Vesi väpättää edessäni
itsestään sanomaa kadonneilta
suvuilta joiden ääni
on kadonnut kaiuksi
laaksojen väliin ikimetsien
honkaisen todellisuuden osiin
jotka antavat
samalla kuin ottavat
karhu metsässä on saanut
itseensä heimon shamaanin
tulenpalavan, kaikilta puolin umpinaisen
kristallisen aivopuoliskon joka syytää
itsestään sanomia
toiselta puolelta, sieltä
minne vain suvun parhaat miehet
päätyvät, sieltä missä ne
jotka ovat valaistuneet
ennen sen velvoittavuutta
ottavat snapsien henkien omasta asettimesta
johon jumalat ovat vuodattaneet verensä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti