keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Pikkuvirheiden huomaamisesta ja paremmalta näyttämiseen pyrkimisestä


Mikä olisikaan ihmisillä kiinnostavampi harrastus kuin se, että pyritään näyttämään joissain olosuhteissa paremmalta kuin muut. Tämähän juontaa eläinmaailmaan, jossa esimerkiksi jotkut kalalajit tai esim riikinkukot pyrkivät näyttämään erottuvammilta kuin muut sen takia, että pääsisivät muita enemmän naimaan. Minä tulen sen verran vanhaan yläluokkaan liittyvästä taustasta, että tuollaiset pyrkeet ja suunnikkeet ovat lähteneet minun perimästäni useita satoja vuosia sitten.

Minun piireissäni pyritään suhtautumaan kaikkiin ihmisisiin ystävällisesti ja joviaalisesti. Aatelin ja suomenruotsalaisten piirissä on lisäksi aina pyritty pitämään jonkinlaista ystävällistä eroa toisiin ihmisiin itseironian ja ironian avulla, jotka toki ovat sellaisia yhteisöelämän kommunikaatiomuotoja, joita rahvaan edustajat eivät tapaa hallita. Ironialla laitetaan asioita vähän mullin mallin, eikä mukauduta toisten ihmisten mielipiteisiin ja tavanomaisimpiin pyrkimyksiin, kuten mikä on munan laittaminen vaginaan. Myös kohteliaisuus, eli edes vihamiehille ei aleta ladella kohtuuttomia herjoja, vaan suhtaudutaan jokaiseen ihmiseen tasa-arvoisesti ja arvostavasti.

Yleensäkin kilpailun tuominen sosiaalisiin suhteisiin, etenkin jos kilpailussa on kyse tavanomaisimmista pyrkimyksistä, on se vulgaaria ja alaluokkaista, myöskään rahvaan kanssa ei tarvitse ruveta riitelemään ja kilpailemaan vaan minä esimerkiksi päästän kaupassakin ihmiset, vaikka ne olisivat haisevia puliukkoja, edellä kassalle tai esimerkiksi sisälle linja-autoon. Meidän ei tarvitse pyrkiä näyttämään paremmilta kuin mihin rahvaanomaiset keskiluokan edustajat pyrkivät, koska ero näkyy ilman sen tarkoituksellista näyttämiseen pyrkimistä. On myös rahvaanomaista pyrkiä näyttämään toisten ihmisten virheitä ja mainita niistä, koska keskustelun ja sosiaalisen kommunikaation tarkoituksena tulisi olla ystävällisyyden ja kohteliaisuuden levittäminen ympärille.

Minä harrastan hyväntekeväisyyttä ja annan monesti linja-autossa paikkani myöhemmin autoon tulleelle vanhukselle. Olen myös monesti miettinyt ystäväpalvelun ystäväksi jollekin vanhukselle ryhtymistä, mutta isoäitini sanoi minulle, että olen siihen liian kärsimätön ja vanhuksen tulisi olla esimerkiksi entinen opettaja, jolloin kommunikaation onnistumiselle voisi olla edellytyksiä. Yleensäkin pikkumielisten ja keskiluokkaisten ihmisten kateudesta ja halusta alentaa ylevämpi ihminen, ei tulisi suuresti provosoitua, koska he monesti eivät voi itselleen mitään ja eivät matalan syntyperänsä takia pysty muuta tekemään.

Kuitenkin on selvää, että asenteellista kasvatusta tulisi sisällyttää myös koulujen curriculumiin heti alaluokilta alkaen. Tietysti on selvää, että taustan merkitys tapoihin, käsityksiin ja asenteisiin on suuri, ja sen takia keskiluokalle ei voi suoranaisesti alkaa opettamaan aristokraattista etiikkaa, koska he eivät voi semmoista järjestelmää omaksua. Tällaisesta taustasta tulevana on pitänyt oppia olemaan yksinäinen. Ei silloin jos on parempi kuin toiset, tarvitse pyrkiä "näyttämään" mitään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti