Yliopisto-opetus menee humanistisissa
ja yhteiskuntatieteissä väärään suuntaan. Humaniteetteja
opetetaan opettamalla opiskelijoille erityisaiheita, historiallisia
tapahtumia, tapahtumasarjoja, eri filosofien yksityisiä
filosofioita, yksittäisiä kaanoniin nostettuja kirjoja ja
epätarkasti kuvattuja sosiologisia, sosiaalipsykologisia ja
psykologisia teorioita.
Länsimainen tieteenihanne palasi
länsimaihin renessanssin aikana. Antiikissa, mutta etenkin
Aristoteleen tieteenteoreettisissa kirjoituksissa luotiin pohja
eurooppalaiselle tieteenmetodille ja myös tieteen etiikalle.
Keskiaikana kiihkouskovaisuus heikensi tieteen alalla tehtyjen
saavutusten esiintuloa. Tänä päivänä Jumalan on korvannut
helppous ja sosiaalinen media. Niistä on tullut nykyaikaisen
kaanonin tärkeimpiä periaatteita.
Kuitenkin voidaan sanoa, että jonkun
kuukausia kestävän luentokurssin sijasta voi lukea muutaman kirjan
ja saada sitä kautta yhtä merkittävät tiedot kuin mitä
luentokurssi tarjoaa. On kuitenkin selvää, että nuorten ihmisten
kyky keskittyä merkittävän tieteellisen tekstin luentaan on tänä
päivänä heikentynyt selkeästi verrattuna sellaiseen aikaan,
jolloin ei ollut facebookkeja ja twittereitä. Tieteellisen tekstin
lukeminen vaatii keskittymistä, jota luentokurssin laiskanpulskea
kuunteleminen ei vaadi. Tämä kykyjen heikentyminen, tai paremminkin
kykyjen suuntautuminen eri asioihin, on tekemässä yliopistosta
peruskoulun jatketta. Jotta voidaan olla yliopistossa ja nauttia
akateemisesta vapaudesta, silloin olisi myös voitava käsitellä
näitä asioita itsenäisesti ja riippumattomasti.
Tieteen metodi tarkoittaa tapaa, jolla
toimitaan tutkimuksissa. Metodin mukainen menettelytapa vaaditaan
siihen, että jotain tekstiä voidaan pitää tieteellisenä. On
selvää, että metodia tulisi opettaa enemmän yliopistossa laihasti
määriteltyjen erityisaiheiden sijaan. Mitä ihminen tekee tiedolla
Husserlin fenomenologian vaikutuksesta Sartren varhaistuotantoon, jos
hän ei osaa edes päätellä tieteen menetelmien osoittamalla
tavalla. Nykyään annettavat metodiopinnot ovat liian vähäisiä,
tarvitaan ainakin kymmenkunta kurssia tieteen metodin opettamisessa.
Kun opiskelija hallitsisi metodin,
voisi hän itsenäisellä tiedonhankinnalla ja yhdenmukaisilla
menetelmillä tehdyillä tutkimuksilla saada saman erityisaiheellisen
informaatiomäärän huomattavasti lyhyemmässä ajassa kuin nykyään
noin viisi vuotta kestävien yliopisto-opintojen aikana.
Tieteen metodin opettamisen lisäämisen
lisäksi tarvitaan painotusta tieteen etiikassa. Myöskin tieteen
etiikan nykymuotoinen opetus yliopistoissamme on liian vähäistä.
Tieteen metodin opettamisen lisäämisellä saadaan opiskelijoiden
mieleen kuva tieteellisen tutkimuksen muodosta, ja tieteen etiikan
opettamisella saadaan kuva siitä, miten noita muotoja tulisi
tulkita.
Tällä tavalla estäisimme
yhteiskunnan ajautumisen skientismiin, joka on mielestäni
samansuuntainen ideologia kuin inkvisitorinen uskonnollinen ajattelu.
Metodin opettamisella ja erityisaiheiden jättämisellä
opiskelijoiden vastuulle, voitaisiin lisätä yhteiskunnassa
yhdenmukaisin metodein harrastettavaa itsenäistä toimintaa, jonka
pitäisi kuulua jokaisen sellaisen ihmisen toimintaan, joka haluaa
nauttia akateemisen vapauden tuomista oikeuksista.
Olli von Becker
,
Kirjoittaja on 28-vuotias
yhteiskuntatieteiden maisteri, joka on viimeistelemässä seitsemättä
kirjaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti