Monimallisemantiikasta

Semantiikka tarkoittaa tunnetusti sanojen ja ajatusten merkityksen tutkintaa. Monet matalalla älyllisellä tasolla oleva ihminen tulkitsee merkityksiä yhteisen jaetun koodiston kautta. Esimerkiksi kunnallispoliitikot ja toimittajat alkavat käyttää monesti valtakunnallisella tasolla toimivalta poliitikolta heidän sanojaan sanellussa merkityksessä. Tästä voidaan havaita se, ettei itsenäisille ajattelijoille ole politiikassa sijaa, koska heidän asioiden hahmottamistapansa on monesti liian erikoista tavallisen ihmisen ymmärrettäväksi. Minä poistaisin suomalaisesta politiikasta kaikenlaiset itsensä ylentämistavat kuten hierarkkisuuden, vallan symbolit ja konsensuksen, jos se tarkoittaa sitä, ettei asioista uskalleta olla eri mieltä. Konsensuspolitiikkaa on Suomessa tehty kymmeniä vuosia, mikä on tarkoittanut esimerkiksi sitä, että ennen vaaleja antamiaan lupauksia ei ole täytetty, mutta tästä ei ole ollut suurempaa haittaa tällaiselle puolueelle, koska suomalaisten tapa nähdä politiikka suvaitsee puolueiden valehtelun. On ollut tyypillistä Euroopassa, että puolueet eivät kestä kymmeniä vuosia, vaan ne ryhmittyvät paremmin ihmisiä kuvaavien puolueiden standardien alle. Käytän käsitteitä merkitysvalta ja merkitysasema, kun haluan kuvata sitä, miten jolloinkin osa ihmisistä voi olla itsekkäitä ja pyyteellisiä ja sen kautta he alkavat tunkea itsensä leimaamaa kieltä toisille poliitikoille ja vaalikarjalle. Olen siis sitä mieltä, että yhteiskunnassa ja politiikassa pitäisi ilmentää selkeämmin omia arvojaan, minkä perusedellytyksenä on kyllä se, että omista arvoista tiedetään jotain. Mielestäni merkitys muodostuu ihmisen omasta subjektista ja sen kyvystä muodostaa objektiivisia havaintoja, samalla merkitysvalta pyrkii estämään ihmisiltä sen, että he voisivat tehdä objektiivisia havaintoja, koska tässä tilanteessa tarkastellaan etenkin yksilön itsetuntemusta mutta toisaalta hänen järkiperäisyyttään. Mielestäni käsitteellä arvotunne voidaan kuvata sitä neuraalista tapahtumaa, jossa ihminen ensinnäkin alkaa erottaa erilaisia käsitteitä ja sanoja toisistaan, jonka myötä hänelle tulee myös laadullinen tarve tunnustaa käsitteiden takana olevia arvoja. Eli arvotunne on impulssi, joka näyttää arvot vapaasti erilaisina. Tuohon väliin kuitenkin pyrkii ontokratia, eli olemisen valtaa hallussaan pitävä taho. Se käyttää hyväkseen käsikassaraansa kommentaariaattia ja sen vaikutusta ympäristöön eli vaikutteellisuutta. Kun ihminen tulee vaikutteelliseksi, tulee hän vähitellen myös entistä enemmän epävapaaksi. Olen siis sitä mieltä, että ihmisten vapauteen on osallisena etenkin se, etä ihmiset saavat vapaasti tunnistaa ja muodostaa arvoja, joiden kautta he haluavat elämäänsä elää. Vaikutteellisuus tarkoittaa siis sitä, miten ihmisestä tulee ontokratian ohjailema. Kommentaariaatti nimen omaan kommentoi ja laittaa merkkinsä kaiken marginaaliin. Se siis esimerkiksi lokeroi ihmisiä esimerkiksi heidän ulkonäkönsä, varallisuutensa/tuhlailun halun kautta. Nykyaikaisessa glamour/julkkis-viihdekulttuuri on tehnyt monista ihmisistä, ei kaikkein vähiten nuorista pintapuolisia, jotka tavoittelevat vain urheilusankarin tai julkkiksen roolia tulevaisuudessa. Tätä nuoruuden tyhmyyttä lietsovat 15-vuotisen tasolle jääneet toimittajat ja juontajat, jotka haluavat nostattaa tämän nuori/julkkiskulttuurin merkitystä. Kouluissa tulisi opettaa oppiaineena arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikkiä. Monessa tapauksessa esimerkiksi naiset ovat niin pinnallisia, että he kuvittelevat facebook-kavereiden kertovan heistä jotain Tiedän esimerkiksi erään narsistinaisen, joka on minullekin yrittänyt naljailla kapeammasta sosiaalisesta piiristä – mutta tiedätkö – minä olen täysin tyytyväinen kavereideni määrään enkä koe itseäni mitenkään yksinäiseksi, koska minä teen yksin asioita, jotka minua miellyttää. Epäilen, että tällä ihmisellä ei olisi kovinkaan kummoista täyttävää arkea, jos hän ei voisi manipuloida, arvottaa ja haka hyötyä hyväksikäyttäjän tavalla. Voin ilokseni sanoa, että minulla on vain 165 kaveria, mutta sinun kaltaisiasi narsisteja tuossa ryhmässä ole eikä tule olemaan. Vaikutteellisuudella siis tehdään merkityksistä taistelun jälkeen subjektiivisia arvoja, jotka alistetaan joko arvo- tai tuki-instituutioksi, jossa ensimmäinen edustaa yhtä tyyppiä näistä manipuloiduista ja epävapaaksi tehdyistä arvoista. Subjektiivinen arvotunteista tuleva arvo on sellainen, ettei se ole vielä tullut vapaiden ihmisten tulkitsemiksi eli objektiivisiksi. Vapaat ihmiset voivat nähdä aidosti vapaan syväsymboleista periytyvän arvon, jonka myötä vapautta tulisi aina korostaa arvojen yhteydessä. Preferenssiautonomia mittaa vapauden ja vastuun tasapainopistettä. Helppousindeksin käsitteellä taas kuvataan sitä reiluutta, esimerkiksi sitä, millaiseen palkkaan työntekijä on tyytymän oman työnsä yhteydessä. Mielestäni helppousindeksiä tulisi kuvata etenkin työnantajien ja riippumattomien tarkkailijoiden näkökulmasta. Mielestäni tapa hakea lakkoilulla enemmän palkkaa on naurettavaa ja pikkumaista. Linkolahan liitti tämän ilmiön mm. uusien automarkettien tarjouksien perässä juoksemiseen. On siis olemassa merkitysvaltaa, jota jokin yhteisö voi käyttää hyväkseen vaikutuspiirissä olevien alamaisten voiteluun. Kuitenkin rahvas ei saa tavallisesti mitään, vaikka suuri johtaja näin olisi heille kertomassa. Mielestäni työn vaativuuden kautta voidaan asettaa palkkoja työntekijöille, eikä tässäkään tarvita minkäänlaista luottamusmiestä, sosialistia tai feministiä. Samalla kun naiset vinkuvat väliajoin, että heille maksetaan huonommin, voisi heille sanoa, että kouluttautukaa jollekin parempi palkkaiselle alalle tai kokonaan yksityiselle sektorille. Helppousarvot tutkailevat työtehtävän ominaisuuksia, jonka kautta hänestä tehdään työn ohessa profiili, joka määrää hänelle myös mahdollisen palkan. Tasapainopiste tavoitetaan kun preferenssiautonomia näyttää maksimointiavaruuden kautta sen, kuinka paljon vapautta ja vastuuta on yhteiskunnassa ja miten se on jakautunut ihmisten keskuuteen. Esimerkiksi lakkoilut ja elintason parantaminen valtion kirstulla ollessa on sellaista, joka muuttaa tasapainopistettä, eli se on omiaan vähentämään yhteiskunnan vapautta sekä myös vastuuta. Minun mielestäni ihmisten työaikoja voitaisiin jollan toimialoilla muuttaa siten, että tällainen työntekijä olisi pidemmän aikaa vuorossa ja sen jälkeen pidemmillä lomilla. Näin heille jäisi enemmän aikaa esimerkiksi sivistyksen ja koulutustason ylentämiseen. Eli voidaan sanoa, että mielestäni merkityksien tulkinta on ainakin jonkinlaisen sodan sisäistä, eikå tällä tarvitse luulla, että arvojen takia vahingoitettaisiin esimerkiksi toisia ihmisiä ainakaan muuten kuin mikä sotatilanteessa on sallittua ja toivottavaa. Vapaat ihmiset käsittelevät arvotunteet eri tavalla, kun esimerkiksi jollain riippuvaisella tai epävapaalla ihmisellä ne ohjautuvat suoraan vaikutteellisuuden kautta kommentaariaatin kommentoimaksi ja ontokratian alaiseksi. Olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin, mutta mielestäni nykyaikaisen ontokratian selkein edustaja olisi esimerkiksi sellainen poliitikko, joita Loka Laitinen kuvasi pakinasarjassaan ”Naisten saunassa. Kuitenkin näitä surullisia korkean elintason tuotteita on nykypäivänä paljon ainakin naissukupuolessa. Esimerkiksi niin sanotut life-style/muoti-blogit näyttävät suurimmalle osalle ihmisistä sen mitä he haluavat saada tiedokseen. Kun huomioidaan miten tällainen merkityksettömyys on suurimman kansanosan suosikkia, niin voidaan tåssäkin sanoa, että ontokratia antaa sen alaisille ihmisille arvot joita heidän tulee arvostaa. Tämähän tarkoittaa lopulta ainakin moniarvoisuuden kieltämistä, kun etenkin nuorilla naisilla on mielessä vain kyrpä ja raha. Mielestäni Suomessa vallitsee vieläkin ehkä Suomen kulttuurin nuoruudesta johtuen käsittämätön kiinnostus toisten ihmisten puheisiin siinä tapauksessa, jos kyseessä on heidän sosiaalisen kuvitelmien takia korkealle arvostetun henkilön puhetta. Mörkö sitä, Mörkö tätä. Kapteeni ei käynnistänyt konetta, vaikka itse Mörkö kävi hänen kanssaan juttelemassa!!!!!Voidaan sanoa, että monimallisemantiikka tarkoittaa erilaisia teitä, joiden kautta jonkinlaiseen yleisempään merkitykseen voitaisiin pyrkiä. Milloin suurin osa kansasta voisi olla sellaisella tasolla, että huomio kiinnittyisi etenkin ihmisen puheen laatuun ja syvyyteen, eikä siihen kenen suusta nämä sanat ja lauseet tulevat. Monimallisemantiikalle olennaista on siis etenkin suvaitsevaisuuden periaate, joka ei poista tieltä erilaisia etenemisväyliä ilman niiden tarkastelua. Monimallisemantiikka siis tarkoittaa useilla eri tasoilla olevia syväsymboleista mallinsa saavia arvoja, joiden kautta todellisuutta tulkitaan objektiivisesti. Tämä käsittää arvojen monipuoliset merkitykset ja etenkin nauttiminen pisimmälle kehitetystä arvotustoiminnasta. Semantiikka on siis merkitysoppia ja monimallinen semantiikka, joka hyväksyy esimerkiksi sellaisen anarkistifilosofin kuin Paul Feyerabend, joka ei erotellut jotain tiettyä tapaa olla todellisuudessa ja tehdä havaintoja, on rajattomasti todellisuuden tulkintaan mahdollisia reittejä, Kuitenkin koska ontokratia eli pääasiassa elintasonaiset haluaa yleistää kiinnostuksen kohteet ja puhetavat ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tavat, eli vaikka feministipuolue ei ole saanut suurempaa kannatusta, niin voidaan havaita se, että naiset harvemmin ovat liittymässä esimerkiksi johonkin puolueeseen ainakaan omatoimisesti ja oman idean pohjalta. Kun luodaan ja varjellaan merkityksiä, silloin on asettauduttava merkitysasemiin ja suojeltava sitä merkitysvaltaa, johon vihollinen haluaa puuttua. Kuitenkin mielestäni se, millaiset arvot kenelläkin on, määräytyy hyvin yksilöllisesti. Kun merkitys luodaan, silloin muutetaan havaitsemisen tapaa. Tämän takia taidetta ja Britannian mallin mukan taidehistoriaa tulisi tuoda jo alakouluihin.