Muutamia huomioita

Shark Tankista ja Rikkaiden panttilainaamosta saa monesti hyvän kuvan siitä, miten erilaiset väestöryhmät poikkeavat toisistaan. Japanilaiset ja korealaiset ovat tavallisesti työteliäisyyden lisäksi hyvin vaatimattomia. Tämän takia he arvioivat panttaamansa tuotteen arvon tapansa mukaan halvemmaksi kuin mitä se on. Olen myös huomannut, että joskus shark tankissa he ovat jääneet ilman sopimusta ainakin joidenkin sijoittajien kanssa, koska he eivät ole paisutelleet yrityksiensä arvoa ja tuottoa. Esimerkiksi yhdessä jaksossa yksi Harvardin käynyt aasialaisneito antoi mutuarvionsa yrityksensä tuotosta verojen jälkeen liian pieneksi, että se olisi miellyttänyt kaikkia sijoittajia, mutta tuossa mielessä nimenomaan he ovat samankaltaisia, he harvoin haluavat pröystäillä millään ja sanovat monesti arvionsa arvosta oman vaatimattomuutensa perusteella. Voidaan varmasti sanoa, että aasialaisten tapa on ehkä parhain kaikkien muiden väestöryhmien joukosta, koska se kertoo henkisesta kehittyneisyydestä ja kunnioituksesta toista kaupan osapuolta kohtaan. Mustat tavanomaisesti liioittelevat molemmissa sarjoissa rahankäyntikohteensa arvon ja luottavat siihen, että he rikastuisivat hetkellä millä hyvänsä vaatimattomien tuotteiden avulla. Valkoiset tavanomaisesti jakaantuvat eri ryhmittymiin mm. sen mukaan millaisesta tuloluokasta he tulevat – köyhät kuvittelevat rikastuvansa kuten myös viisikymmentä vuotta sitten seurapiireissä juoksennelleet mummelit, jotka kuvittelevat käsilaukuilleen todellisuudesta erkaantunutta hintaa. Monesti korkeammissa tuloluokissa hintavaihteluerot ovat niin suuria, että useimmin näytetyissä tilanteissa ihmiset yllättyvät tavaroistaan saaduissa hinnoissa.

On mukavaa pohtia muutamaa kansakuntaa muidenkin tilanteiden varjossa. Esimerkiksi saksalaisista käy mielestäni hyvin esimerkiksi kohdatusta käytöksestä: joko kurkussa kiinni tai polvillaan jalkojen edessä. Tämä taas liittyy saksalaisen yhteiskunnan monesti ihmisvastaiseen hierarkkisuuteen. Vaikka sanotaan että saksalaiset muistuttavat ainakin työetiikaltaan tiettyjä Aasian kansoja, niin voidaan sanoa, että Aasiassa ei vallitse samanlainen kaikki muodot tunteva herraihmismäisyys kuin Saksassa. Siellä diskriminoidaan esimerkiksi miehen pituuden perusteella, ja olen monesti kuullut suurin piirtein samanlaisena toistuvan lauseen ”Weil er so klein ist” (koska hän on niin lyhyt). Sellaiset muotokriteerit joita ei esimerkiksi Suomessa samalla tavalla ole vallitsevat vankasti Saksanmaalla.

Suomalaiset taas ovat välimatkan pitäviä ja monesti etelän hetelmien mukaan emotionaalisesti kylmiä ihmisiä, ja siinä ei mielestäni ole mitään vikaa, koska elämisen olosuhteet täällä ovat sillä tavalla Keski-Euroopasta poikkeavia, ettei suomalaisten tarvitse hävetä mitään. Kulkuyhteydet sinne ovat kuitenkin helpottuneet sen verran viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana, että matalempaan tuloluokkaan kuuluvakin ihminen voi nykyisin hakea itselleen uudenlaista mentaliteettia Suomea keskieurooppalaisemmista maista. Voidaan sanoa, että jo Viro on Suomeen nähden keskieurooppalaisempi paikka, mikä tietysti palautuu varmasti siihen, että baltiansaksalaiset olivat siellä miltei 700 vuotta.