Koillis-Savon laulu

Kivikkoiset rauhaisat pellot välissä kumpujen Mutkittelevat pimeät tiet järvien ja poukamien välissä Isovanhempien maa, joka ottaa aina iloiten vastaan Uusi maa, uusi ala, jonka alle heittäytyneet omat juuret Maa jonne aina palata saattoi ja juhlia Kielestä elelee vahvasti kuavilaisuus - esivanhemmat Tuusniemi ollut aina suvun lukiokkaiden maata Juicen masentava Juankoski jolla ei ole alkoa Metsittyneeet pellot jääneet, kun talous on muuttunut Esivanhempien maa, jossa veret sekoittuneet Koillis-Savo sinä vahvasti elelet suonissani ja järjessäni Pellon pientareet joilla kuhilaat kulkivat Oi Koillis-Savo! Sä et koskaan katoa ihmisissä sama savolaisuuden tunto – ehkä voimakkain kaikista Kuavista olen minäkin tullut Vanha Virrantalo ja uudempi Virranportti jossa suku on aina kotoisesti kätkeytynyt Vaikka korskahtelisi joskus Pohjanmaa Ei Kuavin veri koskaan vapise Koillis-Savo aina sinua kantaa saan ja välilä sinä minua kuin pienokaista kantaa saat Oi koillinen Savon maa, rakas herkkä paluun maa siellä minäkin kenties uudestaan joskus olla saan Kansa syrjässä elänyt ja maan itselleen rakentanut eikä veriliite sinuun ole koskaan katkeutunut Vaikka kansa on puheeltaan totista on sen murre kuitenkin sympatian saavaa saksalainen heimo kaukaa Hämeestä tänne tullut täysi muukalainen seudulla aiemmin ollut Sun kumpujesi alle kätkeytynyt lapsena paikalle vierelle mummon pötkähtänyt Melttusen rantoja talo nuollut eikä suku ole siitä koskaan kuollut Suku joka ei lähde täältä koskaan pois vaikka vauraampaa elämä muualla olla vois