Pakkorakkaus vai omat pyrkimykset

Salarakas-käsitteen lanseerasivat 2000-luvun alussa tietyt julkisuudenkipeät jokseenkin tunnettujen miesten heilat, jolla he tarkoittivat perinteistä kuvaa siitä, kuinka aikaisempina vuosisatoina kartanonherrat saattoivat käydä vierailemassa piikojensa ja muiden alustalaistensa luona. Eli tällainen asetelma, eli se, että kuuluisat miehet seurustelevat salaa matalemmasta sosioekonomisesta taustasta tulevien naisten kanssa on jo ikivanha. Ainoastaan poikkeuksena tästä vielä 1800-luvulla ei ollut matala-arvoisia propagandatuutteja, jotka antavat tällaisten insiderihmisten tietoja julkisuuteen kaikkien luettavaksi ja päiviteltäväksi.

                          Pakkorakkaus on nykyaikaisen yhteiskunnan pakottama ilmiö, jossa tietynikäisten ihmisten katsotaan olevan velvoitettuja pariutumaan ja soutamaan parisuhteen rauhalliseen poukamaan jonkun ihmisen kanssa, jonka katsotaan olevan samanlainen ja samalla markkina-arvotasolla. Kuitenkin voin omasta kokemuksestani sanoa, että kun ei ole tällaista tutkaa oman kiinnostavuutensa tasosta, voi olla aikamoinen sattumus se, jos toinen pitää itsestä yhtä paljon kuin itse pitää toisesta. Jotkut naiset ovat äärimmäisen kiinnostuneita omasta tasostaan, ja kaikki muut saavat usein tylyn kohtelun. Minä olen kuitenkin aina sanonut, että ellei löydy omantasoista seuraa, voi hyvin olla ilman. Monet merkittävät ajattelijat ovat todenneet, että hyvä itsetyydytys on paljon parempi kuin keskinkertainen seksuaalirelaatio vastakkaisen sukupuolen edustajaan.

                          Eli kun nykyaikainen yhteiskunta korostaa etenkin naisten arvoja, on se ohjannut miehet siihen tilanteeseen, että heidän pitää hukata aikaansa, vaikka minkälaisten norsulyylien leikkikaluina. On sanottava, että maailmassa on paljon tärkeämpiä asioita kuin olla huonon tai keskinkertaisen, itsetunnoltaan heikon naisihmisen kaverina. Nykyaikana tavanomaiset ihmiset, jotka rupeavat pariutumaan viimeistään lukiossa, suhtautuvat kyräilevästi ja epäluuloisena ihmisiin, jotka kieltäytyvät tuosta tavasta ajatella kaikissa tilanteissa parisuhteellisesti. He korottavat omaa ja toistensa vääristynyttä seksuaalista itsetuntoa tuomalla esiin kuvitelmia, että jotkut toiset ihmiset olisivat kiinnostuneita omasta kumppanistaan. Tällainen itsetunto nousee seksuaalisesta relaatiosta, joka tuottaa tällaisten tavanomaisten ihmisten kulleille ja pilluille niin suurta nautintoa, joka ylittää esimerkiksi cerebraalisen – henkisen nautinnon. Loppujen lopuksi seksuaalinen nautinto tuottaa ihmisille liiallisen vääristynyttä itsetuntoa, jonka jälkeen edes ystävällinen sana ei ole mahdollista sellaisille, jotka eivät sovi omiin seksuaalisiin mieltymyksiin.

                          Pakkorakkaus on todellinen laki, etenkin sellaisille ulkonäöltään keskinkertaisille yksilöille, jotka katsovat, että heitäkin on joidenkin pakko rakastaa. Mutta miksi olisi näin? Itse en ainakaan ole koskaan halunnut kannettavakseni sellaista heikkoitsetuntoista lyyliä, joka olisi jatkuvasti itkeskelemässä ja kyselemässä ihmisiltä omaa arvoaan. Mieluummin minä matkustelen, opiskelen, ajattelen, kirjoitan, käännän ja katson elokuvia, sarjoja ja dokumentteja. Yksin.

Aristofanes : Lysistrate, ensimmäinen kohtaus suomennettuna

Lysistrate – Aristofanes



Ensimmäinen kohtaus



Lysistrate, Kalonike, Myrrhine, Lampito ja muita rouvia



Lysistrate (yksin),

Kyllä, olisiko menossa Panin vai Bakkhoksen temppeliin

Tilattuna, Koliakseen tai Genetyllikseen

Täällä ei päästä läpi siitä

Nyt ei ole kuitenkaan edes yhtään rouvaa paikalla!

Kalonike tulee esiin

Sieltähän minun naapurini tulee

Tervetuloa Kalonike!

Kalonike,

Kiitos sinulle rakas!

Niin tummana, niin kaukana, Lysistrate?

Otsasi rypyt eivät ole sinun!

Lysistrate,

Ah, Kalonike, katsohan sydämeni palaa

Täynnä vihaa olen minä meistä kaikista – meistä rouvista

Siitä, että me miesten kanssa emme kelpaa mihinkään

Kalonike (yleisöä kohti)

Ja Zeuksen yhteydessä, siinä olemme me kuitenkin

Lysistrate,

Sovittiin, haluamme tavata täällä kertoaksemme tärkeitä asioita

Nyt nukkukaa ja älkää tulko

Kalonike,

He tulevat, varmuudella sydämeni! Poismenotie tehdään rouville

Itsessään se ei ole helppoa, jokaisen täytyy palvella miehiä

Herättää rengit, laittaa lapsi kuntoon, puhtaaksi pestä ja sen jalkoja…

Lysistrate

Ei, muita kymmenen kertaa toisia arvokkaampia asioita on täällä tehtävänä!

Kalonike,

Ei, sano minulle kuitenkin rakas sydämeni, mitä se on kun sinä näin meidät kaikki tänne kutsut

Miltä tämä asia näyttää?

Lysistrate,

Suurelta!

Kalonike,

Myös paksulta?

Lysistrate

Myös paksulta!

Kalonike,

Kuinka? Ja kuitenkin epäröimme tuloamme

Lysistrate,

Ei niin! Silloin olemme nopeasti kaikki yhdessä!

Ei, minulla on asia ja unettomana olen monta yötä pyörinyt tuskissani.

Kalonike,

Oliko se asia kaunis, jonka vuoksi olet pyörinyt?

Lysistrate

Niin kaunis, että hyvä ja ylistys Hellaasta pian meidän, naisten käsissä on.

Kalonike,

Naisten? Oi itku, silloin meillä ei enää ole mukavaa

Lysistrate,

Meidän käsissämme lepää kotimaan kohtalo,

Jos häviämme, ne Peloponnesoksesta…’

Kalonike,

Zeuksen kanssa, silloin annamme itsemme hävitä!’

Lysistrate,

Ja silloin kaikki Bootilaiset katoavat maan päältä…

Kalonike,

Eivät kaikki! Toivon, ettet tarkoita myös Aalelaisia

Lysistrate,

En sano myöskään ateenalaisista mitään samalla tavalla

Ei missään nimessä! Niin oli usko minussa asiaan mennyt.

Mutta kun tässä naiset tulevat yhteen

Bootialaiset ja Peloponnesolaiset

Ja me – me yhdessä, voimme pelastaa Hellaan

Kalonike

Oi mene, mitä järjellistä rouvat voisivat tehdä, kunnioituksenarvoista?

Puhtaaksi pestyinä kukkamehussa istumme me, puettuina safraaninkeltaiseen shaaliin, nauhahuiveihin ja kimbrialaisiin mekkoihin.

Lysistrate,

Siitä huolimatta siinä on pelastus, joka meille kerrotaan

Keltainen shaali, nauhahuivit, saippuat , turkit, läpikuultavat kylpytakit

Kalonike

Kuinka niin?

Lysistrate,

Yksikään mies, joka nyt täällä elää, ei enää koskaan nosta terää samankaltaistaan vasten.

Kalonike

Samantien annan safraanisaalin värjätä

Lysistrate

Kilpiin tarttuaksemme

Kalonike,

Annan pois yhden mekoistani

Lysistrate

Nyt etsimme pistintä!

Kalonike,

Minä ostan itselleni nauhahuivin

Lysistrate

Ja siitä huolimatta kaikki naiset eivät ole täällä?!

Kalonike

Heidän olisi pitänyt lentää tänne!

Lysistrate,

Huomio! teemme näistä vielä hyviä ateenalaisia

Kaikki tehtynä, vain enää ei olla liian myöhässä. Myöskään rannikolta ei ole ketään, eikä ketään Salamiista

Kalonike

On kuitenkin vielä aamupäivä. Jo tuoreena, pieniä palasia maston päässä ja läsnäolijat ilvehtivät.

Lysistrate

Myös Akhaernilaisrouvat, jotka ensimmäisenä kuvittelin näkeväni, eivät vieläkään ole täällä!

Kalonike,

Ja kuitenkin on rouva Theagenes kysynyt Hekatelta tänne tulosta.

Ja katso, tuolta tulee jo joitain ja tuolta tulee lisää. Ooh, mistä nämä kaikki tulevat?

Lysistrate,

Myrrhinuksesta!

Kalonike,

En haista mitään myrrhiläistä, haistan lantaisen pedin!

Myrrholainen ja muita rouvia tulee esiin

Myrrholainen,

Tulemmeko nyt liian myöhään Lysistrate? Sinä olet hiljaa?

Lysistrate,

Ei Myrrholainen, se ei ole oikein että sinä tulet näin myöhässä näin tärkeästä asiasta päättämiseen.

Myrrholainen

Etsin pitkään vyötäni pimeydessä. Mutta sanoit asian olevan tärkeätä, kerro meille heti!

Lysistrate,

Ajattelen kuitenkin että me odotamme vielä hetken kunnes Bootian ja Peloponnesoksen rouvat saapuvat

Myrrholainen

Nyt olen tyytyväinen! Ja katsokaa vain – tuonne? Sieltä tulee jo Lampito.

(Lampito ja monta muuta rouvaa tulevat esiin)

Lysistrate

Oi rakas kumppani Lampito, tervetuloa! Kuinka kaunis oletkaan, kuinka loistava suloinen ystäväni. Mitkä tuoreet kasvot! Kuinka voimaa säteilevä on vartalosi, Sinä olet kuin härkä.

Lampito

Olen voimakas kuin myrsky tosiaan, Siirryn lujasti kohti sinua, ja suutelen jalkojasi

Lysistrate

Mikä perse ja mitkä isot ja pyöreät tissit sinulla on!

Lampito

Älä ylistä minua liikaa, en ole mikään uhrieläin

Lysistrate

Tuo nuori neitokainen tuolla, kuka hän onkaan?

Lampito

Naisellinen, kauniit piirteet, tulee Boiotiasta

Lysistrate,

Todellako, bööttiämmä, Kaunista on sinun alamaasi

Kalonike,

Todellakin, kyllä, ja kauniisti pesty ja puettu

Lysistrate,

Ja kuka on tuo tuolla?

Lampito

Minun sielussani hän on hyvä, tulee Korinthista

Lysistrate

Kyllä on hyvä, sinä tunnet jo linnut heidän karvoistaan

Lampito

Kuka on kutsunut nämä kaikki naisihmiset tänne?

Lysistrate,

Minä!

Lampito

Joten puhu, mitä aiot tehdä meidän kaikkien kanssa täällä.

Myrrholainen

Ja kuitenkin, sano se, rakkaus. Tuo esiin se mitä tärkeää sinulla on meille sanottavana.

Lysistrate

Välittömästi, mutta teidän on ensin sallittava minulle yksi pieni kysymys.

Myrrholainen,

Kysy mitä haluat!

Lysistrate

Kaipaatte kuitenkin lapsienne isiä. Jotka ovat rintamalla, eikö? Minä en tunne teistä yhtään sellaista, jonka mies olisi tällä hetkellä kotona.

Kalonike,

Mieheni on ollut poissa viisi kuukautta, poloinen! Traakiassa Eukratesta piirittämässä.

Lysistrate,

Minun omani on Pyloksessa, yli seitsemän kuukautta.

Lampito

Ja minun, huutaa leirissämme ja tarttuu mihin tahansa. Ja lähtee sotaan.

Lysistrate

Kosiomiehet ovat yhtä puhtaita ja helposti kaatuvia. Sen jälkeen kun miletolaiset pettivät meidät, ei olla nähty kahdeksantuumaista lohduttajaa, eikä edes hätätapausvaihtoehtoa, nahkaista sellaista. Nyt jos kerron teille tästä kärsimyksestä, näette varmasti itsekin sen, että sota on lopetettava.

Myrrhinolainen,

Minä? Jumalan kanssa, välittömästi, minun täytyy riisua hameeni ja juoda kaikki rahat.

Kalonike

Ja minä pyllystäni annoin halkaista itseni välittömästi ja olisi onnellinen jos saisi puolet siitä.

Lampito

Mitä? Minulle Taygetos ei ollut millään jalustalla. Kun minä nyt olen lopultakin löytänyt rauhan.

Lysistrate

Minä en halua enää piilotella teitä. Meidän naisten täytyy, haluta kuten miehet päättäväisesti pyrkiä rauhan tilaan. Eteenpäinmenevinä itsemme nähdä.

Myrrholainen,

Kenen?

Lysistrate

Voitko päätellä sen?

Myrrholainen

Me tulemme tekemään vaikka se olisi kuolemaksi

Lysistrate

Miesten tulee ottaa meidät arvokkaasti vastaan. Mikä teitä liikuttaa. Minne haluatte heidät.

Mikä pyörittää päitänne? Ja lihallistaa huulenne? Kuinka? He värjäävät teidät. itkettävät teistä kyyneleet ulos.

Kertokaa, haluatteko heidät vai ettekö halua. Minkä näette edessänne?

Myrrholainen

Sitä minä en tee! Ei! – Antaa sodan pauhata ja pitkään.

Kalonike

Zeuksen kanssa, myöskään minä en. Antaa sodan pauhata.

Lysistrate

Niin te pyllyt nyt puhutte. Senkin nojalla aiotte itsenne puolittaa.

Kalonike

Kaikesta huolimatta, kaikesta mitä sinä haluat. Minä menen tulesta läpi, sinulle, nyt anna rikkaus minulle. Lysistrate, minä en pysty, rakkain, en.

Lysistrate (kääntyy toisen rouvan puoleen)

Ja sinä?

Rouva

En minäkään, tulen låpi käyn mieluummin.

Lysistrate

Oi läpi ja läpi on tämä sukumme pakkorakastettu. Ei ole ihme että meistä tehdään kärsimysnäytelmiä. Poseidon ja hanhi – niin olemme me kaikki. Kuitenkin sinä, spartalainen ystävätär, kun vain sinä minun kanssani jäät me molemmat istumme kuitenkin läpi. Isketään kätemme yhteen.

Lampito

Jumala sen perikööt! Minulla ei ole miehenkuvatusta pedissäni. Hyvä, kun se menee oikein, tulee rauhan lopulta tulla.

Lysistrate

Oi rakkain, sinä ainoa nainen kaikista

Myrrholainen

Ja jos me nyt, minkä Jumala kieltää, pidättäydymme tästä vuorovaikutuksesta, tulee sen jälkeen rauha.

Lysistrate

Demeterin rinnalla! Varmana voitostamme! Istumme kotona kauniisti laitettuna ja pestynä, menemme ulos Amorgoksen kukkaleningissä puolialastomina. Kävelemme heidän ohitseen rinnat pystyssä. Miehistä tulee kiimaisia, he eivät voi vastustaa.

Me tosin emme tule, - pyöreästi uloiskettynä. He tekevät rauhan sanon sen heille ja heti!

Myrrholainen’

Ja milloin miehet sitten meidät istumaan antavat

Lysistrate

Silloin seuraamme Pherekratesin neuvoa ja estämme villiintyneet koirat.

Myrrholainen

Tyhmältä vaikuttaa tuollainen apinanleikki. Ja mitä sitten jos he pakottavat meidät makuuhuoneeseen väkivaltaa käyttäen.

Lysistrate

Silloin tarratkaa voimakkaasti kiinni muniin.

Myrrholainen

Ja mitä sitten jos se lyö?

Lysistrate

Silloin lyökää takaisin ja kovaa. Sellainen ihminen joka tarvitsee väkivaltaa ei ole ilossa suurenmoinen. Tehkää se millä tavalla hyvänsä, hän lähtee ja jättää teidät rauhaan. Miehellä ei ole ystäviä ellei se tule toimeen vaimonsa kanssa.

Myrrholainen

Nyt kun tarkoitat tuota, me haluamme tehdä samoin!

Lysistrate

Me pääsemme pian esiin tavoitteinemme olkaa huoletta!

Lampito

Se ei ole hyvin, jos nainen aina tavoittelee unelmien laivaa, jolla ristelehtiä pois, kultaa ja linnaa vuoren päällä.

Lysistrate

Myös sen takia on kaikki paras pian kärsitty. Me tulemme tänään vielä vuoren valloittamaan. Vanhimmat rouvat saadaan koottua helposti kokoon. samalla aikaa kun me toimimme. Nähtävästi, uhrauksen takia, Täältä ylös nousta ja vallata vuori.

Lampito

Sinun asiasi koskettaa minua. Sinä olet oikeassa, se tulee menemään hyvin.

Lysistrate

Nyt Lampito, anna meidän samalla valtion tukea vannoa, kunniallisena, rikkumattomana

Lampito

No vanno meille tukea, silloin vannon uskollisuutta

Lysistrate

Kuka on Skythin?

                          (aseistautunut nainen tulee esiin)

                                                    Sinä joka katsoit tännepäin

Laske selästä kilpesi! Tännepäin

Anna minulle uhrisi

Kalonike

Lysistrate!

Mikä siitä tuli uskollisuudenvalaksi?

Lysistrate

Me vannomme valan kilvelle. Niin kuulin. Se lukee Aiskhyloksessa. Uhratkaa lammas!

Kalonike

Ei ei Lysistrate. Ei kilvellä, kun kysymys on rauhan saattamisesta voimaan.

Lysistrate

Millainen uskollisuudenvalan tulisi sitten olla.

Kalonike

Olisi vain sotimisessa käytettävä, jonka ympärillä valan vannomisen jälkeen uhrataan.

Lysistrate

Miksi tuo valkoinen hevonen?

Kalonike

Miten vannomme valan sitten?

Lysistrate

Sen aion minä, silloin kun haluat, sinulle kertoa! Käännämme valtaisan mustan tankin auki juomme viiniä ja vannomme valan. Tankkiin ei tule koskaan vettä.

Lampito

Se on vala, tuo kuulostaa epävalamaiselta

Lysistrate

Vaihtakaa sitten tankin ja tynnyrin paikkaa

                          (Orjatar tuo molemmat)

Kalonike

Oi rakas rouva, onko se iso tankki. On todellinen mielihyvä vain koskettaa sitä

Lysistrate (orjalle)

Nyt ota tästä kiinni ja anna minulle lammas. (rukoillen) Ota Peitho sinä ja sinä, liiton pokaali tämä uhri ja rouvien hyvätahtoisuus vastaasi.

Kalonike

Värit ovat kauniita, herrallisesti virtaa veri

Lysistrate

Antakaa minun nyt ensiksi vannoa, rakkaat naiset

Kalonike

Afroditen kanssa, ei meidän pitää päättää

Lysistrate

Tule Lampito anna kaikille heidän tuoppinsa. ja yksi teistä puhuu meille valan vannottavaksi.

Ja me vahvistamme samalla kaikille valan. (kaikki tarttuvat tuoppiin)

Ei pysty edes lirkuttelija eikä aviomies

Kalonike

Koskaan ei pidä kosiomiehien eikä aviomiehen.

Lysistrate

Minulla on jäykkänä kun lähestyn häntä. Toista loppujen lopuksi!

Kalonike

Minulla on jäykkänä kun lähestyn häntä – Vaikerrus, minut rikkoo. Polvet yhteen, voi Lysistrate

Lysistrate

Menen taloon istumaan rauhassa

Kalonike

Menen taloon istumaan rauhassa.

Lysistrate

Keltaisessa shaalissa, turkissa ja kauniiksi laitettuna

Kalonike

Keltaisessa shaalissa, turkissa ja kauniiksi laitettuna.

Lysistrate

Haluaako mieheni kuumiin lieskoihin päätyä

Kalonike

Haluaako mieheni kuumiin lieskoihin päätyä

Lysistrate

Ja koskaan niin suuri osa minusta ei antaudu hänelle.

Kalonike

Ja koskaan niin suuri osa minusta ei antaudu hänelle

Lysistrate

Ja kun hän väkivallalla yrittää ohjata minua

Kalonike

Ja kun hän väkivallalla yrittää ohjata minua

Lysistrate

Pilaan hänen hauskansa enkä tottele

Kalonike

Pilaan hänen hauskansa enkä tottele

Lysistrate

En venytä persialaisia kenkiäni kattoon

Kalonike

En venytä persialaisia kenkiäni kattoon

Lysistrate

Älä pelaa leijonaa juustoraastimessa

Kalonike

Älä pelaa leijonaa juustoraastimessa

Lysistrate

Jos pidän sanani, tuoppi syö minut

Kalonike

Jos pidän sanani, tuoppi syö minut

Lysistrate

Ja jos minä koskaan rikkoudun, vesi täyttää astian

Kalonike

Ja jos minä koskaan rikkoudunm vesi täyttää astian

Lysistrate

Vannotteko te kaikki tämän?

Kaikki

Zeuksen kanssa, me vannomme!

Lysistrate

Nyt sururyypyt!

(avaa juomauhrin ja juo siitä)

Kalonike

Antakaa myös minulle mitä on jäljellä!

Sen myötä olemme hyviä ystäviä ja pysymme ystävinä

(Tuoppi kulkee joukossa ja kauempaa kuuluu naisenhuuto)

Lampito

Mikä hurraus kuuluu minulle?

Lysistrate

Miten olen teille sanonut: Naisilla on pian Jumalten vuori

Ottakaa! Tule nyt, rakas Lampito

Ja tuo mukanasi tavarat järjestykseen

Ja tällaiset (ja suoranaisesti spartalaisia rouvia tarkoittaen) jätät meille tänne panttivangeiksi

(Lampito poistuu)

Me menemme sinne päin vuorta kohden

Yhdessä liitossa ovat houkat barrikaadin takana!

Kylonike

Kyllä, mutta etkö usko että miehet tulevat välittömästi marssimaan meitä vastaan

Lysistrate

Pah. Mitä teette? Antakaa heidän tulla, tulen tappurat taiskuten

Ja vetäytyvät, he eivät saa näitä houkkia puolelleen.

Elleivät ne noudata meidän sopimustamme

Kalonike

Afroditen kanssa, Turhaan he kutsuvat meitä parantamattomiksi ja kiistattomiksi.

Palkintosika

Korkea-aateliin kuuluva ylimys oli aina pitänyt sioista. Hän oli mieltynyt niiden puhtauteen ja tapaan nauttia elämästä. Hän ei ollut koskaan halunnut osallistua niiden teurastamiseen, sillä se oli hänelle ollut aina kuin hyvän ystävän teurastamista. Hänellä oli etenkin yksi suosikki sikojensa joukossa. Tuo sika oli karju ja nimensä Charlie, joka oli nimi, mitä miehestä itsestään käytettiin silloin, kun hän asui nuoruudessaan aikaisemmin Englannissa. Charlie oli voittanut palkintoja ja rusetteja lukuisissa maatalousnäyttelyissä ja -kilpailuissa. Miehen suosikkikuva oli se, jossa Charliella oli ensimmäisen palkinnon rusetti kaulassaan vuoden 1926 maatalousnäyttelyssä Hollolassa ja jossa mies seisoi leuka ylpeydentunnosta vavahdellen sen vieressä. Mies ei ollut itse saavuttanut elämässään paljon, joten hän koki että Charlien saavutukset olivat samalla hänen omiaan, ja samalla hän saattoi ihailla tämän suosikkieläinlajinsa parhainta jäsentä kunnioituksen katseen alla. Charlie oli lihava ja iso, suosittu naispuolisten sikojen joukossa, mistä mies olin etenkin todella ylpeä. Charliella oli jo kymmenittäin jälkeläisiä, missä suhteessa mies poikkesi hänestä. Mies ei pystynyt lisääntymään, hän oli tuhkamuna, eli siemenet eivät olleet hyviä. Mies oli ollut tyytyväinen siihen, kun hän oli löytänyt kirjallisuudesta esimerkin omalle mieltymykselleen. PG Wodehouse oli kirjoittanut jo aiemmin Lordi Emsworthista, jonka tärkein asia elämässä oli hänen palkintosikansa. Näin mies katsoi noudattavansa vanhaa englantilaista ylimystöperinnettä, eli omien sikojen arvostamista. Mies oli ollut aiemmassa elämässään upseeri, majuri Venäjän armeijassa, mistä toimesta hän oli noin neljäkymmentäviisivuotiaana luopunut. Mies oli ollut suvun suosikkeja, tuleva kenraali, mihin hän ei kuitenkaan ollut yltänyt. Nyt hän koki että vanha aatelin periaate, jonka mukaan kartanonherran tulee olla ylpeä omista kotieläimistään oli nostanut hänessä entistä enemmän päätään. Ja iso hänen kartanonsa olikin, se sijaitsi Luhangassa ja siinä oli yhteensä kuusitoista huonetta. Isoisänsä oli ostanut kartanon 1700-luvulla skotlantilaisperäiseltä aatelissuvulta, jonka viimeisen kartanonomistajan alustalaiset olivat murhanneet. Myöskään hänen sukunsa ei ollut suosittu alustalaisten ja torppareiden keskuudessa näiden tapojen vuoksi. He ajoivat auttamatta niskoittelevat torpparit ulos torpistaan ja korostivat aina sitä, että rahvaan oli seisottava kirkossa silloin, kun herrasväki siirtyi kirkossa vanhalle perinnepaikalleen, eturiviin, lähimmäs kirkon kuoria. Mies kävi monesti läävässä ihailemassa Charlieta ja hänen sukulaisiaan. Mies oli ehkä alkanut arvostamaan tätä sikaa ja hänen sukulaisiaan enemmän kuin omia sukulaisiaan, leuattomia, sukurutsaisia ja entistä enemmän sekopäisempiä hedelmäkakkuja. Charlie oli rehevä ja iloinen omasta lihavuudestaan. Mies katsoi että se oli onnistunut kantamaan itsensä paljon paremmin tässä elämässä kuin hän itse tai hänen omat sukulaisensa. Kuitenkin hän oli alkanut miettimään sitä, tulisiko hänen todella vaivata Charlieta pitkillä automatkoilla ympäri maata, ansaitsisiko sekin lopulta oman eläkkeensä ja eläkepäivänsä? Mies katsoi kun Charlie mussutteli evästään suuret hampaat ja suu heiluen, se murahteli ja kärsäytteli kovaäänisesti samalla, kun isäntänsä ihaili sitä aidan takaa. Mies ei kuitenkaan pystynyt tekemään päätöstä. Hän oli mieltynyt Charlieen, omaan palkintosikaansa niin paljon, että hän katsoi sen pystyvän tekemään päätöksensä itse. Charlie oli tyytyväinen ja isäntänsä päätti istahtaa läävän penkille katselemaan sitä. Näin ollen hän jatkoi vanhaa aristokraattista etenkin Englannin aatelin piiriin liittyvää perinnettä, jossa omalle suosikille, omalle suosikkipalkintosialle annettiin paljon suurempi ja korkeampi arvo kuin omalle suvulle, vaimolle tai äidille. Hän oli tyytynyt ja huojentunut siitä. Charlie oli paljon mutkattomampi ja mukavampi kuin hänen äitinsä tai vaimonsa,

Individualisaatiosta

Individualisaatio tarkoittaa sitä prosessia, jonka myötä ihmisestä tulee yksilö eli toisista valintojensa kautta erottuva ihminen. Miksi ihmiselle on tarpeellista muuttua yksilöksi? Eikö olisi helpompaa, jos voisi olla osa jonkinlaista toisista poikkeamatonta alkulimaa, jossa ei tarvitsisi miettiä tai ajatella? Kuitenkin ihmisen kehittämä kulttuuri on liikkunut siihen suuntaan, jossa ihmiset kokevat tarvetta eriytyä ja erota muista ihmisistä. Jo nykyaikainen kulttuuri ja palveluteollisuus vaatii sitä, että samassa yhteiskunnassa pitää olla monia eri asioihin suuntautuvia ihmisiä, jotka toimittavat omaa tehtäväänsä paralleellisessa suhteessa toisten omia tehtäviään hoitavien ihmisten kanssa. Elleivät ihmiset yksilöllistyisi, eivät he voisi tehdä valintoja omien elämänkulkujensa mukaisesti. Esimerkiksi opiskelupaikka, ammatti tai koulussa valinnaiset kielet ovat asioita, joissa ihmisen on tehtävä yksilöllisesti valintoja. Ei koko yhteiskunnan mistään osa-alueesta tulisi mitään, jos ihmiset eivät erottuisi toisistaan tekemiensä valintojen kohdalla. Yhteiskunnan on myös oikeuksien takaamisen yksilöille lisäksi tuettava sitä kehitystä, jonka myötä ihmiset saavat valita erilaisten vaihtoehtojen välillä. Eikä voida sanoa, että esimerkiksi tärkeät kulttuuriset normit ja instituutiot välttämättä särkyisivät silloin, jos yksilöllisyyttä arvostettaisiin yhteiskunnassa. Onhan niin, että valinta ja yksilöllisyys ei ole ristiriidassa kulttuurin kanssa, koska monet ihmisistä noudattavat tiedottomasti kulttuurisia normeja valintojensa pohjalla. Eli yksilöllisyys antaa ihmisille oikeuden valita ja pohdiskella asioita erilaisista näkökulmista. Nuoret ja lapset ovat monesti ihmisiä, jotka eivät ole yksilöllistyneet ja sen takia he kokevat porukan, siihen kuulumisen ja aseman siinä tärkeinä kysymyksinä. Minä kaikkoan ja olen aina kaikonnut sellaista teiniporukoita, jotka tekevät ja ajattelevat kaiken samalla tavalla, koska tällaisessa tapauksessa he voivat villiintyä kuin simpanssit ryhmässä ja ruveta toimimaan massojen lailla. Nuoret ovat etenkin todella hierarkkisia, ja he eivät näe tasa-arvon ihannetta eivätkä ainakaan pyri tekemään siitä totta omissa elämissään ja porukoissaan. Individualisaatio vaatii etenkin sitä, että ihminen tajuaa sen, että yksittäinen ihminen ei ole ketään toista parempi mutta ei toisaalta myöskään ketään toista huonompi. Valinnan tekeminen tarkoittaa tavallisesti oman elämänsä ohjaamista. Valintojen tekeminen on tärkeää siinä mielessä että muussa tapauksissa ihmiset ajautuisivat uoma-elämään ja välinpitämättömyyteen ja silloin he voisivat alkaa ajattelemaan ettei ihmisen tarvitse ohjata omaa elämäänsä ja silloin he voisivat alkaa ajattelemaan, että omiiin tavoitteisiinsa pyrkiminen yhteiskunnassa ei ole tärkeää. Eli päämäärät ovat niitä asioita, jotka ihmisen tulisi tunnustaa omassa elämässään, ja sen takia valintojen tekeminen on tärkeää. Ihmisille on annettava paralleellisessa suhteessa yhteiskunnan sisällä oikeus toimia toisistaan poikkeavalla tavalla, kunhan vain tämä poikkeaminen ei vaikuta kielteisesti tai estävästi toisten ihmisten oikeuteen tehdä ja valita yhteiskunnassa yksilöllisten valintojen pohjalta. Mitä sitten ovat asiat, jotka ihmisen pitää tunnustaa ja mistä hänen tulee luopua, jos hän aikoo tulla yksilöksi ja valita ja ohjata omaa elämäänsä itsenäisesti. Silloin on luovuttava hierakia-ajattelusta, koska aito yksilö tunnustaa sen, että yksilöt ovat samanarvoisia ja toisen yksilön omia valintoja on kunnioitettava yhtä paljon kuin omaa oikeuttaan valita vaihtoehtojen väliltä. Eli kateus  ja alkukantainen ihailu ja ihmisten palvonta ovat asioita, joista yksilön tulee luopua. Eli voidaan sanoa, että yksilön tulee voida arvostaa ja arvottaa asioita kehittyneellä ja omintakeisella tavalla. Arvostaminen on siis asia, johon tulee kiinnittää huomiota, koska ei yksilö voi arvostaa epäkypsällä tavalla, jossa arvostamiseen sisältyy toisella puolella myös pelkoa ja vihaa. Eli oikeanlainen arvostaminen  ei sisällytä itseensä pelkoa ja vihaa, vaan pyyteettömyyden tulisi olla arvostamisen pohjalla. Eli yksilö voi tukea ja arvostaa ihmisiä ilman, että hänen pitäisi egoistisesti odottaa tällaisten tekojen pohjalta koituvaa omakohtaista ja itsekästä etua. Eli pyyteettömyys suhteessa toisiin ihmisiin suunnattuun toimintaan on sellainen asenne, joka luonnehtii yksilöä, eli yksilö ei pyri saamaan omakohtaista hyötyä suhteessa toisiin ihmisiin. Arvottaminen taas poikkeaa yksilön ja laumaihmisen välillä siten että yksilö näkee arvotunteet riippumattomasti kommentaariaatista ja vaikutteellisuuden ohjaamasta merkitysvallasta. Eli yksilön on saatava yhteys omiin syväsymboleihinsa, eli universaaleihin symboleihin, joita tulkitsemalla hän voi saada käsityksen siitä, mitkä arvot ovat ajattomia ja sopivia siihen, että niitä voidaan tilanteesta riippumatta tunnustaa pyyteettömästi. Eli yksilön on voitava tunnistaa syväsymbolien muodostama symboliverkosto omista lähtökohdistaan käsin, mikä edellyttää yksilökohtaisen alkuetiikan tunnustamista, eli siis sitä, että yksilön arvo ja oikeudet koetaan ja asetetaan aina korkeammalle sijalle kuin esimerkiksi yhteisön tai lauman. Eli symbolit ovat samanlaisia, mutta se miten yksilöt ajautuvat niihin voivat poiketa toisistaan eroavalla tavalla. Toisin kuin vertailukohdalliset symbolit, joihin nähden ihmiset vetävät indeksin ja sen jälkeen tulkitsevat itseään ja toisiaan omista arvoistaan käsin, jotka eivät todellisuudessa ole heidän arvojaan, koska yhteiskunta suuntautuu heidän arvoihinsa samalla tavalla. Eli kun syväsymbolit ovat symboleita, jotka ovat samanlaisia, mutta joihin päädytään erilaisia teitä, niin vertailukohdalliset symbolit ovat poikkeavia arvoja, joihin päädytään samaa tietä, eli kommentaariaattina toimiva ontokraattinen eliitti pyrkii mukauttamaan ihmiset toimimaan ja ajattelemaan ohjaamallaan tavalla, missä he pyrkivät saamaan ideologista nautintoa toisten ihmisten tiedostamatta heidän eteensä tehdystä työstä ja ajattelusta. Eli syväsymboleissa keskeisenä on arvot, kun taas vertailukohdallisissa symboleissa keskeinen niiden manipuloinnin takia on arvottaminen, eli se tapahtuma millä tavalla arvoja etsitään ja millä tavalla niitä löydetään. Eli kommentaariaatti ja ontokratia pyrkivät yhdessä antamaan ihmisille samanlaisen ja ei mitenkään toisistaan poikkeavan tavan päätyä arvostamaan joitakin arvoja. Eli se että syväsymbolit ovat muodoltaan samanlaisia ei kuitenkaan tarkoita universaalisuuden vastaisuutta, koska syväsymbolit tavoittavat ihmiset ovat kaikki poikkeuksellisia yksilöitä, jotka ovat voineet itse ravistella arvoja ja valita niistä omanlaisensa arvot, eli syväsymbolit edustavat etenkin nietzscheläisyyttä eli kaikkien arvojen uudelleenarviointia ja tuollainen uudelleenarviointi tapahtuu etenkin omien  ja toisten arvojen kyseenalaistamisella. Eli vertailukohdalliset symbolit edustavat näennäisessä eroavaisuudessaan orjamoraalia ja -arvojen tulkintaa, koska niitä vertaillaan toisiin ja niihin päädytään täysin samanlaisella tavalla eli yksilöllisyyden kieltämisellä ja vaikutteellisen merkitysvallan mukaan toimimisella. Eli se minkä takia symboleita ei voi vertailla on se, että koska niihin päädytään erilaisella tavalla, ovat ne itsenäisen arvottamisen tapahtuman tuloksia, eikä siinä tapauksessa voida sanoa, että jokin yksilöllisesti tapahtuva arvottaminen voisi olla toista huonompaa, eli siis vapaassa symbolien tulkinnassa ja arvojen valinnassa ei voida sanoa, että jokin tapa päätyä arvoihin olisi huonompi kuin toinen, kunhan vain yksilö ei toimi vaikutteellisesti valitessaan ja tulkitessaan. Vaikutteellisuuden voi tunnistaa siitä, kun ihminen ei muodosta omia käsityksiään asioista, vaan hänen toimintansa ja ajattelunsa alkaa muistuttaa perustavimmin massojen ja joukon ajattelua ja toimintaa, eli sellaisessa tapauksessa ei voida erottaa ihmisten arvottamisen motiivien poikkeavuutta, koska ne muistuttavat vain lähinnä toisiaan. Toisin kuin joukot ja laumat, yksilö tunnistaa yksilöyden rajat, joita hän ei ylitä eikä loukkaa toisia ihmisiä.

Helppouden ja häiriön kulttuuri

Nykyaikainen tietoliikenteen lisääntyminen ja tiedon saamisen helpottuminen ovat tehneet aikamme kulttuurista helppouden kulttuuria. Helppouden kulttuuri tarkoittaa sitä, ettei tiedon hankkimisen ja asian muistamisen kohdalla nähdä enää samanlaista vaivaa kuin ennen. Nykypäivänä halutaan saada puhelimeen ”appeja” eikä esimerkiksi oteta kirjoja luettavaksi. Asia, jota ei heti muisteta, voidaan katsoa internetistä, eikä esimerkiksi koeteta nähdä tavallista suurempaa henkistä vaivaa asian muistamiseksi. Muisti on monessa mielessä tullut tarpeettomaksi, kun internetin ihmistä mahtavammat tietoaallot ovat vallanneet sen paikan ihmisten käytännöissä, joihin kuului ennen muisti ja muistaminen. Monet minut tuntevat ihmiset ovat ihmetelleet sitä, kuinka paljon minulla on tietoa eri asioita koskien. Se selittyy suurimmin sillä, että vietän paljon aikaani yksin, mietiskelen, pohdin ja muistelen asioita, enkä heti ensimmäisen vaikeuden kohdalla katso asiaa esimerkiksi Wikipediasta. Ihmiset antavat nykypäivänä liian suuren vallan netin ihmeellistä ihmeellisimmälle tietopotentiaalille, jossa siinäkin voi olla kuitenkin flaws eli vääristymiä tai poikkeamia. Nykyaikainen älypuhelimien, tablettien ja tietokoneiden aika on muuttanut kulttuurista näkymää myös siten, että nykypäivänä ihmiset eivät voi tai halua viettää aikaa yksin, vaan koko ajan on oltava tekemisissä toisten ihmisten kanssa ja oltava henkisesti koko ajan heidän keskellään. Kun ajatellaan vapaata ajattelua ja toisinajattelijoita, aiheuttaa tämä muutos kriisin tässäkin suhteessa. Nykypäivänä ei ole muodikasta olla toista mieltä tai poiketa joukosta jollain tavalla. Nykypäivänä on muodikasta omata samanlaiset vempeleet ja appit, jotka on kaikilla muilla ihmisillä. Tämä on nimenomaan helppouden kulttuuria: halutaan että voidaan samalla tavalla olla kaikkialla kuten muutkin ovat. Kirjojen lukeminen luonnistuu nykyaikaiselta ihmiseltä heikommin koska se vaatii vaivan näkemistä. Muisti ja muistaminen liittyy monesti siihen, miten ihminen aikaansa viettää: jos hän viettää aikansa kännykkä tai tabletti kädessään, ei hän tavallisesti pyri näkemään vaivaa ja kehittämään omaa muistiaan asioiden suhteen. Asioiden tulisi olla ihmisten mielessä eikä esimerkiksi internetin Wikipediassa! Yksin oleminen, mietiskely, pohtiminen, meditaatio ja kirjojen lukeminen ovat asioita, jotka nykyaikaisen teknologisen yhteiskunnan vanavedessä olevat ihmiset ovat kadottaneet. Itse koen älypuhelimen omistamisen ärsyttäväksi, koska siinä pitäisi olla koko ajan asentamassa ja päivittämässä uusia asennuksia ja päivityksiä, joita nämä informaatioteknologian airueet pakottavat nykyään kaikkia ihmisiä ottamaan ja omaksumaan. Tässä mielessä ymmärrän etenkin aikanaan etenkin Englannissa vaikuttaneita luddiitteja, eli koneiden särkijöitä, jotka ajattelivat jatkuvan edistyksen orjuuttavan ihmisen alleen. On siis varsin hullua ajatella, että voitaisiin asettaa ihmisiä arvojärjestykseen sen mukaan, miten edistyksellinen heidän puhelimensa tai tablettinsa on. Nykypäivän ihmisen on kysyttävä itseltään, haluaako hän elää jatkuvan häiriön ja pintapuolisuuden kulttuurissa vai elää sen sijaan meditaation, pohtimisen ja vaivannäkemisen kulttuurissa.



Olli von Becker

YTM