Vapaa markkinatalous ja kulttuurinen konservatismi tuovat voiton

Kulttuureissa on eroja. Jotkut luovat kulttuuria infantiilista huumorista, jossa on kirjailijoiden lisäksi pierailijoita, toiset katsovat perävien naisten olevan kukkia maan päällä. Kuitenkin tämän lisäksi voi myös arvostaa esimerkiksi länsimaisen kirjallisuuden ja musiikin suuria nimiä. Mielestäni kulttuurinen konservatismi on paras mahdollinen tapa suhtautua länsimaisen kulttuurin säilyttämiseen käytettävissä olevin keinoin. Olisi myös vähennettävä halua omaksua kulttuurisia vaikutteita Amerikan Yhdysvalloista, koska sitä kulttuuria ei tänä päivänä välttämättä voida enää edes pitää minkäänlaisena länsimaisena kulttuurina. Ja on kyseenalaista onko Yhdysvallat erillisinä heimoyhteisöinään enää edes minkäänlainen ”kulttuuri”.

On voitava kyseenalaistaa jatkuvasti elämäntapoja, jotka ovat haitallisia, ja on voitava kehittää uudenlaisia osallistumisen muotoja sitä varten, että jumiutuneiden elämäntapojen heikkoudet voivat tulla esiin. Kaikkeen tekemiseen, myös omaan eikä vain toisten, on voitava länsimaissa suhtautua kriittisesti. Emmehän elä kyseenalaistamattomien idoleiden kulttuurissa. Kritisoiminenkin voidaan tehdä huomioiden länsimaisen kulttuurin historian ja sitä myöten tulevat kulttuurisen konservatismin muodot.

On mielestäni selvää, että talousjärjestelmämme tulee perustua vapaaseen markkinatalouteen, jossa kuitenkin siinäkin voidaan ottaa huomioon suurten korporaatioiden yhteisöille tuottaman haitan, ja korostaa etenkin paikallisten yksityisten palveluiden tärkeyttä, eli pienyrityksiä. Osallistumisella, tai etenkin Tukholman yliopiston valtiotieteen professorin Michele Michelettin ja Andrew McFarlandin käsitteellistämällä luovalla osallistumisella voidaan ottaa huomioon etenkin kulutuskäyttäytymisessä myös etiikan mukanaan tuomat velvoitteet koko markkinatalouden osien sisällä. Markkinatalous siis itsessään on mielestäni hyvästä, ihmisten on vain omilla tottumuksillaan ja niiden kyseenalaistamisella tuotava markkinatalouteen eettisesti käyttökelpoinen tapa suhtautua tähän taloudelliseen vapauteen.

On voitava samanaikaisesti suojella länsimaista kulttuuria ja toisaalta kyseenalaistaa ja ironisoida, minkä voidaan katsoa kuuluvan olennaisella tavalla juuri länsimaiseen kulttuuriin. Eli siis kulttuurisella konservatismilla ei tarkoiteta sitä, että ihmisistä tehtäisiin persoonattomia sätkynukkeja, mikä on yleistä esimerkiksi idän kulttuureissa, vaan säilytettäisiin tietty individualismi ja yksilönvapauden tuntu, joka on muokannut länsimaista kulttuuria sen historian ajan. Kulttuuria tulee voida ironisoida ja satirisoida samalla kun arvostetaan sitä, että se antaa ihmisille oikeuden kyseenalaistaa perustavimpia ilmikulttuurin piirteitä.

Suomeen ei tarvita lisää maahanmuuttajia, koska vain harvat heistä sopeutuvat tänne pysyvästi. On kuitenkin voitava antaa maahanmuuttajille mahdollisuus osoittaa sopeutumiskyvykkyytensä, mutta siinäkin tulisi suosia etenkin eurooppalaisia sen takia, koska suvaitsevaisuuden paradoksin mukaisella tavalla liian vieraat kansanryhmät tuottavat lopulta suurempaa haittaa yhteiskunnalle ja kulttuurille kuin mikä on heidän kulttuurille, taloudelle ja yhteiskunnalle tuottamansa hyöty.

Suomesta ei tule tehdä Turkkia, eikä Helsingistä Istanbulia, ja luonnollisesti Turkkia ei saa hyväksyä Euroopan Unionin jäseneksi, koska Turkki ei kuulu historialliseen ja kulttuuriseen Eurooppaan. Olihan muinainen Persia, jota Daavidmainen Kreikka kaupunkivaltioineen piti erossa länsimaisen kulttuurin tuhoamiseen liittyvien pyrkimystensä toteuttamisesta, nykyisen Turkin valtion kantaisä.