Nykyaikaiset psykiatriset menetelmät ovat vieläkin aikansa eläneitä, vaikka lääkikset puskevat näitä "ammattilaisia" keskuuteemme liukuhihnalla. Psykiatrisilla ongelmilla on myös sosiaalisesta ehdollistamisesta aiheutunut rooli. Nykyään kuitenkin vallitsee se väärä käsitys psykiatriasta, jonka mukaan nämä ongelmat olisivat etenkin biologisia ja niitä voitaisiin hillitä lääkkeillä siihen tapaan kuin mitä somaattiset ongelmat vaativat.
Markkinoilla on tuhansittain psyyken lääkkeitä ja niiden vaikutukset eroavat yksilöllisesti. EI siis voida sanoa, että jos ihmisellä on vaikka kaksisuuntainen mielialahäiriö tai esimerkiksi skitsofrenia, niin että koska tässä purkissa lukee, että kaksisuuntaiseen tai skitsofreniaan, niin lääke kävisi aina kaikille potilaille. Lääkkeitä ei osata kontrolloidakaan kunnolla. Yleisesti lääkärit sanovat vain lääkkeiden vaihtamisen aiheuttavan ongelmia ja sillä asia on yleensä näiden parempien ihmisten mielestä ohitettu. Lääkkeet määräytyvät arpapelillä.
Mielestäni voidaan sanoa, että jokaisen mielenterveysongelmista kärsivän ihmisen psyyke ja profiili on erilainen ja uniikki, niin on hullua ajatella, että näihin ongelmiin suhtaudutaan yleisesti vielä tänäkin päivänä samoin kuin miten hoidetaan somaattisia sairauksia. Eli kun otat lääkettä, niin se tekee eetvarttia. Luonnollisesti psykiatria pyrkii selittämään potilaalle myös sen, miltä tuon "eetvartin" täytyy tuntua. Aivan kuten filosofi Peirce ajatteli, että maailma perustuu siihen, että maailman tosiasiat ovat muodostuneet ihmisten piirissä vallitsevista toimintatottumuksista, yrittää psykiatria tänä päivänä samaa. Pahin vaikutus sillä on siinä, että jotkut syövät sellaisia lääkkeitä, joita he eivät tarvitsisi. Vaikka lääkkeet eivät auttaisi mihinkään, niin kuitenkin niiden käyttäjät lihovat palloiksi ja muuttuvat lobotomiapotilasta muistuttavaan älyllisen suoriutumisen tilaan.
Tietysti on sanottava sosiaalisen elämän olevan usein julmaa sellaisissa yhteisöissä, joiden jäsenille kehittyy mielenterveysongelmia, mutta psykiatria jatkaa tuollaista sosiaalista ehdollistamista siinä kun se pyrkii näyttämään potilaalle sen, millä tavalla potilaan tulisi tuntea, kokea ja ajatella.
Ihmisoikeuksia riistetään yleisesti Suomessa ylläpidettävillä suljetuilla osastoilla, jotka ovat jo useissa tämän asian suhteen kehittyneemmissä maissa lakkautettu ja unohdettu. Ihmisiä velvoitetaan avohoidossa käymään vakuuttamassa lääkäreille ja hoitajille, että minä voin erittäin hyvin ja kyllä, olen syönyt lääkkeet. Vaikka mielenterveysongelmainen olisi ilman työpaikkaa ja toimeentuloa, niin siitä huolimatta hänet voidaan sitoa avohoidon kiemuroihin, joissa yksinkertaiset hoitajat pitävät heitä ehkä vähän itseään huonompina, porvarillisen yhteiskunnan ulkopuolisina olentoina, joita pitää ylenkatseella hallita ja rivakasti hillitä.
Psykiatria on vaihtoehtotiede sillä poikkeuksella, että sillä ei ole vaihtoehtoa. Täyttä puppua, joka perustuu suvaitsemattomuuteen suhteessa ihmisten persoonallisuuksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti