Päiväkirja

7.7.2014 Maanantai

Heräsin kohtalaisen aikaisin ja olen sen jälkeen selaillut kirjoja ja nettiä. Tekee mieli viinaa, mutta en sitä todennäköisesti vielä tänään saa. Olen syönyt epäsäännöllisesti lääkkeitäni viime aikoina, mutta en oikein tiedä, onko se tuottanut minulle parempaa vai huonompaa oloa aikaisempaan verrattuna. Kirjoitettavaa olisi runsaasti, mutta kaipa minun on esimerkiksi tämän päiväkirjan avulla vain yritettävä hoopottaa itseni sen kaltaiseen kirjoitusvireeseen, ettei tekstin syntymistä tarvitse odottaa tunti- tai päiväkausia. Minulla on hirveästi kirjoituksen aiheita, joista tulisi aloittaa ja keskeneräisiäkin projekteja, kuten ensimmäinen näytelmäni, on vielä työn alla. Olen jo pitkän aikaa halunnut kokeilla lyhytelokuvamuotoa erilaisten ideoiden julkituomisessa. En tiedä voisinko sittenkin olla jotain Bunuelin ja Artaudin sekoituksen kaltaista, joka voisi saada juuri näyttämöllä ja kameran edessä eniten itsestään ja toisista ihmisistä. Olen viime aikoina muuttunut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että minun pitää mennä yhteen ulkomaalaisen, mieluummin hyvästä perheestä tulevan naisen kanssa. Kansallisuudella ei ole niin väliä, mutta kyllä se, että vaimo tulisi suomalaista kulttuuria vanhemmasta kulttuurista helpottaisi yhteisymmärryksen saavuttamista hyvinkin monenlaisissa asioissa. Katsoin eilen Timo Koivusalon elokuvaa Sibeliuksesta ja vanhaa Churchillin nuoruusajasta kertovaa elokuvaa Nuori Leijona. Täytyy sanoa, että ennen kuin olin lukenut Tawaststjernan ja Levaksen yms. elämänkertateoksia Sibeliuksesta, tuo Koivusalon elokuva vaikutti nuoreen mieheen 2000-luvun alkuvuosina suuresti. Yleensäkin pidän elokuvissa eniten taiteellisen boheemielämän kuvauksista ja tuossakin elokuvassa sitä oli monin paikoin ja suuresti. Olen kasannut täällä porukoilla pinkkoihin sellaisia etiikka ja oikeutta käsitteleviä teoksia, joista voisi olla hyötyä tulevassa väitöskirjatyöskentelyssä, vaikka varmaa onkin, että niihin kirjoihin, jotka tulee ostaa työskentelyä varten voi hyvinkin mennä vaikka tonni. On se hyvä, että vanhemmat kuitenkin tukevat näin hyvissä pyrkimyksissä, vaikka toisaalta, kyllähän minun pitäisi vielä saada se apuraha työskentelyä varten ja mieluiten sen pitäisi olla se ylin mitä normaalisti maksetaan eli 20000 euroa. Keitin juuri teetä, Russian earl greytä, ja kummallista kyllä, olen viime aikoina alkanut juomaan enemmän teetä kuin kahvia. Mieluiten juon espressoa, se tavallinen suomalainen kahvi joku juhlamokka tai sellainen, ei mielestäni maistu sellaiselta kahvilta mitä tarjoillaan esimerkiksi keskieurooppalaisissa kahviloissa. Luin juuri Schopenhaueria alkukielellä, on ilokseni sanottava, että osaan todellakin nykyään lukea saksaa ja ymmärrän vaikeimmistakin tieteellisistä teksteistä suurimman osan. Nuorempi enoni sanoi minulle viikonloppuna, kun olin käymässä siellä Kaavilla, että hän haluaisi aloittaa vielä psykologian opinnot, ja minä lupasin katsoa hänelle joitain kirjoja lainaan. Kyllä Markku on niin skarppi vielä yli viisikymppisenäkin, että hyvinkin hän voisi vaikka valmistua vielä maisteriksi avoimen yliopiston opintojen kautta. Otin jo hänelle lainaan mentäväksi Kalliopuskan Psykologian sanaston, Eino Kailan Persoonallisuuden ja Vilkko-Riihelän Psyykeen – psykologian käsikirjan. Eno oli kuulemma keskustellut myös ohimennen minun naistilanteestani ja esitti minulle huolensa siitä, etteivät kuitenkaan haluaisi, että jäisin lopullisesti yksin. No en tiedä, voi olla, että minua ei ole tarkoitettu elämään kenenkään toisen ihmisen kanssa. Minussa on niin paljon sellaisia piirteitä, jotka voivat helposti karkoittaa kaukaa kiinnostuneena olleita naisia, ei se ihme olisikaan, kyllähän esimerkiksi enoni puhuessaan omista ongelmistaan käytti termiä ”myrkytetty kieli”, josta ei koskaan pääsisi eroon, koska se on verenperintöä ja pysyvä ominaisuus. Minä olen yleensäkin tuollaisissa tilanteissa, joissa voisi lähestyä tytteleitä, niin yksioikoisen suoraviivainen, että vaikka esim lentokoneessa olisi ollut kiinnostava ja kiinnostuneen näköinen tytskä, niin sen sijasta, että menisin vaikka laukun hakemisen jälkeen keskustelemaan sen kanssa, niin minä ajattelen niin, että 1) Lentokentälle 2)Hakemaan laukku 3) Lentokentän kapakkaan 4)Linja-autoon 5) Porukoille ja siihen harvemmin pystyy sisällyttämään mitään muuta. Ja sekin on aika ristiriitaista, että minä en suinkaan muiden assburgereiden kanssa ole huomaamatta nonverbaalisia reaktioita, minä huomaan ne, mutta minä en noteeraa niitä kommunikaatiossa, koska minä en ilmeile vaan puhun, niin katson toisiltakin ihmisiltä tulevan kommunikaation olevan pätevää vain puhuttuna eikä ilmeiltynä. Minulla on siis tällä hetkellä työn alla mm. novelleja, esseenovelleja, esseitä, runoja, näytelmiä, romaaniluonnos, lastenkirja, sarjakuvasarja, dekkari, johdatus filosofiaan, omaa filosofiaani esittelevä kirja, sukuhistoriikki ja tietysti nyt tämä tässä aloitettu suunnitelma, jonka mukaan kirjoitan tästedes joka ikinen päivä jotain päiväkirjaan. Tässä olisi hyötyä jopa siitä, jos saisi sellaisen tarvittavan aktiivisen kirjoitusvireen käyntiin, jonka myötä voisi kirjoittaa hyvää ja mielekästä tekstiä tietyllä yhtenäisellä tahdilla. Kirjoista tällä hetkellä minulla on työn alla mm. Kermoden kirja Shakespearen draamoissaan käyttämästä kielestä, Nietzschen kootut saksaksi, kirja Saksan perustuslain historiasta, Bunuelin muistelmat, Kafkan päiväkirjat ja Edgar Allan Poen kertomukset. En vielä tiedä, minne muutan seuraavaksi, ainakin se paikka tulee olemaan tarpeeksi kaukana täältä. Haluan aloittaa täysin uudenlaisen elämän, jossa voin työskennellä ja kirjoittaa säännöllisesti ja elää rauhassa sellaisessa paikassa, jossa korkeintaan naapurit tietävät minut nimeltä. Olen nykyään taipuvainen ajattelemaan, että minä voisin tulevaisuudessa olla taiteilija, kirjoittaja ja tutkija. Minulla on kuitenkin niin monipuoliset kiinnostuksen kohteet itseilmaisussa ja asioiden pohtimisessa, että voisin ajatella, että voisin kirjoittaa hyvinkin monenlaisia tekstejä samanaikaisestin ja jos siihen vielä lisäisi lyhytelokuvien/dokumenttien tekemisen, niin elämä voisi olla täyteläistä ainakin luovuuden tavoittamisen kannalta. Kello on nyt kolme, kirjoitan mahdollisesti vielä myöhemmin tänään lisää.