Ihmisten henkisen elämän muodonmuutos

Nykyaikamme on rappionsa etenemisen kannalta tärkeää aikaa ihmisen ja maailmankaikkeuden historiassa. Maahanmuutto ja massateknologian yleistyminen yhdessä kaikenlaisen sosialidemokratia-ajattelun ohessa on johtamassa länsimaisen kulttuurin lopulliseen tuhoon, jota vastaan suurin osa länsimaisista ihmisistä ei jaksa tai halua taistella. Länsimaiset ihmiset joutuvat useissa kohdin uhraamaan itsensä nykyisen kansanvaelluksen ja sosiaalihöpinän alttarilla. Oikeastaan tuon vastakohtaisen kehityssuunnan kritisoimisestakin on tehty hyvin suuressa mitassa mahdotonta. Massateknologian kuten internetyhteydellä varustetuista puhelimista on seurannut enemmän haittaa kuin hyötyä, internetistä on tullut uusi Poliksen ja kirjaston yhdistelmä, josta haetaan tietoa ja jonka antamat tiedot monesti hyväksytään ilman kyseenalaistamista. Samalla kun nuoret kommunikoivat vain älypuhelintensa kautta, on sosiaalinen yhteisötunto rappeutunut. Katsotaan että kun on napit korvilla ja musaa jytkymässä niin kaikki sosiaalinen lämpö ja altruistisuus voidaan unohtaa. Teknologian etenemisellä, ja etenkin matkapuhelinten kehittymisellä on negatiivinen vaikutus kulttuuriin ja yhteisöelämään. Ihmiset on tehty riippuvaiseksi sovelluksista, joita nämä negatiivisen kulttuurikehityksen airueet tunkevat ihmisten ihmeteltäväksi. Niistä tullaan riippuvaisiksi. Tämän tietotekniikkakulttuurin tuottama tieto on saatavilla helposti eikä sitä liiemmin kyseenalaisteta. Todellisen kulttuuriin suuntautuvan toiminnan tulee olla sellaista, että siinä on nähtävä vaivaa, joka ei käy tänä päivänä, koska kaikki halutaan saada helpolla, ilman vaivannäköä ja nopeasti. Kuitenkaan erilaisten työtehtävien mekanisoimisessa ja automatisoimisessa ei itsessään ole mitään väärää, esimerkiksi kaupan kassan tehtäviä voitaisiin Suomessa korvata automatisoimisella, kuten on tehty jo aiemmin esimerkiksi Britanniassa. Tärkeä kysymys nykypäivän tilanteen valossa on se, onko digitaalinen tieto parempaa tietoa kuin esimerkiksi kirjoista saatu tieto. On sanottava tässä kohdin, että internetissä ei suinkaan ole kaikkea sellaista tietoa, jota on aiemmin saatu eniten kirjoista. Marginaalinen netistä saatu tieto ei vaadi yhtä suurta vaivannäköä kuin kirjoista saatu tieto. Varmaankin ihmiset olivat aiemmin merkittävällä tavalla yksilöntuntoisempia kuin nykyään, koska tänä päivänä ihmisille on tärkeää olla koko ajan yhteydessä marginaalisen sosiaalisen piirinsä ja läheistensä kanssa. Aiemmin ihmisiä ei pakotettu läheisriippuvaisuuteen samalla tavalla kuin mitä nykyaikainen teknologia nykyisin mahdollistaa. Tulevaisuuden takia digitaalisuus on tärkeää, mutta kuitenkaan ihmisiä ei tulisi kannustaa luopumaan koko aikaisemman länsimaisen sivilisaation perinteen kunnioittamisesta. Kun mietitään sitä voitaisiinko koko länsimaisen kirjallisuuden kaanonista luopua, on vastaus selvä: siitä ei voi luopua. Wikipedia ei kuitenkaan sisällä kaikkea tärkeätä tietoa. Esimerkkinä siitä, miten tavallisimpien aiheiden netittäminen on levinnyt, on erääseen Keski-Savolaiseen kirjoittavan lehden kolumnisti, junttieinari ja metsienmies, joka kirjoitti meille kaikille tutusta aiheesta, piereskelystä. Tämä mies ei edes pyrkinyt itse ottamaan kantaa tähän aiheeseen, joka häntäkin varmasti läheisesti koskettaa, vaan kopioi kaikki hauskat kakkajutut wikipedian suomenkielisestä piereskelyn kulttuurihistoriaa käsittelevästä lyhyehköstä artikkelista. Nuoret lukevat varmasti monen muunkin mielestä aivan liian vähän kirjallisuutta. Kouluihin tulisi lisätä kirjallisuutta eri aineisiin, ja etenkin kaunokirjallisuuden lukemista tulisi kannustaa. Lukemattomuus johtuu monesti kasvatuksesta, mihin on tietysti tänä päivänä vaikeampaa puuttua sen takia, koska kaikkia ympäröi nykyään samanlainen teknologinen esteverkko. Voidaan kysyä, onko alhaisempaa matelijata olemassa kuin nämä informaatioteknologian kehityksestä vastaavat pyhät tammet. Voi varmaan sanoa, että nykyaikainen high-tech-todellisuus pyrkii peittämään käytänteidensä kautta totuutta ja se ei ainakaan pyri tuomaan ihmisille sellaisia arvoja, joissa arvostettaisiin suhdetta totuuteen. Kuten edellä kirjoitin, ovat ihmiset tulleet sellaisen valinnan kohdalle, jossa pitäisi valita niiden kahden asian suhteen, jotka vaikuttavat ihmisiin eniten toiminnassa. Nämä kaksi asiaa ovat sosiaalisuus ja teknologia. On sanottava, että teknologia ei voi missään mielessä korvata sosiaalisuutta. Kohta ei enää ole olemassa mitään, jota voitaisiin kutsua yhteisöksi. Teknologia rikkoo vähitellen kansalaisyhteiskuntaa ja erottaa ihmisiä toisistaan, jossa he eivät voi varmaksi sanoa, ovatko he sittenkin vain aivot astiassa. Tässä välinpitämättömyyden kulttuurissa ihmiset suhtautuvat entistä kylmemmin ja etäisemmin toisiin ihmisiin, joka voidaan havaita siinä kuinka pyyteetön altruistinen sosiaalisuus on katoamassa ihmisten keskuudesta. Toinen aihe on maahanmuutto. Voidaan sanoa, että ihmisiä määrittää monesti kansallisuuden ja kansalaisuuden käsitteet. Kansalaisuus tarkoittaa jonkun yhteiskunnan ja valtion täysiarvoista jäsenyyttä. Kansallisuus tarkoittaa historiallisen ja kulttuurisen kehitysprosessin tulosta. Kansallisuus on jotain mitä ei voida ihmisille antaa, vaan se tulee jokaiselle ihmisille aina ilman mielipiteen kysymistä. Kuitenkin se, että suomalaisiin nähden vieraille kulttuuripiirien ihmisille annetaan Suomen kansalaisuus, tarkoittaa se sitä, että sillä pyritään muuttamaan historiallisen prosessin tuloksena syntynyttä kansallisuutta ja kansakunnallisuutta. Ihmisten kulttuurinen yhteisöntuntu perustuu ja on aina perustunut ihmisten jollakin tasolla tarkastellen ilmenevään samanlaatuisuuteen. Kaikki kulttuurit ovat arvokkaita, vaikka jotkut ovat omille jäsenilleen toisia arvokkaampia ja sen takia, meidän länsimaisen kulttuurin pelastamisen takia, meidän tulisi korostaa sellaista kehitystä, jossa maahanmuuttajia ei oteta sellaisista maista, jotka eivät muistuta kulttuurisilta ominaisuuksiltaan vastaanottajamaan ihmisten ominaisuuksia. On selvää, että osa Suomeen tulleista maahanmuuttajista on tullut tänne elämään sosiaalituella, ja tuohon anomaliaan ei ole vieläkään otettu poliitikkojen puolelta selkeästi kantaa. Luulisi, että ihmiset pelkäisivät rasismia niin paljon, etteivät lähtisi maastaan karuun Pohjolaan. Se liittyy siihen, että täällä heidän on helpompaa olla kuin kotimaassaan vaikka he eivät mitenkään kontribuoisi vastaanottajamaan kulttuuriin ja jossa he ovat vain viemässä tulonsiirtoja työtä tekeviltä ihmisiltä ja kuluttamassa korkeamman elintason takia ilmakehää.  Voidaan sanoa, että jos tätä sosiaaliämmien suosimaa suvaitsevaisuuden käsitettä, joka tarkoittaa samaa kuin se, että kiellettäisiin kaikki omat kulttuuriarvot ja -ominaisuudet, ovat ihmiset kadottaneet kaikki arvonsa, etenkin sellaiset arvot, jotka liittyvät oikeistolaisuuteen ja kulttuuriseen konservatiivisuuteen.