Päiväkirja

13.7.2014 Sunnuntai

Olen viettänyt aikaa perjantaista lähtien porukoiden kanssa mökillä. Täällä on ollut aika tylsää, vaikka onkin ollut mukavaa lukea joitain kirjoja, mitä on löytynyt aitoista ja mökin sisältä. Etenkin pitkän aikaa lukematta ollut Seppo Heikinheimon muistelmateos on mitä antoisinta ja hauskinta älykästä muisteloa. Olen lukenut myös mm. Friedellin Uuden ajan kulttuurihistoriaa ja esimerkiksi Ville Hytösen ja Maon runoja. Kirjoituksen aiheita on valtavasti ja yritin tänään luonnostella esseetä vastuun käsitteestä ja sen jakautumisesta yksityiseen ja yleiseen vastuuseen, mikä aihe nousi mieleeni ehkä siitä, kun isoäitini kertoi useita kertoja kaupassa ollessaan nimenomaisesti kauppajonossa ollessaan laittaneensa sormilla nenänsä kiinni ja kääntäneensä päänsä sivulle, kun joku jonossa edessä ollut ihminen oli haissut ”pahalle”. Minun mielestäni suuressa kaupunkimiljöössä jokaisen tulisi voida sanoa, että on itse osittain vastuussa siitä, jos joku haisee jollekin. Ainakin se palautuu jokaisen yksilön yksittäisen vastuun olla haisematta taustalla olevaan laajempaan vastuuseen, jonka jokaisen tulisi tiedostaa tehdessään noin epäsosiaalisia elkeitä. En taas tiedä, miten menettelisin naisten kanssa, olen saanut heiltä jo niin paljon kärsimystä etten tiedä miten minä voisin taas lähteä uudelle ”sotaretkelle” huomioimatta noita aikaisempia kolhuja. Haluaisin kirjoittaa enemmän novelleja ja saada uusia näytelmän aiheita vireille, kuitenkin esimerkiksi tuo yksi eduskuntaan sijoittuva näytelmä vaatii valmisteluansa varten paljon enemmän faktatietoja politiikan maailmasta kuin mitä minulla toistaiseksi tällä hetkellä on. Ihmissuhdedraamojen suunnittelu on johtanut minut viimeaikoina esimerkiksi siihen, että olen seurannut facebookissa selkeästi yksinkertaisten ja matalasti koulutettujen ihmisten julkisia profiileita, joiden perusteella olen pyrkinyt saamaan käsityskuvaa kaikkein alimman rahvaan henkisestä tilasta, elkeistä ja maneereista. Yksi viime aikoina pohtimani kysymys on ollut se, onko moraalisesti tuomittavaa olla köyhä? Ainakin joissakin amerikan olosuhteissa voidaan tuon kysymyksen yhteydessä varmaan lähestyä myöntävää vastausta, muistan kuitenkin yhden luonteikkaan ilmauksen, jonka sain kuulla ihan niinkin lähellä kuin Berliinissä ja se muodostui siitä, kun Hauptbahnhofilla neuvontapisteessä työskentelevä keski-ikäinen setä tuhahti siihen, kun kysyin onko aseman langaton verkko ilmainen, kuten se nyt on lähes kaikissa sivistyneissä maissa, että: ”Ei se tietysti ole ilmainen, ja samalla nyrpisti nenäänsä ja nakkeli niskojaan. Ikään kuin se, että se maksaa tekisi jostain tuon kaltaisesta yksinkertaisesta toiminnosta jotenkin yleisesti tai moraalisesti arvokkaamman. Minun pitäisi kehittää hieman kehittyneempää karakteristiikkaa kuin mitä olen tähän mennessä novelleissani ilmaissut ja ylläpitänyt: eivät kaikki ihmiset ole minun tai vanhempieni kaltaisia, pitäisi ottaa rohkeammin tietoa vastaan erilaisista hahmoista, vaikka he eivät heti kuitenkaan olisi täysin henkilökohtaisella tasolla läsnäolevia. Vaikka arvostankin Wittgensteiniä ehkä eniten kaikista eläneistä filosofeista, on minun kuitenkin sanottava, että tahtoisin itse muistuttaa enemmän Sartren kaltaista kirjallisesti suuntautunutta filosofia kuin sellaista analyyttista, teknisiä menettelyoppaita kirjoittanutta filosofia kuten Wittgensteinia. Runoissa alan lopultakin olla lähellä symbolisteja ja dadaisteja kuten Väinö Kirstinää, jota ehdottomasti pidän yhtenä esikuvanani runoudessa. Novelleissa ja näytelmissä haluaisin myös lähestyä sellaista absurdistista ja surrelistista kerrontaa kuin minkälaista pienissä kirjoitelmissaan on ylläpitänyt esimerkiksi neuvostoliiton alkuvuosikymmeninä elänyttä Daniil Harmsia. Haluaisin myös tehdä ensimmäisen lyhytelokuvani uussurrealistisessa hengessä vähän samankaltaiseen tyyliin miten esimerkiksi Bunuelin Andalusialainen koira oli tehty. Minun pitäisi vielä tutkia tarkemmin pidempien proosatekstien rakennetta, koska mielestäni en ole tähän mennessä kiinnittänyt siihen tarvittavan paljon huomiota. Aion yrittää myös naispuolisten hahmojen kuvauksia vähän enemmän iholle menevällä tasolla kuin mitä olen tähän mennessä vielä yrittänyt. Nämä kuvaukset tulevat kuitenkin olemaan pääasiassa satiirisia, koska en usko, että pystyisin kovin vähällä kirjoittamaan mitään myönteistä ainakaan naimaiässä olevista naisista. En ole juonut tänään muuta kuin yhden oluen wurstin ja sauerkrautin kera. Huomenna onneksi tulee lisää, ostan ainakin pari pulloa viiniä ja varmaan jotain viskiä tai sellaista sen lisäksi. Jalkapallon mm-kisojen finaali on tänään ja se pitää ehdottomasti katsoa, eiköhän Saksa sen vie, niin ainakin toivotaan.