Gustaf Filip Creutzin runoelma suomeksi käännettynä

Gustaf Filip Creutz

Atiksesta ja Camillasta

Laulan tulesta joka kiduttaa ja ilahduttaa

kun hän ensimmäisen mahtinsa nuoreen sydämeen liittää

sitä hellyys, jumalatarumme, jonka maailman tyytyväisyys tekee

Tule, elävöitä värssyjäni ja kosketa sieluani

Arcadian kentällä, kaukana ylpeistä kaupungeista

Siellä huvi myydään pois, kunnianhehkuisen sään takia

Tuulisella seudulla, sinun syyttömyytesi onnea vetää

siellä onni, rauha ja tyydytys näkee naisen

siellä virrat taivuttavat itseään kullantäyteisistä laaksoista

siellä kaikki tottelee rakkautta ja kaikki rakkaudesta puhuu

tässä taivaallisessa paikassa Camilla eli tyytyväisenä

Hän syntyi ja kasvoi mielettömyyden syistä

oli aurinko joka tavassaan luonnon värejä maalasi

ei ollut koskaan aikaisemmin voinut kohdata sen säteitä niin kauniisti

miellyttävyydessään hän itse koko kuvan valtasi

jumalankoneistostaan tyytyväisyys taivaan tavoitti

ja hyveet halusivat itse Camillan hahmoa etsiä

rakastettuna tuli ja sai ylistystään laajentaa

Hän oli Dianan palveluksessa, syntymästään uhrina oli

ja lempeästä luonteestaan hän hänen lakejaan kantoi

jumalattaren lehdosta hänen elämänsä kului käytetyksi

ja onnekkaassa rauhassa sen puhdasta suitsua suojeli

nuori Doris joka oli väleissä ja ystävänsä oli

sinä valoisa ystävyys sinä, joka sieluja yhteen vedät

kuten tämän nuoren rintakehän viattomuuden sitein yhdistät

Sydämet, joita kosketat, sinä pyhität ja puhdistat

Puhdas kevät, sinun huomassasi, eläväistä lämpöä kantaa

Luonto herää eloon, hän oli silloin nuori

ihmiset näkevät kaikkien kenttien ympärillä kuinka talven valta loppuu

että ilo on valtaistuimellaan ja maan huolet katoavat

raikas kesäsade uudistaa ihmisten toivon

maan pehmeäastä sylistä nousee ruoho ylös

lämmön tiukasta voimasta harvat nuput nousevat näkyviin

ja puhtaana tiiviin kasvuntoiveen kanssa metsä kukoistaa

metsänjumalatarten palkinnoksi juhlaa tullaan juhlimaan

nyt alkaa päivä lyhentyä ja yön valta on kaikki

kun vapiseva kuun valo laineen pintaa kiskoo

mutta verkkainen valon virta alkaa valua idästä

tummat pilvet valuvat ja tähdet kurkkivat

purppuraiset puhtaat virrat laskeutuvat taivaan satamaan

tumman kuvan häive muuttuu tummansinertävästä punaiseksi

nyt leimahtaa taivas näkyviin ja maailma kappaleina uudistaa itsensä

valoisa yön päivä joka itsensä kukkaloistoon laskee

tässä ainoalla sivulla monta sivupolkua levität tuoksulla

nouseva valon loisto vuoren huipuilta putoaa

ja auringon levittämä kulta sekoittaa sen kristalleihin

ja taivaannuolen väri kenttien ympärille valoa välittää

joka kukkien kallistaen perhosille nektaria antaa

koottu balsami tihkuu itseään yhdistyneenä ilmaan

ja ensin vilkkeessä aamusään hengen ympärillä

puhtaan ilakoi ilman väki heidän vihervän lehtonsa ympärillä

ja vahventavat lauluaan ylhäällä haavan suhinan kanssa

luonto haluaa kuitenkin suurimman väristyksensä pyhittää

Camilla ei etsi muuta kuin unen peitteen alta herätä

silmät peittävät itsensä kuin päivän loisto siirtyy kauemmas

sen hellyys, tuli, elämä ja viattomuus tuovat voiton

hänen kukkakylpynsä ympärillä valheelliset unet lentävät

ja tässä liikutetussa sielussa uhkakuvat hiipivät

kun hymyyn kääntyy hänen suunsa ja hymykuopat näkyvät

vielä värisee hänen vartalonsa, voi nähdä kuinka kyyneleet valuvat

hänen vaaleilla poskillaan voi nähdä ilmeiden muuttuvan

nyt kuolevaista pysyvyyttä näkyy

nyt jälleen punaa näkyy

hänen käsivartensa nousevat ylös ja jäävät hänen rintansa päälle

voi kuulla hiljaisen kalkkeen jonka hänen rintansa tuottaa

Toisesta laulusta

Mutta nopeasti kevein askelin hän nousee ylös tavoittaakseen korkeuden

pyhitetyssä metsässä kuningatarten tuli palaa

sen silmät tulivat viehätyksestä viimeksi nähdäkseen ympäri seudun

metsät, vuori ja kenttä yhdistetyn maalauksen antavat

hän näkee kauasrantaisen virran joka autuaita niittyjä viljelee

joskus hänen ylpeydessään, hän korkeuksien taakse asettaa

mutta suoraan hänen sielunsa rinnastaan kuin saari

nyt kuin valonsäteeksi hän laajentaa meren

lopulta taivaan aukenemisen myötä hän alentuu juoruksi

siellä kentät katoavat pois sinervän valon loisteeksi

mutta silmät kohtaavat täällä, eloisamman komeuden

kaikki hymyilevät, kaikki iloitsevat tässä ainoassa paikassa

tällä elefantilla, jonka ulkopuolta sää rypyttää

mies näkee taulun kuviot jotka kilttejä paatteja kuvaavat

huilujen elävä peli ja alla elämän pauhun

pelottomien ritareiden rintakehä kunnian tuottamista virtauksista

kun sen nopean kölinsä takia, ummehtunut laine sähähtelee

Kuin pinonen vauhdissaan läpi vauhdinvaihdon kiiruhtaa

ja onnekas se, joka ensimmäisenä näillä kentillä on

mutta voittamattomalla rannalla mies näkee kuolevaisen haavat

kuin vajonneen laineen kansa matalikossa piileskelee

se edelleen värähtelee siitä käsin vapaata ja tuskatonta toivoa

kuin maan hedelmät kantavat mukanaan laulua, tanssia ja huutoa

onnekas lauma luonnon syyttömyyttä laulaa

hän uhraa maitoa ja kantaa kaikentäyteistä snapsia

ihmiset näkevät että onni yksia täyttää lauman aitaa

sen rikkaus pysyy terveydessä ja vapaudessa

sinä tietty terveys, sinä joka nouset paheen tuttuudesta

sinä ensimmäinen alkuperä, olet leikkejä ja valheita varten

mutta laakso näyttää hyvinvarustellulta tuhannessa teltassaan

tarinallaan ihmispaljous antaa kiitoksensa tälle kentälle

hiljainen pinoaminen kuuluu, kuten ilman pahetta mumisee

kuten jyrisevät salamat, pitkään ympäri aluetta pyörivät

ja kuten repeämä läpi taivaankannen käy

se joka lähellä salamaa tietä pitkin puhdasta rantaa lyö

puhtaana on taas lauma koossa, jotka lopussa valmistautuvat

ja Dianan lehtoon raskasta turpoamista tuottaa

katso tätä avointa kenttää, jossa sään lait vallitsevat

edessä jääkärijoukon nuori Atis loistaa

vapaus ja se tuli minkä hän rakenteessaan säilyttää

valoisa sekoitus saa hellyyden ja kunniallisuuden

ja kauneus kuvataan täällä raivokkaalla pensselinvedolla

laikukas pantterintalja vartioi hänen hoikkaa kroppaansa

hänen nuoruuden hentoutta hän miehisellä voimalla koettelee

hänen kasvojensa hyvä väri ruskehtavuutta tavoittelee

auringon valot leikkivät ja sää on kommeltanut jo

ulos hänen punaisissa poskissaan hänen tummanpunerva verensä paistaa

hänen huolehdittu kaulansa liljan valkoisuutta loistaa

rohkea ja kookas kasvonsa hönen luontonsa arvonannon antaa

vielä ei ole Atis tavoittanut voimaa, jonka sydän sitoo

kuin miten pystyy elävä liekki nuorissa suonissa

hän tuntee usein hellyyttä, mutta varaa viestinsä kuoleville

hänen kylmä sankarinsyömmensä täyttä sydäntä kantaa

ja Atiksen koko sielu hänen silmissään on

hänen käsivartensa voittojen kanssa kun hän joustaan virittää

ei tunne muita suurvaltoja kuin jumalan

hän ohjaa Dianan metsikköön haavoitetun leijonan

mutta metsän tyranni kuten ympärillä karjaisuja kuulee

tämä villiys on nähty, sen raivo katoaa

kypsynyt kosto loistaa hänen silmistään

puvun, veren ja daamin kanssa ketju on värinsä saanut

ja Atis triumfissa katkeraa uhria kantaa

koruton jääkärihahmo kuultaa itsensä valossa

ja tuhannen voitonhuudon ääni taivaanlakeuden täyttää

Arvoista, merkityksestä ja arvojen muodostumisesta

Merkitys tarkoittaa sitä, mitä tarkoitteita jollakin käsitteellä on. Merkitys siis tarkoittaa käsitteen sisältöä. Merkitys siis kuvaantuu arvoin koetussa symbolissa. Merkitys siis määrittyy etenkin sen kautta, miten ihmiset tulkitsevat ilmiöiden taustalla olevia syväsymboleita. Korkein eli tiedollinen toiminta syntyy ja motivoituu etenkin syväsymboleiden kautta, sillä niissä tieto ei palvele minkäänlaista käytännöllistä päämäärää. Eli merkitys määrittyy sen kautta, miten ihmiset tulkitsevat symboleita, joita he havaitsevat esimerkityksellisellä tasolla. Jotta jokin käsite voi olla tieteellinen tulee sillä olla vain yksi merkitys, kuitenkin sen sijaan, että olisi hauska miettiä erilaisia merkitysarvoja käsitteille, on mukavaa miettiä niitä eriäviä tapoja, joilla ihmiset käsittelevät merkityksiä kokemusjärjestelmänsä sisällä. Kuitenkin yksityisellä kommunikaatiotasolla käsitteellä voi olla kaksi tai useampia merkityksiä ja noita puhetapoja kutsutaan ironiaksi ja satiiriksi. Arvot taas määrittyvät etenkin sen kautta, kun ihmiset havaitsevat jonkin asian ja arvostuksellisen asenteen olevan arvokasta, sellaista, että se erottuu muista asioihin kohdistettavasta asenteesta. Tuossa tilanteessa, kun ihminen valitsee itselleen arvoja, tapahtuu tuo toimenpide etenkin erottelukapasiteetin avulla. Erottelukapasiteetti tarkoittaa etenkin sellaista järjestelmää, joka voi kehittyä omassa arvojen tunnistamisessaan. Joku voisi väittää että erottelukapasiteetti voisi kehittyä ajan saatossa, ja sen myötä se voisi alkaa korostamaan juuri tietynlaisia arvoja, eli että arvot olisivat loppujen lopuksi jonkinlaisessa paremmuusjärjestyksessä. En kuitenkaan osaa ottaa siihen kantaa sen suuremmin. Arvot luodaan ihmisen maailmasuhteen kautta hahmottuvina arvotunteina. Näin ollen se kun ihminen kokee arvojaan on hyvin sisäistä, eivätkä arvojen alkuperäiset prehahmot ole ulkoisessa, vaan impulssi tulee tietysti sisältä. Ja voidaan sanoa, että maailmasuhteen kehityttyä tarpeeksi paljon arvoja aletaan sen jälkeen löytää ympäristöstä, eli sisäistä ja ulkoista verrataan toisiinsa. Eli arvon siis luovat ihmisten subjektiiviset ja intersubjektiiviset ominaisuudet, koska objektiivsia arvoja ei ole olemassa. On tärkeää merkityksen yhteydessä tarkastella merkitysvallan käsitettä. Merkitysvalta kertoo siitä, ketkä voivat muodostaa erinäisten käsitteiden sisältöä. Jotta merkitysvallalla ei voitaisiin hallita ihmisiä, tulisi jokaisen ihmisen muodostaa arvionsa käsitteiden sisällöistä itsenäisesti, vaikka tulos olisi, kuten se yleensä on, samanlainen tai lähes samanlainen kuin kaikilla muilla ihmisillä. Arvotunteet joista arvot syntyvät alkavat ihmisestä. Ne tarttuvat ulkoiseen tultuaan objektiin, joka muistuttaa arvon materiaalista ja objektiivista kuvaa. Ne siis järjellistyvät todellisuudessa ja menettävät sen subjektiivisuuden aspektin, joka liittyy niiden luonnin tilanteeseen. Sitten on tarkasteltava sitä, miten merkitys ja arvo liittyvät toisiinsa. Merkitys saattaa joskus saada arvopeitteen, mikä tekee siitä epäpätevän merkityksen esimerkiksi tieteelliseen päättelyyn. Toisaalta merkitykset myös useimmin muodostuvat arvoissa. Tuo siis silloin kun kyseessä ei ole korkeaan tieteeseen liittyvä käsitteen merkitys. Arvo siis on sellainen asia, jonka ympärille mieli sitoo itsensä. Arvo korostaa jonkin tietyn asian merkitystä. Arvo myös tavallisesti tulkitaan sellaiseksi asiaksi, joka on arvokas. Kun ajatellaan kysymystä siitä, minkä takia arvoja tarvitaan, voidaan yksinkertaisesti vastata että ihminen on luonnoltaan arvoja kokeva ihminen. Samalla tavalla kuin tieteellinen käsite on ilman formulointia vain häilyvä sana, täytyy myös arvoihin liittyvät sanat käsitteellistää. Niitä siis tutkaillaan monesta näkökulmasta järjellä. Arvot siis tulevat ihmiselle sisältä ulos, aivan kuten ulostekin tulee ihmiseltä sisältä ulos. Arvot tulevat ihmisten tavasta erotella asioita tunteen perusteella. Arvojen kokeminen perustuu ihmisellä ihmisten kokemusjärjestelmään. Ihmisellä on tarvetta erotella asioita ja niiden tärkeyttä erottelukapasiteettinsa avulla. Ihminen kokee arvoimpulsseja ennen sitä kuin arvotunne muodostuu hänen mentaalisen osansa eteen. Tuota voidaan kutsua nimellä arvorealisaatio. Arvojen kokemisesta on kirjoitettava, että arvojen kokeminen perustuu alkuosassaan prejärjelliselle arvotunnetasolle. Siinä siis erotellaan asioita ja koetaan eri perusteiden kautta arvoissa erilaisia painautuma-arvoja. Ihminen voi myös kokea arvot väärin ja kokea arvoristiriitoja ellei hänen mielensä arvoihin liittyvä erottelukapasiteetti pysty toimimaan oikealla tavalla. Arvotunteiden mukaisesti siis ennen arvon kokemista koetaan tunne-elämys joka sisäistää arvon ihmisen havainnointilaitteistoon. Monen nykyisen poliittisen puolueen sanavarastoon kuuluva moniarvoisuus kätkee sisäänsä vaarallisen länsimaiselle kulttuurille haitallisen tavan suhtautua arvojen kokemiseen. Se ei loppujen lopuksi tarkoita muuta kuin sitä, että arvojen kokija seuraa arvoja kokiessaan ja asettaessaan enemmän toisten ihmisten arvojen kokemista ja sen onnistumista kuin omaansa. Puolueiden arvot omaksutaan useasti suoraan ja kyselemättä, jolloin niissä säilyy päällimmäisenä pelkkä denotatiivinen sanataso. Koska on mielestäni selvää, että arvoja voidaan yhteiskunnassa manipuloida, ja että etenkin jotkut ihmisten ryhmät pyrkivät suoranaisesti siihen, on tärkeätä miettiä hieman sitä, miten tuollainen toiminta tavallisesti todentuu. Manipulointihan siis nimenomaisesti perustuu siihen, että jokin arvo ohjataan tietynlaisen merkityksen sisälle. Voidaan puhua myös tietynlaisista sisäkkäisistä arvoista, jotka sen myötä kun ne asetetaan sisäkkäin alkavat muistuttaa merkitykseltään yhtä käsitettä.

Kontingenssista ja vapaudesta

Kontingenssi tarkoittaa ehdollista toimintaa, se siis tarkoittaa sitä, että esimerkiksi ihminen voi valita toimintansa eri vaihtoehtojen väliltä. Vaihtoehdot ilmenevät silloin ihmiselle, jos hänellä on riittävän aktiivinen mieli, joka etsii vaihtoehtoja vapauden laajentamiseen. Vapaus tarkoittaa etenkin itsestäänmääräytyneisyyttä ja autonomiaa. Vapauteen liittyy olennaisesti asioista päättäminen ja valitseminen. Kuitenkin vapauden olemassaolon mahdollisuuden takia, tulisi ihmisen voida havaita paljon vaihtoehtoja, jotka lisäävät vapauden mahdollisuutta ja preferenssiautonomiaa. Preferenssiautonomia tarkoittaa sitä prosessia, kun ihminen valinnoillaan muodostaa itselleen laajinta mahdollista vapautta. Kun mietitään muutamia esimerkkejä sen puolesta, miksi ihminen olisi vapaa, niin voidaan sanoa, että etenkin se, että koska ihmiset harrastavat ajattelua, tekee se jo heidät suhteellisen vapaiksi. Kuitenkaan kaikki ihmiset eivät harrasta ajattelua tai ainakaan sellaista ajattelua, joka voisi tehdä heidät riippumattomiksi suhteessa ympäristöön ja olosuhteisiin. Vapauden aste ei siis ole kaikille samanlainen ja se määrittää suuressa määrin myös heidän toimintakykyään suhteessa toisiin ihmisiin, yhteiskuntaan ja yhteiskunnallisiin asioihin. Vapautta voi rajoittaa esimerkiksi poliittinen ideologia, jonka maailmankuva ei ole avoin vaan epävapaiden ihmisten päättämä. Toinen esimerkki sen puolesta miksi ihminen olisi vapaa, voidaan käyttää ajatuskoetta, jonka mukaan ihmisille olisi annettu tietynlaiset individuaalin mahdollisuudet, joten yksilökohtainen positio loisi vapauden olosuhteet. Tällöin voidaan ajatella, että esimerkiksi perustuslain tuomat mahdollisuudet varmistaisivat sen, että ihmiset voisivat olla vapaita, koska ne loisivat vapauden olosuhteet yksilöille sekä sellaiset periaatteet, joiden mukaan kaikkia ihmisiä käsiteltäisiin tilanteesta riippumatta yksilöinä. Moderneissa länsimaissa ihmisten vapaudet ja oikeudet on tunnistettu, mutta kuitenkin on nykypäivänäkin olemassa sellaisia yhteiskuntaan liityviä käytänteitä, jotka epätiedostamatta rajaavat ihmisten vapautta ja sen ideaalisimpia olosuhteita. Esimerkiksi ihmisten tapa muuttua sosiaalisen yhteisöelämän sisällä sosiaalisiksi psykopaateiksi on yksi todiste sen puolesta, etteivät kaikki ihmisten joukkotilanteet ole vielä tänäkään päivänä täysin ongelmattomia siten, että ihmiset voisivat vapaasti olla itsenään toisten ihmisten kanssa. Ihmiset voivat siis erilaisissa joukkotilanteissa kuten koulussa alkaa muodostamaan keskuudessaan eliittiryhmittymiä, joilla on aina muita enemmän oikeuksia tämän despoottisen valtahahmotelman sisällä. Isoimmat ja äänekkäimmät eivät varmasti anna muille niin paljon vapauksia ja oikeuksia kuin mitkä heillä itsellään on. Ihmisen tulisi olla vapaa sen takia, että voitaisiin huomata käytänteissä ja yhteiskunnassa vallitseva epävapaus. Yksi tärkeä periaate ihmisten vapautta miettiessä on myös se, kun ajatellaan sitä, että ihmisiä voitaisiin esimerkiksi koulussa pyrkimään omaperäisyyteen ja vapaaseen luovuuteen ja omien taitojen todistamiseen. Vapautta on ajateltava myös historian kautta, koska voidaan sanoa, että jos ihmiset pakotettaisiin epävapauteen sukupolvesta toiseen, eivät he voisi luoda mitään uutta, luovaa ja omaperäistä. Tässä voidaan siis havaita se, että tietyt historian ja yhteiskunnan rakenteet rajoittavat ihmisten vapautta ja rajoittavat jopa ihmisten pyrkimystä vapauteen erilaisissa konteksteissa. Esimerkiksi erilaiset popperilaiset historisismit voivat olla rajoittamassa ihmisten vapautta esimerkiksi kommunismin materialistisen historiakäsityksen tavalla. On tärkeätä miettiä myös argumentteja sen puolesta, minkä takia ihminen ei olisi vapaa. Sillä kohdalla voidaan miettiä esimerkiksi ihmisten tapaa ohjautua ennakkoluuloisista toimintatavoista ja ajattelusta. Myös ihmisten ryhmät monesti ehdollistavat ihmisten käyttäytymistä siten, ettei hän voi siinä yhteydessä toimia vapauden periaatteiden osoittamalla tavalla. Tietyt ihmisten joukkoon liittyvät käytännöt ohjailevat ihmistä aivan täysin niitä yksilöimättä. Tietyissä ihmisten kanssa tapahtuvissa tilanteissa ei siis ole mahdollista olla niin vapaa kuin puhtaassa ajattelussa ja reflektoinnissa. Ihmisten vapaus liittyy siis etenkin ajatteluun. Ajattelu mahdollistaa sen, että asiat voidaan nähdä eri tavoilla ja eri tasoilla. Ajattelu ja arvostamiskyvyn takia ihmisillä on mahdollista havaita erilaisia makuja eri asioiden suhteen. Vapauden ominaisuudet tukevat siis esimerkiksi sitä, että ihminen voi valita erilaisten mahdollisuuksien väliltä niin elämässään kuin ajattelussaankin. Vapauden ehto on myös se, että ihmisille annettaan mahdollisuus päättää eri asioita. Näin ollen ihmisten vapauden asteen määrittelyssä on myös preferenssiautonomian käsite, joka tarkoittaa niitä keinoja joilla ihminen pyrkii realisoimaan oman vapautensa ja sen ehdot. Mahdollisuus valita tarkoittaa siis etenkin mahdollisuutta ohjata itseä ja tehdä päätöksiä eri asioita koskien. Se tarkoittaa myös velvollisuutta ottaa vastuu tekojensa seurauksista. Tärkeätä vapaan toiminnan kannalta on siis se, että todella tajuaa sen, että jokaisella teolla on seurauksensa. Ihmisen on otettava vapauden olosuhteiden kautta vastuu siitä, että hän teoillaan voi vaikuttaa itseensä, toisiin ihmisiin ja erilaisiin asiayhteyksiin. On tärkeä pohtia myös niitä tekijöitä, jotka rajoittavat vapautta. Voidaan siis sanoa, että tietyt vammat ja vaikeudet ja muut perinnölliset ominaisuudet vaikeuttavat sitä, että jokainen ihminen voisi olla autonominen, vapaa ja pyrkiä preferenssiautonomiaan, koska monesti esimerkiksi sairaudet voivat olla estämässä sitä, että yksilö saisi valinnallaan ohjata itseään kohti korkeampaa vapautta ja preferenssiautonomiaa. Monesti myös tietynlaiset prefiksoituneet eli esijumittuneet ajatukset voivat olla syynä siihen, ettei joku yksilö ole vapaa. Tämä voi liittyä esimerkiksi nuorisoiässä omaksuttuihin elämän periaatteisiin, jotka rajoittavat vapautta ja voivat esimerkiksi korostaa esimerkiksi rankkaa työntekoa, joka hävittää mahdollisesti pyrkimystä vapauteen. Tähän liittyvät myös ennakkoluulot, jotka samaten estävät vapautta tietyissä tilanteissa. Voi esimerkiksi ajatella, että joku muu asia kuin vapaus on tärkeämpi elämässä. Siinä tapauksessa siis preferenssiautonomia ei päde ja sen saamat arvot eivät ole sellaisia että ihminen voisi tarkastella ympäristössään olevaa vapautta. Yksi syy siihen, miksi vapautta tai vapauden tavoittelua ei ilmene liittyy siihen, että tietyillä ihmisillä on epäkehittynyt tai epänormaalinen tapa havainnoida sellaisia ilmiöitä, jotka liittyvät vapauden olosuhteisiin, vapauteen itsessään tai sen tavoitteluun. Vapaus on enemmänkin mielentila kuin täysin olosuhteiltaan vapautettu ympäristö. Olen aina kokenut, että aikani Pariisissa 2009-2010 oli minulle merkittävintä vapauden aikaa tähän mennessä. Koin silloin, että pystyin olemaan missä tahansa ja pystyin tekemään mitä tahansa. Vanhemmilta tullut päiväraha takasi, että yökerhoissa ja baareissa pääsi notkumaan. Join yleensä kolme pulloa viiniä, viskiä tai samppanjaa päivässä ja röökiä ja sikareita kului joinakin päivinä yli kolme askia ja sikareitakin varmaan joskus kymmenkunta. Asuin lisäksi Pariisin ydinkeskustan hienostoalueella, jossa amerikkalaisten turistien lisäksi yleisin kadulla ollut näky oli keski-iän ylittänyt minkkiturkkiin pukeutunut rouva puudelinsa kanssa. Kontingenssi tarkoittaa siis mahdollisuutta valita tekojen väliltä ja sitä, ettei ihmisten toiminta ja historia etene ehdottomalla, absoluuttisella ja yksioikoisella tavalla. Voidaan miettiä esimerkiksi sitä, kun henkilöllä koskee hampaaseen ja hän miettii hammaslääkäriin menoa. Ihminen voi siis valita hammaslääkäriin menon ja siitä porauksen myötä aiheutuvan kivun tai olla menemättä hammaslääkäriin porauksen takia. Kontingenssi on siis sellainen asia, jonka mukaan voidaan hyvin monesta näkökulmasta katsoa ihmisten vapauden johtuvan. Ihmisten on valittava erilaisista vaihtoehdoista, jotta hän voisi olla vapaa tässä maailmassa. Politiikassa voidaan helposti nähdä olevan suuriakin eroja sen suhteen, kuinka paljon vapauksia ihmisille annetaan. Oikeistolaisissa puolueissa vapautta on tavallisesti tavoiteltu yhtenä arvona, kun taas vasurit korostavat useimmin yhteisön roolia vapautta tärkeämpänä asiana arvona ja periaatteena. Vasemmistolaiset siis hyväksyvät sen, ettei ihmisille anneta mahdollisuutta toimia vapaasti ja ajatella vapaasti. Tämä sen takia, koska vasemmistolaiset eivät oman epävapautensa takia halua antaa kenellekään toisellekaan oikeutta vapauden tavoitteluun. Vasemmistolaisuus siis tässäkin kohdassa perustuu kateuteen ja haluun rankaista itseä paremmin menestyviä. Toisaalta taas niissä tilanteissa, joissa vapaus ei liity ideologiaan vaan muunlaiseen esteeseen, niin ei näitä ihmisiä tulisi pyrkiä mitenkään rankaisemaan tai tuomitsemaan omasta epävapaudestaan, koska tuo epävapaus voi johtua esimerkiksi niinkin yksinkertaisesta erosta kuin vaikkapa ruumiin muodosta, painosta, pituudesta jne.

Miksi nyt on aika liittyä Perussuomalaisten kannattajaksi

Perussuomalaisesta puolueesta eronneiden loikkareiden myötä hävisi Perussuomalaisista ei-kehittävä vinkuminen ihmisten joukon huonoiten toimeentulevien yksilöiden korkeimmalle alttarille nostamisen puolesta. Soini ei loppujen lopuksi ole muuta kuin laiskojen, mitääntekemättömien epäonnistujien paapoja ja ihminen, joka kertoo olevansa jotain ja sitten unohtaa sen täysin. Halla-ahon myötä Perussuomalaisista tuli lopulta konservatiivinen, vapaaseen markkinatalouteen ja kansallisvaltioon myönteisesti suhtautuva puolue. Sellainen puolue mitä puolueen kannattajat ovat eniten tässä puolueessa nähneet.

Perussuomalaiset ovat nyt Suomen ainoa oikeasti oikeistolainen puolue. Kokoomus on lakastunut keskinkertaisen, vuokra-asuntovälittäjältä vaikuttavan Petteri Orpon ja sitä ennen ilveilijä Stubbin myötä puolueeksi, jonka edustama moniarvoisuus ei lopulta tarkoita muuta kuin että annetaan toisten ihmisten päättää ne arvot, joita ihmiset sitten elämässään noudattavat. Soinin ja loikkareiden myötä puolue on puhdistunut vasemmistolaisista epäonnistujien menestystä korostavista ”kannanotoista”. Keskusta ja Kokoomus ovat hallitusvastuunsa takia päättäneet olla ottamatta kantaa sellaisiin asioihin, joista ihmisten enemmistö haluaa otettavan kantaa. Toimiva talous, ongelmaton maahanmuuttopolitiikka ja suomalaisen työn edistäminen – uuden politiikan kannanotot, joita Halla-aho on tuonut jo kauan esiin, pelottavat vanhoja puolueita ja puolueen nimen ja sanahelinänä heille elävien tyhjien arvokäsitteiden hallinnan kautta suuntaansa valitsevia Kokoomuksen ja Keskustan kannattajia.

Perussuomalaiset yhdistävät Halla-ahon aikakaudella konservatismia ja maahanmuuttokriittisyyttä Geert Wildersin, Ruotsidemokraattien ja Jörg Haiderin tavalla, ja ihmiset Euroopassa haluavat maahanmuuttotilanteen vaikeuden takia tällaisia arvoja ja näitä arvoja hätkähtämättä edustavia poliitikkoja.

Halla-ahon perussuomalaiset ovat tällä hetkellä Suomessa ainoa liike, joka tajuaa maahanmuuton eurooppalaiselle kulttuurille tuoman katkeran vaaran. Maahanmuutolle on laitettava piste. Muut valtakunnanpoliitikot ovat tällä hetkellä Soinin, Sipilän ja Orpon johdolla yhtenäistä tasalaatuista nynnerölinjaa. Halla-aho on todella älykäs mies ja sen takia hän tietää mitä politiikassa tahtoo. Näin älykkäät ihmiset ovat politiikassa vähemmistönä ja sen takia nämä keskinkertaiset hyssyttelijät eivät halua näin voimakastahtoisia ja älykkäitä ihmisiä politiikkaan, koska he havaitsevat Halla-ahon kaltaisten hahmojen kautta oman läpinäkyvyytensä ja häilyvyytensä.

Suomalaiset poliitikot ovat tavallisesti olleet varsin keskinkertaista joukkoa, samalla kun siinä on ilmennyt sellaisia Tuure Junnilan, Georg C. Ehrnroothin ja Jan Vapaavuoren kaltaisia poikkeushahmoja, jotka ovat aina pelottaneet niitä keskinkertaisia laumanjohtajia, joita suuret puolueet ovat tavallisesti yleisen keskinkertaisuutensa takia johtoonsa valinneet.

Nyt on aika antaa Halla-aholle mahdollisuus näyttää, mitä tehokas ja älykäs puolueenjohtaja voi puolueessaan tehdä. Ja tämä sen takia, koska tällaisia ihmisiä ei ole tavallisesti isojen puolueiden johtajiksi Suomessa valittu. Soini ja loikkarit pelkäävät todellista politiikkaa ja sen oikeita ongelmia, joiden ratkaisuun Halla-aho pyrkii. .

Kulttuurin käsitteestä

Nykyaikaisen monikulturismin takia on tärkeää määritellä sitä, mitä kulttuurin käsite tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita. Kulttuuri on jotain mitä viljellään ja levitetään. Kulttuuri liittyy jo Snellmanin toteamalla tavalla kieleen, sillä sen kautta päästään käsiksi kansakunnan ja kulttuurin henkiseen elämään ja henkiseen perimään. Kulttuuri on jotain mikä ilmenee samanlaatuisuutena. Samanlaatuisuus on tärkeää sen takia, että kultttuuri ei voi elää, jos siinä ei jaeta tietynlaisia ajatuskulkuja ja maneereita. Kulttuuri määritellään sen kautta, kun ihmisten toiminnassa ja ajattelussa voidaan havaita perustavanlaatuisia eroja. Erot kulttuureiden välillä liittyvät siihen, miten ymmärrys kulttuuria kohtaan voi olla erilaatuista. Erot ovat niitä kohtia, joissa kulttuurit erottuvat toisistaan. Kulttuuri on sellainen muodostelma, joka erottuu muista kulttuureista jaettujen tapojen ja arvojen kautta. Nämä voivat olla esimerkiksi kulttuurin jäsenten arkeen ja vuodenkiertoon liittyviä tapahtumia ja kulttuurin vaatimia toimenpiteitä. Kun tarkastellaan sitä, mitä varten kulttuureja tarvitaan ja miksi ne ovat tarpeenomaisesti vaadittuja, voidaan sanoa, että ihmisten tavat vaativat sen, että taustalla on kulttuuri joka tukee kulttuurinomaista toimintaa ja ajattelua. Kulttuurit siis vastaavat tiettyjen ihmisten elintapoihin. Sille, että ihmisillä on tietyn kulttuurin mukaisia arvoja ja tapoja ei varsinaisesti voida löytää syytä. Voidaan kuitenkin ajatella, että kulttuureiden kehittyminen on ollut ainutlaatuinen tapahtuma, ja sen takia kulttuureilla voidaan katsoa olevan syytä olemassaololleen ja toisista erottautumiselle. Kulttuurit ilmenevät siten, että ne esimerkiksi korostavat tietynlaista elintapaa. Se siis kertoo siitä mitä ihmiset tekevät ja harrastavat. Kulttuurit ilmenevät myös tietynlaisena sosiaalisena jatkuvuutena, joka ilmenee siinä, kun ihmiset siirtävät kulttuurinsa mukaisia ajattelu- ja toimintatapoja eteenpäin. Sosiaalisen jatkuvuuden mukainen ihmistenvälisyys on tärkeässä roolissa välittämässä kulttuuria eteenpäin uusille ja nuoremmille sukupolville. Voimakkaimmin sosiaalinen jatkuvuus on tietysti koskenut erityistä kulttuurista pääomaa ylläpitäneillä tahoilla kuten esimerkiksi eri maiden tietyillä aatelissuvuilla. Kulttuurin erottautumista toisista voidaan tarkastella etenkin elinkeinojen kautta: on ollut pyynti- ja keräilijäkulttuureita ja maanviljelyskulttuureita ennen nykyisen mukaista urbaania palvelu- ja massatuotantokulttuuria. Monesti siis kulttuuri määrittyy siitä, mistä lähteestä ihmiset saavat ruokansa. Kuitenkin esimerkiksi Pentti Linkola ja Oswald Spengler ovat korostaneet sitä, että nykymuotoinen elintasoesteetikkokulttuuri joka on menettänyt yhteytensä maahan, on valmistelemassa omaa tuhoaan ja loppuaan. Kulttuurin ylittävä päättelyn taso liittyy etenkin tieteeseen ja logiikkaan. Tietyissä kulttuureissa koulutuksen avulla on helpompaa päästä käsiksi kulttuureiden tason ylittävään päättelyyn ja sen takia kouluttautuneet henkilöt voivat olla edistämässä myös oman kulttuurinsa ja tieteenvälisyyttä. Habermasin universaalipragmatiikan käsite havainnollistaa tuota korkeampaa kulttuurin ylittävää tasoa. Kulttuureita voidaan arvostella elinkeinon, elintason ja markkinatalouden kehittymisen asteen avulla. Esimerkkeinä kulttuurisista vähemmistöistä, jotka ovat pystyneet isäntäkulttuurinsa suuremmasta ihmismäärästä ohjailemaan merkittävällä tavalla koko ympäröivää kulttuuria ovat baltiansaksalaiset ja suomenruotsalaiset. Baltiansaksalaisten aikakausi kesti Virossa ja Latviassa yli 700 vuotta. Baltiansaksalaiset omasivat saksalaisten kulttuurinomaisia piirteitä, joihin lukeutuivat esimerkiksi työteliäisyys, ahkeruus ja uskollisuus. He olivat omaisuutensa ja valta-asemansa perusteella yläluokkaa ja kaupungeissa he olivat pitkälle enemmistönä. Olen lukenut siitä, että jos saksankielinen nainen tai mies meni ei-saksankielisen (Nicht-Deutsch) kanssa avioon, pakottivat saksankielisen puolison sukulaiset ei-saksankielisen omaksumaan saksankielisyyden ja baltiansaksalaisen kulttuurin vaatimukset. Baltiansaksalaiset olivat etenkin maanomistaja- upseeri- ja tiedemies/kirjailija-luokkaa. He palvelivat aina sen mukaan naapurivaltioiden armeijoissa, kun tietty valtio hallitsi Baltian maita. Baltiansaksalaiset ylläpitivät yhteyttä Saksaan ja se korostui etenkin yhteydessä entiseen Itä-Preussiin eli nykyiseen Venäjän Kaliningradiin. Suomenruotsalaiset ovat Suomessa olleet baltiansaksalaisten kaltainen vähemmistö, vaikka ei kuitenkaan yhtä drastisella tavalla kuin saksalaiset Baltiassa. Suomenruotsalaiset järjestivät Suomeen aatelisjärjestelmän ja pitkään lähes kaikki aateliset olivat ruotsinkielisiä. Suomenruotsalaiset ovat Suomessa korostaneet germaanista ja läntistä alkuperäänsä, samalla kun monet ruotsinkieliset antropologit kuten Freudenthal ja Nordenstreng pitivät suomenkielisiä suomalaisia alemman itäbalttilaisen heimon jäseninä. Tässä perusteluina käytettiin kaikenlaisia vanhentuneita menetelmiä kuten kallonympäryksen mittausta ja kulttuurisesti ymmärtämätöntä tapaa suhteessa suomen kieleen ja sen kehitysasteeseen.. Suomenruotsalaiset olivat vielä sata vuotta sitten hallitseva luokka Suomessa, joiden keskimääräinen henkilökohtainen omaisuus oli moninkertainen suomenkielisiin nähden. Vielä 1800-luvulla ennen Snellmanin aikaansaamia uudistuksia, ei ollut edes sallittua julkaista suomen kielellä tietynlaisia kirjoja. Kulttuuri ei siis annettujen kahden esimerkin mukaisesti aina tarkoita sitä, että saman kulttuurin jäsenet olisivat aina yhteydessä kaikkien ympäristössä olevien kulttuurin edustajien kanssa. Kuitenkin se, että kulttuuri voi jatkaa olemassaoloaan suuremman kulttuurin keskellä on perustuttava siihen, että siinä on jotain korkeampaa kuin ympäröivässä kulttuurissa, sillä onhan selvää, että vähemmän kehittyneiden kulttuurien on mukauduttava vähemmistöasemassaan enemmän kehittyneeseen kulttuuriin ja sen vaatimiin kulttuurisiin periaatteisiin. Kulttuurinen muutos tarkoittaa sitä, kun luovuudentunto, joka kulttuurissa ilmenee taiteiden, tieteiden ja kirjallisuuden kautta muuttaa vähitellen olennaisella tavalla niitä paradigmoja, jotka ylläpitävät kulttuuria esimerkiksi elinkeinojen kehittymisen välityksellä. Tällaisena kehittymisen aikana suomalaisessa ja suomenkielisessä kulttuurissa pitää esimerkiksi Runebergin, Lönnrotin ja Snellmanin aikaa ja vähän myöhemmin myös Aleksis Kiven kirjoitusten myötä. Mielestäni siis monikulttuurisessa yhteiskunnassa ihmisten on mukauduttava sellaisen kulttuurin sääntöihin, jotka liittyvät vanhempiin olemassaoleviin kulttuurisiin paradigmoihin. Esimerkiksi Suomessa Euroopan ulkopuolelta tulevien maahanmuuttajien on mukauduttava suomalaisen ja suomenkielisen kulttuurin sääntöihin. Mielestäni kuitenkin Suomen ei tule ajautua ruotsalaiseen monikulturismiin, vaan säilyttää suomenkielinen ja suomalainen kulttuuri olemalla kuitenkin samalla Euroopan ja Lännen pysyvä osa. Maahanmuuttajia, jotka työllistyvät tai opiskelevat Suomessa voidaan minun puolestani ottaa muualta Euroopasta ja kaukoidän maista kuten Koreasta ja Japanista.

Merkityksien muodostumisesta

Merkitys tarkoittaa merkkien muodostamaa kokonaisuutta, jonka myötä nimi tai sana saa sisällön ja määritteen. Merkit muodostavat merkityksiä muodostuessaan yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi ihmisten julkisen harkinnan piirissä. Julkisen harkinnan piiri tarkoittaa sitä, kun yhteiskunta arvioi, mitkä sen tuottamista arvollisista merkitysarvoista valitaan kuvaamaan yhteiskuntaa. Itsenäisesti tai ilman julkista piiriä muodostunutta merkitystä ei voida kutsua merkitykseksi sen aidoimmassa mielessä. Aidointa mieltä sillä ei silloin ole, koska yhteiskunnan on puututtava osittain ihmisten päättelyyn niin, että ihmiset voivat harrastaa yhteiseloa. Kuitenkin julkisen piirin vaikutusta on myös varottava, koska heikoimmalla henkisellä tasolla olevat ihmiset alkavat muodostaa tarkoitteita ihmisten välisessä julkisessa piirissä olevien vertailukohdallisten symbolien kautta. Tämänkaltaiset symbolit ovat kommentaariaatin asettamia strategisten päämäärien kautta vertailtuja symboleita, jotka muodostavat julkiseen piiriin merkityksiä merkitysvallan avulla. Sillä kommentaariaatti tahtoo hallita ihmisiä, sillä merkitysvallan lisäämisellä se ohjailee ihmisten päättelyä ja ajattelua. Merkitystä voidaan sanoa siksi, miten jokin käsite saa oman tulkintansa. Merkitys on jonkin asiasisällön yläpuolelleen saama kuvaus. Merkitys tarkoittaa sitä että jokin merkitsee jotain, jotkin merkit siis liittyvät johonkin asiasisältöön, mistä syntyy merkitys. Merkitys siis sisältää tietynlaisia signifikaattoreita, joiden puolesta ne voivat sisältönsä puolesta merkityksellistyä toisille ihmisille. Merkitystä tarvitaan siksi, koska ihmisten kognitiivinen järjestelmä on tottunut ottamaan vastaan viestejä tämänkaltaisten merkitysten kautta. Merkitystä tarvitaan myös siksi, koska suoraa totuudellista kuvaa ei voida aina välittää tulkitsijoille ja merkitysten havaitsijoille. Se siis tarkoittaa sitä, ettei kaikkea voida aina havaita suoraan ilman välittäjää. Kuitenkin tuon merkityksen välittäjän rooli on erittäin tärkeä, koska se monesti antaa viimeisen tulkinnan käsitteelle tai asiasisällölle. Ilmiöitä ei siis aina voi yhteismitallistaa ihmisten havainnointijärjestelmän kanssa. Merkityksiä voidaan tulkita esimerkiksi kaanonin, eli vallitsevan ajatteluperinteen tai sitten esimerkiksi yksilöllisten arvojen kautta. Symbolihavainnointi on ominaisuus, joka ihmisillä on erilaisen määrän mukaisesti. Ihmisen on siis tavoitettava syväsymbolien taso, joka tarkoittaa ainoaa, Habermasin filosofiassa universaalipragmatiikan nimellä kutsuttua universalistista ymmärryksen rakennetasoa. Kun tarkastellaan sitä, mistä merkitys syntyy, voidaan ensiksi sanoa sen seuraavan ihmisen kognitiivisesta havainnointirakenteesta. Merkitys havainnoidaan sen välittäjän tulkitseman esimerkityksen kautta. Ihminen kokoaa mielessään tulkinnat yhteen ja siitä syntyy merkitys. Merkitysvallan tavoittelu perustuu juuri tuon välittäjän aseman hallitsemiseen, jonka kautta kommentaariaatti pyrkii tuomaan absoluuttiset tulkintansa ihmisten noudatettavaksi. Merkitys tulkitaan useasti semantiikan, kielitieteen ja logiikan piirissä denotaation ja konnotaation käsitteiden kautta. Denotaatio tarkoittaa käsitteen pinnallista merkitystä ja konnotaatio termin perusmerkitystä. De Saussure lähestyi merkitystä merkitsijän ja merkityn käsitteiden kautta. Pierce erotteli merkitystä ikonin, indeksin ja symbolin kautta. Ikoni tarkoittaa suoraa viittausta jonkun termin kuvaaman ilmiön olemukseen, indeksi liittyy kausaalisesti kuvaamaansa asiaan ja symboli tarkoittaa sovittua merkitystä. Kuitenkin syväsymbolin kautta ylitetään symbolin sovinnaisuus, koska kaikilla ihmisillä on mahdollisuus havaita asiat yhdellä tavalla, ainakin sillon kun näillä ihmisillä on riittävästi ja oikealla tavalla annettua koulutusta. Merkitys voi olla välillistä tai ei-välitettyä. Jotkut merkitykset voivat olla vahvempia kuin toiset, jolloin ne nousevat useimmin tulkinnassa esiin. Merkitys rakentuu siis tavallisesti merkityksien yhtenäisen rakenteen ja käsitteiden muodostaman konstruktion kautta esiin. Kun mietitään merkityksen antamisen muotoa, voidaan sanoa, että ilmiö tai sana nimetään usein joko aidosti ihmisen sisimpää tavoittelevalla tavalla tai tarkoitusperäisesti, jolloin sen avulla voidaan yhteiskunnassa pyrkiä saamaan valtaa sitä ohjaamalle eliittiryhmittymälle, kommentaariaatille. Tarkoitusperäisellä vertailukohdallisten symbolien tulkinnalla siis pyritään hallitsemaan ihmisiä. Aidon merkityksen antamisen yhteydessä termi siis tietyllä tavalla sisäistetään tietyn yhtenäisen kehän sisään. Siinä siis suljetaan sen piiristä pois sellainen asiasisältö joka ei ole keskeistä tai merkityksellistä. Merkitysvalta siis tarkoittaa yhteiskunnallisen eliittiryhmittymän ylläpitämää valtaa, joka perustuu tiettyjen yhteiskunnassa käytettyjen arvollisten nimikkeiden sisällön hallitsemiseen. Sillä voidaan helposti ohjailla ihmisiä toimimaan tavalla, jota he eivät mahdollisesti edes haluaisi tehdä, ja varmasti se johtaa ainakin väärinkäsityksiin ihmisten välillä. Merkitysvalta siis toimii etenkin manipuloimalla termien kehittäjiä ja välittäjiä ottamaan kantaa termin merkityksen uudelleenjärjestelyyn. Merkityksen voi siis korruptoida etenkin poliittinen tai kansalaisyhteiskunnan piirissä valtaa käyttävä taho, jota motivoi puhdas vallantahto. Merkitys voi siis muodostua etenkin kommentaariaatin motivoiman adaptiivisen tulkinnan kautta kuin myös ihmisen järjen rakenteiden tuottaman kiinteän tulkinnan kautta. Adaptiivisessa tulkinnassa pyritään siihen, että ilmiö tai asia tai käsite saataisiin näyttämään paremmalta kuin mitä se todellisuudessa on. Merkityksen lähikäsitteet siis ovat etenkin denotaatio, konnotaatio, symboli, syväsymboli, alkusymboli, merkki, merkitsijä ja referantti. Merkityksen antonyymeja taas ovat etenkin ilmikuva, todellisuus ja vertailukohdallinen symboli. Mielestäni siis merkityksen aidoimmalla tavalla kokeminen ei johda täysin yksityiseen kieleen jonka mahdottomuuden esimerkiksi Wittgenstein on todennut yksityisen kielen argumentissaan, vaan se tarkoittaa enemminkin juuri universaalipragmatiikan mukaista totuudenkuvausta, sillä ihmisten välillä on yhteyksiä joiden perusteella he kokevat merkityksiä ja monesti tuo merkitys saattaa olla yhtäläinen tai täysin sama. Ainoastaan kommentaariaatin pyrkimys merkityksen välittäjän manipuloinnilla muuttaa merkityksen sisältöä ja saada itselleen merkitysvaltaa, on ihmistenvastainen, koska merkitysvallan alaisina näistä ihmisistä tulee sosiaalisia psykopaatteja, jotka eivät hellitä ennen kuin kaikki ihmiset on saatu ajattelemaan täysin yhtäläisten periaatteiden mukaisella tavalla. Kulttuuri on vain rajallinen ihmisten harkinnan ja arvioinnin piirissä ja sen takia myös yhteiskunnan tutkimista tulisi harrastaa vain eksaktin tieteellisen formuloinnin kautta määritellyillä käsitteillä. Jotkut kulttuurit ovat universaalisesti pätevämpiä kuin heikomman tason kulttuurit ja sen takia niistä on helpompaa kehittää kulttuurin ylittävää päättelyn tasoa.