Mr. Filosofian oppitunti

Filosofiasta et voi löytää pillua
Eikä aina kaupungilla hillua
Sanoi näin Jouko Turkka
Näyttelijöitä odotti aina usein nurkka
Minä olen filosofia ja filosofia on minä
Kaikkea muuta mihin et pystyisi sinä
Luonnontieteilijät eivät filosofiaa arvosta
He katsovat kaiken tulevan viisaudentorvesta suuresta
Ikäni on vähän muttei henkinen ikäni
Kun kurssikirjat hyllyssäni olevat, risani
Ei filosofiaa löydä koulusta se pysyttelee niiden rajojen ulkopuolella
Käteni eivät nouse pystyyn, en antaudu
Vaikka pullopostini ei perille rantaudu
Voittaisin kaikki muut tällä alalla
Vaikka saisitte avun Sokrateen tiedon rajalla

Viisaus mitä se on

Viisaus niin, mitä se on
Voiko vieras olla jos on aateliton
Onko viisaus etenevää kuloa
Saa jätä kotiin ja arvella pilailua
David KELLY,  me emme unohda sinua
Vaikka labour luuhaa ja tutkii
ja tukahduttavat kaiken
Taivaallisen mutta
Onko myös aina maallisen
Kissat ovat anarkisteja ja viisaita
Ja kicksejä he saavat talouspaperin repistelystä
Siinä on kaikki  minkä lapsi joutuu hoidettavaksi
Ja murinan ärtsy se taas on mikä on arvattavaa.
Ja ketä ovat viisaita  - ne ovat niitä
Jotka eivät pidä omaatuntoa ja
Ja älyään riittävässä arvossa
Koko maailma on käsillä muttet kuitenkaan halua sitä

Rakas neiti Johansson

Tsot Tsot, neiti hyvä
Vaikka nyt ei kuitenkaan ole pyhä
Tulee sinun olla varovainen
Ei miesten seuraan harhaantuvainen
Suosittelen harrastukseksi kuviokirjontaa
Ei silloin tule turhaa kaupungilla notkuntaa
Rakas neiti, ei sinun tulisi pelätä
Toisilta luoksesi pääsyä evätä
Kuitenkin pippeleitä sinun tulee varoa
Suoraan ei noissa tilanteissa kaikille sanoa
Rakas neiti, olisinpa minä teille sopiva
Loppuisi silloin single bedin natina
Ja heräisimme uuteen kevääseen
Valmistautuisimme päivään uuteen lämpöiseen
Rakas neiti, yhteytttämme saisimmepa yhteen maljaan valumaan
Jotta puheemme voisi jo silloin alkaa soljumaan

Ajattelen siispä epäolen

Cogito ergo sum - sen sanoi ranskanpoika
Mies Descartes, jonka tie uuninpakolta oli loiva
Ei Galileita hyväksytty vaan tuomittiin
Kädet epätoden ympärille kiedottiin
Ajattelen siis epäilen koska tietoa ei enää arvosteta
Tiedon viittaa ei enää tuolin päälle laskosteta
Jos kuulut massaan, tiedät kaiken maisen
Olet silloin asiantuntija tiedon moisen
Mutta jos ajattelet tai siihen ainakin pyrit
Jotkut voisivat väittää että heidän tietoaan nyvit
Muttei tieto ole vain joillekin
Se kuuluu myös tälle pojalle
Mutta tiedon saatuasi et ole koskaan arka
Muista tämä ja visusti tyttöparka
Ei virneeseen väänny enää naama
Silloin kun on tiedon tavoittanut saarna

Käperrytään yhteen

Voisinko kietoa käteni ympärillesi

Vaikka aluspaita näkyisi timmin kropan päälläsi
Sinua ihannoin jo silloin
Mietin aina, milloin
Nylkyttäisin sinut uuvuksiin
Se saisi minut nyt riemuksiin
Voisin ottaa suuhuni nisäsi valkoiset
Ja pureskella niitä siihen asti kun uliset
Toisinaan kivussakin on eroja
Ei se aina ole vain uusia lisäveroja
Suhde syntyisi sinuun ja niin olisi aina
Vaikka lehteni ei kuitenkaan ole Snellmanin Saima
Sinä olet niin  eteerinen että miltei murennun
Voisin sanoa sinulle pure mun
Sinä osaat tehdä tätä hyvin ja teet vieläkin
Vaikka sitten olisit sielläkin

Odotan miestä

Odotan miestä

Minulla on 67 euroa taskussanI
Olen rikas mies
Iso maha, paljon raha
Ukki sängyssä rötköttää
Ja mummo vieressä pötköttää
Hän tulee
Hän on pukeutunut mustaan
Hänellä on nahkahousut, stetson ja viitta
Hän sanoo: hei poika  mitä teet täällä slummissa
Hei poika et kai juokse naistemme perässä
Hei poika onko sinulla kaikki rahat
Hei poika miksi tapaamme täällä
Hei poika etkö olekaan rikkaampi
Poistun paikalta stydi.. mukanani

Preussin rautaa

Raus, Raus, raus
Nun geht Man aus
Rauta ei ole totta
Me marssimme sotaan
Monarkin, junkkerien
Noiden suurten ja loistavien
Miehiä ja tekoja
Raus, raus raus
Nun geht Man aus
Raudan pitää olla kovaa
Koska se on silloin omaa
Siirrymme eteenpäin
Kera joukkomme ton
Tuon suuren ja kovan
Ennen kaikkien natsisikojen oman
Vaikka kuitenkin kun
Bismarck hallitsi
Ei siegfridiä rakennettu valliksi
Raus raus raus
Nun geht Man aus
Miehen pitää olla kova
Kun se vaan on oma
Bismarckin miehiä ollaan
Ei tekomme painu nollaan
Olemme saksalaisia ja ylpeitä
Vaikka muualla ollaan nyrpeitä

Yksilö ja instituutiot

Instituutiot ovat merkittävässä asemassa siinä kun yksilöiden vapautta ja oikeuksia hahmotellaan ja muodostetaan yhteiskunnassa. Yksilö tarkoittaa ihmisen perusyksikköä eli siis sitä ihmisen muotoa kun ihminen on yksin ja vastaa itsestään. Instituutio on yksilöiden tai asioiden yhteenliittymä joka tavallisesti toimii korkeammalla tasolla kuin yksilöt. Yhteiskunta taasen on näiden yksilöiden ja instituutioiden ja instituutioiden yhteenliittymä joka toimii vielä niitäkin korkeammalla tasolla. Yksilönvapaus edellyttää sitä ettei yksilöitä rajoiteta ja säädellä enemmän kuin on yhteiskuntarauhan kannalta hyväksyttävää. Ajattelu on taasen siten pidettävä vapaana että tietyt ajattelun uusien muotojen vaatimat uudenlaiset käsitteet on hyväksyttävä ja niille on annettava tilaa ekspansoitua tarpeen niin vaatiessa. Voidaan sanoa etenkin niin että yksilön oikeudet vaativat sitä että ihmisiä aseteta inhimillisyydeltään huonoihin työtehtäviin. Yhteiskunnan tulisi vastata siitä että ala-arvoisia töitä ei enää annettaisi kenellekään, vaan ne hoidettaisiin keinoälyn ja automatisoitumisen avulla. Voidaan helposti kuvailla että yksilön käsite jakaantuu tietoiseen, tiedostamattomaan ja yhteisöllisen yksilöosaan. Yksilön merkittävin piirre on se että se voi tiedostaa itsensä ja toimintansa. Tiedostamisen kautta yksilössä on se piirre, että hän on tietoinen vapaudestaan ja näin ollen preferenssiautonomiastaan jonka avulla Yksilö vertailee omaa vastuuden ja vapauden suhdettaan. Yksilönvapaus on tunnistettava tuo vapaus itsestään ja itsessään koska sitä vastoin instituutioiden todellisuus ei ole vapaata ja jos Yksilö omistautuu instituutioille ennen oman vapautensa tajuamista tulee hänestä silloin instituutioiden uusin uhri. Instituutio on etenkin yhdenmukaistava taho, joka pyrkii jollain tavalla kaventamaan jäsenyksilöidensä vapautta. Instituutio onw siis kehysorganisaatio jonka sisällä tapahtuu suurin osa yksilöiden toiminnasta vaikka he olisivatkin ns. vapaita. Mielestäni kaikkien instituutioiden tulisi muuttua olemuksellisesti niin, että ne laajentaisivat ymmärryshorisonttiaan niin että ne huomioisivat jatkossa esimerkiksi mielenterveysongelmaiset ja muut heikoimmassa roolissa olevat vähemmistöt. Instituutioiden tulisi siis tarjota yksilöille tarpeellista rakenteellista joustavuutta. Esimerkiksi yhteiskunnan tulisi auttaa tarvittaessa rohkaisemaan vähemmistöjä tuomaan enemmän mielipiteitään esiin suhteessa yhteiskuntaan. Instituutio voi rajoittaa esimerkiksi sananvapautta yhteiskunnassa jolloin se on ehdottomasti kielteinen instituutio. Tästä esimerkkinä voidaan käyttää 60-luvulla käytyä Salama-oikeudenkäyntiä jossa hänelle annettiin tuomio jumalanpilkasta kirjassaan olleen osan perusteella. Nykypäivänä on taas niin, että tuomion voisi saada ellei pilkkaa Jumalaa. Salaman tapauksessa määräävä taho oli kirkko kun taas esimerkiksi päivässämme tietyt toiset instituutiot ovat saaneet valtaa eikä niiden rajuus poikkea toiminnassaan kirkosta kuusikymmenluvulla. Mielenterveysongelmaiset ovat vähemmistö jota on sorrettu läpi maailmanhistorian vaikka esimerkiksi jo Aristoteles mainitsi aikanaan että huomattava lahjakkuus vaatii aina "melankoliaa". Mielenterveysongelmaisia tulisi motivoida osallistua yhteiskunnan normaaliin toimintaan, ja tässä instituutioilla ja niiden itsetarkkailulla on merkitystä. Tulisi ottaa instituutioiden mukaan ns brain storming jonka avulla voitaisiin käydä keskusteluat1 siitä mitkä instituutiot ovat todella tarpeellisia ja tämä tulisi tehdä sen takia, koska instituutioiden kielteisten piirteiden takia niiden lukumäärä tulisi pitää mahdollisimman matalana.. Huomasin sattumalta kerran että erään porvarillisen puolueen paikallinen toiminnanjohtaja oli laittanut Facebookin kuvan jossa hän ilmeisesti istui puoluekokouksessa satojen ja taas satojen ihmisten keskellä. Eli voidaan jo tuosta huomata se ettei tuollaisessa työssä olevalla ole kummoista yksilöntajua eikä tuollainen työ sellaista vaadikaan. Toinen vanhan naisen arveluttava toiminta oli se kun erään facebook-kaverini äiti kirjoitti Facebookin että heitä oli palveltu raflassa "kuin kuninkaallisia". Minkä takia joku ihminen, joka ei ole kuninkaallinen kuvittelee että häntä pitäisi kohdella tai kohdeltaisiin kuin kuninkaallista. Huomioiden että aivopierun tekijä on nainen niin on toki selvää että useimmat heistä halajavat erikoiskohtelua vaikkei siihen rahkeet mitenkään riittäisikään. Erikoiskohtåelun vaatiiminen ei tue yksilönvapauksia eikä tasa-arvo, koska se olemuksessaan kerjää instituutioilta erityisasemaa. Instituutioiden tulisi uudistua ja muuttua ihmisyksilöiden kehittymisen kautta. 

Adagio for things

Love is a silly old thing

Held together by a fine old string

when we return after that

we still consider ourselves a little bit brat

love is a sad thing too

little bit shittier than a loo

when we remain and stay

then we are like an animal bit stray

consider our position and proclaim

that we outsiders must aim

love is a dumb kind of thing

where we must our hearts bring

when we return after that

our house could be infested by a rat

Muutamia huomioita

Shark Tankista ja Rikkaiden panttilainaamosta saa monesti hyvän kuvan siitä, miten erilaiset väestöryhmät poikkeavat toisistaan. Japanilaiset ja korealaiset ovat tavallisesti työteliäisyyden lisäksi hyvin vaatimattomia. Tämän takia he arvioivat panttaamansa tuotteen arvon tapansa mukaan halvemmaksi kuin mitä se on. Olen myös huomannut, että joskus shark tankissa he ovat jääneet ilman sopimusta ainakin joidenkin sijoittajien kanssa, koska he eivät ole paisutelleet yrityksiensä arvoa ja tuottoa. Esimerkiksi yhdessä jaksossa yksi Harvardin käynyt aasialaisneito antoi mutuarvionsa yrityksensä tuotosta verojen jälkeen liian pieneksi, että se olisi miellyttänyt kaikkia sijoittajia, mutta tuossa mielessä nimenomaan he ovat samankaltaisia, he harvoin haluavat pröystäillä millään ja sanovat monesti arvionsa arvosta oman vaatimattomuutensa perusteella. Voidaan varmasti sanoa, että aasialaisten tapa on ehkä parhain kaikkien muiden väestöryhmien joukosta, koska se kertoo henkisesta kehittyneisyydestä ja kunnioituksesta toista kaupan osapuolta kohtaan. Mustat tavanomaisesti liioittelevat molemmissa sarjoissa rahankäyntikohteensa arvon ja luottavat siihen, että he rikastuisivat hetkellä millä hyvänsä vaatimattomien tuotteiden avulla. Valkoiset tavanomaisesti jakaantuvat eri ryhmittymiin mm. sen mukaan millaisesta tuloluokasta he tulevat – köyhät kuvittelevat rikastuvansa kuten myös viisikymmentä vuotta sitten seurapiireissä juoksennelleet mummelit, jotka kuvittelevat käsilaukuilleen todellisuudesta erkaantunutta hintaa. Monesti korkeammissa tuloluokissa hintavaihteluerot ovat niin suuria, että useimmin näytetyissä tilanteissa ihmiset yllättyvät tavaroistaan saaduissa hinnoissa.

On mukavaa pohtia muutamaa kansakuntaa muidenkin tilanteiden varjossa. Esimerkiksi saksalaisista käy mielestäni hyvin esimerkiksi kohdatusta käytöksestä: joko kurkussa kiinni tai polvillaan jalkojen edessä. Tämä taas liittyy saksalaisen yhteiskunnan monesti ihmisvastaiseen hierarkkisuuteen. Vaikka sanotaan että saksalaiset muistuttavat ainakin työetiikaltaan tiettyjä Aasian kansoja, niin voidaan sanoa, että Aasiassa ei vallitse samanlainen kaikki muodot tunteva herraihmismäisyys kuin Saksassa. Siellä diskriminoidaan esimerkiksi miehen pituuden perusteella, ja olen monesti kuullut suurin piirtein samanlaisena toistuvan lauseen ”Weil er so klein ist” (koska hän on niin lyhyt). Sellaiset muotokriteerit joita ei esimerkiksi Suomessa samalla tavalla ole vallitsevat vankasti Saksanmaalla.

Suomalaiset taas ovat välimatkan pitäviä ja monesti etelän hetelmien mukaan emotionaalisesti kylmiä ihmisiä, ja siinä ei mielestäni ole mitään vikaa, koska elämisen olosuhteet täällä ovat sillä tavalla Keski-Euroopasta poikkeavia, ettei suomalaisten tarvitse hävetä mitään. Kulkuyhteydet sinne ovat kuitenkin helpottuneet sen verran viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana, että matalempaan tuloluokkaan kuuluvakin ihminen voi nykyisin hakea itselleen uudenlaista mentaliteettia Suomea keskieurooppalaisemmista maista. Voidaan sanoa, että jo Viro on Suomeen nähden keskieurooppalaisempi paikka, mikä tietysti palautuu varmasti siihen, että baltiansaksalaiset olivat siellä miltei 700 vuotta.

Elegia

Lamentation uusi nation

viistäköön siipeni maata

ainakin ennen sopivaa uutta puuta

kanna vieraana murheen maani
vaikka en kuitenkaan ole itse paavi

onko kaikki uusi aina vain noin

vaikka sen aina hyvänä koin

on tämä elegia ja aurinko on jo laskenut

veri on jo elotonta ja maa on kostunut

mutta hyvä ystävä, huomaa tämä

eivät aina lopullisia tuomioita ole nämä

vaikka kaikki viskattaisiin edestäsi pois

ei tilanne aina vain noin ois

muista hyvä ja kiellä turha

ei vielä lopu elämän hurma

joudumme käymään taisteluun

kuten myös entisen muisteluun

Minä rakastin sinua

Kuten sanottua - se silloin jäi

kuten delousin jälkeen moni tai yksittäinen täi

minä palvoin sinua

vaikket edes koskaan huomannut minua

ei koskaan tullut ajatuksiini puhuminen

parempaa oli alinten pervesioiden lukeminen

ottaisin sinut tässä ja nyt jos tulisit

minulle sanoisit – ”silloin kuitenkin ulisit”

ei tullut silloin mieleeni vitsit

ja aina samoin jalkasi yhteen ristit

voisinko vielä joskus olla sinulle

kaikkea sitä mitä kerran olit minulle

rakkauteni suurin ja niitä on harvoja

ei houkuttanut paikka täynnä lemmen marjoja

tulin eteen ja käännyin pois

kuitenkin vielä se kaikkein kallein tilanne mulle olla vois

Asperger on arvoitus

Aspergerin syndrooma tarkoittaa neurobiologista poikkeavuutta, joka aiheuttaa poikkeavan laatuista tapaa toimia sosiaalisissa suhteissa sekä tapaa reagoida asioihin, joita ihminen kokee elämänsä aikana. Jotkut sanovat, että nämä oireet tai neutraalimmin sanoen piirteet, vähentyvät ja laimenevat iän myötä mutta tuon neurobiologisen tilan haltijana voin sanoa, että enpä tiedä. Etenkin sosiaaliset tilanteet, joissa on paljon ihmisiä, ja joissa tilanteet ovat ennalta määräämättömiä ja kaoottisia, ovat minulle vieläkin vaikeita, ja tämän takia monet sellaiset tavanomaiset ihmiset, jotka vertailevat ihmisiä toisiinsa sosiaalisten tilanteiden perusteella, tulkitsevat älyllisen tasoni ja toimintakykyisyyteni matalammaksi kuin mikä todellinen asioiden laita on. Minut diagnosoitiin kymmenvuotiaana. Ala-asteen opettajani oli kai löytänyt valituista paloista puolitieteellisen artikkelin aiheesta, jonka hän katsoi hyvin soveltuvan minuun. Syy oli se, että luokallani oli varsin tuppisuinen ja yksinkertaisen oloinen pohjalaispoika, joka ei sopeutunut uuteen kouluunsa. Kun muutkin kiusasivat tätä poikaa, piti minun tehdä samoin. Kuitenkin opettajani arvioi että minun kiusaamiseni oli muiden kiusaamista vakavempaa, ehkä älyllisen tasoni takia, ja alkoi kutsumaan vanhempiani kriisipalavereihin koululle. Katson nykyään, että tuo erilaistaminen oli minulle rankaisu teoistani, jonka takia sain itseeni leiman jonka varjolla osittain minua kiusattiin yliopistossa asti näiden vaiheiden jälkeen. Katsoin vastikään dokumenttia, jossa ruotsalaistyttö, joka oli saanut minun tapaani aspergerdiagnoosin alakoulussa, alkoi kyseenalaistamaan saamaansa diagnoosia. On sanottava, että minussa on tiettyjä piirteitä joiden valossa täysin hyväksyn saamani aspergerdiagnoosin. Kuitenkin mielestäni tällaisten neuroperäisten arviointien yhteydessä tulisi ottaa huomioon se, mikä on kyseisen ihmisen älykkyyden ja toimintakykyisyyden taso, ja sen jälkeen miettiä sitä, onko kannattavaa leimata tällainen ihminen erilaiseksi ainakaan sellaisessa vaiheessa, jossa lapsen sosiaalisen tunnekykyisyyden taso ei ole vielä tarpeeksi kehittyneessä vaiheessa. Muistan itkeneeni äidilleni puhelimessa ”en tahdo olla erilainen”. Nykypäivänä tuon erilaisuuden hyväksyy ja se on ehdottomasti rikkaus, vaikka lapsena joukkoon kuuluminen on tärkeää ja tuon rankaisun myötä minulta vietiin mahdollisuus koskaan enää koulun aikana kokea itseni samanlaiseksi kuin toiset lapset. Muistan kuinka yläasteelle siirryttyäni minut leimannut opettaja supisi ruokalassa suosikkiopettajalleni varmaankin että ”tiedäthän että Olli on sitten vähän asperger. Viidennellä luokalla kun piirtelin pahville pilvenpiirtäjiä, tuli erilaisuudestani tiedotettu vanhempi opettaja kysymään minulta hurskaasti ”Kerrohan Olli mitä kvantitatiivisia määriä nuo pylväät kuvaavat”. Aspergerin syndrooman ihmiset eivät ole kaikki samanlaisia, ja sen takia näitten diagnoosien tekemisessä tulisi olla todella varovaisia. On nykypäivänä nettisivustoja ja mukatieteellisiä tutkimuksia jotka listaavat suurimman osan jotain suurta tieteessä tai taiteessa suorittaneista ihmisistä postuumin arvion kautta syndroomalaisiksi. Tiedän muutamia todella syndrooman kriteerit täyttäviä ihmisiä joista jotkut eivät ole esimerkiksi oppineet edes puhumaan kuin vasta kymmenvuotiaana tai jotka eivät omatoimisesti nouse edes sängystä aamulla, niin on tämän valossa varsin järjenvastaista leimata suuria työpanosta vaatineita suorituksia tehneitä miehiä tämän syndrooman mannekiineiksi. On selvää, että tietyt aspergerin syndroomaan kuuluvat piirteet voidaan helposti tulkita jonkin sortin älykkyydeksi, mutta on kuitenkin huomattava, että suurmiesten kaikki piirteet, kuten esimerkiksi työn vaatima keskittymiskyky ei välttämättä muistuta yleistä aspergerin syndroomaisten ihmisten keskiarvoa. Vain tietyt piirteet eivät vielä tarkoita sitä, että kyseessä olisi ehdottomasti asperger, koska mielestäni humanistinen psykologia edellyttää että ihmisen persoonallisuutta tulisi lähestyä kokonaisuudesta osiin eikä osista kokonaisuuteen. Aspergerin syndrooman merkittävin piirre on varmaankin se, että näillä ihmisillä on monesti huikea keskittymiskyky ainakin silloin kun keskittymisen aihe liittyy tällaisen ihmisen omiin tärkeimpiin mielenkiinnonkohteisiin.Minulla tärkeä asia on etenkin kirjoittaminen, ja siihen olen ajautunut etenkin historiallisten, filosofisten ja tieteellisten kirjojen lukemisen kautta. Minulla on nykyään varsin hyvä mieleenpalauttamiskyky, vaikka onkin sanottava, että se on kehittynyt pitkän ajan kuluessa, joka on aspergerin syndroomaisille tyypillinen piiirre – kehittyminen pitkän ajan kuluessa ja tietyissä asioissa pidemmälle kuin muut. Sain yliopistosta vain keskinkertaiset paperit, todistuksessa on erinomaisia ja välttäviä arvosanoja suurin piirtein yhtä paljon. En aina viitsinyt lukea tenttikirjallisuutta, joten menin joskus lukematta tenttiin. Eli mielestäni aspergerin syndroomasta on lähes yhtä paljon hyötyä kuin haittaa, ja voidaankin sanoa, että tätä neurobiologista tilaa voidaan kuvata sanoin vaikeuksien kautta voittoon. Aspergerin synrdrooma ja siitä tehty diagnoosi on asia, johon suhtautumistani voidaan kuvata varsin ambivalentiksi – toisaalta se on lisännyt itseymmärrystä tiettyjen piirteitteni suhteen, joka vaikutusta voidaan siis kutsua jopa terapeuttiseksi. Kuitenkin mielestäni diagnooseja ei pitäisi tehdä nuorille lapsille joiden tunne-elämän ja sosiaalisen toimntakyvyn asteet eivät vielä ole riittävän korkealla tasolla. On selvää, että aspergerdiagnoosi kymmenvuotiaana on sama asia, kuin että lapsi muutettaisiin lihavaksi, tai että hänen naamansa keskelle ommeltaisiin valtavia finnejä. On varmasti selvää, että sellaiset aspergersyndrooman kirjon ihmiset, joilla on toimintakykyä ja paloa jahdata omia tavoitteitaan ja intohimoa toimia itsensä ja mielenkiinnonkohteidensa mukaisesti, voivat saavuttaa suurtakin. Eräs merkittävä Helsingin Sanomien entinen ja edesmennyt pilapiirtäjä on tietyllä tavalla idolini senkin takia, että hänkin rakasti kissoja. Hänestä on hauska anekdootti, jonka mukaan hän, tullessaan missivaimonsa kanssa kirkosta ulos vihkimisensä jälkeen, säikähti kirkonrapuilla ulkona väijynyttä toimittajalaumaa, ja vilahti äkkiä yksin hääautoon jättäen morsiamensa hölmistyneenä kirkon rappusille. Tämä kuvastaa hyvin sitä, että aspergerihmisten on toisinaan toimittava toisin eikä mukautua toisten ihmisten käytökseen, koska tapa reagoida ärsykkeisiin on kaikilla ihmisillä yksilöllinen, ja se onkin asia, jonka mukaan tulisi toimia, eikä pakottaa kaikkia ihmisiä omat ominaisuutensa ja hyvivointinsa unohtaviksi kopioiksi.

Luovuus ja hulluus

Viime vuosina on tehty lukuisia tutkimuksia, mm. ruotsalaisen Karoliinisen instituutin tekemä tutkimus, siitä, kuinka hulluus eli mielenterveydelliset ongelmat ja luovuus liittyvät yhteen, eli ne ilmenevät monesti ainakin osittain, eli niiden välissä on perheyhtäläinen suhde, yhdessä. Tavallisesti lahjakkaat ja luovalla tavalla aikaansaavat ihmiset ovat erikoisia tai ainakin herättävät huomiota etenkin elämän sosiaalisessa ulottuvuudessa, eli toisten ihmisten keskuudessa. Minulla on aiheesta henkilökohtainen näkemys, koska minut on diagnosoitu hulluksi ja luovaksi joidenkin ihmisten piirissä todettu. Minun mielisairauteni on skitsoaffektiivinen häiriö, joka kuuluu skitsofrenisten ongelmien kirjoon, vaikka on siinä lievemmällä puolella. Pahimmalla hetkellä se tuntuu siltä kuin keuhkot olisivat halpaantumassa, mutta sitten jostain yllättäen lörähtää pierunhajuista ilmaa joka saa uudestaan kivun tulemaan esiin. Lääkityksellä skitsoaffektiivisen häiriön saa pysymään kurissa, mutta luulen lääkiryksen aiheuttavan tiettyjä invalidisoivia oireita, kuten luovuuden helliintymisen ja sukupuolisen vuorovaikutuksen halun puutteen. Minä olen ollut kaksi kertaa mielisairaalassa, joista toisesta on onneksi jo miltei kuusi vuotta. Luovuus ilmeni etenkin toisella kerralla siten, että kirjoitin sairaalassa päiväkirjaa, proosaa, lyhyitä kertomuksia, novelleja ja aloitin kaksi erillistä näytelmää, joista toinen sijoittuu mielisairaalaympäristöön. Toisella mielisairaalakerralla koin hoitohenkilökunnan taholta välinpitämättömyyttä ja vääristelyä. Aivan kuin se, että on jo aiemmin ollut hoidossa, oikeuttaisi sen, että toisella kerralla ihmistä voitaisiin kohdella epäinhimillisemmin. Huoneessani oli kaveri, joka mm. hajotti tietokoneensa osiin ja kokosi sen sen jälkeen uudelleen, ja hän kertoi olleensa hoidossa seitsemän kertaa. Hänkin kirjoitti ja luki etenkin ulkomaista kaunokirjallisuutta. Näistä kokemuksista on tullut mieleeni ajatus, että mielenterveysinstituutioiden tulisi olla nykyistä inhimillisempiä ja hoitoa tulisi siirtää enenevämmässä määrin avohoidon puolelle, pois suljetuilta osastoilta, joiden tulisi olla hoidon vaihtoehto vain äärimmäisen vaikeissa tapauksissa. Tavallisimmat mielenterveysongelmien lajit, jotka mainitaan yhteydessä taiteelliseen tai tieteelliseen luovuuteen ovat skitsofrenia ja muut skitsofrenian kirjon sairaudet, maanisdepressiivisyys, mielialahäiriöt kuten erilaiset masennus- ja ahdistushäiriöt, sekä erilaiset alkoholi- ja päihderiippuvuudet. Esimerkki skitsofreenisestä luovan alan työntekijästä on matemaatikko ja peliteorian sosiaalisen sovellettavuuden merkittävä kehittäjä ja Nobel-palkinnon saaja John Nash. Masennuksesta kärsi esimerkiksi merkittävä Bloomsburyn piirin kirjailija ja ensimmäisiä merkittäviä naiskirjailijoita ollut, englantilainen Virginia Woolf, joka teki itsemurhan kokoamalla kolttunsa taskuihin kiviä ja astelemalla jokeen. Alkoholismista ja päihteiden väärinkäytöstä on lukuisia tapauksia, se on taiteilijoiden kohdalla enemmänkin sääntö kuin poikkeus, mutta kirjailijoista viinamäen mieheksi voidaan mainita etenkin Ernest Hemingway, joka myös teki itsemurhan, sillä sehän on tutkimusten mukaan ainakin kaksi kertaa todennäköisempää taiteilijoiden keskuudessa verrattuna niin sanotusti tavallisiin ihmisiin. Maanisdepressiivisyys, joka siis tarkoittaa sitä, että ihmisen mielentilat vaihtelevat syvimmän epätoivon alhon ja korkeimman onnellisuuden välissä, on sairaus, josta kärsi esimerkiksi amerikkalainen kirjailija David Foster Wallace, joka teki myös itsemurhan. On tutkittu että esimerkiksi kirjailijoiden keskuudessa tietyt mielenterveysongelmat ovat kaksi kertaa yleisempiä kuin ns. tavallisten ihmisten keskuudessa. Tietyt mielenterveysongelmat kulmiutuessaan skitsofreniaan, tarkoittavat sitä, että tällaisen ihmisen aivot eivät suodata tavallisen ihmisen aivojen tavoin niin suurta informaatiomäärää pois vastaanotetusta ärsykemäärästä, ja tämä antaa mahdollisuuden siihen, että tietyt tiedon tasot ja erilaiset asia-assosiaatiot saavat roolia tällaisten ihmisten ajattelussa, ja taiteilijoiden tärkein tehtävähän on saada ihmiset ajattelemaan uudella tavalla ja näyttää ihmisille erilaisia asioiden yhteyksiä ja erilaisia tapoja ajatella. Salvador Dali on sanonut aikanaan, että ”ainoa ero minun ja hullun ihmisen välillä on se, että minä en ole hullu”, eli hän tarkoittaa tällä sitä, etttä ihminen voi saada käytökselleen sosiaalista hyväksyttävyyttä menestymällä sellaisessa luovan alan lajissa, jolla hänellä on rahkeet menestyä. On myös todettu että usein menestyminen luovalla alalla on liitteessä ihmisen sukuun, jossa tavallisesti voi ilmetä sellaista, että mielenterveysongelmaisen ihmisen lapsesta tai lapsenlapsesta tulee menestynyt luovalla alalla tai vaihtoehtoisesti luovalla alalla menestyneen ihmisen lapsesta tai lapsenlapsesta tulee mielenterveysongelmainen tai sitten jatkaa esivanhempiensa taiteellista lahjakkuutta. Kuitenkin voidaan sanoa, että monesti tietyissä suvuissa ja sukupiireissä voi vallita joko tiedostettu tai tiedostamaton hyväksyntä sen suhteen millä tavalla ihminen voi tai saa toimia ja sen takia luovuus ja hulluus muistuttavat toisiaan koska molemmissa niissä aivot toimivat toisiaan muistuttavalla tavalla. Tämän takia mielenterveysinstituutioisssa tulisikin korostaa nykyistä enemmän taideterapian roolia ja nimen omaan sen tulisi olla vapaata ja kokeilun mahdollisuuksia korostavaa taideterapiaa. Eli kaiken tämän taustalla on ihmisaivoissa ärsykkeitä vastaanottava ja suodattava talamus, joka hullujen ja luovien tapauksessa ei jätä vastaanottamatta tavallisen ihmisen aivoihihn verrattuna yhtä paljon informaatiota, joka antaa luovan tai hullun ihmisen aivoille enemmän yhteyksiä haettavaksi eri asioiden välillä. Eli voidaan sanoa, että mitä enemmän ärsykkeitä tulee tietoiseen käsittelyyn, sitä suurempi todennäköisyys on siinä, että tällainen ihminen voi saavuttaa jotain suurta taiteessa, tieteessä tai kirjallisuudessa.

Naiivit ihmiset vääristävät vallan

Valta on katoavaa ja käsissä pysymätöntä ainetta, jota käyttävät monesti sellaiset ihmiset, jotka eivät joko tajua valtaa joka heillä on tai sen sijaan kuvittelevat paksupäisesti hallitsevansa enemmän valtaa kuin mitä heillä todella on. On siis selvää, että vallan hallitsijan tulee omata tasainen ja vakaa luonne, johon itsetunto kummassakaan ääripäässään ei vaikuta. Vallan hallitsemisessa on korostettava vastuuta, joka tulee siitä, koska kaikkien on voitava kantaa vastuuta, joka liittyy vallankäyttämiseen. Onkin niin, että esimerkikiksi eduskunnassakin kansanedustajien vaihtuvuudesta tulisi kantaa huolta jollain tarkoitukseen soveltuvalla lainsäädännöllisellä toimenpiteellä. Ammattipoliitikkous luo häikäilemättömyyttä suhteessa käytettävään valtaan. Tällaiset ihmiset korruptoituvat ja tulevat mukavuudenhaluisiksi. Eikä tällaista korruptiota edes huomata, koska ammattipoliitikkous on vienyt valtaan liittyvän vastuuntunnon pois politiikassa toimivilta ihmisiltä ja koska on olemassa monia ihmisiä, jotka katsovat poiiitikoilla olevan oikeutta aseman kautta tulevaan kopeuteen. Jos joku kuvittelee että hänen mukavuudenhalun takia tulisi pyrkiä kansanedustajaksi, voidaan hänet kirjoittaa suoraan suljetulle osastolle.

On mielenkiintoista havaita sitä asiaa, kuinka vallan kanssa tekemisissä olevat ihmiset suhtautuvat asemiinsa. Äskettäin menehtynyt äidinisäni on esimerkki paikallisesta merkkimiehestä, joka ei koskaan korostanut asemaansa sillä tavoin, että siinä olisi pitänyt nähdä jonkinlainen itseisarvo. Eräs paikallinen rouvasihminen Pohjois-Savosta, joka on istunut eduskunnassa, muttei enää pääse sinne, koska story of his life tuli julkiseksi, koska hän meni poikaystävänsä perässä linnan juhliin on esimerkki siitä, miten valta voi tehdä tuollaisen herkän rouvasihmisen itsetärkeäksi ja pompöösiksi. Kun avasin keskustelua hänen kanssaan facebookissa, sanoi eräs ihminen (mahdollisesti rouvan sukulainen) että olen kateellinen hänelle, eli tarkoitti että kaikki riippumattomat kriitikot ovat toiminnassaan vain ”kateellisia”. On ajateltava, että poliitikon virka on viimeinen asema, johon kenenkään tulisi pyrkiä. On varsin naiivia uskotella heikkoluonteiselle poliitikolle, että hänen asemastaan oltaisiin kateellisia.

Yksikään ministeri saati kansanedustaja ei ole korvaamaton, koska jos joku yksittäinen ihminen ei olisi tuossa positiossa, olisi siinä hänen sijastaan joku muu. Eli siis vallankäyttäminen on tosi asiassa vallantäyttämistä. Koska yhteiset asiat koskettavat jokaista, niin ei tulisi kuvitella, että vallan käyttämisen tulisi koskettaa vain joitain tiettyjä ihmisten ryhmiä.

Ukki vaikutti mielestäni aina ns. kotiukilta, koska hän ei nostanut melua omasta poliittisesta ja järjestyksiin ja yhtiöihin liittyvästä toiminnastaan. Oli suuri yllätys muistokirjoitusta kirjoittaessa kun sain enoltani tietää laajan listan hänen kaikista luottamushenkilöasemistaan.Voi olla että tämä näkemykseni on jollain tavalla subjektiivinen ja korostan häntä vain sukulaisuuden takia, mutta olihan hän minun sukulaiseni ja hiljainen ja vaatimaton aatelismies, kuin Britannian pääministeri Alec Douglas-Home, täysin ihmisten mielipiteiden yläpuolella.

Olli von Becker

YTM