Päivitystä

Olen lopultakin saanut lääkkeitä ja nyt kaikki vaikuttaa paremmalta. Olen tietysti tullut riippuvaiseksi etenkin päivittäin otettavaan lääkkeeseen, joten voi ajatella onko huono olo vain ollut vieroitusoireita vai suoranaista mielisairautta. Kuitenkin ajatustoimintani alkoi eilen toimia entiseen malliin noin viiteen päivään. Kirjaan koko ajan ajatuksia ja runojen säkeitä ylös, jossain mielessä kännykän muistiinpanopuoli on helpompaa käsitellä kuin käsin kirjoitetut muistiinpanot, joista ei myöhemmin edes kirjoittaja saada riittävää selvää. Olen miettinyt sitä millaisiin ammatteihin voisin olla sopiva. Olen miettinyt tietysti filosofian ja elämänkatsomustiedon lehtorin paikkaa, copywriterin tehtäviä (vaikka niissä tietysti joutuisi suoranaisesti myymään oman sielunsa), televisio- ja elokuvatekstittäjän hommia, toimittajan hommia, kaikenlaisia tutkijantehtäviä, opetusta, väitöskirjatutkijan paikkaa ulkomailla jne. No, menen tässä kuussa työpsykologille, jonne vien mennessäni kopiot tutkintotodistuksistani, yo-todistuksesta ja lukion todistuksesta. Lisäksi kirjoitan perusteelliset paperit aiemmasta työkokemuksesta, motivaatiokirjeen ja ansioluettelot. Lisäksi saatan viedä lehtileikkeitä yli viidentoista vuoden aikana kirjoittamistani lehtijutuista. Lisäksi toimitan työnantajilta saamiani todistuksia. Aion todellakin työllistyä sillä tavalla, että saan tehtävistä suoraan kiinteän tilin. Jostain varmasti kertoo etten ole koskaan aiemmin käynyt työnvälitystoimistossa, vaikkakin kävin miltei kymmenen vuotta sitten Kuopio te-keskuksessa keskustelemassa työllistymisestä, missä kopean oloinen vanha akka antoi ainoaksi neuvokseen, että kirjoita, koska sinulla näyttää olevan sihen lahjoja. Suoranaisesti minua vitutti, koska olin odottanut saavani heiltä asiallista kohtelua. No kuitenkin suunta on käännettävä uudestaan eteenpäin. Olen miettinyt väitöskirjan uudenlaista käsitteellistämistä. Tulen kuitenkin käyttämään siinä myös omia aiheeseen liittyviä käsitteitäni ja proggiksia. Monessa mielessä väitöskirjan pyrkimys on hahmottaa vastuullista ja filosofista etiikkaa korostavaa yhteiskuntaa, joka voisi olla sopivainen mahdollisimman monelle yksilölle erikseen. Olen saanut taas postista useita aiheeseen liittyviä lähdemateriaaleja. Aion tilata niitä vielä lisää. Etenkin Peter Singerin, Martha Nussbaumin, Amartya Senin ja Friedrich von Hayekin kirjoja. On siis pyrkimys käsitteellistää sellaista kapitalismiin perustuvaa yhteiskuntajärjestelmää, joka voisi kuitenkin ottaa huomioon etiikan ja sivistyksen sitä tasapainottavat käsitteet. Yhteiskuntajärjestelmän olennaisimpia osia ovat etenkin talousjärjestelmä, terveydenhuoltojärjestelmä ja ympäristönsuojelu. Kuitenkin tietysti nykyaikaisessa maailmantilanteessa tulisi korostaa myös maanpuolustusta yhteiskuntajärjestelmän tärkeänä osana, mutta tästä aiheesta varmasti kirjoitetaan nykyään todella paljon, joten siihen on varmaaan turhaa tarttua. New Depth on se käsite, jota käytetään monista asioista samalla tavalla ajattelevista intellektuelleista, joiden pyrkimys on muodostaa etenkin osallistumiseen ja eettisyyteen pyrkivää yhteiskuntajärjestystä. New Depthin yhteydessä on siis olennaista se, että yhteiskunta, joka perustuu kapitalismiin, voi muuttua myös eettisen harkinnan välityksellä, ja yksi tähän viittaava kirja on etenkin Peter Singerin Animal liberation. Yksi pyrkimys on myös ottaa huomioon luonnonsuojelu ja eläimet, joiden kautta voitasiin levittää pyrkimystä kantaa eettistä velvoitetta tällaisessakin asiassa. Lisäksi on tarkoitus miettiä sitä, miten terveydenhuoltopalvelut voivat toteutua siten, että niissä otetaan huomioon jokaisen ihmisen tarpeet. Kannustan avoimesti pyrkimystä siihen, että rikkaimpien ihmisten tulisi ottaa osaa hyväntekeväisyyteen paljon laajemmalla tavalla kuin nykyään. Lisäksi katson, että vaikka ansiotulosta ei tulisi suuremmin verottaa, niin pääomatuloja voitaisiin suunnallistaa aivan nykyistä kehittyneemmällä tavalla. Kuitenkaan valtion ja kuntien ei tulisi toimia pakottamassa yksittäisiä ihmisiä joidenkin tiettyjen palveluiden rahoittamiseen vaan he saisivat itse valita rahojensa kohteen, vaikka esimerkiksi jonkinlaista rajoitteellistamista tulisi valvoa siten, että rahojen jakautuminen eri kohteisiin tulisi olla jossain määrin julkisen puolen ohjattavana. New Depth yhteydessä tutkitaan myös esimerkiksi tiettyjen asioiden kyseenalaistamista ja asioiden vastavaikutteellistamista, jossa otetaan kantaa kaikenlaisiin pikkuihmisten arvostamin asioihin, jotka vallitsevat useimpien tavanomaisten ihmisten ajatustyöskentelyä. Toisin sanoen paperitiikereiden ja sisällöttömien käsitteiden ja mututuntumien merkityksellisyyttä tavallisten ihmisten ajatustoiminnasssa on kritisoitava, ja esimerkiksi uuden kouluaineen arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikin avulla voitaisiin huomata asenteellisuus ja ajatuksellisuus joka ei perustu totuuden pysyviin ominaisuuksiin, voitaisiin kyseenalaistaa ja ohjata sitä myöten ihmisiä ajattelemaan perustavampien tosiasioiden kautta. New Depth siis kritisoi etenkin ontokratiaa, kommentaariaattia ja vaikutteellisuutta, koska ne tukevat vallitsevaa ja vastuutonta pseudoyhteiskuntajärjestelmää. New Depthin avulla myös tuodaan esille valtaan liittyvät symbolit, kuvitelmat ja peloitteellisuudet. Sen on siis siinä mielessä tarkoittaa kehittyneimpää demokratian muotoa, johon eivät kuulu makkarajonoon linnottautuneet kerjäläiset, jotka tekevät äänestyspäätöksensä hernekeittokupin kautta. Voidaan myös tutkia esimerkiksi suoran demokratian tarjoamia pohdintamahdollisuuksia. Siinä mielessä nykyinen suhteellinen vaalitapa ja miten esimerkiksi ihmiset äänestävät täydellisiä narsisteja/mitättömyyksiä eduskuntaan harkitsematta, ovat asioita, joihin tulisi kiinnittää tarkempaa huomiota. Mielestäni esimerkiksi kansanedustajaehdokkaat tulisi valita muiden periaatteiden kautta, kuin sen että tällainen ihminen nuoleskelee toisten takamuksia lahjakkaasti. Sinne tulisi valita esimerkiksi kykyjen, vastuullisuuden ja luonteen perusteella, eikä esimerkiksi narsistisuuden tai psykopatian perusteella. Siinä mielessä New Depthin yhteydessä voitaisiin tutkiskella laajasti vallan käsitettä ja miten sitä muuttamalla voitaisiin tunnistaa jyvät akanoista. Vallan positio on tavallisesti ihmisten muodostama tapa ajatella, ja myönteisellä tavalla toisista ihmisistä erottuva ihminen todennäköisesti nostetaan vallankuvitelmiin. Kuitenkin itse ajattelen, että nykymuotoinen vallan käsitteellistäminen Suomessa ei ole sellaisella tasolla kuin millä se on esimerkiksi Ruotsissa. Vallan symbolit ja kuvitelmat vallan symboleista ovat keskeinen asia ihmisten johtajakuvitelmissa. Ihmisten tiedon käsitekin voi monesti muuttua sen perusteella, miten ihmiset suhtautuvat johonkin ja miten jotkut asiat liittyvät esimerkiksi johonkin toiseen ihmiseen. Tällaiset ihmiset muodostavat surkeimman tason johtajuuden, koska se on monesti vaatinut sitä, että nämä ihmiset ovat ensin polkeneet toiset ihmiset jalkoihinsa ja sitä kautta saaneet reaktiivista hyötyä ja ylvästelyn aihetta toisten ihmisten ja heidän hatarien ajatuksiensa kautta. New Depth tarkoittaa siis kokonaista kulttuurista liikettä, joka pyrkii muodostamaan kokonaisvaltaisen käsityksen yhteiskunnan, vallan ja yhteiskunnassa elävän ihmisen olemuksesta ja olemisesta. Vallan kyseenalaistaminen on tässä mielessä varmaan tärkein asia, joita New Depthin on hoidettava. Mikä sitten on vallan kehittymätön määritelmä: se on etenkin se, että ihmiset kuvittelevat toisten olevan itseään parempia. He alkavat liittää toiseen kuvitelmaa suuruudesta, jota pidetään yllä pääasiassa triviaaleilla asioilla. Sitten taas, jos joku ihminen, johon on liitetty kuvitelmia suuruudesta, vaikuttaa jonkin asian kautta joskus heikolta, muuttuu ihmisten asennoituminen. Se on siis tyypillistä tietylle porvarilliselle ajatustavalle, että ihminen on joko toista alempana tai vaihtoehtoisesti selkeästi toista alempana. Valtakyylääminen jota tavalliset ihmiset harrastavat on olennainen piirre kehittymättömässä yhteiskunnassa. Ajan siis tasa-arvoisuutta johtajien ja duunarien välillä, joka tarkoittaa etenkin henkistä ja eettistä tasa-arvoisuutta, eli en todellakaan ole minkäänlaisen yhtenäisen palkkatason kannalla! Yksi tärkeä piirre esimerkiksi suomalaisen yhteiskunnan uudistamisen pyrkimyksissä on se, että pyritään kansainvälistämään kulttuuria ja yhteiskuntaa, mikä ei tietysti tarkoita minkäänlaisten hyvin ruskettuneiden lisäävää huolimista Suomeen. Kuitenkin Suomen valtio ja kaikki siihen liittyvä institutionaalisuus kuten oikeusjärjestelmä, ovat varsin nuoria keski-Euroopan ja länsi-Euroopan kulttuureihin verrattuna, ja esimerkiksi sen takia suomalaisissa kouluissa tulisi perustavammalla tasolla opetettava kieliä, mutta etenkin eurooppalaisia valtakieliä. Lisäksi englannin opettamisessa tulisi korostaa brittiläistä englantia amerikkalaisen heikosti englannin kieltä muistuttavan mongerruksen sijasta. Nimenomaan porvarillinen ja keskiluokkainen demokratian järjestelmä perustuu nimenomaisesti ja uudesti sanoen etenkin siihen, että yhteiskunnassa tavallinen ihminen hakee johtajia ja sitten kun nämä johtajat on asetettu uudenlaiseen rooliin, ajattelee tavanomainen ihminen tai esimerkiksi nainen siten että tällainen ihminen on ”menettänyt kasvonsa”, kuten itselleen isot keinohuulet ja valtavat silikonitissit itselleen hankkinut ulkonäöltään keskinkertainen eukko on minulle yli kymmenen vuotta sitten sanonut. Toisin sanoen: naiset, etenkin nuoret naiset, hakevat kiinnostavalta mieheltä etenkin valtaa, koska jos joku tulkitsee ettei valtaa ole, loppuu silloin todellakin kaikenlainen kiinnostus. Tämä tietysti koskettaa etenkin hyvin nuoria naisia, koska mielestäni sellainen relaatio miehen ja naisen välillä, joka perustuu oikeanlaiseen rakkauden käsitteeseen, ei voi perustua siihen, että mies ostaa naisen itsensä, sen takia en ole koskaan liiemmin pitänyt esimerkiksi julkisissa naisissa käymisestä. Tietysti tähän liittyy se perimmäinen kuvio, että nainen antaa miehelle vastinetta, kun mies on ostanut naiselle korun jne. Eli voidaan sanoa, että New Depth tuo esiin siis myös sen, että ihmisten välisiä perustavimpia suhteita tulisi tulkita. Tähän tietysti poroporvari väittää, että koska hänellä saattaa olla rahaa, saa hän tehdä esimerkiksi ihmissuhteiden kannalta ”niin kuin haluaa”. Olen miettinyt joidenkin nuorempien poliitikkojen esiin tuomaa käsitettä ”yksityinen on poliittista”, ja vaikka en koe itseäni vieläkään vasemmistolaiseksi, on tuo käsitys kehittyneempi kuin esimerkiksi se, että ihminen vaikkapa taloudellisella vallallaan ostaa itselleen yksityisyyttä, mitä ei riitä sellaisille ihmisille, joilla ei ole taloudellista valtaa. Tässä mielessä esimerkiksi Yhdysvalloissa tyypillistä, että köyhät ihmiset joutuvat vankilaan ja ne, joilla on hynää, voivat hakea rahan kautta asiaan sovittelua, josta seuraa se, että rikollisiin tekoihin syyllistyneet ihmiset eivät saa tuomioitaan, ja tällainen järjestelmä tietysti johtaa varakkaisiin ihmisiin käsitystä, jonka mukaan he voivat tehdä Yhdysvalloissakin miltei aivan mitä haluavat. Esimerkiksi talouteen liittyvä korruptio on asia, jota New Depth pyrkii etsimään yhteiskunnista. Esimerkiksi joidenkin naiivien ihmisten luulo siitä, että esimerkiksi suomalaisessa yhteiskunnassa ei olisi korruptiota, on täysin valheellinen käsitys ja kertoo varmaan suomalaisten parasmaamaailmassa-kuvitelmiin. Suomalainen ihminen ei tarjua sitä, että vaikka ihminen itse vastustaisi korruptiota ja uskoisi omaan viattomuuteensa, voi kuitenkin olla ihmisiä, jotka eivät ole yhtä eettisiä kuin mitä esimerkiksi tällainen tavallinen ihminen kuvittelee kaikkien suomalaisten olevan. On varmasti niin, että korruptio pysyy joskus piilossa, koska asioihin ei oteta riittävästi kantaa. Esimerkiksi Wille Rydmanin rasismi ja pelleily naisten parissa ei vaikuttanut millään tavalla siihen, että tämä nulikka löysi vielä viimeisen kotipesänsä Perussuomalaisista. Vaikka toisaalta ajattelen, että tällainen asia voidaan tulkita hyväksyttäväksi, niin esimerkiksi Kimmo Sasin itsensä aiheuttama kuolonkolari, joka johtui hänen omasta väsymyksestään, jonka takia hän ajautui vastaan tulevien kaistalle, ja jossa yksi ihminen kuoli, on mielestäni yksittäisenä asiana sellainen, joka olisi tullut ottaa Kokoomuksen eduskuntaryhmässä esille, kuitenkin Sasin kannettavana on yksi ihmishenki, ja vaikka en muista tällä hetkellä minkälaisen tuomion hän sai teostaan, on se varmasti ollut kansanedustajaverukkeen määrittelemä. Miksi New Depthiä siis ollenkaan tarvitaan? Sitä tarkoitetaan etenkin mainittujen asioiden kuten korruption ehkäisemiseksi ja tunnistamiseksi. Suomeksi se siis tarkoittaa Uutta syvällisyyttä, joten on varmasti sanottava, että siihen liittyy perusteelliset vallan, totuuden ja tiedon käsitteet. Siihen liittyy myös taistelu olemisen valtaa vastaan olemisen vapauden puolesta, eli voidaan sanoa esimerkiksi tässä, että se toimii etenkin perusteellisemman vastuunoton ja tiedon hankkimisen puolesta. Siinä ei siis ole esimerkiksi ns. face valuen kautta otettavia arvoja tai arvostuksia. Se siis pyrkii myös yhteiskunnan tasa-arvoistamiseen ja ihmisten yhteiskunnallisten itsensä huonommaksi kokemisen piirteiden korjaamiseen. Yhteiskunnan toiminnan avoimellistaminen ja tiedon välityksen tehostaminen kuuluvat siis myös New Depthin käsitteellistämien määritelmien alaan. Etenkin yhteiskunnallisen totuuden avoimempi käsittely ja matalamielisempien vallan käsitteiden kritisointi liittyy tämän hankkeen syvällisimpiin tarkoituksiin. Kutsun liikettä tässä vaiheessa jo englanniksi, koska aion todennäköisesti kirjoittaa koko väitöskirjan englanniksi. Se on kuitenkin (valitettavasti) yleisin vieraskieli lähes koko Euroopassa saati sitten koko maailmassa. Olen katsonut ARD:n minisarjaa Franz Kafkasta. Näyttelijät ovat onnistuneet siinä loistavasti! Etenkin Hermann Kafkan hahmo on mielenkiintoinen. Katson kohta sarjan uudestaan, mutta monien absurdien ja järjenvastaisten elementtien toistuminen, jotka joskus liittyvät Franzin uniin, tuovat sarjaan mielenkiintoisen teatterillisen elementin. Esimerkiksi ensimmäisen osan tilanne, jossa Franz kantaa paljon itseään suurikokoisempaa isäänsä sylissään, ja jonka jälkeen yöpuvussaan kulkeva Hermann Kafka ryntää Franzin perään ja sanoi muistaakseni että ”Miten kehtaat kantaa isääsi sylissäsi!” Lisäksi sarjassa puhutaan miellyttävän kuuloista, vaikka vähän böömiläisittäin viritettyä akateemista saksaa, josta saa kaiken selvää, vaikka kuuntelisi sarjaa hyvin hiljaisella volyymillä. Minulla on tietysti Kafkan kootut teokset saksan kielellä ja joitain jopa kaksoiskappaleina. Yksi mielenkiintoinen saksalainen minisarja oli muutamaa vuotta sitten Siegfried Lenzin romaaniin perustuva Der Ûberläufer, joka romaani tietysti minulla on, mutta on sanottava dramatisoidun ohjelman olleen varsin eri tavalla päättyvää romaani parempi. Sarjahan päättyy siihen, että Proska jättää perheensä ja lähtee ajamaan Norddeutsche Rundfunkin lähetykseen, nähtyään kotonaan elämänsä suurimman rakkauden, jonka tapasi sodan aikana Puolassa, esiintyvän televisiossa. Proskan helpottuneen mutta pakkomielteisen itkun autossaan tämän lähdettyä televisiostudioita päin, kokee suoranaisesti itsessään, nimittäin ainakin silloin, jos itse on kokenut toivottomalta näyttävää rakkautta, jatkuvaa kaipuuta ja tiedonhalua rakastettua kohtaan. Proskan itku on suurimpia saksalaisia tv-sarjojen tunteiden ilmauksia, mitä on nähty ainakin sen jälkeen kun televisiokamerat yleistyivät Saksassa ja maailmassa. Pitäisi varmaan palata taas Kafkan teoksiin, etenkin kun mainitussa kirjassa on paljon sellaista lyhyempää materiaalia, jota ei olla varmaan kovinkaan useissa isoissa kokoelmissa tuotu esiin. Olen perehtymässä väitöskirjani lähdeteoksien lisäksi mm. Grimbergin yleisluontoiseen Kansojen historiaan. Onhan se hyvä historiassakin muistella toisinaan perusteita että asiat pysyvät mielessä aktiivisina. Pian on ruvettava tekemään paperitöiden lisäksi myös väitöskirjan korrektoitua tutkimussuunnitelma, uusia apuraha-anomuksia ja etenkin Adolf von Beckerin mutta myös Uno von Schrowen elämänkertoja. Sain Adolf von Beckerin noin 150 kirjettä Ateneumin kirjaston arkistosta. Se on jo hyvä vaikkei riittävä lähdemateriaali. Lisäksi minulla on seitsemän käsikirjoitusta vailla kustantajaa, johon suhteeseen tulisi alkaa kiinnittää tarkempaa huomiota. New Depth korostaa siis etenkin historian ja kulttuurin tuntemusta, ja keskeistä siiinä on se, että kiinnitetään huomio etenkin olennaisiin ja korostamisen arvoisiin asioihin. Toivoisin, että löytäisin materiaalia Uno von Schrowesta etenkin niistä lukioista, joissa hän opetti ja myös etenkin säätyvaltiopäivien listauksista. Olen tietoinen sanomalehtiarkistosta, mistä olen löytänyt jo nyt materiaalia Unoa koskien. Minulla on von Schrowe-suvun 300 vuotista aatelissukuna juhlistava sukukirja, jossa on pieni artkkeli Unosta. Lisäksi minulla on hänen omaa kirjallista työskentelyä sisältävä Runoja-teos. Lisäksi minulla on noin sadan vuoden takaista kirjallisuushistoriaa, joissa kerrotaan hänenkin tuotannnostaan, ja esimerkiksi tuon perusteella minulle on tullut mieleen ajatus, että hänen maineensa on ollut aiemmi paljon tunnetumpi kuin nykypäivänä, vaikka hänestä käytetään joissain yhteyksissä vielä tänäkin päivänä termiä ”Itä-Hämeen ensimmäinen nimeltä tunnettu taiderunoilija”. Niin se vain on, vaikka kuinka aktiivisesti ihminen yrittäisi edetä esimerkiksi runotaiteen alalla, ja vaikka tällainen runoilija saisi itselleen kannatusta ja huomiota, voi tällainen ihminen siitä huolimatta tulla unohdetuksi väliinputoajaksi, jota jälkipolvet eivät saata tuntea tai tunnistaa. Siinä mielessä olen tyytyväinen että olen tutustunut sukulaiseeni, filosofian tohtori Yrjo Johannes von Schrowen tyttäreen, jonka kanssa olen monesti keskustellut. Pentti Linkola on tosiaan äitini neljäs serkku von Esseneitten kautta, vaikka olen ihmetellyt sitä, miten sukulaisuus lasketaan, kun meidän suvussa on kaksi von Esseniä samassa sukupolvessa, jotka lisäksi olivat sisaria. Sehän kaksinkertaistaa sukulaisveren määrän, nicht wahr? Lisäksi luulen, että Linkola on saattanut olla meille sukua myös Palander-Suolahti-suvun kautta, johon avioitui yksi naispuolinen von Becker varhaisessa vaiheessa. Linkolan äidinisä oli omaa sukuaan Suolahti eli aiemmin siis Palander. Kuitenkaan Linkola ei ole aatelia, vaikka yksi hänen isänsä sukulainen aateloitiin nimellä von Collan, eli Collan siis on hänen isänsä nimi, jonka isä muutti Linkolaksi perheelleen Sulkavalla sijainneen sukuhuvilan mukaan. Olen miettinyt sitä, millaiset ihmiset ovat asiallisia, ja miten asiallisuus voidaan määritellä. Se on siis etenkin henkilökohtaisuuksien puuttumista julkisessa tilassa. Se on siis myös sitä, että asiattomissa yhteyksissä tapahtuvaa asiattomuutta ei ymmärretä eikä sitä edes pyritä ymmärtämään. Kun odottaa, että voi olla missä hyvänsä ilman epäasiallisuutta, ei silloin edes pane merkille uhkauksia ja solvauksia, joita nykypäivänäkin Suomessa voi monesti joutua ottamaan vastaan, ainakin silloin, jos sattuu jollain tavalla poikkeamaan normista ja muotista. Uskalla olla oma itsesi ja uskalla poiketa (myönteisesti) joukosta. Tällaista eivät hyväksy välinpitämättömät ihmiset, joiden mielestä toisen ihmisen ja ympäristön huomioonottaminenkin on vain erottautumisen pyrkimystä ja mielistelyä. Ensimmäinen vaihtoehto on siis pyrkiä mukailemaan ihmisten massaa, joka ei monesti ota huomioon mitään tärkeämpää tai vähemmän tärkeää, ja toinen vaihtoehto on että pyrkii kehittämään omia periaatteitaan ja pysymään niistä tietoisena, sekä kehittämään koko ajan itsensä ja ulkoisen suhdetta. Muuten on mainittava, että koska Kaavin haaran von Beckereiden nimi (tai ainakin ¾ nykypäivänä on vieläkin Virrantalo, kotitilan ja tiluksien mukaan vuodesta 1935, niin minun tietämäni mukaan Virrantalo-von Becker-suku on ainoa Suomen aateliskalenterissa oleva suku, jossa suvun jäsenet ovat muuttaneet nimen oman kotitilansa ja tiluksiensa mukaiseksi.