään tontin omistavalle maanviljelijälle että rahat kyllä varmasti tulevat. Lisäksi kävi vielä ilmi että niemen omistaja maanviljelijä Jaakko Ruhanen ei niin erityisemmin pitänyt kenestäkään, joka kantoi Neuvostoliiton passia, eikä iäkkäänä miehenä tajunnut sitä että osseetit olivat samanlainen ryssien sortama pikku kansa kuin suomalaisetkin. Ruhasta oli kyllä erittäin helppo ymmärtää. Hän oli talvisodassa yrittänyt työntää kasapanosta venäläisen tankin telaketjupyörän väliin, mutta reikä oli ollut liian pieni, ja niin kasapanos pääsi räjähtämään Ruhasen silmille. Häneltä meni siinä toinen silmä ja käsi. Minä en silti pysynyt 80-vuotiaan Ruhasen perässä kun hän kiipesi ylämäkeä niemensä huipulle maastoesteitä vain yhdellä silmällä tähystäen. Loppurahat eivät ikinä tulleet ja kun olimme sattunalta 2. tammikuuta 1993 Valerin kanssa Hirvensalmella pankissa, Ruhanen oli palauttanut käsirahan, vaikka hän olisi saanut pitää sen.”

”Hvorostovski ja Aleksei Sultanov olivat tavattoman persoja oluelle, jota heitä varten piti aina olla noin korillinen mieheen. Eräänä iltana heidän välilleen syntyi ehkä juuri vierrekäytetyn mallasjuoman vuoksi verannalla kova sanaharkka ja pianisti ja barytoni olivat jo kiinni toistensa kraiveleissa. Erimielisyyden aihe jäi minulle epäselväksi sillä niin venäläinen kuin suomalainenkin puhuu vahvassa humalassa sangen epäselvästi. Ilman Valeri Gergijevin rauhoittavaa väliintuloa olisi syntynyt hyvin kalliita luunmurtumia, sillä etenkin Hvorostovski oli jo päässyt huippupalkkioiden makuun. Hvorostovski oli todellinen Siperian karhu, mutta pikkuisella Sultanovilla oli musta vyö taekwondossa.”

”Viktor Tretjakovilla sattui olemaan sydänsuruja jonin minulle tuntemattoman naishenkilön kanssa; niitä hän selvitti johdottoman puhelimen avulla talon toisella puolella olevalla verannalla jonnekin ulkomaille erittäin perusteellisesti. Kiitin itseäni siitä, että olin antanut ottaa puhelinlaskutuksen välilukeman ennen vieraiden tuloa; muuten minä olisin maksanut kaikki sykäykset. Nyt kaikki kulut menivät ainakin toistaiseksi Mariinski-teatterin piikkiin.”

Tällainen olet, nainen

Nykyaikainen maailma, joka edistää ”vapautuneitten” naisten pyrkimyksiä on tehnyt naisista koppavia, ylpeitä, yli-itsetuntoisia ja turhantärkeitä. Naisilla miesten suosion saaminen ja sen tavoitteleminen liittyy etenkin seksiin, eli jopa tiedostamattaan naiset ajattelevat jalkojensa välissä olevan reiän olevan korkea-arvoisinta, mitä heistä löytyy. Tämä seksuaalisuuden tuominen koko yhteiskuntaan sen ohjaavaksi periaatteeksi on tehnyt naisista olentoja, joita he nykyään ovat. Naisten koppavuus perustuu ulkonäköön ja seksiin, ja vähän enemmän näivettyneillä tyttärillä koppavuus perustuu siihen, että aiempi ulkonäkö on jo aikaa sitten hävinnyt. Naiset ovat mestareita siinä miten he haluavat antaa miehille vaikutelmia itsestään eli nuoruudesta ja seksuaalisuudesta. Joku voisi sanoa, että noinhan evoluutio toimii, ja juuri naiset ovat merkittävässä roolissa siinä kun parittelukumppani löydetään. Toisaalta koko sivilisoitunut yhteiskunta on pitkään perustunut siihen, ettei siinä voi tulla esiin katkerinta olemassaolon taistelua, joka voi olla tyypillistä jossain Afrikan savannilla, mutta se ei siitä huolimatta sovi sivistyneiden ihmisten keskuuteen. Mutta naisia ohjailevatkin hormoonit, joiden myötä toimiessaan he ovat kuin kookkaampia reesusapinoita. Eli toisin sanoen, naisen hormoonit ja suvunjatkamisvietti eivät takaa sitä, että nainen valitsisi parhaimman mahdollisen ihmisen, naiset haluavat vain parhaimman saatavilla olevan miehen ja sekin heidän termiensä mukaan määrättynä. Joku varmaan kokee, että koska naiset ovat miestä seksuaalisempia olentoja, ovat he hyvin viehättäviä ja mukavia katsella. Kuitenkin tuohon houkutukseen sisältyy merkittävä uhka, jonka mukaan nainen pyrkii manipuloimaan miestä tarjoamalla tälle parhainta saatavilla olevaa seksiä. Myös palkitseminen on merkittävä piirre naisen ja miehen välisissä suhteissa, ja siinä mies antaa naiselle palkkiota sen takia, että nainen pysyisi tyytyväisenä ja antaisi taas mahdollisimman hyvää tarjolla olevaa seksiä. Miehen on siis kieltäydyttävä manipulaatiosta ja palkitsemisesta naisen suhteen, sillä kyllähän naisen toiminnasta tulee mieleen jonkinlainen kommunistinen Pavlovin koiria ja niiden syljeneritystä palkittaessa muistuttava psykologinen järjestelmä. Naiset ovat ehkäpä miehiä taitavampia silloin kun pitää toimia siten miten elämänvaiheen vaatimukset sanovat. He ovat koulumestarimaiseen tapaan ”kunnollisempia” opiskelussa ja työpaikalla. Vaikka naisessa voisi olla leveyttä, puuttuu häneltä useimmin syvyys. Minkä takia naisia ei ole ollut yhtä paljon kuin miehiä maailman merkki-ihmisten joukossa? Todellisten tieteen, taiteen, uskonnon ja filosofian edistäjien joukossa on tavallisesti vain kemisti Marie Curie eikä muita. Naisista on liberalistisen yhteiskuntapolitiikan seuruaksena tullut erittäin epämiellyttäviä olentoja, he esimerkiksi voivat harrastaa tavallisesti silloin kun ovat yhtä tyhjäpäisen miehen kanssa tekemisissä, toisten miesten arvostelua, alentamista ja häpäisemistä. Veljeys, luottamus ja uskollisuus ovat miehisimpiä perusarvoja ja nainen ei tavallisesti pysty toteuttamaan mitään niistä. Pikemminkin veljellisen rakkauden tielle naiset pyrkivät asettamaan itsensä ja erottamaan sen miehen ajatustoiminnoista. Kun kirjoitan naisen suhteesta itseensä, olisi siinä muistettava se, ettei naisen itsetunto saa paisua liikaa. Naiselle on korostettava tasa-arvon ideaalia toisten ihmisten kanssa tekemisissä ollessa. Naisen on ymmärrettävä, että hän on täsmälleen samanlainen kuin muut sukupuolitoverinsa. - nainen, kävelevä aukko, joka kuvittelee olevansa kaiken yläpuolella. Naiselle on laitettava kukkamekko päälle ja pyydettävä häntä olemaan hiljaa silloin kun häneltä ei jotain kysytä. Mieheltä voidaan ottaa pois turhamaisuus ja hän on taas mies, mutta kun naiselta otetaan pois turhamaisuus ei mitään jää. Onkin ehkä niin kuten monet viisaat miehet ovat sanoneet, että naista ei loppujen lopuksi tarvita muuhun kuin ruoanlaittoon, siivoukseen ja lapsista huolehtimiseen. Tulisi kuitenkin miettiä sitä, minkä takia sinappikoneita tuotetaan maailmaan, ihmisiä on täällä muutenkin liian paljon. Naiselle olisi korostettava sitä, että järkeä voi käyttää vapaasti. Tosin luovuuteen naiset eivät kykene, koska heillä ei ole samanlaista sielua kuin mikä on miehellä. Nainen on ruumiillinen olento, ja Etenkin ruumiillinen olento, ja sen takia naiset ovat miehiä parempia baletissa, voimistelussa tai muotoluistelussa. Kuitenkin kaikki se olennainen, mikä on aikojen saatossa jäänyt osaksi nykyaikaisesta kulttuurista, on miesten ja etenkin henkisesti miehiä olevien miesten aikaansaannosta. Naiselle tulisi antaa kuva siitä, miten yksityinen elämä ja toisten elämät sekä toisaalta julkinen elämä eivät kuulu yhteen. Nainen ei ole koskaan katkerampi kuin silloin, kun joku sellainen joka ei ole heitä aikaisemmin huomannut joutuu johonkin pahaan tai alentavaan tilanteeseen. Kun miehet tietävät ettei lyötyä lyödä, innostuvat naiset hakkaamaan entistä enemmän ja toivomaan ihastukselleen mitä suurinta tuskaa ja kärsimystä. Nainen on julmempi kuin mies ja sen takia on naurettavaa, kun jotkut feministit inisevät siitä, että naisten ollessa johdossa maailmassa ei olisi sotia. Naisen tulisi erottautua aikaisemmin vanhemmistaan, ei ole mitään ärsyttävämpää asiaa kuin se, kun näkee kaupassa naistenlehden kannessa taas jonkun ikinuoren kantturan, joka käyttää termiä ”isi” tai ”iskä”. Naisen on tajuttava ettei pillu ole kallisarvoisin asia maailmassa, sillä niitä löytyy noin puolelta koko maapallon populaatiosta. Naisten on päästävä eroon kavereistaan sillä mitä riippuvaisempia ne ovat tuosta porukasta, sitä suuremmaksi kasvaa kuilu omien kavereiden ja muiden ei-merkityksellisten ihmisten välillä. Nainen siis tekee mustavalkoisen ja pitävän erottelun itselleen merkitsevien ja ei merkitsevien välillä, jotka nainen olisi viileydessään toimittamassa vaikka uuniin. Nainen on toki kaikkialla missä onkaan, muiden ihmisten seurassa, ja näitä tarkoituksia palvelee nykyisin esimerkiksi älypuhelinteollisuus. Miehen ei tulisi alkaa naisen kaveriksi, jos on saanut tältä pakit, sillä tällä tavalla feministitytteli manipuloi ja asettaa ihmisiä omanlaiseensa arvojärjestykseen. Toisten, mahdollisesti täysin tuntemattomien ihmisten arvostelu tulisi naisista kytkeä. Ja kaikenlaisten sinkkuelämien lähettäminen tv:ssä tulisi lopettaa. Kun mies pääsee eroon seksin tarpeestaan ja tarpeestaan lisääntyä, tulevat naiset merkityksettömiksi.

Mummo joka halusi hatun

Eräänä aikakautena eräässä sivilisaation vaiheessa eli mummo, joka halusi hatun. Hän halusi hatun, koska aurinkoinen ilma poltti hänen naamaansa ja sen takia hän halusi saada jotain sen peittämiseksi. Mummo oli kuitenkin aina halunnut hattua, jo lapsuusikänsä taaperovuosista lähtien. Iän tuoma karisma ja herttaisuus olivat vahvistaneet mummon käsitystä siitä, että hänen oli kerta kaikkisesti saatava hattu. Muutoin ei elämän jatkolla tulisi olemaan merkitystä. Lapsensa ja lapsienlapset hän oli unohtanut hatun tarpeen kasvaessa. Mummo oli halunnut että poikansa olisi tuonut maailmalta hänelle hatun, koska mummo oli aina pitänyt ulkomaita Suomea parempana paikkana. Kuitenkin mummolla ei vieläkään ollut hattua. Eräänä päivänä mummo meni kirpputorille ja löysi sattumalta täydellisen lierikon, joka oli varmasti peräisin safariajelulta Afrikasta. Se ei kuitenkaan mummoa haitannut, vaikka hän kuuluikin paikallisen perussuomalaisyhdistyksen hallitukseen. Mummo peilaili itseään kaupassa ikkunaruutuun päin ja ihasteli uutta hattuaan.Mummo mallasi hattua päässään ja yhtäkkiä hatun sisäpuolen nahkan alta pyrähti lentoon valtava koiperhonen. Koiperhonen puhui mummolle, Miksi et anna toisten elää rauhassa vaan tulet hakemaan minulta pois kotiani. Mummo säpsähti yhtäkkiä kuin abtronicissa ja ihmetteli kuulemaansa ääntä, sillä ihmetteleehän jokainen joka kuulee koiperhosen puhuvan sillä eiväthän koiperhoset osaa puhua. Mummolle oli kuitenkin tullut huono ja syyllinen olo kohtaamisesta, joten mummo laittoi lierikon takaisin kirpputorin vaateosaston hattuhyllylle. Mummo meni kotiinsa, mutta onnekseen sai huomata eteisessä paketin, jonka postiljooni oli pudottanut mummon kotioven postiluukusta. Mummo huomasi paketin olevan pojaltaan ja innostui siinä samalla, sillä innostuuhan jokainen äiti sitä, jos saa pojaltaan paketin. Mummo repi suojapaperin pois ja huomasi paketissa olevan pinollinen pariisilaistyylisiä baskereita. Loistavaa, voin ottaa sen mukaan torimyyjäisiin kun ilmakin on jo niin kolea tähän aikaan vuodesta, mummo ajatteli ja varitsi baskereista sopivimman, kirkkaan punaisen, jossa oli päällä sellainen tupsu joka on aina ollut pariisilaisten baskerien päällysosassa. Mummo heräsi torimyyjäispäivänä ja valmisteli hyväntekeväisyyttä varten myytävät tuotteensa autoon ja kaasutti läheisen kaupungin Mutalan torin varteen. Punainen ja punatupsuinen pariisilaisbaskeri seisoi komeasti mummon päällä samalla kuin se olisi väreillyt jonkinlaista uutta dynastiaa, johon mummo halusi uuden hattunsa kanssa kuulua ja kauppa kävi. Yhtäkkiä mummo, joka 60 ikävuodestaan huolimatta oli säästänyt turhamaisuudesta pitkät kutrinsa tunsi kuinka hiuksensa lennähtivät auki ja alkoivat heilua ilmassa mummoa päin mummon naamaa rumpsuttaen. Yhtäkkiä mummon ympärillä kirkastui kuin kaikki muut torikauppiaat olisivat hävinneet taivaan tuuleen. Hiukset ottivat mummosta kuristusotteen ja pian mummo saattoi kuulla omituista ääntä, jonka mummo itse rekisteröi, mutta jota muut eivät kuuleet. ”Mummo, pese joskus hiuksesi! Tiedätkö kuinka paljon paskanhikeä ja hilsettä lilluu pääkoppasi ja naurettavan baskerisi välissä? Tämän sanottuaan ääni katosi kuin pieru saharaan ja kaikki tuli jälleen sellaiseksi ympärillä jonka mummo oli rekisteröinyt hetkeä sitten. Kotiin mentyään mummo viskasi kaikki baskerinsa tulen kuumuuteen disintegroitavaksi. Samana iltana hän soitti miehelleen töihin ja pyysi tätä tuomaan kaupasta viisi purnukkaa voimakkainta hilseshampoota.

Ensimmäinen luonnos kirjan valmistelemiseksi

Johdatus filosofiaan, sen opiskeluun ja historiaan

Mihin tämä esitys pyrkii

Valmistella ja auttaa alkuun pääsemisessä

Filosofia voi ulkopuolisesta ja vasta-alkajasta tuntua vaikealta ja kompleksilta aiheelta. Tämän kirjallisen esityksen tarkoituksena on avata filosofiaa ja sen historaa vasta-alkajalle ja näin pyrkiä auttamaan filosofian opiskelun aloittamisen vaiheessa. Tarjoan myös vinkkejä itse filosofian opiskeluun, sen historiaan ja filosofian itseopiskeluun sekä akateemiseen opiskeluun. Filosofian opiskelu vaatii etenkin käsitteellistä ajattelua ja senkin takia tämän kirjallisen esityksen lopusta voi löytää perustavimman filosofiseen sivistykseen liittyvän filosofisen sanaston. (puuttuu vielä tästä versiosta)

Johdattaa etenkin nuoria filosofian pariin

Miksi on tärkeää, että nuori oppii filosofiaa? Aristoteles ajatteli, että teoreettinen mietiskely on korkein asia, mitä ihminen voi elämässään harrastaa. Monet jo Sokrateksesta ja Platonista alkaen ovat kuvanneet kuinka hienoa on nähdä nuoria ihmisiä maailman korkea-arvoisimman aktiviteetin parissa. Monet ajattelevat, että filosofisten kysymysten pohtiminen kuuluisi olennaisella tavalla vasta ihmisten elämän myöhempään vaiheeseen, mutta kuitenkin etenkin antiikissa katsottiin filosofian opiskelun liittyvän etenkin ihmisen herkkään nuoruusvaiheeseen.

Muodostaa kuvan filosofiasta aktiivisena tapahtumana

Filosofian roolia tarkasteltaessa on korostettava sen dialogista vuoropuhelumuotoa. Samalla kun harrastetaan dialogia, päästään myös tekemisiin toisten filosofiaa harrastavien nuorten sielujen kanssa. Monesti, kuten voi länsimaisen filosofian historiasta havaita, on filosofin rooli tulla erakoksi,koska kaikki ihmiset eivät yllä samalle henkiselle tasolle kuin mihin filosofit yltävät.Tätäki n voitaisiin koulutuspolitiikan avulla muuttaa, esimerkiksi lisäämällä filosofian opetusta ja liittämällä koulujen opetustarjontaan jonkinlainen yleishumanistinen, elämänkatsomustietoa muistuttava aine.

FILOSOFIA

Mitä filosofia on

Tieteellisen kielen formulointia

Tieteen kieli tarkoittaa havaintoperusteisten lauseiden käyttämistä todellisuuden kuvaamista varten. Tiede pyrkii todellisuuden kuvaamiseen ja siinä on tarpeen löytää mahdollisimman koherentteja ja luotettavia kuvaustapoja. Filosofia on kaikkien tieteiden äiti ja tieteen yhteydessä sen saama tehtävä voisi olla etenkin totuusperäisten kuvaustapojen määrittely tieteiden toiminnan tarpeena.

Käsiteanalyysia

Käsite tarkoittaa sanaa, jolla on konnotatiivinen merkitys ja tarkoite. Filosofian piirissä käsiteanalyysi on tärkeää etenkin sen takia, koska filosofian käsittelemät asiat ovat ehkä suurimpia mitä maailmasta löytyy. Filosofian on myös tarkoitus etsiä aidoimpia merkityksiä, jotka avautuvat vain riippumattoman ajattelun kautta. Voidaan esimerkiksi havaita se, että puhetaitoa harrastavat ihmiset eivät pysty formuloimaan merkityksiä tarkasti, vaan käyttävät löyhiä ja väljiä määritelmiä asioista, joista he puhuvat ja kirjoittavat.

Syvemmän merkityksen etsimistä

Filosofia pyrkii löytämään totuuden ja kaivamaan sen esille löyhien määritelmien ja epäselvästi selitettyjen käsitteiden joukosta. Sen takia voidaan havaita, että filosofian tulisi siis keskittyä etenkin sen selvittämiseen mitä ihmisen psyykessä olevat syväsymbolit merkitsevät erilaisissa tilanteissa ja tapahtumissa. Ihmisen havaintojärjestelmän tapa liitettynä yhteiskunnan harjoittamaan manipulointiin johtaa tavallisesti siihen, että symboleiden ainutlaatuisuus unohtuu ja ihmsiet alkavat harrastamaan julkisen piirin määrittämien vertailukohdallisten symbolien seuraamista. Filosofia vaatii etenkin pinnan alle menemistä ja sen takia syväsymbolit löytyvät vain filosofian ja itsenäisen syvällisen ajattelun avulla.

Apukeino tieteiden hierarkian järjestyksessä

Filosofian tarkoitus on osittain selventää tieteiden hierarkiaa ja selventää sitä, miten Hempelin peittävän lain malli soveltuu erilaisiin tilanteisiin, jossa määritellään tieteiden järjestystä niiden tärkeyden ja selitettävyyden kannalta. Filosofian kannalta voidaan pyrkiä etsimään tietynlaisia kattomääritelmiä erilaisille käsitteille. Kattomääritelmä tarkoittaa sitä kuinka käsitteille voidaan pyrkiä etsimään sellainen merkitys, jonka myötä käsite viittaa yhtenäiseen viittauskohteeseen. Tässä siis tulee esiin se filosofian piirre, jonka mukaan sen tulee olla eksaktia luonnon ja näin ollen todellisuuden ilmiöistä puhuttaessa.

Mitä filosofia ei ole

Puhetaitoa ilman viisautta

Puhetaito tarkoittaa kykyä kommunikoinnissa ja erilaisten ideoiden välittäjänä. Monesti puhetaito voi vääristää totuutta ja se alkaa noudattamaan vain omia sääntöjään. Puhetaito korruptoi filosofian ja filosofian ideat. Siinä filosofiasta tehdään puhetaidon renki. Esimerkiksi politiikassa tarvitaan puhetaitoa, jotta voidaan näyttää rahvaan ja toisten poliitikkojen keskuudessa vaikutusvaltaisilta. Tämä on valheellista ja syvälliset ajattelijat ovatkin aina olleet poliitikkojen keskuudessa pienen vähemmistön sisällä.

Auktoriteetteihin vetoamista

Filosofia perustuu etenkin auktoriteeteista vapaaseen ajatteluun ja sen takia esimerkiksi vaikka jonkun kepin päähän nostetun peräsuolen kappaleen pönötyskorokkeelta antamat lausunnot eivät voi olla perusteita filosofiselle ajattelulle. Tässä tulee esiin sekin filosofinen dilemma, että vaikka filosofian opiskelu esimerkiksi yliopistossa perustuu länsimaisen filosofian historian merkkihahmojen ajattelun esittelemiseen, ei vapaa filosofi voi siitä huolimatta perustaa ajatteluaan aikaisempaan ajatteluun perustavaan käsitehelinään ja nimineppailuun. Kaikenlaisten auktoriteettien ajattelu on pystyttävä filosofian keinoin kyseenalaistamaan ja muodostamaan omat käsitykset niistä aiheista, joista muut ovat ajatelleet tavallaan jo aiemmin.

Tapa näyttäytyä viisaana

Tietynlaiset ihmiset haluavat näyttäytyä läheistensä keskellä ja mikä olisikaan parempi väline tämän ominaisuuden kehittymiselle kuin filosofia. Toisaalta myös halu näyttäytyä viisaana voi joskus poikia ja kehittää yksilöstä todellisella tavalla viisaan miehen tai naisen. Kuitenkin tulisi huomioida tämän piirteen valheellinen ulottuvuus. Jos joku näyttää viisaalta pinnallisesti, ei se kuitenkaan takaa sitä, että tällainen ihminen olisi todella viisas. Esimerkiksi Sokrates vastusti sofisteja ja puhetaidon ammattilaisia siinä mielessä että heidän ajattelunsa ei ollut itseisarvollista ja pyyteetöntä.

Empiiristen tieteiden piikatyttö

Vaikka tieteellisen filosofian kontekstissa voitaisiin ajatella, että filosofian tulisi nöyrtyä tieteiden periaatteiden kanssa, on sanottava, että sitä varten, että filosofia voisi olla riippumatonta ja vapautta kunnioittavaa ei se voi mukautua edes tieteiden periaatteisiin. Näin ollen filosofian on pysyttävä omaperäisenä ja oman totuuden alansa kattavaa. On siis huomioitava esimerkiksi se, että jotkut filosofian aloista eivät taivu tieteellisen formuloinnin edessä ja siitä huolimatta niillä voi olla itsenäinen filosofinen merkitys. Tällaisia osa-alueita ovat esimerkiksi etiikka, estetiikka, arvoteoria ja metafysiikka. Vaikka kaikkia filosofian lauseita ei voi formuloida tieteen joskus yksioikoisten periaatteiden mukaisesti ei voida kuitenkaan sanoa, etteikö tällainen filosofinen ajattelu olisi merkityksellistä ihmiselle, mutta etenkin hänen teoreettiselle ja sielulliselle puolelleen.

Filosofian kontekstit

Filosofialla on erilaisia konteksteja eli erilaisia yhteyksiä, joissa ihmiset harrastavat filosofiaa. Filosofialla on myös monenlaisia kohteita, joita voidaan myös nimittää konteksteiksi. Filosofia käsittää etiikan joka tutkii etenkin hyvyyttä ja hyvettä. Estetiikka joka tutkii kauneutta ja esteettisiä ilmiöitä. Arvoteoria tutkii arvoja ja merkityksiä. Logiikka joka tutkii loogisesti pätevää päättelyä. Tieteenfilosofia joka tutkii tieteen sisältöä ja sen menetelmiä. Ontologia ja metafysiikka, jotka pohtivat olevaista ja olemista. Ja yhteiskuntafilosofia joka pohtii ihmiselämän yhteisömuotojen vaikutusta ihmiseen. Filosofiaa tulisi Wittgensteinin tavalla käsitellä aktiviteettina eikä pelkästään teoriana ja silloin filosofia voisi olla myös työpajamaista ja osallistuvaa. Etenkin ympäristöjen, olosuhteiden ja muiden ihmisten onnellisuuteen liittyvien asioiden tarkastelua tulisi tuoda filosofian piiriin osallistuvan filosofian tittelillä.

Filosofian käsitteen historia

Ensimmäinen filosofi länsimaisen filosofian historiassa, jonka kerrotaan käyttäneen filosofin ja filosofian käsitteitä oli lukumystikko ja matemaatikko Pythagoras.

Voisiko filosofia olla osallistuvaa

Filosofian yhteys muihin tieteenhaaroihin

Esisokraatikkoihin kuuluneet varhaiset ajattelijat kutsuivat opinalaansa luonnonfilosofiaksi. Luonnonfilosofia käsitti itseensä kaiken ajattelun kuten myös kaiken varhaistieteelliseksi luettavan ajattelun. Aristoteles käsitti alueekseen kaiken, eli hän kirjoitti esimerkiksi etiikan lisäksi myös fysiikkaa käsittelevän teoksen, joka kuuluu Aristoteleen koottuihin suomenkielisiin kirjoihin.

FILOSOFIAN OPISKELU

Milloin ja missä sitä on opetettu

Filosofiaa on opetettu länsimaiden historiassa jo antiikin ajoilta alkaen. Kaikki tuntevat Sokrateen ja Platonin Akademian ja Aristoteleen Lykeionin. Kuitenkin filosofian harrastaminen alkoi jo niitäkin ennen, jolloin filosofiaa harrastivat esisokraatikot, joiden filosofinen maailmankatsomus oli kuitenkin varsin rudimentaarista ja alkukantaista.

Milloin se pitäisi aloittaa

Mielestäni filosofian opetus pitäisi aloittaa jo alakoulun ensimmäisillä luokilla, mitä ennen sitä voitaisiin kuitenkin esitellä jo päiväkodissa, johon sitä voitaisiin soveltaa tietynlaisen leikin periaatteiden mukaisesti. Filosofian opiskelusta tulisi siis lapsille tehdä helpompaa ja hauskempaa, jolloin sen tarkoitus olisi liittää filosofia nuorten ihmisten maailmankatsomukseen. Siinä siis haluttaisiin tuoda esiin niitä maailman ja elämän puolia, joihin filosofia liittyy. Myös uskonnon opetusta voitaisiin muokata sillä tavalla, että sen piiriin voitaisiin liittää elämänkatsomustietoa, jolloin niitä voitaisiin opettaa yhtenä aiheena ja oppialana.

Missä muodossa sitä opetetaan muualla

Esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa etenkin etiikan opettaminen aloitetaan oppilaiden hyvin nuorella iällä. Tässä voidaan esimerkiksi ajatella sitä, kuinka hyvän elämän periaatteiden ja hyvänä olemisen periaatteiden opettaminen ja opiskelu vaikuttaa lasten käytökseen ja toisten ihmisten kanssa tekemisissä olemiseen, olisi korostettava, että filosofian opetus tulisi aloittaa jo varhain ala-asteella.

Miten sen opettamista tulisi kehittää Suomessa

Suomessa filosofian opetus on aina ollut pienen vähemmistön harraste. Toisissa länsimaissa filosofiaa mutta etenkin etiikkaa opetetaan jo pienille lapsille ja sen myötä monet valitsevatkin sen esimerkiksi sivuaineekseen yliopistossa. Myös filosofian laitoksia on kulttuurimaissa moninkertaisesti Suomen vastaavia enemmän. Esimerkiksi Englannissa lähes kaikki yliopistossa koulutetut poliitikot ovat opiskelleet opintojensa myötä myös filosofiaa. Suomessa filosofiasta ja filosofiaa harrastavista on tehty friikkejä samalla kun muualla Euroopassa sitä pidetään tärkeänä yleissivistyksen pilarina.

Mitä on paras ottaa huomioon

Filosofian tulisi voida vaikuttaa ihmisten ajatteluun järjestelmänä, teoriana ja aktiviteettina. Jo lapsien tekemiä uteliaita kysymyksiä tulisi viljellä filosofian opettamisella ja humanistisen maailmankatsomuksen viljelemisellä. Tulisi tajuta se, että filosofian opettamisella parannetaan lasten oppimiskykyä kaikissa lukuaineissa. Filosofian opiskelua alussa tulisi miettiä, kaikesta filosofian seesteisyydestä huolimatta, sitä, mitä nuori filosofi tahtoo aikuisena tehdä ja sen myötä tulisi lastata opintoihinsa myös merkittävällä tavalla kiinnostavia ja hyödyllisiä sivuaineita. Filosofien työllistymistilanne Suomessa on vieläkin erittäin surulline ja sen takia tulisi mahdollisesta idealistisuudesta huolimatta oltava käytännöllinen opintojen koostumuksen suhteen.

Filosofian opiselun merkitys

Filosofia käsittää syvällisimmät kaikista maailmassa olevista kysymyksistä. Jos näin ollen ajatellaan, mihin ihmisen tulisi tässä maailmassa olon aikansa käyttää, voidaan helposti saada vastaukseksi että filosofia on yksi tuollainen itseisarvollinen asia, johon ihminen voi ja johon hänen kannattaa aikansa käyttää.

Laajentaa ajattelukykyä

Filosofian tehtävä on etenkin ajattelukyvyn laajentaminen ja syventäminen. On siis pyrittävä siihen, että filosofinen maailmankatsomus voisi välineenä tavoittaa mahdollisimman suuren osan maailmasta ja ihmisestä. Filosofian tulee siis perehtyä etenkin asioiden perusteisiin ja sen jälkeen ravistella niitä niin että ainoastaan merkityksellinen jää näkyviin. Koska filosofia perustuu voimakkaasti etenkin käsitteisiin, on huomioitava se, ettei filosofiaa harrastaessaan niin sanotusti juutu lillukanvarsiin, vaan kiinnittää huomionsa aitoihin filosofian alan käsittelemiin ongelmiin.

Mihin filosofian opiskelulla pyritään

Filosofian opiskelulla pyritään etenkin siihen, että yksilön maailmasuhde tulisi välittömämmäksi ja ihminen saisi käsityksen pohdinnan arvoisista asioista. Filosofian tulisi myös reaalistaa ihmisen käsitystä asioista joihin hän aidosti pystyy vaikuttamaan ja toisaalta niistä, jotka eivät ole ihmisen päättely- ja ajatuskyvyn ulottuvuuden sisällä.

Tavat opiskella

Filosofian opiskelu perustuu etenkin kirjojen lukemiseen ja kirjoittamiseen. Ainakin voidaan sanoa, että noilla tavoilla filosofian ja filosofisen ajattelun voidaan katsoa kehittyvän yksilössä. Toisaalta yliopistoissa järjestetään myös filosofiaa käsitteleviä luentoja. Luentojen kuuleminen on mielestäni kirjoja huonompi ja vähemmän tehokas oppimistapa, koska monesti luennoijat ovat tasoltaan heikkoja, luennoissa ei ehditä käsitellä yhtä paljon asioita kuin mikä onnistuu kirjoja lukiessa. Varmasti yksi kohta luentoja ja luennoitsijoita vastaan on myös se, että luennoissa korostuu luennoitsijoiden subjektiiviset käsitykset aiheista, jotka voivat ohjata filosofian opiskelijaa älylliseen epärehellisyyteen. Kuitenkin on myös mahdollista, että kirjoissakin voi korostua sujektiivisuus ja sen takia niiden kanssa tulee olla kriittinen ja lukea laajalti kustakin aiheesta.

Esseet ja kirjat

Kirjallisuusesseetä kirjoittaessa pitäisi hankkia ennen sitä kokemusta siitä, mitä jotkut filosofian kaanoniin mukaan otetut filosofit ovat kirjoittaneet. Ja tietenkin miten. Antiikin kulttuurin opintojen yhteydessä opin Jyväskylän yliopistossa antiikin retoriikkaa samannimisen kurssin kautta. Pidän tuota kurssia vieläkin yhtenä parhaimmista yliopisto-opintojeni kurssina. Se liittyy etenkin siihen kuinka tuon kurssin tenttikirjallisuudessa jauhettiin toistuvasti siitä mikä on antiikin mukainen esseen rakenne. Koska en ole latinan lukijoita en luonnollisesti muista osien latinankielisiä nimiä, mutta haluan korostaa sitä, että ennen esseiden kirjoittamista tulisi käydä läpi tuo esseen rakenne.

Tenttikirjallisuus

Jos filosofian opinnoissa tahtoo päästä pintaa syvemmälle, tulisi filosofian lukemista harrastaa täysin oma-aloitteisesti. Monesti tentissä on vaihtoehtoja kirjallisuuden suhteen, mutta laajemman näkemyksen saamiseksi olisi joskus hyvä hankkia kaikki tenttikirjallisuuden yhteydessä mainitut teokset ja lukea ne, eikä vain tyytyä yhteen vaihtoehtoon monista. Tietysti muusta saman aiheen kirjallisuudesta on etenkin tänä päivänä helppoa ottaa selvää ja monet kirjat voi hankkia itselle joko ostaen tai lainaten.

Luennot

Minä en ole koskaan suuremmin luentoja arvostanut osittain siksi, että luennoijat ovat olleet tyhmiä tai keskinkertaisia mutta etenkin sen takia, koska jo keskinkertaiset kognitiiviset kyvyt omaava ihminen pystyy oppimaan paljon enemmän kirjoista kuin luennoista. Omaperäisen näkemyksen kehittäminen on helpompaa silloin kun suurin osa filosofian opiskelusta tapahtuu itsenäisesti tenttikirjojen, tenttien ja kirjallisuusesseiden kehikossa.

Mitä voidaan ennakoida

Filosofian opetuksessa tenttikysymyksiä voidaan ennakoida esimerkiksi painamalla mieleen niitä tapoja joilla tietyt tentaattorit tavallisesti tenttikysymyksiä muotoilevat. Myös kysymysten muodosta tulisi pitää kirjaa koko yliopisto-opintojen ajan sillä siinä voidaan ennakoida sitä, miten jostakin aiheesta kysytään. Kuitenkin monestikaan ei voida ennakoida sitä, mistä tentin materiaalina olevasta kirjasta ja mistä aihealueesta tentissä tullaan kysymään. Jos opiskelijalla ei ole aikaa lukea koko materiaalia, kannattaa johonkin osa-alueeseen keskittymisen sijaan lukea kursorisesti kaikki ja lukea tärkeät ja olennaisimmat kohdat tarkemmin.

Tee ero oman filosofian ja opiskelun välillä

Jotta voi menestyä filosofian akateemisissa opinnoissa on silloin valitettavasti osattava poimia sanoja, käsitteitä, oppirakennelmia, nimiä ja vuosilukuja. Omaperäisellä filosofisella järjestelmällä ei akateemisen filosofian piirissä pääse korkeille arvosanoille vaikka tuo oma järjestelmä vaikuttaisi kuinka pätevältä hyvänsä.

Uskalla olla omaperäinen

Vaikka esimerkiksi esseen kirjoittamisen tulisi perustua perustaviin kirjallisiin lähteisiin, voidaan niitäkin käyttää eri tavalla, tasollisesti ja sivuittain. Jos saa hyvän virikkeen filosofiselle kirjoitukselle, kannattaa siinä keskittyä tulkitsemaan tapahtumaa oman filosofisen maailmankatsomuksen osoittamalla tavalla eikä ainakaan pyrkiä ajattelemaan vain sitä, kuinka muut ihmiset olisivat tässä tilanteessa sanoneet tai kirjoittaneet.

Älä keskity vain teorianeppailuun

Tämä on niin yleistä etenkin kanonisoidun filosofian ja filosofien piireissä, koska filosofian yliopisto-opetuksessa keskitytään niin täydellisesti filosofian kaanoniin, pyhiin tammiin. Mielestäni elämänfilosofiutta ei pitäisi kuitenkaan väheksyä liian paljon tarkasti määriteltyjen opinsisältöjen ja suunnitelmien kautta, vaan pitäisi yliopistossakin antaa mahdollisuus luovaan filosofisuuteen ja vuosilukujen ja kirjojen nimien ja pintapuolisen sisällön selventämisen ohessa tulisi opettaa erillistä kurssiaan filosofisten järjestelmien luomisen historiasta. Myös on tärkeää pyrkiä oman filosofisen maailmankatsomuksen luomiseen, jonka tulisi olla täysin riippumatonta akateemisen filosofian standardeista, sillä, vaikka se ristiriitaista onkin, ovat ne miehet, joiden filosofiaa akateeminen filosofia pohtii olleet varsin yksinäisiä erakoita, jotka eivät ole liiemmin toisten ihmisten kirjoittamia filosofisiä kirjoituksia nuoruuden iän jälkeen lukeneet.

FILOSOFIAN HISTORIA

Historian merkitys

Länsimainen filosofia

Antiikki

Esisokraatikot

Esisokraatikot elivät antiikin Kreikassa noin 400-600 ennen ajanlaskun alkua ja he edelsivät antiikin filosofian historiassa Sokratesta. Filosofia sai alkunsa Jooniassa Vähän-Aasian eli nykyisen Turkin rannikon kreikkalaisista siirtokunnista. Esisokraatikot pohtivat etenkin maailman alkuperää ja heille se ei ollut samanlainen kuin kuuluisalla ranskalaisella taidemaalarilla Gustav Courbetilla (l'origine du Monde). Termi Arkhe kuvasi heille tuota alkuperää. Ensimmäisenä tunnettuna esisokraattisena ajattelijan on pidetty Thalesia, jonka mielestä maailman peruselementti on vesi. On olemassa tunnettu tarina siitä, kuinka taivasta ihaillessaan Thales tippui varomattomasti kävellessään kaivoon. Anaksimenes ja Diogenes Apollonialainen pitivät peruselementtinä ilmaa, Empedokles piti peruselementtinä maata, Herakleitos piti peruselementtinä tulta ja Anaksagoras katsoi elementtejä olevan äärettömästi ja niiden muuttuvan herkeämättömästi.Esisokraatikot olivat etenkin luonnonfilosofeja ja yhteiskunnallisten ja poliittisten teemojen katsotaan tulleen filosofiaan vasta Sokrateen aikana.

Sokrates ja Platon

Sokratesta pidetään länsimaisen filosofian perustajana. Hän toi ensimmäisenä filosofiaan esimerkiksi etiikan ja ihmisen hyvään liittyvät pohdinnat. Hän on tunnettu maksiimistaan Tiedän sen, etten tiedä mitään. Hänen menetelmänsä oli dialektiikka ja sitä on joskus kutsuttu nimellä sokraattinen dialogi tai sokraattinen menetelmä. Siinä hän pyrki saamaan käsitteiden määreitä toisilta keskustelun osapuolilta ja siten näyttämään sen, miten monen ihmisen olemassaolo ja ajattelu perustui epärehellisyteen ja olemattomuuteen. Platon oli Sokrateen tunnetuin oppilas ja hän tallensi kirjoituksiksi Sokrateen käymät dialogit, sillä Sokrates ei jättänyt jälkeensä minkäänlaisia kirjoituksia. On kyseenalaista kuinka suuri määrä sokraattisista dialogeista, Platonin valtavasta tuotannosta on hänen itsensä kehittämää ajattelua ja kuinka tarkasti hän on kuvannut Sokrateen sanat. Etenkin kirjat Valtio ja Lait ovat myöhemmin olleet ihmetyksen kohteina. Platon on tunnetuin etenkin ideaoppinsa kautta, jonka mukaan kaikilla todellisuuden ilmenemismuodoilla on järjellä tavoitettava ideatasonsa. Myös hänen autoritaarinen yhteiskuntakäsityksensä on tunnettu.

Aristoteles

Aristoteles oli Platonin tunnetuin oppilas, ja hieman riippuen arvostajasta, hänen tuotantoaan on arvostettu tärkeimpänä länsimaisen filosofian historian hahmona. Ainakin aikanaan Aristoteles oli erittäin monipuolinen kirjoittaja ja hän kirjoitti kaikista tuon aikaisen filosofian eli tieteen aiheista. Myöhemmin keskiajalla skolastiikka hyödynsi Aristoteleen kirjoituksa oman opetuksensa kaanonina ja hänen kirjoituksiaan pidettiin kaiken tieteen pohjana läpi koko keskiajan.. Aristoteles kirjoitti biologiasta, fysiikasta, matematiikasta, poliittisesta filosofiasta, etiikasta, kirjallisuustieteestä, psykologiasta, dialektiikasta, keskustelun taidosta, tietoteoriasta.metafyiikasta, ontologiasta, logiikasta ja retoriikasta. Platoniin nähden Aristoteles oli realisti eikä hän uskonut ideaoppiin.

Epikuros

Epikuros oli antiikin aikainen filosofi, jonka näkemykset poikkesivat merkittävällä tavalla useista saman aikakauden filosofeista. Hän esimerkiksi kannatti aikaansa nähden vallankumouksellista näkemystä miesten ja naisten välisissä suhteissa .Epikuros ei ollut uskonnollinen filosofi ja hän kieltäytyi hyväksymästä vallitsevaa käsitystä jumalten kaikkeen liittymisestä. Epikuros oli myös Demokritoksen hengessä aistitiedon kannattaja ja hän siis kieläytyi täysin Platonilta tulleeseen ajatukseen siitä, että aistien taustalla olisi jonkinlainen apriorinen ideoiden maailma. Epikurokselta on myös tullut filosofiaan hedonismina tunnettu näkemys, jonka mukaan aistinautintoihin pyrkimisessä ei suuresti ole minkäänlaista vikaa.Nämä aikanaan radikaalit näkemykset olivat vaikuttamassa esimerkiksi siihen, mihin Dante Alighieri sijoitti eräässä kirjassaan Epikuroksen.

Kyynikot

Kyynikot olivat hellenistisenä aikana Kreikassa vaikuttanut filosofinen koulukunta. Kyynikkojen ensimmäisenä jäsenenä pidetään Anthisteneetä. Myös Diogenes Sinopelainen otti osaa tämän koulukunnan edustamaan suuntaukseen. Kyynikkojen ajattelun pääasiallinen kohde oli etiikka, jossa he ottivat radikaalisti yksilön oikeutta puolustavan näkökannan. Kyynikot pyrkivät etenkin hyveen ja järjen sopusointuun ja he myös perustivat filosofian varsin kapeakatseisesti yksilön toimintaan omassa elämänpiirissään. Kyynikkojen nimen mukaisesti he suhtautuivat varsin välinpitämättömästi esimerkiksi suosioon ja rahaan. He katsoivat maailman nautintojen olevan kategorisessa mielessä väärin ja epätavoiteltavaa. Kyynikot pyrkivät etenkin hyveeseen, jossa pyrkimyksessä maailma oli koko ajan tätä tavoitetta vastaan.

Stoalaiset

Stoalaiset olivat monen sadan vuoden ajan kreikkalaiseen ja roomalaiseen yläluokkaan vaikuttannut filosofinen suuntaus joka korosti etenkin ataraksian, mielenrauhan, ja apatheian eli tunteiden hillinnän tärkeyttä. Vielä nykypäivänäkin kutsutaan vakaata ja herkeämätöntä toimintaa stoalaisena. Stoalaiset pyrkivät säilyttämään mielenrauhan samalla kun monet ihmiset eivät osanneet päätellä oikein eli välttymään suurilta emotionaalisilta mielenliikutuksilta. Stoalaisille olennaista oli käytös ja heidän mukaansa ihminen pystyi vaikuttamaan toimintaansa koska stoalaiset uskoivat tahdon vapauteen. Stoalaisille olennaista oli sen eron tekeminen mihin ihminen pystyi itse vaikuttamaan ja mikä oli vaikutuksen ulottumattomissa. Merkittäviä stoalaisia filosofeja olivat esimerkiksi roomalaisesta patriisisuvusta tullut Seneca ja ajattelijakeisari Marcus Aurelius, jonka tunnetuin kirja on mietekokoelma Itselleni. Stoalaiset voidaan laskea olevan täysin vastaan epikurolaisten filosofisia käsityksiä.

Keskiaika

Plotinos

Plotinos oli Kreikassa syntynyt filosofi, joka opiskeli Aleksandriassa filosofiaa ja vietti suuren osan myöhemmästä elämästään Roomassa. Plotinoksen filosofia perustuu käsitykseen yhdestä jakamattomasta ja kategorioinnin ulkopuolisesta Yhdestä tai Nusista. Tämä luonnollisesti tarkoitti hänelle etenkin Jumalaa, joka säteilee koko ajan itsestään ulos virtaa, josta muodostuu kaikki muu olevainen, joka tietenkin on vähempiarvoista kuin mitä yksi tai nus on. Yhdestä ensimmäisenä muodostuu Järki tai Ajatus, joka muodostaa itselleen käsityksen alemmista asioista tietynlaisen platonilaisen demiurgin tavalla. Plotinos oli koko elämänsä ajan hyvin uskonnollinen.

Tuomas Akvinolainen

Tuomas Akvinolainen oli 1200-luvulla elänyt italialainen aatelissuvusta polveutunut uskonnollinen ajattelija, jonka kirjoitusten perusteelle on muodostunut tomismina tunnettu uskonnollisen filosofian oppisuuntaus, joka on edelleen suosittu katolisissa maissa mutta etenkin Italiassa. Akvinolaisen tunnetuin kirja oli uskonnollista moraalia esitellyt Summa Theologiae eli Teologian summa. Akvinolainen on vaikuttanut merkittävällä tavalla kristillisen teologian kehittymiseen ja hänen eettiset käsityksensä ovat vieläkin hyvin suosittuja etenkin katolisen kirkon virallisten näkemysten piirissä. Akvinolainen kehitti viisikohtaisen tavan perustella Jumalan olemassaolo. Hän kehitti aristoteelisia käsityksiä sielun muodosta siihen suuntaan, että sielun kuolemattomuuden taustalla olisi jonkinlainen liikkumaton liikuttaja, joka olisi hänen mukaansa kristillinen Jumala. Akvinolaisen etiikka perustui neljään kardinaalihyveeseen, jotka olivat kohtuullisuus, käytännöllinen viisaus, oikeamielisyys ja rohkeus.

Renessanssi

Montaigne

Michel de Montaigne oli 1500-luvulla elänyt ranskalaisen aatelissuvun vesa, jota pidetään esseen kehittäjänä. Hän ei alkuaankaan pitänyt kuuluisinta teostaan Esseiden kokoelmaa riittävän hyvänä kaikenlaisten ihmisten luettavaksi ja korosti kirjoitusten henkilökohtaista ja tilanteen mukaista merkitystä. Kuitenkin hänen kirjoittamisen tyyliään on myöhemmin ihasteltu ja luettu useissa filosofian opintopiireissä. Montaigne yhdisti kirjoituksissaan uusia uskonpuhdistuksen ja renessanssin teemoja. Hän oli saanut hyvän perustavan koulutuksen latinassa ja kreikassa. Montaignen esseet ovat hyvin keveitä ja kiihkouskonnollisuuden vastaisia. Hän edusti Senecan ihailussaan yläluokkaista aristokraattista skeptismiä. Kuitenkin häntä voidaan pitää myös hyvin humanistisena ajattelijana. Montaigne ei valinnut aiheitaan ajan politiikan piiristä, vaan ne koskettivat eniten etenkin häntä itseään.

1600-luku

Descartes

Rene Descartes oli ranskalainen alempaan aateliin kuulunut upseeri, joka tuli ajatelleeksi filosofisia kysymyksiä maatessaan uuninpankolla – Descartes siis oli sairaalloinen ja tavallisesti hän makasi siellä pitkälle päivään asti. Descartes oli dualisti ja rationalisti. Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta-teoksessa hän esitti näkemyksensä siitä, että ihmisen tulisi luottaa vain sellaisiin asioihin, joista hän voi olla täysin varma. Ja näin ollen, koska kaiken voi kyseenalaistaa, on ihminen varma vain omasta olemassaolostaan, johon liittyy kuuluisa toteamus ”Ajattelen siis olen”. Kaiken muun kuin ajattelevan minän olemassaolosta on muodostettava perusteluiden ketju. Descartes ei siis halunnut uskoa mitään ilman sen todistamista. Descartes ajatteli että koska on olemassa henkinen ajatteleva ulottuvuus, voidaan päätellä myös että on olemassa ruumiillinen ulottuvuus johon ajatteleva ulottuvuus kohdistuu, sekä luojajumala, joka takaa henkisen ulottuvuuden olemassaolon.

Spinoza

Benedict Spinoza oli hollanninjuutalainen filosofi, joka asui etenkin Amsterdamissa 1600-luvulla. Spinozan suku oli peräisin Portugalista, josta se oli joutunut lähtemään pois ilmapiiriin ilmeentyneen juutalaisvastaisuuden takia. Spinoza on tullut tunnetuksi etenkin kirjoittamansa Etiikka-nimisen kirjan kautta. Siihen Spinoza soveltaa matemaattista menetelmää, jossa on teoreemoja ja aksioomia. Spinoza ajatteli monistisesti todellisuuden olevan yksi ja jakamaton. Spinoza oli tietynlainen panteisti, koska hän ajatteli Jumalan ilmenevän kaikessa näkyvässä todellisuudessa. Spinozan mukaan ihminen on etenkin erilaisten emootioiden mukaan maailmaa tarkasteleva olento. Jotkut emootioista ovat hyviä ja jotkut huonoja. Etiikassaan Spinoza esittää tapoja joiden avulla ihmisen pitäisi suuntautua maailmaan ja muihin ihmisiin.

Leibniz

Gottfried Wilhelm Leibniz oli leipzigiläisen moraalifilosofian professorin poika, jota pidettiin aikanaan ja ehkä vieläkin yleisnerona hänen tieteeseen ja filosofiaan tuomien uudistusten takia. Leibniz ei kuulunut aatelistoon ja sen takia hänen taitojaan käyttivät hyväkseen erilaiset aatelissuvut joiden sukupuita hän joutui määrittämään matkoilla ympäri Eurooppaa. Kuitenkin hän tuli myös kehittäneeksi differentiaali ja integraalilaskennan tapoja eteenpäin. Monadologia oli nimeltään metafyysinen järjestelmä, jota pidetään hänen ontologiansa perustavimpanan yhtenäisenä muodostelmana. Leibnizin ajattelun tärkeimmät periaatteet olivat ristiriitaisuuden/yhtäläisyyden laki, jonka mukaan proposition ollessa tosi sen vastakohta on aina epätosi, riittävän perusteen periaate, jonka mukaan kaikelle olemassaolevalle on aina oltava riittävä peruste, ennalta asetetun harmonian periaate, sekä optimismin periaate, jonka mukaan esimerkiksi Jumala on valinnut maailman asukkaille parhaimman olemassaolevan maailman.

Locke

John Locke oli englantilaisen samannimisen asianajajan poika ja asui suuremman osan nuoruudestaan lähellä Bristolia. Locke suuntautui aluksi yliopisto-opinnoissaan lääketieteeseen ja hänestä tuli lääkäri. Locken filosofisen tuotannon merkittävin teos on An Essay Concerning Human Understanding, jossa hän muodosti empiirisen tietoteoriansa periaatteet. Locken mukaan ihmisen mieli on tyhjä taulu – tabula rasa, johon ulkoiset ideat ja käsitys omasta ruumiista tulee ulkoisina aistivaikutelmina. Tämän kokemusperäisen selityksen mukaan Lockea on pidetty pitkään tiukkana empiristinä ja siinä mielessä hänen filosofiansa on esimerkiksi Descartesin filosofian vastainen, vaikka Locke omaakin muutamia rationalistiseen filosofiaan liitettäviä ajatuksia. Kirjassa Two Treatises of Government Locke esittelee yksilönvapauksien puolustuksensa ja luonnollisen lain teoriansa, jonka mukaan moraali tavoitetaan objektiivisesti käyttämällä järkeä, eli tässäkin hän ajattelee empiirisen filosofian näyttämällä tavalla. Yksilönvapauksia Locke käsittelee useimmin negatiivisen vapauden kautta, eli hän ajattelee että yksilönvapaudet toteutuvat etenkin vapauden esteiden poistamisella ja poissapitämisellä.

1700-luku

Berkeley

Piispa George Berkeley oli irlantilainen filosofi, joka syntyi 1600-luvulla mutta suoritti suurimman osan elämäntyöstään 1700-luvun alussa ja puolessa välissä. Berkeley oli merkittävin subjektiivisen idealismin edustaja länsimaisessa filosofiassa. Berkeley pitää tietoteoriassaan ulkoista aistimin havaittua todellisuutta epätodellisena. Hänen kuuluisan maksiiminsa mukaan oleminen on havaituksi tulemista, eli ihminen on olemassa aisteissaan vain silloin kun aistija on sen kokemassa. Tästä on muodostunut jonkinlaisia paradokseja siinä mielessä, että esimerkiksi tuoli ei ole olemassa, jos joku ei aisti sitä kohden. Berkeleyn mukaan ei siis ole olemassa minkäänlaista perustavaa materiaalista elementtiä joihin ulkoiset aistihavainnot perustuisivat. Tietoa voidaan siis Berkeleyn mukaan saada vain suoralla aistihavainnolla ja virheelliseksi tuollainen ajattelu menee kun se pyrkii säilyttämään aikaisempia aistihavaintoja.

Hume

David Hume oli 1700-luvulla elänyt skotlantilainen filosofi, joka kuului Earl of Home-suvun nuorempaan sukuhaaraan ja tuli näin ollen varsin turvatusta taustasta. Humen mukaan kaikki tieto tulee ihmiselle aistihavainnosta, joka jakaantuu vaikutelmiin ja ideoihin. Näissä asioissa hänen tärkein teoksensa on An Enquiry concerning human understanding. Vaikutelmat aiheutuvat ensivaikutelmista, jotka seuraavat aistein havaitsemisesta ja tunteiden tuntemisesta. Ideat Hume luokittelee vähemmän voimakkaiksi vaikutelmiksi tai muistikuvaksi niistä. Ideat ovat siis vähemmän voimakkaita vaikutelmia ja sen takia tiedon vastaanottamisen on perustuttava etenkin perustavanlaatuisiin vaikutelmiin. Idea on vähemmän elävä vaikutelma. Mitään ulkoista oliota ei voida todistaa vain idean perusteella, koska olion olemassaolon täytyy perustua selkeään osoitettavissa olevaan olioon. Tästä tulee humelainen skeptisismi. Tämän perusteella Humen mukaan ei voida kuvitella olevaksi minkäänlaista sielua tai esimerkiksi kausaliteettia luonnonlakina. Humen giljotiinina tunnetaan hänen kuuluisa erottelunsa positiivisten (mitä on) ja normatiivisten asioiden (miten pitäisi olla) välillä. Siitä miten jokin on ei voida johtaa sitä miten asian pitäisi olla.

Kant

Immanuel Kant oli königsbergiläisen satulasepän poika, joka asui koko elämänsä Königsbergissä Itä-Preussissa. Hän kirjoitti suurimman osan tuotannostaan 1700-luvulla, vaikka hän kuoli 1800-luvun puolella. Hänen isänsä suku oli tiettävästi tullut Saksaan Skotlannista. Perhe oli jyrkän pietistinen. Kantin kolme tärkeintä teosta olivat Puhtaan järjen kritiikki, joka käsitteli ontologiaa ja tietoteoriaa, Käytännöllisen järjen kritiikki, joka käsitteli etiikkaa, sekä Arvostelukyvyn kritiikki, joka käsitteli estetiikkaa. Lisäksi yksi merkittävä yhteiskuntafilosofinen traktaattinsa on nimeltään Ikuiseen rauhaan, jossa Kant käsitteli oikeutetun sodan dilemmaa ja pohti kysymystä siitä, miten länsimaissa voitaisiin aina säilyttää rauha. Puhtaan järjen kritiikin tärkein aihe oli transsendentaalinen idealismi, johon liittyvät Kantin esittelemät kaksitoista kategoriaa, jotka jakaantuvat kvantiteettiin (yksi oleva, monta olevaa, vai kaikkeus), kvaliteettiin (onko asia olemassa, ei olemassa, rajoitettua jonkin toisen olemisen takia), relaatioon (olion substanssi ja aksidenssi, syysuhde ja riippuvuus, vuorovaikutus toisten olioiden kanssa), modaliteettiin (oleminen mahdotonta vai mahdollista, olevaa vai ei-olevaa,välttämätöntä vai kontingenttia). Myös kuuluisa on erottelu a posterioiristen eli kokemuksen jälkeisten ja a prioristen eli kokemusta edeltävien päätelmien välillä. Kant oli velvollisuuseetikko ja etiikan tärkeä periaate hänelle oli kategorinen imperatiivi, jonka mukaan ihmisen on aina toimittava moraalisen velvollisuuden osoittamalla tavalla. Esteettiset arvostelmat ihmisten keskuuteen tulevat Kantin mukaan tunteen kautta, mutta järjellä on kuitenkin se rooli, että se määrää sen, onko tunteen antama responssi oikeanlainen ilmiön kohdalla. Kant jatkoi Humelta tullutta ajatuskulkua siinä, että hän katsoi kausaliteetin välttämättömyyksien johtuvan väärinkäsityksestä siinä kun mielen alaiset asiat pyrkivät tekemisiin Ding an sichin, eli olevan itselleen, jota ei voida reaalisesti tavoittaa, kanssa.

1800-luku

Hegel

Georg Wilhelm Friedrich Hegel oli merkittävä filosofi, jota sanotaan saksalaisen idealismin ja Kantin jälkeisen filosofian merkittävimpänä hahmona. Hän kirjoitti pääteoksensa 1800-luvun puolella. Hegelin järjestelmä perustuu absoluuttiseen idealismiin, jonka avulla hän uskoi voivansa selittää koko maailmanhistorian tapahtumat. Tässä vaatimattomassa tavoitteessaan hän sovelsi dialektiikan menetelmää, jossa kun yksi mahdollisuus on käyttänyt voimavaransa loppuun, syntyy toinen mahdollisuus vastakohdan kautta uudeksi asioiden selittämisen tilaksi. Hegelille tärkeää on järki, jonka mukaan kaikki maailman tapahtumat ovat aina olleet järkeviä ja järjellä selitettäviä. Yksinvallan ja orjayhteiskuntien kautta maailma on kehittynyt nykyiseen kristilliseen yhteiskuntaan, jossa kaikki ihmiset ovat vapaita, ja tämä kehitys on tapahtunut dialektiikan mukaisen vastakohtien yhtymisen periaatteen tavalla. Henki on myös Hegelille tärkeä käsite. Suuret sotasankarit ja valtionmiehet ovat toteuttaneet omaa missiotaan suorittaessaan myös maailmanhengen tehtävää ja näin ollen kaikkien ihmisten yleistä hyvää. Kansalaisyhteiskunta on Hegelille yksityisten tarpeiden ja itsekkyyden aluetta, kun taas valtio edustaa julkista ja yhteistä. Valtio on Hegelille korkein objektiivisen hengen muoto, joka mahdollistaa itsensä kautta uskonnon, taiteen ja filosofian, ne ovat siis sen johdannaisilmiöitä. Hegelin merkittävimmät teokset ovat Hengen Fenomenologia, Logiikan tiede ja Filosofisten tieteiden ensyklopedia. Hegel ajatteli, että hän oli luonut lopullisen filosofian, joka voisi ottaa vastaan filosofian ja historian lopun. Joku ajattelija onkin sanonut, että jokaisen filosofin on joskus kohdattava Hegel, sillä hän odottaa kaikkien filosofisten teiden päätepisteessä.

Marx

Karl Marx on nykyaikaisen sosialismin ja kommunismin perustaja, joka syntyi 1818 Trierissä juutalaiseen perheeseen. Marx on tunnettu etenkin kirjasta Pääoma ja kommunistisen puolueen manifestista, jonka hän laati ystävänsä tehtailija Friedrich Engelsin kanssa. Mielestäni Marxin filosofia ei ole kovinkaan henkisesti rikas taideteos. Marx oli materialisti, eli hän ajatteli aina aineen edeltävän henkeä ja hengen olevan vain aineen korkein aste. Marx ja Engels hyödynsivät Hegelin ideaa dialektiikasta, mutta se muutti heidän materialistisen maailmankuvansa myötä muotoaan ja sai kommunisteilla erilaisen roolin kuin Hegelillä. Olihan Marx tehnyt jo opiskelijajolppina opinnäytetyön Demokritoksen materialistisesta atomiopista ja filosofiasta. Marx esitti Pääoma-teoksessaan että kapitalistit hyödyntävät työväenluokan työpanosta ja siitä muodostuu heille lisäarvo, jota he voivat hyödyntää siinä, kun pitävät tuotantovälineitä oman luokkansa omaisuutena. Marx ajatteli myös että tietynlaiset yhteiskunnassa vallitsevat ideologiat ovat tarkoitettuja siihen, että ne pitävät työväenluokkaa vieraantuneisuuden tilassa, jossa he eivät voi nähdä oman olemassaolonsa surkeutta. Historiallisen materialismin etenemisen myötä kaikki yhteiskunnat kehittyvät Marxin mukaan kommunistiseen yhteiskuntaan, jossa työväestö omistaa luokkana kaikki tuotantovälineet. Uskoo kuka haluaa...

Kierkegaard

Soren Kierkegaard oli tanskalainen filosofi, jonka tuotanto on antanut virikkeitä niin teologian kuin myös eksistenssifilosofian kehittymisen eteen. Kierkegaardin kryptisen tuotannon yhtenä pääasiallisena käsitteenä on pidetty uskon hyppyä. Kierkegaard kuvaa tuota käsitettä vertaamalla kristilliseen uskoon omistautumista rakkauteen. Kummassakaan ei hänen mukaansa voi olla varmuutta siitä, että hypylle olisi perusteita, vaan ihmisen tulee uskoa siihen, että usko vastaa hänen käsitystään siitä. Tässä korostuu Kierkegaardille ominainen subjektivismi jota hän pitää korkeimpana totuuteen suhtautumisen tapana. Kierkegaardin mukaan subjektiivisuus on totuus ja totuus on subjektiivisuus. Kierkegaard jakaa ihmisen elämän kolmeen erilaiseen tavoitettavaan tasoon: ensimmäinen on esteettinen, toinen eettinen ja lopullinen vaihe on uskonnollinen.

Fichte

Fichte edelsi Hegeliä saksalaisen idealismin kehityksessä ja hänen on sanottu jatkaneen Kantista alkanutta kriittisen filosofian perinnettä. Fichte oli köyhän käsityöläisen poika ja hänen pääsynsä opilliseen säätyyn johtui erikoisesta sattumasta, kun eräs paroni, joka ei ollut ehtinyt kirkonmenoihin, sai kuulla koko saarnan sanasta sanaan paikalle toimitetulta Fichte-jolppipojalta. Paroni rahoitti Fichten opiskelut sen jälkeen. Fichten filosofisia kirjoituksia on pidetty erittäin vaikeaselkoisina, jopa saksalaisen idealismin sisäisen vertailun kautta. Luonnollisen oikeuden perusteet teoriassa Fichte kirjoittaa, että ihmisen itsetietoisuus on yhteisöllisen toiminnan summa. Jotta kaikki voisivat olla vapaita sieluja ja tiedostaa itsensä, vaatii se sitä, että on olemassa myös toisia rationaalisia subjekteja. Gegenseitig anerkennen on termi jolla Fichte tarkoittaa ihmisten samanaikaisesti toisilleen myöntämää tunnustusta, jonka perusteella Minä voi olla vapaana ja itsetiedostavana. Fichten mukaan itsensä asettava itsetietoisuus kohtaa vastuksen (Anstoss) jossa se tajuaa oman limittyneisyytensä. Ihmisen on Fichten mukaan kohdattava vastus, jotta se voi realisoida oman itsetietoisuutensa. Tässä Fichte käyttää termiä Ei-minä, joka muodostuu siitä, kun minä kohtaa omat rajansa.

Schopenhauer

Arthur Schopenhauer on yksi tunnetuimmista romantiikan aikakauden saksalaisista filosofeista. Hän edusti kulttuurista pessimismiä ja pessimismi kuultaa läpi hänen koko tuotannostaan. Hän oli buddhalainen ja edusti näkemystä siitä, että ihmisen tahto ja tahtominen vievät häneltä onnellisuuden ja aidon älyllisyyden, joten kaikki paras taide syntyy vain silloin, kun ihmisen sielu ei ole hakemassa mitään tahdon kautta. Tämähän siis on varsin helposti ymmärrettävää, koska onhan selvää, että sellainen taide mitä tehdään vain välinearvona ei voi olla uniikkia ja aitoa. Hänen pääteoksensa on Die Welt als Wille und Vorstellung eli Maailma tahtona ja mielteenä. Maailma on siis ihmiselle subjektiivisen havainnon yksi kohde ja kaikki toiminta esimerkiksi sukupuolitoiminta perustuu tahtoon ja elämäntahtoon. Schopenhauer oli sitä mieltä ehkä hieman buddhalaisvaikutteisen ajattelunsa mukaan, että ihmisen tulee irtaantua tahdosta ja sitä myöten toistuvasta elämäntahdosta.

Nietzsche

Nietzsche oli papin poika,, vanhan pappeja vilisevän suvun jäsen, ja jotkut ovat kuvanneet häntä uskonnollisimmaksi eläneeksi ihmiseksi, koska hän käsitteli niin vakavalla tasolla uskontoon liittyviä ongelmia. Nietzschestä tuli klassisen filologian professoriksi Baselin yliopistoon vain 24-vuotiaana. Terveysongelmat vaivasivat sairaalloista Nietzscheä koko hänen elämänsä ajan ja hän joutuikin muutaman vuoden jälkeen jättämään virkansa ja ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi ja filosofiksi. Hän kehitti yli-ihmisen käsitteen ja tarkoitti sillä ihmistä joka on ylittänyt itsensä ja omat rajoitteensa ja tullut autonomiseksi. Nietzsche myös kirjoitti Jumalan kuolemasta, jolla hän tarkoitti sitä, että uusi aikakausi on alkanut maailmassa, joka ei tarvitse Jumalaa oman elämänjärjestyksensä pohjaksi. Nietzschen mukaan yliluonnolliseen pohjaan rakentavat moraalijärjestelmät ovat savijalalla ja siksi perusteettomia. Nietzschen mukaan riippumaton yli-ihminen pystyisi ylittämään kristillisen moraalin tuottaman nihilismin. Kun vapaa ihminen haluaa laajentaa luovia voimiaan pyrkii hän silloin valtaan, ja tästä tulee Nietzschen käsite vallantahdosta. Vahvat ihmiset omaksuvat Nietzschen mukaan ja heidän tulee hänen mukaansa omaksua herramoraali ja vastustaa kristillistä orjamoraalia. Kuitenkaan natsit eivät liity Nietzscheen sillä hän vastusti kaikenlaisia nationalismeja mutta etenkin saksalaista nationalismia.

Nykypäivä

Sartre

Jean-Paul Sartre on mannermaisen filosofian ehkä tunnetuin hahmo. Hän loi kymmenissä kirjoissaan kuvan omasta filosofiastaan eksistentialismista. Sartren mukaan olemusta edeltää oleminen ja ihmisen vapaus on radikaalista – ihminen tekee itsensä valitsemalla ja luomalla uusia arvoja ja merkityksiä. Sartren kirjallinen tuotanto on laaja ja moniulotteinen. Hän aloitti kirjailijan uransa romaanilla Nausea eli Inho. Jo siinä hän halusi tuoda esiin filosofista maailmankatsomustaan, jonka muotoilun hän oli aloittanut jo varhaisen nuorella iällä. Sartren filosofinen pääteos on Oleminen ja olemattomuus vuodelta 1943. Siinä hän muotoilee varsin teoreettisin termein ajatuksensa olevasta itselleen ja olevasta toisille sekä huonosta uskosta, jonka Sartre kertoi tarkoittavan sitä ihmisen elämässä esiintyvää johdetta, jonka myötä ihmiset pettävät itseään eivätkä näe omaa vapauttaan. Eksistentialismin mukaan ihminen on vapaa ja muut ihmiset ovat helvetti. Tämä sen takia koska kollektiivi monesti vie vapauteen pyrkivältä ihmiseltä hänen vapautensa. Kuitenkin Sartren mukaan ihminen voi olla vapaa vaikka hänen olosuhteensa eivät sopisikaan yhteen hänen vapautensa kanssa.

Levinas

Emmanuel Levinas oli vuonna 1903 syntynyt liettualaisalkuperäinen ranskanjuutalainen filosofi, jota pidettiin ainakin etiikan osa-alueella, jota hän piti ensimmäisenä filosofiana, yhtenä merkittävimpänä 1900-luvulla eläneenä filosofina. Juutalainen talmud- ja ajatteluperinne vaikutti vahvasti Levinaan, jonka perhe murhattiin toisen maailmansodan aikana. Levinas korosti etiikassaan ”toisen” näkökulmaa, jossa ihmisen tuli ottaa vastuu kaikesta muille ihmisille tapahtuvasta pahasta. Levinas arvosti ensimmäisissä teoksissaan Heideggeriä, mutta erkani tästä myöhemmin tämän natsiyhteyksien takia. Levinas ajattelee filosofian olevan enemmänkin rakastamisen viisautena eikä viisauden rakkautena miten filosofia on tavallisesti etenkin antiikissa käsitetty. Levinas käsitteli mielellään kasvoista kasvoihin tapahtunutta yhteistilannetta, jossa läheisyyden takia ihminen välittömästi käsittää toisen ihmisen transsendenssin ja heteronomian. Toisen olemassaolo luo pohjan kaikkien ihmisten subjektiviteetille ja antaa sille merkityksellisen suunnan ja tavan.

Popper

Karl Popper syntyi vauraaseen itävaltalaisperheeseen, jossa oli jo ennen häntä ollut useita oppineita. Popperin filosofia voidaan karkeasti jakaa kahteen pääosittaiseen osa-alueeseen. Hän on tullut tunnetuksi etenkin poliittista filosofiaa käsittelevistä kirjoistaan The open society and its enemies ja The poverty of historicism kautta, sekä tieteenfilosofisia kontribuutioita antaneesta kirjastaan Logik der Forschung. Popper vastusti filosofina historisismeja eli tapoja selittää joidenkin mukatieteellisten argumenttien kautta historian johonkin päin kulkevaa suuntaa. Popper tulkitsi tällaiset pyrkimykset aina totalitarianismiin ja autoritarianismiin johtavina kehityskulkuina, ja lähes aina tällaiset tavoitteet perustuivat tieteen väärinkäyttöön. Popperin mielestä minkäänlainen yhteiskunta ei pysty ennakoimaan sitä millaista tietoa sillä voi olla hallussaan jossain vaiheessa tulevaisuutta ja sen takia esimerkiksi historiallinen materialismi on pseudotiedettä. Popper oli etenkin marxismivastainen, koska marxismissa yksilöiden vapaus uhrattiin tasa-arvoisuuden takia. Open societyssä Popper korosti aatetta, jonka mukaan liiallinen suvaitsevaisuus yhteiskunnallisia ilmiöitä kohtaan johtaa suvaitsevaisuuden katoamiseen, koska se tuhoaa omat olosuhteensa. Tieteenfilosofisissa näkökulmissaan Popper vastusti perinteistä induktiivista tiedekäsitystä, hänen mukaansa tieteelliset teoriat ovat abstrakteja ja hypoteettisia rakennelmia, joita pitää voida testata uudestaan uusissa tilanteissa. Tähän perustuvat hänen falsibiliteettiä koskevat ajatuksensa.

Hayek

Friedrich August von Hayek syntyi vauraaseen ja sivistyneeseen aatelisperheeseen vuonna 1899 Wienissä. Nuorella Hayekilla oli kasvuympäristössään paljon oppineita ohjastajia ja isänsä erittäin laaja kirjasto. Hayekin pääteoksena pidetään Kirjaa The road to serfdom, jossa hän tuo esiin suunnitelmatalouden huonoja puolia sekä yhdistää totalitarismin tulkinnassaan natsismin ja kommunismin. Hän ilmaisee, että vapaa markkinatalous tarvitaan kaikkien vapaiden ja vapaana pysyvien yhteiskuntien pohjalle ja taustalle. Hayekin kirjan mukaan länsimaiset demokratiat kuten Iso-Britannia ja Yhdysvallat ovat hylänneet osittain taloudellisen vapauden siitä huolimatta vaikka voidaan sanoa kaikkien sellaisten yhteiskuntien, joissa on ollut poliittista ja henkilökohtaista vapautta, kehittyneen aina siihen tilaan taloudellisen vapauden avulla. Keskitetty suunnitelmatalous johtaa totalitarismiin, jonka suuntaan on jo otettu askelia. Sosialismi pyrkii vahventamaan tasa-arvoisuutta kurinpitämisellä ja ruotuun asettamisena, samalla kun demokratia pyrkii vapauden tasa-arvoisuuteen. Suunnitelmatalous on sen takia, koska se on pakotettua, alemmantasoinen talouden järjestelmä kuin vapaa markkinatalous, koska markkinataloudessa ihmisten toiminta sulautuu yhteen toisten toiminnan kanssa ilman välikättä joka ohjailisi. Hayekin mukaan vapaassa markkinataloudessa jopa köyhimmillä on enemmän vapauksia ja oikeuksia kuin suunnitelmataloudessa.

Wittgenstein

Ludwig Wittgensteinia pidetään nykyaikaisen analyyttisen filosofian suurimpana hahmona. Hän mullisti kielifilosofian täysin ja vielä kahteen kertaan elämänsä aikana. Hän tuli Cambridgen yliopistoon Bertrand Russellin puheille sen jälkeen, kun Gottlob Frege oli ohjeistanut häntä Saksassa. Wittgenstein kirjoitti tuotantonsa merkittävimmän kirjan Tractatus Logico Philosophicus ensimmäisen maailmansodan aikana itärintamalla ja sodan jälkeen hän lähetti käsikirjoituksen Russellille. Myöhemmin kun Wittgenstein palasi Cambridgeen toimi Tractatus hänen väitöskirjanaan. Hän aloitti tunnetut filosofian ja logiikan luentonsa joille osallistui monia lupaavia nuoria filosofeja. Wittgensteinin ensimmäinen teos oli esitellyt ns. kuvateorian kielestä, jonka mukaan elementaarilauseet vastaavat aina kuvia asioiden tilasta. Kirjan loppulause on tullut kuuluisaksi eräänä filosofian historian muistettavimpana lauseena: ”Mistä ihminen ei voi puhua, siitä hänen täytyy vaieta. Toisen filosofisen teoriansa Wittgenstein loi 1940-50-luvuilla ja sitä on tavallisesti kutsuttu kielipelien teoriaksi. Wittgenstein siis romutti aikaisemman teoriansa kielestä sillä tässä hänen mukaansa esitetään, että ihmiset pelaavat erilaissa yhteyksissä tietynlaisia kielipelejä, joita voi olla paljon ja erilaisilla totuutta kuvaavuuden tasoilla. Wittgensteinin filosofisen maailmankatsomukseen voidaan katsoa tässä toisessa pääteoksessa Filosofisia tutkimuksia siirtyneen kielellisen universalismin suunnasta kielellisen relativismin suuntaan.