Olen monesti miettinyt seksuaalisuuteni kautta paikkaani maailmassa. Nyt olen huomannut selkeitä johtumia ja tapahtumaketjuja, jotka ovat määritelleet sitä tapaa, miten näen sukupuolten välisen vuorovaikutuksen ihmisten keskellä. Olen huomannut sen, että sellaisten ihmisten, jotka määrittelevät sukupuolisia rooleja seksuaalisessa mielessä, eivät monestikaan ole kovinkaan kiinnostavia ihmisiä ja samalla kun he rajoittavat toisten ihmisten asemia ja mahdollisia rooleja, vievät he myös itseltään mahdollisuuden nähdä sukupuolten välinen vuorovaikutus ja ominaisuuksien välinen ambiguiteetti monimuotoisemmalla tavalla. Ala-asteikäisenä en suostunut sitomaan itseäni yhteenkään saman luokan tyttöön, kun pieniä viriäviä alkeita seksuaalisuutensa muodosta tajunneet luokan kovat pojat sitä jokaiselta pojalta tiedustelivat. Varhaisteininä koin jonkinlaisia eroottisia tuntemuksia suhteessa luokkani kauniisiin poikiin, vaikka tämä aavistelu ei kuitenkaan milloinkaan yltänyt tekojen asteelle. Monesti vain heränneissä seksuaalisissa mielikuvissa naisen paikan ottikin luokan kaunis poika. Olen myöhemmin tajunnut, että tällainen ajattelu johtui siitä, etten ollut missään vaiheessa tavanomainen ja Cindy Crawfordin ja Pamela Anderssonin kuvilla huoneensa seinät pinnoittanut kuolaava ja siksi epävarma teinipoika. Suuren osan yläasteesta ja lukiosta olin yksin ja täysin omasta päätöksestä, esimerkiksi tytöt olisivat olleet halukkaita tekemään tuttavuutta, mutta olin omaksunut jonkinlaisen nietzscheläisen ja weiningerilaisen välinpitämättömyyden filosofian opintojen seurauksena jo sillä iällä. Tämän jälkeen tuo päätös tuntui hyvältä: olin välttänyt liialliset ja vähäpätöiset sosiaaliset linkittäytymiset ja sain esimerkiksi yliopiston alussa olla rauhassa aikoja ulkomailla. Monet minusta kiinnostuneet tytöt pahoittivat sydänjuuriaan myöten mielensä siitä, kun jätin heidät tuolloin syvempää huomiota vaille. Minulla ei ole heille muuta sanottavaa kuin että kaikki eivät suhtaudu samalla tavalla joihinkin porvarillisiin virstanpylväisiin, kuten siihen, että jokaisellla pitäisi lukioiässä olla seurustelukumppani, jota ajatusta olen itse asiassa aina vastustanut. Kirjoitin filosofiasta laudaturin miltei täysillä pisteillä, ja luulen jonkinlaisen naisiin suhtautuvan epäluuloisuuden olleen mahdollistamassa tätä. Sittemmin yliopistoiässä tuli harrastettua tiettyjä lyhyitä suhteita, jotka monesti jäivät ensimmäiseen kertaan molemminpuolisen pettymisen ja itselläni siitä seuranneen itseinhon seurauksena. Olen myöhemmin huomannut, että minulla ei oikeastaan ole samanlaisia normiheteron pidikkeitä käyttäytymisessä ja puheessa, jotka luonnehtivat kaikenlaista suorien ihmisten toimintaa. Voin olla kiinnostunut sellaisista asioista, jotka eivät suoranaisesti liity muniaan tuijottavien normiheteroiden rajoittuneen kiinnostuksen kohteisiin. Tästä huolimatta minulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut tarvetta yhtyä miespuolisten ihmisten kanssa, vaikka on sanottava, että viehätyn edelleen molempiin sukupuoliin kuuluvista ominaisuuksista, olen esimerkiksi huomannut, että isoäitini, joka piti isoisääni tossun alla miltei seitsemänkymmentä vuotta, on tullut minulle jonkinlaiseksi esikuvaksi naiseudesta. Voin varmaan jossakin mielessä olla samanlainen repsukka ja naisen ohjausta haluava kuin millainen suuresti ihailemani aatelinen ja humanistisesti sivistynyt isoisäni oli. Isoäitini oli todellinen voimanpesä ja primus motor, ja mielestäni varhainen osoitus siitä, että voimatasapaino ja ominaisuudet ovat voineet vaihdella sukupuolten välillä jo tuollaisessa viisikymmentäluvulla alkaneessa liitossa. Sittemmin monen syyn takia lihottuani ja ulkonäön muututtua olen tullut onnelliseksi siitä, etten enää herätä pintapuolista huomiota pelkän ulkonäköni takia, ovathan varmaan puoli osaa Suomen kansasta ylipainoisia ja siten joidenkin pintapuolisten hepsankeikkojen mukaan vastenmielisen näköisiä. Mielestäni on rikkaus, jos ihminen voi viehättyä eroottisessa mielessä molempiin sukupuoliin liittyvistä piirteistä, vaikka sitten olisikin mieltynyt seksuaalisessa mielessä vain toisesta sukupuolesta. Mielestäni sukupuolten välisiä rooleja tulisi käsitellä avoimemmin kuin miten tänä päivänä on tehty. Vaikka en nykypäivänä mielelläni korosta Otto Weiningerin olleen joskus filosofinen esikuvani, niin jo hän kirjoitti siitä, että maskuliinisuus ja feminiinisyys eivät ole liitteessä pelkästään materiaaliseen sukupuoleen, vaan tuo erotus voi monesti olla etenkin henkinen ja henkisiin ominaisuuksiin liittyvä. Tässä mielessä on hyväksyttävä suorasti asioihin suhtautuvat ronskit naiset ja toisaalta pidättyväiset ja diplomaattiset miehet. Persoonalliset ominaisuudet ovat jotain, mitä ei tulisi sotkea pelkästään sukupuolisiin rooliolettamuksiin.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti