Instituutiot ovat merkittävässä asemassa siinä kun yksilöiden vapautta ja oikeuksia hahmotellaan ja muodostetaan yhteiskunnassa. Yksilö tarkoittaa ihmisen perusyksikköä eli siis sitä ihmisen muotoa kun ihminen on yksin ja vastaa itsestään. Instituutio on yksilöiden tai asioiden yhteenliittymä joka tavallisesti toimii korkeammalla tasolla kuin yksilöt. Yhteiskunta taasen on näiden yksilöiden ja instituutioiden ja instituutioiden yhteenliittymä joka toimii vielä niitäkin korkeammalla tasolla. Yksilönvapaus edellyttää sitä ettei yksilöitä rajoiteta ja säädellä enemmän kuin on yhteiskuntarauhan kannalta hyväksyttävää. Ajattelu on taasen siten pidettävä vapaana että tietyt ajattelun uusien muotojen vaatimat uudenlaiset käsitteet on hyväksyttävä ja niille on annettava tilaa ekspansoitua tarpeen niin vaatiessa. Voidaan sanoa etenkin niin että yksilön oikeudet vaativat sitä että ihmisiä aseteta inhimillisyydeltään huonoihin työtehtäviin. Yhteiskunnan tulisi vastata siitä että ala-arvoisia töitä ei enää annettaisi kenellekään, vaan ne hoidettaisiin keinoälyn ja automatisoitumisen avulla. Voidaan helposti kuvailla että yksilön käsite jakaantuu tietoiseen, tiedostamattomaan ja yhteisöllisen yksilöosaan. Yksilön merkittävin piirre on se että se voi tiedostaa itsensä ja toimintansa. Tiedostamisen kautta yksilössä on se piirre, että hän on tietoinen vapaudestaan ja näin ollen preferenssiautonomiastaan jonka avulla Yksilö vertailee omaa vastuuden ja vapauden suhdettaan. Yksilönvapaus on tunnistettava tuo vapaus itsestään ja itsessään koska sitä vastoin instituutioiden todellisuus ei ole vapaata ja jos Yksilö omistautuu instituutioille ennen oman vapautensa tajuamista tulee hänestä silloin instituutioiden uusin uhri. Instituutio on etenkin yhdenmukaistava taho, joka pyrkii jollain tavalla kaventamaan jäsenyksilöidensä vapautta. Instituutio onw siis kehysorganisaatio jonka sisällä tapahtuu suurin osa yksilöiden toiminnasta vaikka he olisivatkin ns. vapaita. Mielestäni kaikkien instituutioiden tulisi muuttua olemuksellisesti niin, että ne laajentaisivat ymmärryshorisonttiaan niin että ne huomioisivat jatkossa esimerkiksi mielenterveysongelmaiset ja muut heikoimmassa roolissa olevat vähemmistöt. Instituutioiden tulisi siis tarjota yksilöille tarpeellista rakenteellista joustavuutta. Esimerkiksi yhteiskunnan tulisi auttaa tarvittaessa rohkaisemaan vähemmistöjä tuomaan enemmän mielipiteitään esiin suhteessa yhteiskuntaan. Instituutio voi rajoittaa esimerkiksi sananvapautta yhteiskunnassa jolloin se on ehdottomasti kielteinen instituutio. Tästä esimerkkinä voidaan käyttää 60-luvulla käytyä Salama-oikeudenkäyntiä jossa hänelle annettiin tuomio jumalanpilkasta kirjassaan olleen osan perusteella. Nykypäivänä on taas niin, että tuomion voisi saada ellei pilkkaa Jumalaa. Salaman tapauksessa määräävä taho oli kirkko kun taas esimerkiksi päivässämme tietyt toiset instituutiot ovat saaneet valtaa eikä niiden rajuus poikkea toiminnassaan kirkosta kuusikymmenluvulla. Mielenterveysongelmaiset ovat vähemmistö jota on sorrettu läpi maailmanhistorian vaikka esimerkiksi jo Aristoteles mainitsi aikanaan että huomattava lahjakkuus vaatii aina "melankoliaa". Mielenterveysongelmaisia tulisi motivoida osallistua yhteiskunnan normaaliin toimintaan, ja tässä instituutioilla ja niiden itsetarkkailulla on merkitystä. Tulisi ottaa instituutioiden mukaan ns brain storming jonka avulla voitaisiin käydä keskusteluat1 siitä mitkä instituutiot ovat todella tarpeellisia ja tämä tulisi tehdä sen takia, koska instituutioiden kielteisten piirteiden takia niiden lukumäärä tulisi pitää mahdollisimman matalana.. Huomasin sattumalta kerran että erään porvarillisen puolueen paikallinen toiminnanjohtaja oli laittanut Facebookin kuvan jossa hän ilmeisesti istui puoluekokouksessa satojen ja taas satojen ihmisten keskellä. Eli voidaan jo tuosta huomata se ettei tuollaisessa työssä olevalla ole kummoista yksilöntajua eikä tuollainen työ sellaista vaadikaan. Toinen vanhan naisen arveluttava toiminta oli se kun erään facebook-kaverini äiti kirjoitti Facebookin että heitä oli palveltu raflassa "kuin kuninkaallisia". Minkä takia joku ihminen, joka ei ole kuninkaallinen kuvittelee että häntä pitäisi kohdella tai kohdeltaisiin kuin kuninkaallista. Huomioiden että aivopierun tekijä on nainen niin on toki selvää että useimmat heistä halajavat erikoiskohtelua vaikkei siihen rahkeet mitenkään riittäisikään. Erikoiskohtåelun vaatiiminen ei tue yksilönvapauksia eikä tasa-arvo, koska se olemuksessaan kerjää instituutioilta erityisasemaa. Instituutioiden tulisi uudistua ja muuttua ihmisyksilöiden kehittymisen kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti