Sosiaalinen liberaalisuus ja kulttuurinen konservatismi

Sosiaalinen liberaalisuus merkitsee sitä, että vähemmistöissä nähdään hyödynnettäviä voimavaroja, minkä takia vähemmistöille halutaan antaa tietty määrä elämää helpottavia vapauksia ja oikeuksia. Nykyaikainen yhteiskunta ei anna kaikille vähemmistöille riittävästi vapauksia esimerkiksi sen kautta, että he voisivat kokea tyydytystä omasta sosiaalisesta elämästään ja sosiaalisesta piiristään. Monestihan vähemmistöjen vainoaminen tarkoittaa nimenomaisesti sitä, että he eivät voi saada tyydytystä sosiaalisesta elämästään, koska yhteiskunta rajoittaa heidän sosiaalisen toiminnan piirinsä niin rajoittuneeksi. Sosiaalinen liberaalisuus tarkoittaa myös sitä, että siinä hyväksytään ihmisten toiminta riippumattomina yksilöinä, jolloin liian laaja ahdistava ja tarpeeton pakottavien obligaatioiden verkko ei ahdista ihmisiä. Tässä on kuitenkin huomioitava se, millaisia vähemmistöjä voidaan kutsua niin sanotusti kehittyneiksi vähemmistöiksi, joista voi olla hyötyä yhteiskunnalle ja taloudelle. Kehittyneiden vähemmistöjen tukeminen edistää ihmisten onnellisuutta, josta voi olla etua yhteiskunnalle. Epäkehittyneille vähemmistöille ei voida antaa yhtä paljon vapauksia kuin kehittyneille vähemmistöille. Mielestäni telaketjufeministit ja matalamman elintason maista tulevat maahanmuuttajat edustavat suorimmassa mielessä epäkehittynyttä vähemmistöä, joita ei suuremmin yhteiskunnassa tarvitse hyväksyä. Kehittyneiksi vähemmistöiksi voidaan varmasti tulkita ainakin seksuaaliset vähemmistöt. Yhteiskuntaa tulisi ohjata siihen suuntaan, että siinä kunnioitettaisiin yhtäläisessä määrässä sekä yksilöä että yhteisöä. Nämä kaksi käsitettä pitää nähdä suhteessa toisiinsa, koska ilman vertailua ne ovat sisällöttömiä. Ideaalisimmassa yhteiskunnassa arvoja pitäisi arvostella uudelleen jatkuvasti ja miettiä sitä, miten käytännönmukaisia ne ovat suhteessa yhteiskunnan historiaan ja sen nykytilaan. Kulttuurinen konservatismi tarkoittaa asennetta, jossa pyritään suojelemaan sellaisia institutionaalisia rakenteita, jotka perustuvat ympärillä olevaan kulttuuriin ja jotka voidaan tulkita hyviksi ja suojelemisenarvoisiksi rakenteiksi. Kulttuurinen konservatiivisuus siis tarkoittaa sitä, että siinä pyritään säilyttämään hyvää etenkin yhteiskunnallisella tasolla. Kulttuurinen konservatismi tarkoittaa asennetta, jossa arvostetaan historiaa ja sen aikana kehittyneitä instituutioita. Siinä siis kunnioitetaan tiettyjä rakenteita. Kuitenkin konservatismin tulee myös joustaa, jotta sosiaalinen liberaalisuus ja yksilönvapaudet voisivat toteutua yhteiskunnassa. Konservatismia ei siis voida harrastaa ja edistää suvaitsevaisuuden kustannuksella. Margaret Thatcher mainitsi aikanaan puheessaan, että ei ole olemassa sellaista asiaa kuin yhteisö. Mielestäni yhteisö on kuitenkin olemassa, vaikkakin Thatcherin pointti olikin siinä, että yksilöiden tulee olla etusijalla suhteessa yhteisöön. Kun mietitään onko kulttuurisen konservatismin ja sosiaalisen liberalismin välillä ristiriita, niin voidaan yksinkertaisesti mainita, että suurin ongelma on siinä, miten yhteiskunnalliset instituutiot ja rakenteet voidaan sovittaa yhteen yksilön ja yksilöiden vapauden kanssa. Ne voidaan sovittaa yhteen kunnioittamalla kulttuuria samalla kun arvostellaan arvoja uudelleen sen sisällä. Kehittyneet vähemmistöt ovat tässä tärkeässä roolissa ja he voivat hyvin osallistua kulttuurin muodostamiseen yhteiskunnan sisällä. Ideaalisessa yhteiskunnassa siis pitäisi edistää yksilöiden vapauden maksimointia. Yksilöiden vapauden tulee joka asiassa olla etusijalla. Tällaisessa yhteiskunnassa siis annetaan yksilöille riittävä vapaus, minkä lisäksi säilytetään hyvät kulttuurin osiksi tulleet rakenteet. Siinä tulisi siis myös sallia arvojen uudenlainen arvosteleminen.Yhteiskunnan tulisi siis uudistua uudelleen sen läpi kulkevien ihmisten kautta, ja tässä kehittyneet vähemmistöt ovat tärkeässä asemassa siinä, kun osittain heidän kauttaan mietitään yhteiskunnassa sitä, miten yksilöiden vapautta voitaisiin entisestään maksimoida ja edistää. Valtatasapainoa tulisi tarkkailla jatkuvasti ja tehdä sen mukaisia päätöksiä, jotta yhteiskunnan toiminta olisi mahdollisimman vaivatonta, ja että sen sisällä olevat ihmiset voisivat olla tekemisissä toistensa kanssa mahdollisimman vaivattomasti. Mielestäni politiikassa voi edustaa samanaikaisesti sekä sosiaalista liberaalisuutta sekä kulttuurista konservatiivisuutta. Tämä edellyttää yksilön vapauden ja yksilön mahdollisuuksien havaitsemista hyvien kulttuuristen rakenteiden sisällä. Arvojen uudelleentarkistamisella oltaisiin koko ajan tietoisia siitä, mitkä kulttuuriset rakenteet ovat hyviä, ja mitä voitaisiin tehdä sen eteen, että yksilöiden vapaudet ja oikeudet voisivat toteutua yhteiskunnassa.