tiistai 11. syyskuuta 2018
Sosiaalinen liberaalisuus ja kulttuurinen konservatismi
Sosiaalinen liberaalisuus merkitsee
sitä, että vähemmistöissä nähdään hyödynnettäviä
voimavaroja, minkä takia vähemmistöille halutaan antaa tietty
määrä elämää helpottavia vapauksia ja oikeuksia. Nykyaikainen
yhteiskunta ei anna kaikille vähemmistöille riittävästi vapauksia
esimerkiksi sen kautta, että he voisivat kokea tyydytystä omasta
sosiaalisesta elämästään ja sosiaalisesta piiristään.
Monestihan vähemmistöjen vainoaminen tarkoittaa nimenomaisesti
sitä, että he eivät voi saada tyydytystä sosiaalisesta
elämästään, koska yhteiskunta rajoittaa heidän sosiaalisen
toiminnan piirinsä niin rajoittuneeksi. Sosiaalinen liberaalisuus
tarkoittaa myös sitä, että siinä hyväksytään ihmisten toiminta
riippumattomina yksilöinä, jolloin liian laaja ahdistava ja
tarpeeton pakottavien obligaatioiden verkko ei ahdista ihmisiä.
Tässä on kuitenkin huomioitava se, millaisia vähemmistöjä
voidaan kutsua niin sanotusti kehittyneiksi vähemmistöiksi, joista
voi olla hyötyä yhteiskunnalle ja taloudelle. Kehittyneiden
vähemmistöjen tukeminen edistää ihmisten onnellisuutta, josta voi
olla etua yhteiskunnalle. Epäkehittyneille vähemmistöille ei voida
antaa yhtä paljon vapauksia kuin kehittyneille vähemmistöille.
Mielestäni telaketjufeministit ja matalamman elintason maista
tulevat maahanmuuttajat edustavat suorimmassa mielessä
epäkehittynyttä vähemmistöä, joita ei suuremmin yhteiskunnassa
tarvitse hyväksyä. Kehittyneiksi vähemmistöiksi voidaan varmasti
tulkita ainakin seksuaaliset vähemmistöt. Yhteiskuntaa tulisi
ohjata siihen suuntaan, että siinä kunnioitettaisiin yhtäläisessä
määrässä sekä yksilöä että yhteisöä. Nämä kaksi käsitettä
pitää nähdä suhteessa toisiinsa, koska ilman vertailua ne ovat
sisällöttömiä. Ideaalisimmassa yhteiskunnassa arvoja pitäisi
arvostella uudelleen jatkuvasti ja miettiä sitä, miten
käytännönmukaisia ne ovat suhteessa yhteiskunnan historiaan ja sen
nykytilaan. Kulttuurinen konservatismi tarkoittaa asennetta, jossa
pyritään suojelemaan sellaisia institutionaalisia rakenteita, jotka
perustuvat ympärillä olevaan kulttuuriin ja jotka voidaan tulkita
hyviksi ja suojelemisenarvoisiksi rakenteiksi. Kulttuurinen
konservatiivisuus siis tarkoittaa sitä, että siinä pyritään
säilyttämään hyvää etenkin yhteiskunnallisella tasolla.
Kulttuurinen konservatismi tarkoittaa asennetta, jossa arvostetaan
historiaa ja sen aikana kehittyneitä instituutioita. Siinä siis
kunnioitetaan tiettyjä rakenteita. Kuitenkin konservatismin tulee
myös joustaa, jotta sosiaalinen liberaalisuus ja yksilönvapaudet
voisivat toteutua yhteiskunnassa. Konservatismia ei siis voida
harrastaa ja edistää suvaitsevaisuuden kustannuksella. Margaret
Thatcher mainitsi aikanaan puheessaan, että ei ole olemassa
sellaista asiaa kuin yhteisö. Mielestäni yhteisö on kuitenkin
olemassa, vaikkakin Thatcherin pointti olikin siinä, että
yksilöiden tulee olla etusijalla suhteessa yhteisöön. Kun
mietitään onko kulttuurisen konservatismin ja sosiaalisen
liberalismin välillä ristiriita, niin voidaan yksinkertaisesti
mainita, että suurin ongelma on siinä, miten yhteiskunnalliset
instituutiot ja rakenteet voidaan sovittaa yhteen yksilön ja
yksilöiden vapauden kanssa. Ne voidaan sovittaa yhteen
kunnioittamalla kulttuuria samalla kun arvostellaan arvoja uudelleen
sen sisällä. Kehittyneet vähemmistöt ovat tässä tärkeässä
roolissa ja he voivat hyvin osallistua kulttuurin muodostamiseen
yhteiskunnan sisällä. Ideaalisessa yhteiskunnassa siis pitäisi
edistää yksilöiden vapauden maksimointia. Yksilöiden vapauden
tulee joka asiassa olla etusijalla. Tällaisessa yhteiskunnassa siis
annetaan yksilöille riittävä vapaus, minkä lisäksi säilytetään
hyvät kulttuurin osiksi tulleet rakenteet. Siinä tulisi siis myös
sallia arvojen uudenlainen arvosteleminen.Yhteiskunnan tulisi siis
uudistua uudelleen sen läpi kulkevien ihmisten kautta, ja tässä
kehittyneet vähemmistöt ovat tärkeässä asemassa siinä, kun
osittain heidän kauttaan mietitään yhteiskunnassa sitä, miten
yksilöiden vapautta voitaisiin entisestään maksimoida ja edistää.
Valtatasapainoa tulisi tarkkailla jatkuvasti ja tehdä sen mukaisia
päätöksiä, jotta yhteiskunnan toiminta olisi mahdollisimman
vaivatonta, ja että sen sisällä olevat ihmiset voisivat olla
tekemisissä toistensa kanssa mahdollisimman vaivattomasti.
Mielestäni politiikassa voi edustaa samanaikaisesti sekä
sosiaalista liberaalisuutta sekä kulttuurista konservatiivisuutta.
Tämä edellyttää yksilön vapauden ja yksilön mahdollisuuksien
havaitsemista hyvien kulttuuristen rakenteiden sisällä. Arvojen
uudelleentarkistamisella oltaisiin koko ajan tietoisia siitä, mitkä
kulttuuriset rakenteet ovat hyviä, ja mitä voitaisiin tehdä sen
eteen, että yksilöiden vapaudet ja oikeudet voisivat toteutua
yhteiskunnassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti