Raha ja minä

En ole koskaan ollut kiinnostunut rahasta, paitsi ehkä silloin yläasteella, kun olin vielä ryhtymässä ekonomiksi. Kotonani oli sellainen vaikeneminen henkisten asioiden ja periaatteiden suhteen, että tietyssä vaiheessa olin niin täynnä materiaalista hyvinvointia ja rahan tunkemista että ryhdyin opiskelemaan pääaineena filosofiaa. Ja kuten monet tietävät, filosofia ei ainakaan Suomessa luo erittäin suuria työskentelymahdollisuuksia. Tämän takia olen opiskellut myöhemmin oikeustiedettä, kirjallisuutta ja kauppatiedettäkin. Olen joskus sanonut läheisille, että olen ”ylittänyt” rahan tason, mikä ei kuitenkaan tarkoita samanlaista asiaa kommunistien mielessä. Olen tottunut rahan puolesta helppoon, vaikka noudatankin nykyään varsin merkitsevästi boheemin elämää, jossa korostuu vapaaehtoinen köyhyys. Eli arjessani ei esiinny pröystäilyä ja tavaroiden ostamista joidenkin merkkien takia kuin harvoin. Tietysti elopainoa on niin runsaasti, että Suomessa on helpointa turvautua vain Dressmaniin. Olen tietysti ulkomailla teettänyt räätälinliikkeissä esim. kokonaisia pukuja. Tietysti olen tyytyväinen siihen, että minulla on itselläni ja vanhemmillani on laajahko kirjasto, voin matkustaa aina silloin kun haluan jonnekin, ja mikä parasta saan harjoittaa lempitointani eli kirjoittamista läppärillä. Lisäksi minulla on suuri kokoelma sukuuni liittyviä papereita, joita on hauskaa välillä selata Myös a4:sta menee kuten myös pienempiä muistilappuja ja luonnospapereita. Minulla on kitara, piano ja viulu. Olen alkanut harrastamaan öljyvärimaalausta ja hiilellä piirtämistä, jotka tuovat jo itsessään niissä tulevan flow-tilan kautta hyvää oloa ja arjessa jaksamista. Se on sanottava, että jos minulla olisi lapsia, olisin jo nyt sellaisessa työssä, josta saisi riittävän summan rahaa kasaan. Minulla on vain kissa, jonka hoitamiseen ei kulu paljon rahaa. Olen myös suunnitellut ottavani kilpikonnan ja ehkä lintuja, vaikka äitini on sanonut, että kissiliinin kanssa arjesta tulisi vilkasta: taulut tippuisivat seiniltä jne. Mitä tarkoitan rahan ylittämisellä on se, että minun ei tarvitse välittää omasta tilipussistani ja etenkään siitä, miltä se näyttää muille. Raha on vaihdossa todentuva kaupan elementti, jota ilman ei kauppaa voisi olla. Sen takia olen verrannut rahaa poletteihin, jotka ovat erimuotoisia.Tiettyä ostotapahtumaa varten tarvitaan vastaava summa arvon muodostetta eli rahaa. Joku voisi sanoa, että kun taustaan liittyy raha ja esimerkiksi tietty metsä- ja maaomaisuus, niin silloin saa joskus luottoa. Olen aina tottunut siihen, että rahaa on ollut tarpeeksi esimerkiksi aiemmin tarkoitettujen asioiden mahdollistamisessa. Kirjojen ostamisen lisäksi minulle tärkeää on se, että pääasen matkustamaan säännöllisesti ja monissa paikoissa. Ehkä se, etten katso esimerkiksi vaatteiden yhteydessä (minkä lisäksi minulla ei ole ollut koskaan autoa) niiden merkkiä vaan olennaista on se, että ne ovat kestäviä ja pidempään käyttöön tarkoitettuja. Olen monesti joistakin merkkivaatteista poistanut merkkikyltin. Vanhempani ovat selkojärjen kautta ajattelevia enemmän käytännön kuin teorian ihmisiä. Kun kiinnostuin lukiossa filosofiasta on se varmaan ollut johdosta siitä, miten minulla oli kapinallisen asenne saamaani kehnosti muodostettua sisällötöntä muodollisuutta vastaan. ”Onko huone siivottu?!” - tässä isäni ensimmäinen lausahdus hänen tultuaan töistä. ”Onko läksyt tehty!?” ja ”Pese hampaas!” olivat ehkä muita säännöllisesti esiintyneitä. Hän ei ottanut koskaan minkäänlaista kantaa eikä koskaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta itse läksyihin, vaam hän tyytyi kantilaisen velvollisuusetiikan tavalla tiedustelemaan asioiden tilaa. Äitini tunnuslause on ”ei saa erottua joukosta”, vaan on siis mentävä niin sanoen minne lauma vaan pyrkii viemään, ja tiedän tästäkin erään sukulaisen.,..hm..jopa lähisukulaisen. Isäni maksiimin ”Elä tie niin kun minä tien, vuan tie niin ku minä sanon” ja äini yllämainitun maksiimin vuoksi tekee helpommaksi ymmärtää minkä takia tällaisen kasvatuksen (seuraamisen) saaneet ihmiset kehittyvät militantiksi vastarintatyypiksi. Erilainen suhtautumiseni materiaan ja rahaan on kehittnyt suoraan siitä, koska näin minulle kotona valehdeltiin, että muka velvollisuutensa tekemällä voisi joskus saada rahaa, jota isänikin, joka tienasi jonkin huomattavasti keskitasoa korkeamman päällikkötason palkan ennen kuin jäi eläkkeelle. Minä olen alkanut kehittämään teoriaa miten kapitalismi ja hyväntekeväisyys voitaisiin yhdistää ja miten tämä malli saataisiin kokonaan universaaliselle tasolle. Minun ei ole koskaan tarvinnut ajatella rahaa, koska sitä on aina riittänyt. Filosofian lukemisen aloittaminen merkitsi varmaan kaipuuta rahan arvon vähentämiseen. Minun mottoni on: uskalla poiketa joukosta!