Nykypäivän yhteiskunnassamme on
paljon kaksinaismoralismia, teeskentelyä ja tyhjällä pätemistä.
Monet ihmiset perustavat heitä kanssakäymisessä ohjaavat säännöt
hatariin ja ailahteleviin arvoarvostelmiin. Eroavat mielipiteet
erottavat ihmisiä eri klikkeihin, kun todellisuudessa ihmisten
tulisi olla eniten tekemisissä ja keskustella juuri erilaisia
mielipiteitä omaavien ihmisten kanssa.
Kanssakäymisestä tulisi
poistaa yksityinen trivia, joka ei todella kiinnosta ketään, ja
suuntauduttava kohti totuutta. Ongelma tässä on se, että suurin
osa ihmisistä ei ajattele omaa napaansa pidemmälle ja suurin osa
heistä pyrkii elämässään vain omaan tyytyväisyyteen ja
yksityiseen tarpeen tyydytykseen. Koska ihminen on tarkoitettu tässä
maailmassa etsimään, viettävät nuo ihmiset, jotka eivät etsi,
todellisuudessa pelkästään jonkinlaista ulkoiselämää, jossa
heidän minuutensa keskikohta sijaitsee muualla kuin mihin
kulttuurimme tasolla tavallisesti on pyritty. Ulkoiselämä perustuu
kulisseihin ja lavasteisiin, joiden keskellä tuon kaltaiset ihmiset
ovat. He eivät lopulta ole muuta kuin naamioidensa
kokoelma.
Mielestäni turhanpäiväiseen ajanviettoon
kavereiden parissa tulisi asettaa jonkinlainen epäsosiaalisuusvero,
jonka myötä eniten paskaa jauhavat ihmiset saisivat maksaa tuosta
ihmisen ainutlaatuisuuden unohtavan aktiviteetin harrastamisesta.
Sublimaatio on aina hyvästä, se ohjaa ihmistä käyttämään
henkistä energiaansa oikein. Lisäksi arvostelmien tekoon ihmisten
parissa pitäisi sijoittaa jonkinlainen eksentrisyyspykälä, jonka
myötä ihmisten erilaisuudelle annettaisiin mahdollisuus ilmetä ja
se otettaisiin aina ensimmäisenä huomioon kun arvostellaan ihmistä
hänen ominaisuuksistaan.
Miten ihmiset tavallisesti
elävät? He monesti rauhoittelevat itseään keksityllä tai
perityllä identiteetillä, joka heidän mukaansa osoittaa heille
heidän paikkansa maailmassa. Monet julkisuutta nauttivat ihmiset
ovat jopa brändänneet itsensä. Tämä kertoo siitä, miten ennen
yksityiseen harkintaan ja mielipiteeseen perustuneet asiat ovat
markkina-arvollistuneet ja ihmisten välisistä suhteista on tullut
yhtä kankean arvotusjärjestelmän kuin raha, mukaisia.
Jokainenhan haluaa kokea jonkinlaista mielihyvää sosiaalisissa
suhteissa, ja sen takia monet kehittävät imagonsa eniten hyötyä
kerryttäväksi. Esimerkkinä erääseen lehteen kirjoittava
aikuispissis, joka kertoi haastattelussa olevansa ”aito”. Nauroin
kauan tuon kohdan lukemisen jälkeen.Ihminen tekee siis väärin, kun
hän rajaa itsensä kuviteltujen aitojen sisälle. Nykymaailmassa
kuka hyvänsä voi olla lähes kuka hyvänsä. On kuitenkin
naurettavaa, jos aikuispissis sanoo olevansa aito.
Nykypäivän ihmiset antavat liian suuren arvon
sellaisille elämän periaatteille, jotka muuttuvat ajan myötä, eli
heillä on entistä vähemmän käsitystä ikuisuusongelmista.
Kuitenkin siinäkin voidaan antaa jonkinlaisia arvoarvostelmia siitä,
miten noiden muuttuvien asioiden tulisi ihmisen arvojärjestelmässä
järjestyä. Ihmisten väliseen kanssakäymiseen on epäilemättä
viime aikoina tullut uudenlainen ulottuvuus, aiemmin mainittu
sosiaalisten suhteiden markkina-arvostelullisuus, jossa kaikki
suhtautuvat kaikkiin ihmisiin samalla tavalla. Nämä ihmiset myös
tavallisesti pelkistävät ihmiset todella kapeisiin kategorioihin.
Journalistitkaan eivät enää koe tehtäväkseen autenttisen tiedon
välittämistä, vaan kirjoittavat vain siitä, mistä saavat
ideologista nautintoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti