Näkymiä Euroopasta

Olin Lontoossa ja Pariisissa äskettäin. Haluaisin kertoa muutamia epätarkkoja kuvauksia siitä, mitä havaitsin tällä matkalla. Lontoossa huomioni kiinnitti ruokakaupoissa se kaikki kerman paska, mitä oli jokaikisen leivonnaisen sisällä ja päällä. Limpparia myydään kahden litran pulloissa ja kaupan valikoimassa on eniten karkkeja ja sipsejä (vaikka tosin ne myydäänkin yleensä pienemmissä pusseissa). Ne joilla ei ole varaa käydä lounastamassa hienoissa paikoissa syövät lounaaksi ns. snackseja - eli suklaapatukoita, ranskalaisia perunoita , energiajuomia ja sipsejä.

Muistan lyhyeltä vaihto-opintoajaltani Englannissa sen, miten rasvaista, suolaista ja sisällötöntä sontaa siellä tarjotaan koululaisille. Sanoinkin tällä matkalla monille ihmisille, että Suomessa myydään terveellisempää ruokaa. Tietysti tällainen varsin progressiivinen kansan ohjaus terveellisyyteen ei varmaankaan onnistuisi yhtä helpolla, jos asukkaita olisi Britannian tavalla kaksitoista kertaa enemmän.

Lähes kaikki Lontoon keskustan kohtuuhintaisista hotelleista sijaitsee Notting Hillin-Bayswaterin-Paddingtonin alueella. Jos Lontoon matkallaan ei liiku noiden kaupunginosien ulkopuolella, näkee henkilö Lontoosta vain pintapuolisimman kuoren: halpishotelleja, varsin huonoja ravintoloita, rahanvaihtopaikkoja ja huonomaineisia ruokakauppaketjuja. Lisäksi alueen intialaiset/pakistanilaiset eivät ole yhtä kohteliaita kuin englantilaiset, ja englantilaistenkin kohteliaisuutta rajoittaa se, että he joutuvat toimimaan kulttuurisesti skitsofreenisessa yhteisössä, jossa ei voida ennakolta arvioida sitä, mikä on kohdatun ihmisen ns. composure (kokoonpano).

Ostin Gatwickilla Steak and Stilton pastyn, eli rasvaista ja läskistä naudanlihaa ja juustomössöä rasvaisessa leipäkuoressa. Tuo ei nostanut kiinnostustani englantilaisiin leivonnaisiiin, vaikka olenkin jalkapallopelissä syönyt lihalla täytettyjä ns. pies (piiraita).

Ranskassa huomioni herätti se, että maahanmuuttajataustaiset ihmiset eivät välttämättä osanneet edes ranskaa saati sitten englantia. Mielestäni Ranska on suuremmassa kusessa maahanmuuttajiensa kanssa kuin Iso-Britannia, koska Britanniassa suurin osa maahanmuuttajista ovat aasialaisperäisiä ja yleensä suhteellisen hyvintoimeentulevia ja ahkeria. He eivät myöskään Ranskan maahanmuuttajien tapaan valita koko ajan jostain muka kokemastaan rasismista.

Ranskalla menee vielä kauan ennen kuin tuo koko porukka on integroitu muuhun yhteiskuntaan, vaikka kyllä joku voisi sanoa siihen menevän liian kauan aikaa. Sekään ei edistä integraatiota, että Pariisissakin maahanmuuttajat on eristetty halvoille asuinalueille. Kuitenkin voi olla että tarkka integraatio on muutenkin mahdotonta, koska tämä romaaninen gallialaisheimo pitää itseään maahanmuuttajiaan arvokkaampina ihmisinä. Kuitenkin on muistettava, että keskiajalla Ranskassa feodaaliaatelisina gallialaisia alustalaisiaan hallinneet suvut olivat frankkeja, eli yhtä suurta germaaniheimoa. Myöhemmin nämä ovat muodostaneet Ranskan pienentyneen ylhäisaatelisen ryhmittymän.

Ranskassa asiakaspalvelu ei toimi samoin kuin Suomen tai Saksan tyyppisissä maissa, joissa ajatellaan että asiakkaan tiedonhaluun pitää vastata. Ranskassa nämä taitelijaluonteet voivat pälpättää jotain käsittämätöntä pelkästään sen takia, koska he katsovat että näin ollen on autettu, eikä mitään muuta tarvitse tehdä, eli vaivautua asiakkaan tarpeiden takia.

Kävin ennen matkallelähtöä ritarihuoneella, jossa tapasin aiemmilta ajoilta tutun amanuenssin Gunilla Peräsalon. Keskustelu hänen kanssaan oli monipolvinen ja nyansseista rikas. Korjasin tosin hänen käsitystään Suomen aatelisten kielijakaumasta. Todellisuudessa Suomen aatelisista ainakin 45 prosenttia ellei jopa 47 prosenttia on suomenkielisiä. Yleinen tendenssi on se, että suuret suomenkieliset aatelissuvut kasvavat ja pienet ruotsiin tarrautuneet suvut kuolevat pois.