Vasemmisto on nykypäivänä vienyt Suomessa läpi poliittisen korrektisuuden ja mitään mieltä olemattomuuden parlamentissa tehtävään politiikkaan. Tämä on aiheuttanut sen, ettei nykyaikaiset poliittiset päätökset enää synny arvoista ja omatunnosta peräisin olevista mielipiteistä, vaan päätökset tehdään konsensuksen mukaan, jossa virkamiehet ja olemassa olevat rakenteet saavat päättää sen suunnan mihin politiikkaa voidaan suunnata. Mielestäni politiikassa tulisi korostaa arvoja ja etenkin objektiivisia arvoja, jotka eivät perustu reaktiivisuuteen, vastustamiseen ja relatiivisuuteen – toisin sanoen pelkästään ihmisten tarpeisiin, joita jokainen poliittinen taho on halutessaan kyvyllinen villitsemään. Äänestäjiä ei tulisi kokea vaalikarjana, joka vain ohjaillaan äänestämään jokin mitään mieltä olematon byrokraatti parlamenttiin olemaan samaa mieltä toisten kanssa ja tekemään kaikki päätökset olemassa olevien rakenteiden perusteella ja ideologista nautintoa korvaukseksi omien arvojen toteutumattomuudesta samalla saaden. Poliittinen korrektisuus tarkoittaa etenkin sitä, että on sallittuja ja toisaalta kiellettyjä no-no-asioita, joita ei saa nostaa esiin ja joista ei saa puhua. Esimerkiksi isäni äiti on sitä mieltä, että mitään radikaalia ei saa sanoa, koska joku voi pahoittaa siitä mielensä. Tämä on hyvä vertauskuva siitä, miten vasemmistolaiset korostavat oikeistolaisille, ettei joistain asioista saa puhua, vaikka ne kuuluisivat merkittävällä tavalla tärkeisiin poliittisiin kysymyksiin. Esimerkiksi Suomessa on niin kauan ylläpidetty niin sanottua hyvinvointiyhteiskuntaa globaalin ja universaalin kapitalismin kustannuksella, että myös oikeistolaiset poliitikot eivät edes osaa kyseenalaistaa tätä merkittävää politiikkaan vaikuttavaa rakennetta, jonka vuoksi sosialistit pääsevät aina jatkamaan omaa suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan matalana pitämisen projektiaan. Yksi nykypäivänä vahdattu asia on maahanmuutto ja kaikkien merkityksettömämpien vähemmistöjen oikeuksien korostaminen sillä verukkeella, että ihmisoikeudet takaavat kaikille maailman asukkaille potentiaalisen Suomeen tulon mahdollisuuden. Mielestäni vähemmistöihin tulisi suhtautua etenkin älykkyyden ja koulutuksen kauttta. Jos vähemmistön edustaja on kyvytön opiskelemaan edes jonkinlaista tutkintoa suomalaiseen keskimäärään nähden matalamman älyllisen tasonsa takia, ei voida sanoa, että hän voisi varmuudella pärjätä suomalaisessa yhteiskunnassa. Vaikka olen aina kokenut olevani humanisti, niin on sanottava, että nykypäivänä vasemmisto on kieltänyt myös genetiikasta ja geneettisistä ominaisuuksista puhumisen ja luullaan samalla, että älyllinen taso olisi jotenkin koulutuksella muutettava asia. Älykkyys on merkittävällä tavalla genetiikasta johtuva asia, aivan kuten kahdesta valkoisesta vanhemmasta ei voi syntyä mustaa lasta. Sosialistit korostavat perinteiden, historian ja perinnöllisyyden merkityksettömyyttä. Tämä voi johtua siitä, että he tekevät sen sen takia, koska heidän poliittinen liikkeensä onkin vain runsaat sata vuotta vanha, ja sosialismi on läpi sen historian perustunut herravihaan, historiallisten suuntimien vastustamiseen ja jollain tavalla myönteisesti poikkeavien ihmisten kadehtimiseen ja heihin nähden negaatioksi asettumiseen. Mielestäni kulttuurista voidaan löytää syväsymboleita, jotka antavat tietoa siitä, kuinka yhteiskuntaa ja kulttuuria tulisi ohjata. Kaikki reaktiiviset poliittiset liikkeet kuten sosialistit perustavat toimintansa vertailukohdallisiin symboleihin, joiden tarkoitus on asettua vastainstituutioiksi ja vasta-arvoiksi todellisten vapaiden instituutioiden alueille. Sosialistit pyrkivät myös luomaan yhteiskuntaan riippuvuussuhteita, joka vähentää yksilöiden ja vapaiden instituutioiden itsemääräämisoikeutta ja vapautta. Esimerkkinä tästä ovat esimerkiksi ammattiliitot, jotka eivät anna työnantajille mahdollisuutta hallita työntekoa, jonka takia joillakin kunnallisilla aloilla ei tehdäkään