Lojaalisuudesta

Lojaalisuus on tärkeä piirre ihmisissä ja yhteiskunnallisissa ryhmittymissä, sillä sehän tarkoittaa oikeastaan toisten hyväksi tehtyä toimintaa, jossa ei yleisesti ilmene omanvoitonpyydettä, eli halua individualistisesti hyötyä kanssaihmisistään. Lojaali pitää kunniatehtävänä seurata ryhmittymänsä sääntöjä ja sopimuksia. Lojaali ihminen on uskollinen joillekin tahoille, joiden kanssa toimimisesta hän saa tyydytystä. Maailmassa on nähty lukuisia sotia, joissa lojaalisuutta määrittävälle taholle on ilmennyt. Esimerkkinä voidaan varmasti mainita etenkin Herman von Burghausen ja tämän komentama musta rykmentti, joka kaatui viimeiseen mieheen asti Malmön edustalla taisteltuaan tanskalaisia eliittisotilaita vastaan. Muita vastaavanlaisia tilanteita oli etenkin 30-vuotisessa sodassa Saksassa. Toinen esimerkki voidaan varmaankin löytää esimerkiksi esi-isästäni everstiluutnantti Odert Reinhold von Essenistä, joka menetettyään jalkansa jatkoi Napuella taistelua kontiltaan käsin. Voidaan hyvin perustein kysyä, voiko tänä päivänä lojaalisuus kantaa sellaista arvoa kuin mikä sillä oli aikaisemmin, esimerkiksi huomioiden sen liitteet vaatimattomuuteen ja pyyteettömyyteen. Kannattaako tänä päivänä rahoillaan korskuvien rahvaan edustajien kanssa pyrkiä osoittaa olevansa esimerkiksi pyyteetön tai vaatimaton? Vaatimattomuus kaunistaa, sillä korskuminen rumentaa ihmistä ja hän näyttäytyy kaikille kunniallisille ihmisille pahana ja rumana. Vaatimaton ihminen on ihminen jolla ei ole paksuuntunutta päätä, ja näin ollen hän on useasti vapaa stressistä, joka liittyy kilpailuun toisten ihmisten kanssa. ON mielestäni varsin törkeää että jotkut ihmiset katsovat, että heidän on jokaisessa tilanteessa vertailtava itseään toisiin ja pyrittävä esittämään itsensä erittäin arvokkaina ja loistokkaina. Nöyryys ja vaatimattomuus alkavat siitä, kun ihminen tunnustaa itselleen sen, ettei hän ole yhtään sen arvokkaampi kuin maan multa. Pitäisi pyrkiä tekemisiin samanhenkisten ja samalla tavalla ajattelevien kanssa, vaikkakin siinäkin on otettava huomioon se, ettei yhden yhteisön tarjoama tuki riitä siihen, että instituutiot voisivat elää. Ihmisillä ja ihmisten yhteisöillä on tapana seurata omaa linjaansa erillisinä instituutioina. Kuitenkin on selvää, että yhteisöjen tulee voida kehittymisensä kannalta seurata omaa linjaansa tunnustushierarkiasta eroavan linjan näyttämällä tavalla. Lojaalisuus voi ihmisten keskuudessa ilmetä esimerkiksi altruistisen toiminnan muodossa. Lojaali voi olla esimerkiksi perhettään, sukulaisia, työpaikkaansa tai esimerkiksi omaa maata kohtaan. Voidaan katsoa, että lojaalisuus on todella suuresti vaikuttuvainen altruismin käsitteestä. Ihmisillä on tapana suojella sellaisia ihmisiä, jotka muistuttavat häntä itseään. Kuitenkin ihmisiä voidaan ohjata ottamaan huomioon myös muut ihmiset, jotka eivät liiity harkitsijan vereen. Ihmisen tulisi toiminnallaan pyrkiä edistämään ihmisten välistä ymmärrystä mutta samalla kuitenkin hänen tulisi pyrkiä muuttamaan totuuden havaintokykyä. Onko siis todella sellaista ihmistä, joka voi olla myös lojaalinen politiikkaa tai joistakin käsiteltävistä asioista esim. kansanedustajia kohtaan. Tuossa tapauksessa ihminen todennäköisesti perustaa toimintansa älylliseen epärehellisyyteen. Ihmisten tulisi mielestäni olla kiinnostuneita etenkin poikkeusyksilöiden ajattelusta, toiminnasta ja tuntemisesta. Sillä älyllisen ja taiteellisen sivistyneisyyden ehdottomuuden suuntaan pitäisi yhteiskuntajärjestelmäämme muuttaa. Myös Britannian tyylisesti poliittisessa korrektisuudessa rypevä yhteiskuntajärjestelmä, voisi muuttua takaisin enitisiin aikoihin, joina herra oli herra ja renki oli renki. Etenkin on korostettava vapaan kaupan ja markkinatalouden hyvyyttä ja siten myös oikeistolaista linjaa.  Lojaalisuuden tulisi käsittää etenkin sellaista toimintaa, joka on suuressa mittasuhteessa pyyteettömyyteen. Lojaalisuudessa ja altruismissa, on osa, joka toimii suuren ihmisten kaikkiykseyden alueella, jota kaikkiykseyden ongelmaa on aiemmin pohtinut mm. nuorempi Eino Kaila. Voidaan kysyä, mistä ihminen ammentaa viisastumisensa ja älykkyytensä? Se on tausta + koulutus + ympäristö. Mielestäni Suomen tulisi muuttua kuningaskunnaksi ja siihen virkaan voitaisiin ottaa joku esimerkiksi Saksan Preussin ylhäisaatelisten joukosta. Ritarihuone tulisi avata uudelleen ja sille tulisi antaa oikeus myöntää uusia aatelisarvoja. Parlamentti tulisi tehdä kaksisaliseksi, jossa ylähuoneessa olisi tietty määrä Suomessa aatelisarvon saaneita. Teekkariperinne politiikassa tulisi unohtaa, ja valita eduskuntaan enemmänkin humanistisen koulutuksen saaneita ihmisiä. Myös filosofiaa, valtio-oppia ja historiaa ja taloustiedettä voitaisiin yhdistellä yhdeksi kolmen vuoden ajan kestäväksi poliitikkokurssiksi. Verotusta tulisi laskea huomattavasti ja aloittaa julkisen ja kunnallisen puolen palveluiden yksityistäminen . Uusi talous/yritysjärjestelmä tulisi perustaa paikallisuuteen, eli ei ole mitään järkeä, että Helsinki vetää kevytkenkäisimmät ja yksinkertaisimmat ihmiset puoleensa. Joka ei tule toimeen omalla syrjäisellä synnyinpaikkakunnalla, ei voida sanoa, että tämä suurimpaan kaupunkiin menevä ihminen välttämättä ehdottomasti menestyisi uudella kotipaikkakunnallaan. Lojaalisuus on siis urheutta kentällä ja tuo kenttä voi olla mikä tahansa ihmisten yhteistoiminnan tyyssija. Lojaali voi myös vaipua epätoivoon, kuten esimerkiksi Marta pastori Tomas Ericssonin kanssa Bergmanin elokuvassa Talven valoa (Nattvardsgästerna.). Lojaalisuus myös ylläpitää moraalisten arvostelmien luonnin mahdollisuutta yhteiskunnassa ja jo pelkästään sen takia sen on voitava tarkoittaa jotain positiivista. Elleivät ihmiset kokisi näin voimakkaita ystävyyden tunteita, ei olisi pohjaa moraalille, joka voisi estää yhteiskunnan suuntautumisen täydelliseen anarkiaan ja vallattomuuteen.