Suomenkielen ja suomenruotsin rappiosta

Suomen kieli on rapistumassa, samalla kun ruotsin kielen sija maassamme on kutistunut, koska sitä ei enää osata. Esimerkiksi ”uudenaikaisimmat” yritykset viljelevät maassamme englanninkieltä, joka on usein vielä sen matala-arvoisinta dialektia, amerikanenglantia. Työpaikoilla saatetaan pitää palavereita englannin kielellä, vaikka kaikki osallistujat olisivat suomenkielentaitoisia. Lisäksi työnimikkeet ovat muuttuneet monissa paikoissa englanninkielisiksi. Uudet yritykset ottavat nimekseen englanninkielisiä nimiä, vaikka olisi varaa käyttää suomenkieltä, ainakin pienyritysten kohdalla.

Onhan se selvää, että globalisaatio on ottanut englanninkielen käyttökielekseen sen takia, koska maailmallistuminen vaatii monissa paikoin yhteistä dialektia. Aikaisemmin Suomessa se oli pitkän aikaa saksa, ja sitä aikaisemmin se oli ranska. Kuitenkin mielestäni kapitalismiakin voidaan hillitä ainakin sillä perusteellla, jos tuollaisessa järjestelmässä kaiken on tultava amerikkalaisesta kulttuurista. Aiemmin saksan- ja ranskankielet saavuttivat Euroopassa valtakielen aseman, koska ne koettiin hienostuneemmiksi sivistyskieliksi, kun taas nykypäivänä Amerikka on saavuttanut saman aseman, koska sillä on ylenmääräinen taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen valta. Myös käsinkirjoittaminen, kaunokirjoitus ja kirjeen kirjoittamisen taito ovat heikentyneet samalla kun kommunikointi tapahtuu kouluissakin pelkästään tietokoneella, tabletilla ja älypuhelimella. Mielestäni hyvä esimerkki suomenkielisestä liikkeennimestä olisi esimerkiksi Kenkä-aitta tai Ruoka-aitta. Mielestäni kouluissa tulisi opettaa myös jonkinlaista kansatieteen muotoa, jossa annettaisiin tietoa suomalaisesta kansanperinteestä, kansanrunoudesta ja suomen kielen käytön historiasta. Äidinkielen koetta ei saa muuttaa valinnalliseksi.

Amerikkalaisen kapitalismin vaikutusta on sekin, että tässä tekstiviesti/twitter-kulttuurissa kommunikointi on muuttunut lyhenteitä, englanninkielisiä sanoja ja anglismeja sisältäväksi helppoiluksi. Suomenkielen rapistumisen ohessa entistä pienemmäksi vaikutukseltaan on muuttunut suomenruotsi, suomenruotsalaisten käyttämä ruotsinkieli. Ja tämäkin muutos on vaikutusta siitä ajatuksesta, että kaikkialla pärjää englannilla, eli mitä siinä mitään ruotsia tai suomea osaamaan.

Suomenkieltä tulisi tuoda Suomessa ihmisten tavalliseen päivittäiseen elämään (esimerkiksi kotimaisen kirjallisuuden muodossa), jota nykyään ahdistaa massiivinen englantiripuli, joka näkyy kaikkialla, kun vain liikkuu jonkin suuremman kaupungin keskustassa. Esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa osataan olla ylpeitä omasta kielestä ja sen eheydestä. Suomalaisten ei tulisi ajatella, että suomenkieli olisi jotenkin heikompi äidinkieli kuin muut, koska puhujia ja ymmärtäjiä on vähän. Vaikka kuitenkin ranskan ja saksan oppimisesta ei olisi haittaakaan. Suomessa tulisi opettaa nuoria ihmisiä olemaan ylpeämpiä omasta kulttuuristaan ja kielestään, jota esimerkiksi muodikkaat englanninkieliset IB-koulut yrittävät toiminnallaan estää. Tulisi sen sijaan perustaa kouluja, joissa opetettaisiin enemmän mannereurooppalaisia valtakieliä.

Olli von Becker

YTM