Tulkinnasta ja tulkinnallisesta mielivallasta

Tulkinta ja tulkitseminen tarkoittavat jonkin asian tai jonkun ihmisen käytöstä, toimintaa ja ajattelutapaa koskevaa selvyyteen pääsyä. Se voi monissa tapauksissa olla puolueellista silloin, kun kyseessä on tulkintatilanne, jossa ihmisten täytyy kilpailla toisten kanssa. Tavallisesti ihmiset tulkitsevat ihmisiä ja asioita sen mukaan, miten laaja heidän maailmankatsomuksensa ja ihmiskuvansa on. On hyvin tavanomaista yhtenäistää toiminnan kohdalla sitä koskemaan jonkinlaisia yleisiä toimintamalleja, jotka voivat löytyä köökkipsykologiasta, seksuaalisista haluista ja myös kovasta tieteestä. Sattuma on David Ruellen kirjan Sattuma ja kaaos mukaan läsnä kaikkialla ihmiselämässä, joka implikoi sen, että missään yhteydessä ei voida tehdä vedenpitäviä arvioita ihmisistä ja asioista ehdottomalla tavalla. Tässä on huomattava se, että tulkinta voidaan usein ohittaa, kun ihminen ottaa vapauden vastaan ja kun yksilöille tarjotaan enemmän mahdollisuuksia ekspansoitua tässä yhteiskunnassa. Tulkinta kuuluu siis etenkin valinta ja arviointitilanteisiin. Kuitenkin valetulkinta, jossa ihmiselle annetaan tietty määre pelkästään toisten ihmisten takia, ei ilmaise usein kovinkaan tarkkaa totuutta. Ihmiselle on annettava kaikki mahdollisuudet kasvattaa itseään ja laajentamaan maailmankatsomustaan ja ihmiskuvaansa. Tulkinta ja arvostelu tapahtuvat ihmisen maksimointiavaruudessa, jota ymmärtämällä voidaan huomata se, että kaikki tulkinnat eivät ole täysin kattavia, ja ihmisen ominaisuudet maksimointiavaruudessa eivät kaikki sijaitse samassa positiossa. Indeksaalinen tulkinta sijoittaa ihmisen toimintansa perusteella tiettyyn positioon, josta nousee tulkinnan edellytys, joka on arvon tai ominaisuuden maksimointi. Se tarkoittaa sitä, että ihmisen ominaisuuksia tulkitsemalla saadaan selville sellaiset ominaisuudet, jotka voidaan asettaa maksimointiavaruuteen, maksimointi muuten tarkoittaa sitä, että viemällä joku ominaisuus korkeimpaan potenssiin, niin voidaan piirteitä vertaamalla havaita se, ettei tulkinta perustu totuuteen, sillä vain pieni osa ihmisistä on niin yksikanavaisia, että heissä ominaisuus näkyisi maksimointiavaruuden äärimmäisillä rajoilla. Tulkinta on siis tietynlainen arvostelma, jossa pyritään saamaan selitys jollekin asialle, joka vaivaa jonkin ihmisen tai yhteisön mieltä. Kuitenkin tulkinnassa voidaan myös joskus olla pahansuopia ja ilkeitä, ja nimittää jotakin ihmistä tietyllä derogatorisella termillä pelkästään sen takia, että nämä ihmiset haluavat kokea itsensä paremmaksi kuin mitä tällaisen haukkumisen kohde on. Tästä voidaan havaita se, että tulkinta voi joskus olla hyvinkin subjektiivista ja pelkästää tulkitsijan henkilökohtaiseen tunne-elämään liittyvää horinaa. Sitten on tarpeellista hieman ymmärtää sitä, kenelle tavallisesti annetaan eri asioissa valta arvostella asioita. Kaikki varmasti havaitsevat sen, että etenkin sukupuoliasioissa oikeus tulkintaan annetaan lähinnä naisille miesten tunteiden kustannuksella. Naisilla on suorastaan jonkinlainen monopoli seksi- ja tunneasioissa. Monesti oikeus tulkintaan annetaan sellaisille ihmisille, joita muut ihmiset kunnioittavat, vaikka kunnioitus voi olla peräisin myös monesta negatiivisesta tunteesta, ja on siis noiden tunteiden johdannainen, eikä suoraan ihmisen arvoihin liittyvä toimi. Kuitenkin tuollaisessakin tilanteessa valla sijainnin oletus voi olla perusteetonta, koska ihmiset monesti ihastuvat keisarin hienoihin vaatteisiin, eivätkä helpolla voi antaa arvostusta suoraan jollekin ominaisuudelle ilman välittäjää. Tulkintaan siis usein johtaa etenkin falskeilla perusteilla noussut itsetunto ja tulkittavien laumahenki. Voidaan sanoa, että tulkinnass on tietynlainen toiminnan henki, josta voidaan havaita, että ilkeät tulkitsijat eivät luota tasa-arvoon vaan taustalla on aina jonkinlainen sosiaalinen hierarkia. Hierarkiaan liittyy sekin, että monesti sellaiset ihmiset, jotka katsovat oikeutetusti tai virheellisesti olevansa jonkun niskan päällä antavat monesti hanakasti arvioita esimerkiksi lähipiirinsä ihmisistä, jotka eivät ole yhtä korkealla sosiaalisessa hierarkiassa. Tämä poikkeavuus itsetunnossa ja sen liitteessä tulkintaan, on tekijä, jossa tarvitaan todellisuudessa jonkinlainen kohonneen itsetunnon aiheuttama varjotodellisuus, jotta tällainen ihminen sallii itselleen toisten ihmisten arvostelun. Tulkinta voi monesti olla myös selvyyteen pääsemistä omista tunteistaan, jolloin ihminen projektoi omia tunteitaan ulkoiseen, minkä takia se on täysin subjektiivinen ja järjenavastainen tapa tehdä arvioita tai tulkintoja. Eli on tärkeää kysyä myös tässä yhteydessä sitä, miten tavalliset arkipäivän tulkintatilanteet voivat johtaa tulkinnalliseen mielivaltaan. Mielivallassa ei oteta huomioon ainakaan sellaisen ihmisen tietoisuutta, jonka ominaisuuksia ja tapoja arvostellaan. Tulkimta muuttuu mielivallaksi myös silloin, jos vallan sijainnin oletus epäonnistuu, joka voi johtaa kaikenlaisiin epäoikeudenmukaisuuksiin. Tulkinnallista mielivaltaa on myös se, jos jätetään huomiotta ihmisen tietyt kvalitatiiviset ominaisuudet, koska monesti tulkitsijoilla ei ole riittävää kyvykkyyttä osoittaa arvostuksen tunnetta toiselle jostain asiasta tai hän ei välttämättä esimerkiksi kateuden vuoksi pysty tai halua esittää kunnioitusta toiselle ihmiselle, joka vielä on mahdollisesti sosiaalisessa hierarkiassa arvostelijan alapuolella. Sellainen on myös tulkinnallista mielivaltaisuutta, jos poimitaan ihmisestä tai asiasta vain yksi puoli tai ominaisuus, jonka perusteella tällaisen ihmisen koko persoona saisi muotonsa vain yhdestä asiasta.