Eri käsitteiden laadusta ja tiettyjen käsitteiden pinnallisuudesta

Pinnallinen tarkoittaa jotain sellaista, mikä ei sisällä ns. profound, syvällistä. Superficial siis tarkoittaa jotain mikä on erityisesti hatarilla perusteilla. Pinnallinen taso vastaa ihmisen pinnallisten tarpeiden herättämiin kysymyksiin. Se mikä erottaa pinnallisen syvällisestä on se, että toinen niistä pystyy näkemään laajempia ja yleisempiä kysymyksiä. Ihmisellä on tapana erotella mielenkiinnonkohteittensa mukaan sen, minkä kokevat pinnalliseksi ja minkä syvälliseksi. Tosin on varmaan niin, että esimerkiksi nuorten ihmisten enemmistö ei tee tuollaista erottelua, koska suurimmalla osalla heistä ei ole vielä ollut minkäänlaista kosketusta sellaiseen, joka voitaisiin jotenkin tulkita syvälliseksi. Voidaan sanoa, että pinnallinen taso operoi helppo- ja kevytlaatuisempien symbolien, ns. vertailukohdallisten symbolien kanssa, joka taso muuttuu itsessään, sitä ei voida siis muuttaa mitenkään järjestelmän ulkopuolelta mikä onkin syy siihen, että ihmisen on itsensä kasvattamisen takia voitava löytää merkittävällä tavalla yhteiskunnan, kulttuurin ja historian sisältämät syväsymbolit, jotka eroavat vertailukohdallisista symboleista siten, että ne pystyvät avaamaan avarempia maailmoja niiden kokijoille. Vertailukohdalliset symbolit ovat todellisuudessa niiden samanmukaisuuksien kuvia, jotka ohjailevat ihmisiä tekemään sosiaalisia sopimuksia toistensa kanssa, jotka sitten kauan aikaa yhteiskuntaan vaikutettuaan alkavat vaikuttaa ihmisten enemmistön mukaan oikeilta arvoilta ja joltakin mitä ei voida muuttaa, vaikka todellisuudessa nämä symbolit ovat ihmisten päättämiä sanattomia sopimuksia, joista on tullut enemmistön ”arvoja”. Syväsymbolit ovat siis merkittävää tietoa, joka pitää pystyä löytämään tiedon ja todellisuuden vaatimuksien vuoksi. Syväsymbolit ovat siis vähemmän riippuvaista yhteiskunnan tilasta kuin vertailukohdalliset symbolit, jotka esimerkiksi sodan tulo kaataisi heti maahan. Tiedollinen ja totuuteen perustuva onni tulee vain syväsymbolien kautta. Syväsymbolit merkitsevät erilaisten muotojen rakennesuhteita. Se määrittyy siitä, missä asemassa ne ovat toisiinsa nähden. Korkeimmalla henkisellä tasolla oleva ihminen on pelkästään syväsymbolien määrittämä siinä mielessä, ettei hän voi tehdä jotain toimintoa pelkästään sen takia, koska esimerkiksi ryhmän paine vaatisi toisten ihmisten pinnalliseen olemukseen sopeutumista. Syväsymbolit määrittyvät siitä, miten ihminen kokee, missä järjestyksessä hän kokee ja miten niiden osat ovat yhteydessä henkilökohtaisessa kokemuksessa. Ulkonainen käsite on monesti pinnallinen siinä mielessä, että se yleensä kuvailee pelkkää pintaa. Pinta ei kerro totuutta syvällisestä symbolista, koska syväsymboli on etenkin muoto eikä pinta. Siinä ei koskaan löydetä henkilökohtaista kokemusta. Siinä tavoitetaan siis vain pintapuolinen provinsiaalisuuksien taso. Ulkonainen käsite ei siis useimmin sisällä mitään olemuksellista ja kokonaisuuksia määrittelevää tasoa. Ulkonainen käsite ei siis sisällä totuutta vaan yksityisiä tietoja, jotka vertaantuvat mielipiteiden tiedollisesti alhaisimpaan kastiin. Syväsymbolit siis edustuvat ihmisen mielessä jonkinlaisten muotojen kautta, jossa on pyrkimyksenä harmonia ihmisen osien välillä. Nuo muodot, joita syväsymbolit ovat, voivat muuttua ihmisen mielessä etenkin olemuksellisen kehittymisen kautta. Tuo olemuksellinen kehittyminen tapahtuu ihmisellä sen myötä, kun hänen harrastamansa kommunikaatio ja hänen muu toimintansa muuttuvat entistä enemmän symboliseksi ja kauneuden harmoniaa sisältäväksi. Siinä siis ihmisen totuuden havainto kasvaa, hänen viisautensa taso nousee ja hän tulee enemmän sinuksi maailman tosiasioiden kanssa. Siinä ihminen pääsee tekemisiin aitojen muotojen maailmojen kanssa, jossa hän ei ole riippuvainen toisista ihmisistä, heidän mielipiteistään ja niin sanotuista yleisistä totuuksista. Olemuksellisessa etenemisessä ihminen siis koskettelee itsensä kautta koko ihmiskuntaa ja maailmaa. Siinä siis saavutetaan tietoa niiden muotojen rakenteesta, jotka määrittelevät elämäämme. Siinä ihminen voi siis päästä selvyyteen siitä, mitkä symbolit ovat todellisia ja syviä ja mitkä symboleista taas ovat pinnallisia ja pintapuolisia vertailukohdallisia symboleita, joiden välittämät totuusväittämät eivät perustu itsenäiseen havaintoon. Olemuksellisessa etenemisessä ihminen siis jollain perustavalla asteella sulautuu maailmaan ja maailma sulautuu häneen. Olemuksen kehittäminen toiminnalla lisää ihmisen voimavaroja ja kykyjä, koska hän oppii näkemään symboleista kaikkein universaalisimman ja tärkeimmän. Muotojen havaitseminen ja erilaisten roolien tuntemus lisää ja kasvattaa tietoisuutta. Muoto sisältää rooleja ja tilanteita, jotka voivat toteutua muodon reaalistumisen tilanteessa. Kaikki eivät kuitenkaan pysty olemukselliseen kehittymiseen, koska he poikkeavat siihen pystyvistä syvällä perinnöllisellä tasolla. Kuitenkin on mielestäni niin, että kaikki ihmiset voivat syntyperästään riippumatta pystyä siihen ponnistelulla ja opiskelulla. Tärkeintä syväsymbolien kannalta on se, että roolit, joissa ihmiset toimivat muuttuvat ajan myötä. Roolien muuttamat ihmiset eivät kehity. Todellisuudessa roolien sisällöt vaihtavat paikkaa ja näin ollen porvarit eivät voi nimikeyhteiskuntansa kautta määrittää sitä, mitä ihminen voi olla ja millainen hänen tulee olla. Roolien sisältöjen vaihtumisen avulla ihmiset toteuttavat ihmisyyttä sen syvimmässä mielessä. Roolin sisällön vaihtuminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jonkin symbolisen merkityksen sisältö muuttuisi. Siinä pitää pyrkiä siihen, että erilaisista positioista voidaan samalla tavalla pyrkiä löytämään jotain todellista, mikä sisältyy syväsymboleihin. Kirjailijoiden ja taiteiljoiden pitäisi pyrkiä koskettelemaan näitä maailmoita missä on todellista ainoastaan totuus, kauneus ja hyvyys, ja joka silloin tulisi toistenkin enemmän tavallisten ihmisten havaittavaksi kuin sellainen maailma, joka on valitettavasti henkisessä köyhyydessään yleinen ihmisten enemmistön joukossa. Erikoisesta tulisi aina pyrkiä löytämään yleinen ja siinä on itse asiassa kaiken merkittävän kirjallisuuden perustavin totuus. Syväsymbolin erottaa vertailukohdallisesta symbolista se asia, että sen ilmaisema totuus jäisi voimaan siitäkin huolimatta, vaikka ihmisten suurin enemmistö lakkaisi uskomasta siihen, kun taas vertailukohdallinen symboli lakkaa olemasta heti kun ihmiset tulevat viisaammaksi tai vain muuttavat mielipidettään asioiden välillä. Mikä tekee käsitteestä oikean on siis se, että se on rakennettu yhdenmukaisella päättelyllä asioiden suhteen ilman väliintuloa miltään ulkoisilta auktoriteeteilta. Käsitettä pitää myös voida arvioida ja tarkastella uudelleen, ja siinä tulee voida nähdä tietynlainen totuudesta kertova koherenssi eli ominaisuudensamuus.