Naiivit ihmiset vääristävät vallan

Valta on katoavaa ja käsissä pysymätöntä ainetta, jota käyttävät monesti sellaiset ihmiset, jotka eivät joko tajua valtaa joka heillä on tai sen sijaan kuvittelevat paksupäisesti hallitsevansa enemmän valtaa kuin mitä heillä todella on. On siis selvää, että vallan hallitsijan tulee omata tasainen ja vakaa luonne, johon itsetunto kummassakaan ääripäässään ei vaikuta. Vallan hallitsemisessa on korostettava vastuuta, joka tulee siitä, koska kaikkien on voitava kantaa vastuuta, joka liittyy vallankäyttämiseen. Onkin niin, että esimerkikiksi eduskunnassakin kansanedustajien vaihtuvuudesta tulisi kantaa huolta jollain tarkoitukseen soveltuvalla lainsäädännöllisellä toimenpiteellä. Ammattipoliitikkous luo häikäilemättömyyttä suhteessa käytettävään valtaan. Tällaiset ihmiset korruptoituvat ja tulevat mukavuudenhaluisiksi. Eikä tällaista korruptiota edes huomata, koska ammattipoliitikkous on vienyt valtaan liittyvän vastuuntunnon pois politiikassa toimivilta ihmisiltä ja koska on olemassa monia ihmisiä, jotka katsovat poiiitikoilla olevan oikeutta aseman kautta tulevaan kopeuteen. Jos joku kuvittelee että hänen mukavuudenhalun takia tulisi pyrkiä kansanedustajaksi, voidaan hänet kirjoittaa suoraan suljetulle osastolle.

On mielenkiintoista havaita sitä asiaa, kuinka vallan kanssa tekemisissä olevat ihmiset suhtautuvat asemiinsa. Äskettäin menehtynyt äidinisäni on esimerkki paikallisesta merkkimiehestä, joka ei koskaan korostanut asemaansa sillä tavoin, että siinä olisi pitänyt nähdä jonkinlainen itseisarvo. Eräs paikallinen rouvasihminen Pohjois-Savosta, joka on istunut eduskunnassa, muttei enää pääse sinne, koska story of his life tuli julkiseksi, koska hän meni poikaystävänsä perässä linnan juhliin on esimerkki siitä, miten valta voi tehdä tuollaisen herkän rouvasihmisen itsetärkeäksi ja pompöösiksi. Kun avasin keskustelua hänen kanssaan facebookissa, sanoi eräs ihminen (mahdollisesti rouvan sukulainen) että olen kateellinen hänelle, eli tarkoitti että kaikki riippumattomat kriitikot ovat toiminnassaan vain ”kateellisia”. On ajateltava, että poliitikon virka on viimeinen asema, johon kenenkään tulisi pyrkiä. On varsin naiivia uskotella heikkoluonteiselle poliitikolle, että hänen asemastaan oltaisiin kateellisia.

Yksikään ministeri saati kansanedustaja ei ole korvaamaton, koska jos joku yksittäinen ihminen ei olisi tuossa positiossa, olisi siinä hänen sijastaan joku muu. Eli siis vallankäyttäminen on tosi asiassa vallantäyttämistä. Koska yhteiset asiat koskettavat jokaista, niin ei tulisi kuvitella, että vallan käyttämisen tulisi koskettaa vain joitain tiettyjä ihmisten ryhmiä.

Ukki vaikutti mielestäni aina ns. kotiukilta, koska hän ei nostanut melua omasta poliittisesta ja järjestyksiin ja yhtiöihin liittyvästä toiminnastaan. Oli suuri yllätys muistokirjoitusta kirjoittaessa kun sain enoltani tietää laajan listan hänen kaikista luottamushenkilöasemistaan.Voi olla että tämä näkemykseni on jollain tavalla subjektiivinen ja korostan häntä vain sukulaisuuden takia, mutta olihan hän minun sukulaiseni ja hiljainen ja vaatimaton aatelismies, kuin Britannian pääministeri Alec Douglas-Home, täysin ihmisten mielipiteiden yläpuolella.

Olli von Becker

YTM