Työn arvo ja palveluiden yksityistäminen

Yleisesti ajatellen työ on jotain sellaista aktiviteettia josta saadaan palkkaa, arvollista vastinetta työpanokselle. Työ on ihmisten tärkein aktiviteetti järjestelmällisesti ajatellen. Työ on yleishyödyllistä harrastetta, jonka harjoittaminen tuö yhteisölle yleistä hyötyä. Näin ollen ajatellen työtä tulisi määrittää sen tuottaman hyödyn perusteella, sillä työpaikkojen välillä on eroja siinä, kun niiden hyötyä määritetään. Joku esimerkiksi John Miltonin kirjan Paradise lost lukeneet ihmiset tietävät Raamatun kertomuksen siitä, miten ihmiset tuomittiin lankeemuksen takia työhön koko elämäkseen. Työn arvo on jotain mikä voidaan määritellä siinä, kun verrataan työntekijöitä toisiinsa ripeyden, neuvokkuuden ja tehokkuuden kautta. Työntekijöitä tulisi voida verrata toisiinsa näiden mittareiden mukaisesti ja annettava suuresta tuottavuudesyta erilaisia työn kautta määrittyviä bonuksia ja palkan lisäyksiä. Myös liian matalalla tuottavuuden tasolla toimivia työntekijöitä tulisi rangaista tekemättömyydestään. Myös yleishyödylliset harrasteet ovat tärkeitä asioita, vaikkei niistä saisi edes palkkaa, ja sen takia olisi tärkeää saada ihmisille jonkinlainen perustulo, joka voisi mahdollistaa esimerkiksi freelanceroinnin. Työn arvo siis määrittyy esimerkiksi siitä, kuinka paljon hyötyä siitä on. Hyöty tarkoittaa sitä, miten arvokasta joku työ on suhteessa muiden ihmisten tekemään työhön. Myös voidaan käyttää määrettä, jonka mukaan työn arvo liittyy siihen, kuinka paljon tiettyä työtä halutaan tehdä. Työn arvo liittyy myös siihen, kuinka paljon työnantaja voi työllistää. Vaikka olen vankasti sosialismia ja täystyöllisyyden tavoittelua markkinoista välittämättä, vastaan, on mielestäni niin, että kun lukiot yksityistetään ja ruvetaan tavoittelemaan nuorten piirissä sitä, että he erikoistuisivat mahdollisimman aikaisesti, tulisi yhteiskunnan tarjota heille sopivia työpaikkoja ilman niistä kilpailemista. Heidän tulisi siis saada lukion erikoistumisopintojensa ajalta työkokemusta, koska luokassa istumista tulisi lukioissa vähentää ja antaa nuorille mahdollisuus työskennellä ja harrastaa samanaikaisesti kun he saavat enemmän erikoisalaansa liittyvää tietoa koulusta. Eniten työtä arvostavat sellaiset ihmiset jotka haluavat elää vapaassa markkinataloudessa, sillä kapitalismi on paras mahdollinen talous- ja yhteiskuntajärjestelmä. Se antaa ihmisille vapautta ja ihmisiä on kannustettava ja autettava koulussa siihen, että he eivät lankeaisi minkäänlaiseen hölynpölysosialismiin, vaan suhtautuisivat yhteiskuntaan ja talousjärjestelmään kypsällä tavalla, sillä sosialismin aika on todella ohitse. Kuitenkin markkinatalouden yhteydessä tulee muistaa myös etiikka, jonka tulisi kattaa koko markkinataloutta, niin tuotteiden tuottamista, jalostamista, hinnoittelua ja ostopäätöksiä kuluttajien kohdalla. Voidaan sanoa, että työtä arvostavat eniten myös sellaiset, jotka voivat tarjota muille ihmisille töitä. Palvelut tulee yksityistää ja ottaa markkinatalous käyttöön, koska sen vaihtoehto – sosialismi – luo henkistä takapajuisuutta ja rahvaan liiallista keulimista eri paikoissa. Ja suoraan sanoen, sosialismi dialektisine materiaalisuuksineen tappaa yhteiskunnasta sen tärkeimmän henkisen ulottuvuuden. Näille sosialisteille ihminen on sitä mitä hän syö, ja näin ollen ihmisetkin voidaan alentaa rehuja syöviksi kantturoiksi. Vapaassa markkinataloudessa ihmiset voivat ostopäätöksineen valita useista vaihtoehdoista, ja mikä olisikaan pluralistisessa yhteiskunnassa tärkeämpää kuin tarjota ihmisille valinnan vaihtoehtoja. Ihmiset siis saavat kapitalismissa vastinetta rahoilleen. Sitten tulee kysymys siitä, millä tavalla palvelut yksityistetään. Ensimmäisenä tulevat mieleen erikoisalat kuten erikoissairaanhoito ja toisen asteen koulut. Sen jälkeen yksityistäminen voitaisiin johtaa alemman asteen kouluihin ja muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tämän myötä pitäisi tarkasti harkita tuloverotuksen uudelleenjärjestämistä, ansiotulojen verotusta tulisi laskea merkittävästi ja voitaisiin jopa harkita tasaveron käyttöönottoa. Kuitenkin pääomatulojen verotusta tulisi koventaa, koska ei ole oikein, että ihmiset hyötyvät niin suuresti suurta enemmistöä enemmän vapaasta markkinataloudesta yhteiskunnan sisällä. Ihmisiä tulisi valmentaa kapitalismiin opettamalla kouluissa yrittäjyyttä ja itsenäistä innovatiivista toimintaa. Arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki on oppiaine jossa nuorille tulisi opettaa sosialistisen yhteiskuntajärjestelmän huonoutta ja kaikin puolin korostaa sitä, miten ylivoimainen ja tehokas järjestelmä kaikissa suhteessa kapitalismi sosialismiin nähden on. Arvo tarkoittaa sitä, miten jokin merkitys ilmenee ihmisille symboliverkostossaan. Esimerkiksi vapaan ja itsenäisen työn pakotettua työtä parempana pitäminen on arvo, joka tukee kapitalistista yhteiskuntajärjestelmää. Asenne tarkoittaa tapaa jolla johonkin asiaan suhtaudutaan, siinä siis tulisi korostaa sosialistisen riippuvuusjärjestelmän huonoutta ja estää se, että oppilaat alkaisivat ajatella sosialismin ”periaatteiden” osoittamalla tavalla missään yhteiskunnan ulottuvuuden sisällä. Arvostelukyvyn kritiikissä pitäisi harjoittaa omaa päätöksentekojärjestelmää ja pyrkiä formuloimaan sitä uudestaan kaikissa esille tulevissa tilanteissa. Arvostelukyvyn arvioinnissa tulisi saada nuoren päähän ajatus, että hänen on oltava tehokas menestyäkseen yhteiskunnassa.