muuta kuin vilkuillaan työvälineitä sopivan etäisyyden takaa, lepäillään ja ryystetään kahvia. Mielestäni työhön tullessaan työntekijän on tehtävä sitä työtä, jonka työnantaja hänelle antaa ja sillä tehokkuudella, mikä voidaan helppousindeksin ja preferenssiautonomian perusteella häneltä vaatia. Mielestäni kaikilta yhteiskunnan jäseniltä tulee vaatia samantasoista kontribuutiota yhteiskunnalle työn teolla, tietysti ominaisuudet ja niiden väliset poikkeavuudet huomioiden. Poliittinen korrektisuus tukee etenkin ontokratian pyrkimyksiä, koska silloin oikeistolaisille ei anneta muuta kuin ideologista nautintoa. Ontokratian tyypillisin edustaja on mainonnassa, markkinoinnissa tai sisällöntuottamisessa työskentelevä nuorehko nainen, joka voi olla hyvinkin tyhmä ja sivistymätön, joka on tullut mökkiläis- tai ensimmäisen polven yliopistossa koulutettujen vanhempien perheestä pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, joka on kuvitellut tulevansa heti seurapiirien jäseneksi Helsinkiin tullessaan. Nämä eivät mieti mitään muuta kuin lennokasta ja kansainvälistä high-lifea, jossa käydään Pariisissa ja huorataan vaikka minkä väristen etelän hetelmien kanssa, eli sitä, miltä heidän elämänsä ulos päin näyttää. Voi olla, että monet näistä ihmisistä tavoittelevat elämässään suurempaa vapautta, mutta kun katsoo lähempää, voi huomata, että vapaus on kaukana heidän elämistään. Minä en henkilökohtaisesti vaivaa mieltäni sillä, mitä mieltä ihmiset minusta ovat, enkä laita instagramiin kuvia siitä, miten olen juonut samppanjaa tai käynyt ravintolassa, koska olen mielestäni alkanut arvostaa sellaisia asioita, jotka ovat todella arvokkaita, eikä hedonistiset nautinnot niihin kuulu. Tästä voidaan siis havaita se, että tämä loisiva yläluokkaa kuvitelmiensa mukaan edustava ryhmä haluaa etenkin olla pintapuolisesti edustava ja muiden mielestä niin mondeeni ja tyylikäs. Kuitenkaan käytöstapoja tältä ryhmältä ei löydy ja monenlainen bitchaus etenkin sellaisia ihmisiä kohtaan, joita tämän ryhmään jäsenet eivät voisi kuvitella seksikumppaniksi on hyvin tavallista. Minä tulen aatelista, satoja vuosia jatkuneista aatelissuvuista, joihin sisältyy myös kuninkaallisia ja merkittäviä valtiomiehiä, joten tiedän asemani ilman että minun tarvitsisi siitä bitchata. Tämän pseudoylimystön pyrkimys on koko ajan pyrkiä osoittamaan omalle viiteryhmälleen olevansa joitain parempia. Mielestäni yläluokkaisuudesta kertoo Louis Vuittonien sijaan etenkin käytöstavat ja luonnollinen kohteliaisuus sekä ystävällisyys ja avoimuus kaikissa tilanteissa ja kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ontokratia eli olemisen valtaa korostava ryhmittymä, jossa on näiden elintasonaisten kanssa myös journalisteina ja yliopistolla, perustuu etenkin kohonneeseen elintasoon, josta ovat johtuneet kaikkien halut kurlata samppanjaa ja syödä ravintoloissa, ja lisäksi samalla aikaa nämä hepsankeikat käyttävät kulttuuria kuin vessaa, joka perustuu siihen, etteivät he sitä syvällisesti ymmärrä. Kuten sanoin nämä ihmiset ovat monesti hyvinkin sivistymättömiä ja tyhmiä, ja on sanottava, että joskus tällaiset nautinnonhaluiset hempukat ajautuvat myös kansanedustajiksi, ja tämän ryhmän jäseniä on hyvin kuvaillut edesmennyt kolumnisti ja toimittaja Aarno Laitinen kolumnisarjassaan ”Naisten saunassa”. Myös seksin rooli on korostunut nykyaikana ja kaikkia voidaan arvostella, ja etenkin nuoret naiset suhtautuvat kaikkiin saman ikäisiin miehiin sillä tavalla kuin he pyrkisivät tämän seksikumppaniksi, ja on helppoa havaita tästä, etteivät nuoret naiset pysty ystävyyteen saman ikäisen miehen kanssa ainakaan muussa mielessä, (jos mies ei ole keskittynyt henkiseen feminiinisyyteen ja alentanut itsensä älylliseen huoraamiseen), kuin jos nainen on niin sanotusti vaihtopenkittänyt miehen ja mies kuitenkin jatkaa naisen imartelua ja ”markkina-arvon” korottamista. Mielestäni politiikan on perustuttava arvoihin ja sen takia kaikenlaiset arvot tulisi hyväksyä, ainakin jos lapsia ja eläimiä ei vahingoiteta. Mielestäni kohonnut elintaso on tuonut yhteiskuntaan paljon vieraita asioita, kuten vaikkapa esimerkiksi ontokratian, joka pyrkii manipuloimaan kommentaariaatilla ja vaikutteellisuudella ihmisten arvoja, jonka myötä arvolliset ihanteet vähenevät ja ihmiset alkavat toteuttaa heille ulkoa käsin tuputettuja arvoja, eli toisin sanoen pyyteettömyys muuttuu pyyteellisyydeksi ja altruismi muuttuu egoismiksi. Ontokratia pyrkii luomaan kommentaariaatin välityksellä riippuvuussuhteita yhteiskuntaan, jonka avulla se pyrkii ylläpitämään oman asemansa. Joku iso tyttö kirjoitti joskus jossain lehdessä, että mies, joka ei lue naisten kirjoja ei voi olla sivistynyt. Hyvä – minä en sitten varmaan ole sivistynyt. Eli voidaan sanoa, ettei aidolla, objektiivisella ja pyyteettömällä ihmisellä ei voi olla arvoa pelkästään välinearvoisuuden takia, vaan kaikki aito arvostaminen on aina itseisarvoista ja yleiseen hyvään pyrkivää. Syväsymboli osoittaa sen, mikä jossakin arvossa on pyyteetöntä ja kaunista. Yhteiskunnassa tulisi keskustella enemmän arvoista, ja kouluihin tulisi ottaa pakolliseksi oppiaineeksi arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki, joka opettaisi nuorille ja lapsille sitä, miten arvojen tulee aina olla itseisarvoisia eli ihanteeseen perustuvia eikä niillä voida koskaan pyrkiä omakohtaiseen, esimerkiksi materiaaliseen hyötyyn. Sosialistit katsovat, että negaatioksi asettumisella he voivat hankkia kannattajilleen materiaalista hyötyä, eli toisin sanoen asettuvat vastainstituutioksi, tuovat vertailukohdalliset symbolit arvottamiseen ja käyttävät tarpeisiin perustuvia välinearvollisia argumentteja oman ”politiikkansa” suhteen. Eli mielestäni consumptionia on jossain määrin kontrolloitava, vaikka hyväksynkin jopa anarkokapitalismin. Ihmisten pitäisi vaan suhtautua ostettaviin tavaroihin eri tavalla, jossa voidaan ajatella myös esimerkiksi hiilijalanjälki ja maapallomme voimavarojen kulutus huomioon ottaen. Kuitenkin ihmisten on saatava sellaisia tavaroita, joita he tarvitsevat, mutta toisaalta olisi muistettava, ettei kulutuksessakaan pitäisi keskittyä välinearvoisuuteen eli roskan ostamiseen ja toisaalta myös roskan myymisellä rikastumiseen. Mielestäni voidaan määritellä sellainen elintaso ja elämän laatu, joka sopii kaikille ja se voidaan jokseenkin määritellä arvojen, helppousindeksin ja preferenssiautonomian avulla. Esimerkiksi itse olen tyytyväinen elintasooni, vaikka se voi joidenkin mielestä olla niukkaa. Kuitenkin vaikka voittaisin miljoona euroa lotossa, antaisin todennäköisesti suurimman osan rahasta hyväntekeväisyyteen ja pienellä osalla siitä tekisin joitain pieniä elämän laadun parantamiseen tarkoitettuja hankintoja. Mielestäni ihmisten vapaaehtoista ja yleishyödyllistä toimintaa tulisi lisätä ja helpottaa kehittämällä esimerkiksi sellaisia kokoontumistiloja, joissa voitaisin järjestää yleissivistävää ja virkistävää toimintaa, joka perustuisi byrokratian sijaan etenkin omanlaiseen ja omaperäiseen työlliseen panokseen, jolloin yksilöllisiä arvoja ja mielipiteitä voitaisiin tuoda esille ja esimerkiksi poliitikot voisivat niitä tarkkailla työtään varten. Tämä voisi lisätä sananvapauden ilmenemistä käytännössä, koska julkiset tilat ovat tähän mennessä olleet virkamiesten hallitsemia, joihin kaikki ihmiset eivät voi kuvitella menevänsä. Myös toimittajan työn kuten opettajankin tulisi perustua freelanceriuteen ja jatkuvaan oppimiseen ja omaan erikoisalaansa suuntautumiseen. Eli kun tulisi kunnon no-non-sense poliitikko pääministeriksi, joka suhtautuisi äänestäjiin ajattelevina ihmisinä eikä siirreltävänä vaalikarjana, voitaisiin poistaa politiikasta sen seremoniallisuutta, jonka taakse kätkeytyen poliitikot ovat nykyaikana saaneet olla poliittisissa asemissa ilman minkäänlaisia henkilökohtaisia arvoja. Myös vallan symboleita ja hierarkkisuutta pitäisi kitkeä pois politiikasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti