Onko koulu vain odotuksiin vastaamista - mielipidekirjoitus

Mielestäni voidaan miettiä sitä, kuinka hyväksi lapsille ja nuorille on, jos heidät pakotetaan koulussa vain vastamaan monesti hyvin keskinkertaisten opettajien odotuksiin, Odotuksiin vastaaminen siis tarkoittaa sitä, että lasten ja nuorten on vain seurattava opettajia ja tehtävä niin kuin he kuvittelevat opettajien haluavan. Voidaan varmaan olettaa että tällainen opetus on hyväksi silloin kun opetellaan perusteita, mutta sen jälkeen kun nuorilla havaitaan olevan riittävä kognitiivinen kyvykkyys ja mahdollisuus itse hankkia tietoa itsenäisesti tulisi antaa oppilaille enemmän vapauksia lähestyä omia mielenkiinnon kohteitaan, josta voisi olla hyötyä myös myöhemmällä opintojen tiellä, kuten yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Yliopistossa ei ole tarkoitusta vain seurata odotuksia ja sen takia voidaan sanoa, että ainakin ne oppilaat, joilla on todellista kykyä menestyä korkeakouluopinnoissa, tulisi ottaa huomioon sikäli että nuoruuden paloa ja innoitusta ei ainakaan tulisi sammuttaa. Varmasti niin sanotut kiltit tytöt voivat ajatella, että koulussa ei tarvitse muuta tehdä kuin matkia, mutta luovuuteen taipuvaisille ihmisille se ei useimmissa tapauksista riitä. Nykyaikainen koulujärjestelmä passivoi kaikki muottiin, ja edes lahjakkaimmille ei vielä nykyään anneta vapauksia edistyä omissa mielenkiinnonkohteissaan esimerkiksi saman luokkaopetuksen sisällä. Varmasti jo ainakin kuusitoistavuotias koululainen voi parhaimmassa tapauksessa olla tietoinen omista lahjoistaan ja niistä myönnytyksistä, joita koulujärjestelmän tulee voida aloittaa antamaan tällaisille nuorille. Yleisestikin koulun käsitettä tulisi voida laajentaa ja ei esimerkiksi luokitella oppilaita heidän ikänsä kautta, koska omenakorissa on useasti myös mätiä omenia. Opiskelijamotivaation kautta oppilaita erottelevat menetelmät voitaisiin toteuttaa parhaiten ja helpoiten esimeriksi oppilaiden iästä tehdyn erottelun sijasta. Tässä mielessä myös koulun motivoinnin ei tulisi suhtautua oppilaisiin pelkästään ryhmänä, koska ryhmä näin kapoisasti käsitteellistettynä sisältää miltei aina myös kiusaajia yms häiriökäytöksen aiheuttajia. Yleensäkin opintopolkua tulisi voida yksilöllistää ja ottaa siinä huomioon lasten ja nuorten erilaiset tarpeet koulussa. On tietysti olemassa sellaisia koululaisia, jotka pystyvät jaottamaan oman osaamisensa miltei kaikille aloille, mutta toisaalta on olemassa sellaisia, joita kiinnostavat vain tietyt aineet, ja tämän takia heille tulisi antaa mahdollisuus keskittyä niihin aineisiin, jotka vaikuttavat heidän itsensä mielestä tärkeimmiltä. Nykymuotoinen määritelmä esimerkiksi lukion antamasta ”yleissivistyksestä” ei ole sellainen asia, etteivätkö lukiolaisetkin voisi itsenäisellä oppimisella ottaa selvää yleissivistyksestä ja silti pystyä painottumaan alaan/aloihin, jotka sattuvat häntä kiinnostamaan. Mielestäni yleinen opintosuunnitelma tulisi poistaa käytöstä ainakin lukioiden kohdalla, koska se ei ole mikään Baabelin torni, vaan enemmänkin tilkkutäkki. Itsenäinen opiskelu ilman odotuksia ei ole vain taideaineiden vaan koko koulun asia!