Unto ei viihtynyt koskaan Savossa
ei entisessä vanhempiensa talossa
hän nousi ylös ja nyt päätti
ei enää riittänyt oma sääli
Minä lähden Enklantiin maahan herrojen
ei kuitenkaan tiennyt herroja kerhojen
joutui heti pahaan jamaan
ei jaksanut kanniskella laukkuaan ilman kamaa
osti rahalla seteleillä uuden puvun
ei kuitenkaan välittänyt harmeista suvun
hän käveli pitkin Oxfordin katua
ja tulkitsi kaikkea onnena kuin satua
tuli lähelle raknnusta parlamentin
näki heti kaiken läpi, teki ventin
tuonne minä haluan, vaikken pääse
irtaantuu lopulta minusta jää se
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti