Uusi oppiaine – arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki - Kolumni

Kouluun ja viimeistään lukioon tulisi saada uusi oppiaine, jonka nimi on arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki. Nuorten pitää tietysti aina saada kapinoida, mutta siitä huolimatta tämän oppiaineen opetettavaksi ottamisella voitaisiin pitää huolta siitä, etteivät nuoret ja koululaiset jumiudu arvostamaan tietynkaltaisia asenteita huonolla arvostelukyvyllä. Arvo tarkoittaa arvostamisen funktiota, joka suuntautuu tietynkaltaisiin kohteisiin, eli asioihin, joilla on arvoa. Asenne taas tarkoittaa suhtautumisen tapaa, jonka voidaan sanoa olevan monissa tapauksissa haitallinen tendenssi. Päättelyn ja arvostamisen ylettäviä asenteita ei pitäisi etenkään nuorella ihmisellä olla, koska ne voivat olla infantiileja ja haitallisia nuoren kehittymisen kannalta. Kapinointikin on ymmärrettävä kehittyneemmässä mielessä, koska pelkkä kipuilu ja ”kapina” ei ole sellainen asennointitapa, josta voisi olla hyötyä esimerkiksi asioihin suuntautuvan intressin pohjalta. Asioihin voi jo nuorella iällä suhtautua yksilöllisellä tavalla ja sitä pitää tukea, mutta häiriökäyttäytymistä siitä ei tule tulla, koska se aiheuttaa haittaa lahjakkaammille oppilaille, jotka ovat tulleet kouluun oppimaan ja sivistymään. Arvojen yhteydessä nuorille tulisi opettaa sitä, miten arvoja muodostetaan ja miten niihin voidaan suhtautua puolueettomalla tavalla. Asenteiden kohdalla on kyse siitä, että tajutaan haitalliset asenteet ja saadaan oppilaat toimimaan tavalla, jossa he eivät ajaudu sellaisiin asenteisiin, jotka voisivat haitata esimerkiksi monipuolista oppimista. Monesti joillakin teini-ikäisillä saattaa ilmetä koulunvastaisuutta ja rähinöintiä, ja juuri tällaisista asenteista asenteiden kritiikin tulisi katkaista kasvunvara. Arvostelukyky liittyy sekä arvoihin ja asenteisiin ja sen tarkoitus on ohjailla sitä, millaiset arvostamisen tapahtumat ja mahdollisuudet ympäristöissä liikkuvat. Arvostelukyky on siis etenkin ulkoa käsin tulevien arvostusten arviointia ja sen monien puolien pohdintaa. Arvot ja asenteet lähtevät pääasiassa yksin oppilaasta, mutta arvostelukyvyn kritiikki koskee etenkin ulkoa tulevia impulsseja. Kun arvoja ja asenteita on pohdittu riittävästi, ovat oppilaat valmiita käyttämään omaa arvostelukykyään. Koska näihin kaikkiin liittyy kritiikki, tulisi tämän kritiikin ohjata oppilaita etenkin älylliseen ja asiakeskeiseen suuntautumiseen. Tätä ainetta voitaisiin miettiä etenkin niiden oppilaiden kohdalla, jotka jatkavat matkaansa lukion tai ammattikoulun jälkeen korkeakouluihin. Samalla voitaisiin miettiä myös uskonnon opetuksen yhdistämistä elämänkatsomustiedon oppiaineen kanssa. Mielestäni koulussa ei tarvitsisi opettaa tunnustuksellisia aiheita, vaan kristinuskon opetuksessakin tulisi pyrkiä puolueettomaan näkemykseen. IIII Olli von Becker YTM, filosofian jatko-opiskelija, oikeustieteen opiskelija