Tämän usein tavattavan ”liikelaitoksen” ympärille rakentuvasta kulttuurista

Nykyaikainen yhteiskuntamme toteuttaa tietynlaista sekularisoitua sosiaalidarwinismia, joka ilmentyy kaikissa sellaisissa tilanteissa, joissa tarvitaan kilpailua toisten ihmisten kanssa. Professori Kari Uusikylä kertoo kirjassaan Lahjakkaiden kasvatus sellaisesta nuoren ihmisen opiskeluun asennoitumisen strategiasta, jossa nuori luopuu kilpailusta esimerkiksi puutteellisen ja huonon opetuksen vuoksi. Mielestäni tällainen strategia tulisi huomioida tämän päivän kouluissamme, koska opiskelijoiden menestyvin osa toimii koulussa kuin hait vedessä, mutta esimerkiksi persoonallisuudeltaan erilaiset opiskelijat voivat kohdata vaikeuksia vaikkei heidän älykkyytensä taso olisi yhtään menestyjiä matalammalla tasolla.

Koulussa menestyy avoimuuden ja tietynkaltaisen näppäryyden ja näpsäkkyyden avulla, ja tämän takia poikien ja tyttöjen koulumenestys on kouluissamme jo aivan käsittämättömän erilaista. Naisissa on voimakkaampi elämisen tahto, joka ilmenee lisääntymisenhaluna. Mutta tänä päivänä, kun naisten ja miesten sosioekonomiset suhteet on johdatettu samalle tasolle, on naisista tullut valikoivampia ja he etsivät jonkinlaista hyvin tienaavaa ja komeaa sulhaskandidaattia sen sijaan, että olisivat vähemmän vaativia ja inhimillisiä preferensseissään. Naiset siis pyrkivät säilyttämään elämää, mutta he alistavat kaiken myös henkisen kulttuurin tuon pyrkimyksen alle, joka on minusta väärin, mutta sosiaalidarwinismi, joka on nussimisen halun myötä viety äärimmilleen, hyväksyy sen ja pitää sitä oikeutettuna.

Sosiaalidarwinismi tarkoittaa kilpailua ja kilpailutilanteen oikeutta arvostelman tekijänä korostavaa ajattelua. Suomalainen feminismi on antanut tytöille suuremman vapauden olla koulussa ja menestyä koulussa itsenään kuin miten se on poikien osalla. Tämä on mahdollistettu sillä, että koulun opetus, kysymykset ja virikkeet on muokattu vastaamaan tyttöjen vahvuuksia. Myös tytöillä on naissukupuoleen liittyvä säilyttämisen vietti, jonka myötä he tulkitsevat ja vastaavat suosiolla olemassa olevasta materiaalista, mutta toisaalta sitten kun tarvitaan suurempaa tieteellistä, kirjallista tai taiteellista luovuutta ja omaperäisyyttä, ei heidän resurssinsa enää olekaan yhtä vahvoja.

Naiset ovat luontonsa puolesta selviytyjiä, kun samalla miehet jakaantuvat kilpailussa menestyviin, siinä häviäviin tai kokonaan kilpailusta luopuneisiin. Nussiminenhan on täysin epä-älyllistä toimintaa, mutta jostain kumman syystä kuitenkin monet ihmiset valjastavat koko minuutensa ja persoonallisuutensa tuosta aktista kilpailemiseen. Tässä tulee esiin Arthur Schopenhauerin esittämä käsitys neroudesta. Hänen mukaansa nerous on elämän tahdon sammumisen tulos, jonka myötä ihminen luopuu lisääntymisen vietistään, koska hänen henkiset toimintonsa ovat vilkkaampia kuin suvunjatkamiseen tarkoitettujen ominaisuuksien vaikutus. Minun mielestäni ei ole mitään merkitystä, kuinka monta kersaa ihminen tekee tähän maailmaan, jos omat saavutukset loppuvat jo siihen.

Olli von Becker

YTM