Kolumni: Minun perheestäni ja kulttuuritaustastani

Tulen isäni puolelta varsin porvarillisesta ja ylemmän keskiluokan suvusta, joka on noussut nykyiseen asemaansa talonpoikaissäädystä. Isäni oli ylempi toimihenkilö koko työuransa päällikkötasolla, ja etenkin hänen ansiostaan minulla oli varsin etenkin taloudellisesti turvattu lapsuus, nuoruus ja myös, vaikka vähän naughty, nuori aikuisuus. Isäni suvussa lähes kaikki muut miehet itseäni lukuunottamatta ovat olleet jonkinkaltaisia insinöörejä tai teknikoita. Minä olen isäni puolen suvun ainoa humanisti saati sitten filosofiaa opiskellut. Isäni suvussa ei ole ollut kirjailijoita, vaikka mm. lääkäreitä ja professoreitakin on ollut. Myös entinen ministeri Anu Vehviläinen kuuluu isäni sukuun. Olen perinyt isältäni etenkin puheääneni ja päällisimmät ulkonäön piirteet, vaikka on sanottava että hoikempana muistutin ulkonäöllisesti paljon äitini vanhempia. Äitini tulee vanhasta baltiansaksalais- ja suomenruotsalaistaustaisesta aatelissuvusta ja vielä aikaisempien sukupolvien aikana oli tyypillistä, että suvun sekä miehet että naiset avioituivat ja lisääntyivät toisten ylimyssukuisten ihmisten kanssa. Äitini suku on siis niin sanottu vanha kulttuuri- ja sivistyssuku, jossa taiteellisuutta, kirjoittamista, kirjoja ja humanismia on aina suosittu ja tuettu. Oma varsin laaja kirjastoni on hankittu pääasiassa äitini rahoilla, minkä lisäksi kotona on aina ollut soittimia ja kulttuuriharrastuksia. Isäni rahoilla minut mm. rahoitettiin yksityiskouluun Britanniaan vaihto-oppilasvuodeksi, joka jäi oman tuhmuuteni takia kesken. Voin siis sanoa, että isäni tausta on taannut etenkin rahaa silloin kun sitä on enemmän tarvittu, ja äitini suku on tuonut kulttuurin, sivistyksen ja historian harrastamisen, vaikka voin sanoa sedälläni, joka on dippainsinööri ja Metsätissuen Mäntän tehtaan johtaja, olevan varsin suuren yksityisen kirjaston, jonka hän on ilmeisesti koonnut täysin itsenäisesti. Nimeni tosiaan tulee äitini nimestä, vaikka en tosiaankaan ole minkäänlainen feministi, eikä äitini ole myöskään. Tämä kitka, mikä on kahden sukuni välissä, on aiheuttanut sen, että olen alkanut kulkemaan tällä tiellä. Muistan esimerkiksi äitini vanhempien aina tukeneen kirjoittamisharrastustani, ja mm. kunnanvaltuustossa istunut äitini äiti oli aina kyselemässä minulta siitä, mitä olen viime aikoina lehtiin kirjoittanut. Äitini suku, joka on viime aikoina sijainnut pääasiallisilta tiluksiltaan Kaavilla, on monessa polvessa ottanut osaa alueen luottamustehtäviin ja virkoihin, ja on sanottava, että hämmästyin äitini isän hautajaisissa sitä eri luottamustehtävien määrää, joka paljastui hänen kantamikseen, vaikka olin tietysti ollut tietoinen aina siitä, että ukkini oli asialinjan miehiä. Isäni isä oli metsäinsinööri ja käsitykseni mukaan hän tienasi myös enemmän Hackmanin metsäosaston aluepäällikkönä, kuin mitä esimerkiksi isäni on koskaan tienannut. IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII Olli von Becker YTM, filosofian jatko-opiskelija ja oikeustieteen opiskelija